Tuli illan ratoksi vilkuiltua raporttia vähän tarkemmalla silmällä. Jaksoin hyökkäysvaiheen pelaamisen kuvat vilkuilla tarkemmin ja sen jälkeen motivaatio jotenkin katosi, kun jokainen kuvaajapari käytännössä osoitta lähes samaa asiaa.
Eipä tuossa mitään kovin syväluotaavaa ole sinänsä tehty, kun on vertailtu erilaisia tilastoituja asioita keskenään ja lyöty vähän linearista korrelaatiota mukaan. Kuten mainittua, ainakin hyökkäyspelaamiseen liittyvät kuvaajat toistivat toinen toistaan. Kun vertailtiin kaikkia maita, Suomi oli yleensä keskiarvon/mediaanin yläpuolella, mutta EM-kisajengejä vertailtaessa päädyttiin sinne viimeiseen neljännekseen. Toinen asia, mikä toistui käytännössä kuvasta toiseen oli, että Suomi oli yleensä tuon korrelaatioviivan (jonkun sortin trendiksi sitä kutsuttiin) alapuolella erityisesti, kun puhuttiin maalintekoon liittyvistä asioista. Yksi huomio, mikä oli tavallaan esillä, mutta jäänyt huomioimatta, oli se, että huippujoukkueita vastaan jouduttiin enemmän kuljettamaan palloa ja tämä tapahtui verraten kaikkiin joukkueisiin kaikkein kauimpana maalista. Pallonhallintaa kuitenkin osattiin kehua tässäkin vaiheessa, vaikka pelejä katsoneena ja tilastojen tätä vahvistaessa oma mielipiteeni on siis enemmän luokkaa, kovemmat vastustajat onnistuivat useammin pakottamaan suomalaiset pelaajat ratkaisemaan pelinavaamisvaihetta yksilösuorituksen kautta, kun heikommat joukkueet eivät pyrkineet korkealta välttämättä prässäämään ollenkaan. En tiedä, pystyisikö tätä käytössä olleen datan perusteella toteamaan, mutta sille tämä nyt vähän haiskahtaa.
Puolustuksen osalta nuo hexagonit, vai miksi niitä pitää kutsua, jossa rankattiin eri osa-alueita, Suomen sijoituso li aika paljon heikompi vs hyökkäyspelaaminen, jossa pallonhallintaan perustuva pelitapa piti Suomea korkealla vähän kaikkialla, joten en usko tuon trendin muuttuneen, vaikka nämä 35+ sivua jäikin katsomatta.
Näiden toistuvuuksien lisäksi on merkittävää huomioida, että jälleen kerran ottelumäärät ovat erityisesti Suomen kohdalla EM-kisoissa olleita joukkueita vastaan erittäin pienet (8 ottelua, kun EM-kisoja ei huomioida), joka mahdollistaa todella suuret heilahtelut lopputuloksissa. Esimerkiksi surullisen kuuluisiksi tulleet Tanska-ottelut eivät ole tässä vertailussa mukana, mutta seuraavan nelivuotistarkastelun kohdalla tuollainen 6-0 tappio mukavasti heiluttaa tuloksia suuntaan, joka vaatisi noin kymmenkertaisen otoskoon, että keskiarvot alkaa tasoittua (olettaen, että näitä turpakäräjiä ei tule tähän otokseen kovin montaa enää lisää).
Analyysi paljasti, että Helmareiden peli on kehittynyt pallollisesti monipuolisemmaksi ja maalintekotilanteisiin asti myös Euroopan huippuja vastaan.
Lisätään nyt vielä muutama kommentti loppupohdintaan liittyen. Ensinnäkin Palloliiton uutiseen oli tietenkin lainattu tekstistä osuus, joka perustui puhtaaseen mutuun (koska tästä ei ollut minkäänlaista dataa tarjolla) sekä pohdinnan alussa ollut toteamus, että maalintekotilanteita pystyttiin luomaan myös huippujoukkueita vastaan (kyllä, xG ei tainnut yhdessäkään pelissä olla 0). Se, mitä liiton uutisesta jätettiin huomioimatta tässä yhteydessä, joka kuitenkin mainitaan itse raportissa, että nimenomaan huippujoukkueita vastaan realiteetti on, että pallonhallinta ei käänny maaleiksi. Toisaalta kaikkien otteluiden xG:kin tuntui kohtuullisen vaatimattomalta (n. 1.5) ottaen huomioon, että noin kolme neljästä ottelusta pelattiin rankingissa heikompia joukkueita vastaan.
Pohdinnassa halutaan ottaa kantaa myöskin joko suoraan tai "muka vahingossa" keskusteluun pelin suoraviivaistamisesta, joka ilmeisesti ei ole mahdollista. Totta. Tällä nytkin seuraaviin otteluihin valitulla pelaajaryhmällä se ei olekaan mahdollista. Pohdinnassa tämä oli kuitenkin yleistetty enemmän pelaajakehitys ongelmaksi (jota se myöskin jollakin tasolla toki on), mutta tietyllä tapaa tulee fiilis, että omaa napaa koitetaan hieman suojella ja perusteeksi laitetaan, että ei se Signaeulin aikainen suoraviivainen pelaaminen toiminut, kun rankinkin tippui kaikkein aikojen heikoimmalle tasolle. Vaikka pohdinta huippunopeuksien puuttumisesta verrattuna huippujoukkueisiin on varmasti tärkeä pohdinnan paikka koko pelaajakehityksen näkökulmasta, niin maajoukkueen pelaamisen näkökulmasta on omituista jättää systemaattisesti valitsematta mukaan sellaisia pelaajia, joilla pitäisi nopeutta ja myös kaivattua 1v1-kykyä riittää. Lisäksi pohdinnan perusteella meiltä puuttuu edelleen myöskin identiteetti ja sitä me kovasti haikaillaan. Tai onhan meillä pallonhallintapelaaminen, joka on espanjalta käyty hakemassa, mutta ne kun tekevät jo jotain muuta.
Ainiin ja jos joku haluaa minulle maksaa tämänkaltaisen n. 150 sivuisen raportin tekemisestä ihan rahaa, niin teen sen kyllä kovin mielellään. Näkökulma saattaa olla hieman kriittisempi, kun ei tarvitse ole minkäänlaista työsuhteen vaatimaa pakkoa koittaa silotella raporttiin mukaan muutamaa kilttiä lausetta, jotka saa asiat näyttämään vähän paremmalta.
