http://www.tp47.com/fi/?p=8191Kevyet mullat Jarmo Tähdölle, mies jonka sydän löi TP:lle. Monet kerrat Jarmon kanssa tuli juteltua kentän laidalla, kun oli katsomassa TP-47 juniorijoukkueiden pelejä. Oli keli tai ikäluokka mikä tahansa, niin tiesi että Jarmo on katsomassa peliä, vaikka puukkoja sataisi. Liian aikasin lähti torniolaisen jalkapallon keulakuva. Lepää rauhassa Jarmo
Edit. Facebookissa tuli vastaan koskettava kirjoitus. Jarmoa kunnioittaen lisään tekstin tähän alas, jonka pitkäaikainen TP-47 valmentaja Juice Lamsijärvi on kirjoittanut hänestä.
Jarmo Tähtö on poissa”Yhteisömme koki eilen valtavan menetyksen, kun Jarmo Tähtö siirtyi ajasta iäisyyteen. Otan tässä vapauden muistella, seuramme suurta fania ja vapaaehtoistyöntekijää, siten kuin minä asiat muistan.
Tapasin Jarmon ensi kerran Juhannussaaren päiväkodissa, jossa Jarmo toimi lastentarhanopettajana, talvella 1992. Työskentelin Jarmon kanssa puoli vuotta. Arvata saattaa, että persoona jäi mieleen. Jarmoa ei kiinnostanut pätkääkään, olivatko lasten kengät sisällä suorassa rivissä tai oliko vaatteet lokeroissa täsmällisesti viikattuna. Jarmo tiesi, mikä oli oleellista ja mikä ei. Oleellista Jarmon mielestä oli myös se, että nuoren työharjoittelijaklopin oli annettava nukkua rauhassa nukkumahuoneessa, eikä häntä saanut herättää. Lapsilta ei myöskään ollut pois se, kun perjantaisin Jarmo alkoi suunnitella hevosveikkaustaan. Jos Torniossa oli ravit, niin minä sain hakea käsiohjelman Meerin grilliltä. Sen verran Tähtisilmällä oli vaikutusta, että minäkin aloin käydä Laivakankaan raveissa. Tykkäsin päiväkotityöstä sen verran, että lähdin opiskelemaan sosiaalialaa. Muistan myös, kuinka Jarmon silloinen vaimo odotti lasta.
Lapsi oli poika ja nimi oli Elias, kun elämä toi meidät jälleen yhteen. Vuosi oli varmaankin 2004. Vuoden heitto tässä kirjoittajalle sallittakoon. Pyynyn Pete oli kysynyt minua 92 -ikäluokan valmentajaksi. Joukkueessa pelasi Jarmon poika, Elias. Jarmo taisi toimia joukkueessa huoltajana jo useamman vuoden ennen tuloani. En ole aivan varma, kuinka kauan. Elias ei ollut joukkueensa parhaimpia pelaajia kentällä. Kentän ulkopuolella oli. Sosiaaliset taidot olivat hallussa. Tieto ei varmaankaan ole kenellekään yllätys, kun Jarmon tunsimme. Jos minun tulisi nimetä kaikkien aikojen paras vanhempi junnuvalmentajan urallani, niin Jarmo Tähtöä ei voi ohittaa. Hän oli pelkästään positiivinen. Ei ikinä, eikä koskaan, yhtään negatiivista kommenttia mistään, eikä kenellekään. Jarmo oli kaikille tasapuolinen kannustaja. Näin se on aina ollut. Tai ei aivan. Jarmo osasi iloita erityisesti, jos hänen poikansa osui palloon. Minun on hyvin vaikea kuvitella Jarmoa antamassa taktisia ohjeita pojalleen. Hän oli innoissaan, kun oma poika osui palloon! Sen kerran kun Elias teki maalin, niin muistan hyvin Jarmon sanat:"Meidän Elkku teki maalin. Meidän Elkku teki maalin." Jarmo tiesi, mikä oli tässäkin oleellista.
Jarmo oli innostunut jalkapallon seuraamisesta poikansa harrastuksen myötä. Erityisesti hän alkoi seurata seuramme juniorijoukkueiden pelejä. Jarmollahan oli pelkästään ammattinsa puolesta valtavasti tuttuja, sekä kentällä että kentän laidalla. Olisikohan ollut vuosi 2008, kun aloin valmentamaan P94-P95 joukkuetta. Muutaman vuoden kuluttua aloimme pärjätä kentällä ja Jarmo innostui joukkueemme seuraamisesta toden teolla. Hän alkoi käydä myös vieraspeleissämme joukkueen bussilla, johon Jarmo oli aina tervetullut. Hän oli mitä mainiointa matkaseuraa, muuten pitkillä ja puuduttavilla reissuilla. Olen aika varma, että olimme tulossa Joensuusta tai sitten Kuopiosta, kun kysyin Jarmoa joukkueemme huoltajaksi. Siitä alkoi toimi, jota hän harjoitti aina edustusjoukkuetta myöten, elämänsä loppuun asti. Jarmo sanoi kerran jollekin kentän laidalla leikillään, että Juicea tästä saa syyttää. Oli selvää, että hän nautti jokaisesta hetkestä. Tämä on henkireikä, sanoi Jarmo. Jarmokin hengitti jalkapalloa.
Jarmon toinen rakas harrastus oli näytteleminen. Tästä moni muu osaa kertoa paremmin. En ole katuvaa tyyppiä, mutta tätä asiaa kadun ja olkoon se minulle opetukseksi:Seurayhteisömme kunnioitti Jarmoa suuresti. Hän oli aina meitä katsomassa ja kannustamassa. Kentän laidoilla oli pitkään ollut puhetta, että menisimme kaikki joukolla katsomaan Jarmon teatteriesitystä. Olisimme tehneet sen silkasta kunnioituksesta. Yhdelle meistä. Tiedän, että Jarmo olisi arvostanut sitä suuresti. Olisimme antaneet hänelle huikeat suosionosoitukset. Tämän asian toteuttamatta jättämistä tulen aina katumaan.
Jarmo lupautui jo alustavasti meidänkin joukkueen huoltajaksi, kunhan pojat saavat hieman lisää ikää. Lisää ikää. Sitä olisimme sinulle toivoneet.”
Juice
