Hintalaatusuhde on tuo agenda. Ja kun se on selvästi ulkomaalaisten eduksi, tulosvastuussa olevilta toimijoilta unohtuu helposti muut periaatteet tulosta tehdessä. Minulle ei ole sama, millä periaatteilla seurani toimii.
Juniorityön tärkein pointti on nuorisotyö (harrastamista ym. nuorille).
Seuratalouden kannalta saattaisi olla edullisinta panostaa juniorityöhön mahdollisimman vähän. Taitaa useilla taloudellinen pyöritys ollakin junioreiden vanhempien vastuulla. Ja etevimmäthän ovat jo osanneet ulkoistaakin koko juniorityön. Seuraan sitouttaminenkaan junioreiden kautta ei edes näytä näkyvän mitenkään esim. yleisömäärissä.
Se on itsestään selvä ja minusta OK, että alueiden menestyvimmät seurat saavat ja sinne pyrkivät parhaat juniorit (parempi mahdollisuus huipulle yleensä osaavammassa valmennuksessa). Jotkut kehittyvät pelimiehiksi vielä onneksi ns. pikkuseuroissakin.
Hinta-laatusuhde varmasti on osa agendaa, jota seurat toteuttaa, mutta mietitäänpä nyt ihan rehellisesti, mikä omien kasvattien hinta-laatusuhde on verrattuna ulkomaiseen tuontitavaraan. Suomalaisten seurojen talous tulee tuskin koskaan olemaan sillä tasolla, että joukkueellisia kannattaisi ulkomailta hankkia, ja mikäli näin voitaisiin tehdä, nousisi Ykkösen taso niin huomattavasti, että siitäkin tulisi varteenotettava sarja suomalaiselle jalkapalloilijan alulle kasvaa pelimittoihinsa (ja lopulta yrittää breikkaa Veikkausliigassa, jonka taso tällä asetelmalla olisi jo melko huima).
Kyseessä tässä on tietynlaisen standardin luomisesta, joka on yleisesti nuorilla pelaajilla tiedossa - jotain mitää pitää suurena tavoitteena. Ihminen, kun on siitä kumma eläin, mitä korkeampi vuori on - sitä enemmän tehdään työtä sen yli pääsemiseksi. Kyllä se vain niin on, että tuo harrastustoimintana tehtävä ei-ammattimainen juniorityö on se, mistä suurimman osan pääsarjan joukkueiden runkopelaajat tulevat tulevaisuudessakin ponnistamaan. Turhaa pelkoa mistään Asian-invasionista tjsp. on turha lietsoa. Harrastustoimintaa ei muutenkaan mikään ammattimainen jalkapallo tule ikinä tappamaan, vaikka ammattimaisen jalkapallon kuva kuinka muuttuisi tässä maassa.
Veikkaisinkin, että ammattimaisuuden kasvaessa taloudelliset hyödyt nimenomaan harrastustoiminnalle olisivat suuret. Valtion tukirahat, kun tunnutaan jakavan joko näkyvyysperusteisesti, hyvä-veli -meiningillä tai joskus jopa hieman harrastajamääriä tuijottaen. Vanhemmiltakin liikenee enemmän rahaa Pikku-Paulin harrastustoiminnalle, kun iskä on ensin televisiosta katsonut, kuinka suomalainen joukkue on eurokentillä.
Itse mielleläni luokittelisin kasvattaja-/junioriseurat useampaan eri vaiheeseen, joita voitaisiin tavallaan verrata peruskouluun, lukioon ja yliopistoon. Helsingin alueella näitä voisivat edustaa vaikkapa Valtti, KäPa ja HJK. Jokaisella on oma roolinsa kasvatustyössä. Henkilökohtaisten taitojen ja ambitioiden kasvaessa voi aina siirtyä kohti suurempia haasteita. Jos sisäinen ääni ei vie kohti ammattimaista jalkapalloa, löytyy aina "alempia" tasoja, joissa toteuttaa omaa rakkauttaan lajia kohtaan puhtaasti harrastuspohjalta tai puoliammattimaisesti.
