Joulun herkut ja tunnelmat on nautittu. Kyllä niistä kelpasi nauttiakin lauantaisen Klassikko-voiton siivittämänä.
Lauantaina joukkue-esitys oli Barcelonalta kokonaisuudessaan ottelun aikana tasaisempi kuin Real Madridilta, mikä kuvasti oikeastaan hyvin koko syksyä joukkueiden peliesityksien osalta. Ensimmäisellä puoliajalla kun Valkoisten suunnitelma prässätä Barcelonaa näytti toimivan, kesti Blaugrana kuitenkin paineen ja piti ottelun tasoissa. Miksi? Ensinnäkin koska Barcelona piti puolustuslinjansa ja keskikentän pelaajalinjansa välin erittäin ahtaana silläkin kustannuksella, että esimerkiksi Modric ja Carvajal saivat pitää varsin vapaasti leveydessä laidalla palloa. Tärkeintä oli, ettei Real Madrid päässyt pelaamaan kombinaatiopelaamista 16-alueen rajoilla Barcelonan linjojen välissä keskellä. Kun tämä onnistui, joutui Real Madrid turvautumaan tuttuun keinoonsa luoda paikkoja: keskityksiin. Huikean pelin pelannut Piqué oli usein keskityspallojen purkajana. Ensimmäisen puoliajan aikana Valkoiset loivat kolme hyvää tekopaikkaa, joista kaksi keskityksistä: Jälkimmäisestä Benzema puski tolppaan, ensimmäisen CR sössi oikein kunnolla eikä osunut ollenkaan palloon. Kolmas tekopaikka tuli sekin CR:lle, jonka pienestä kulmasta lähteneen vedon eteen ter Stegen venytti jalkansa.
Real Madridin ensimmäisen puoliajan hallinnasta huolimatta myös Barcelonalla oli puoliajan aikana saumansa, jopa paremmat kuin Valkoisilla: Messin läpisyöttö Paulinholle, jonka laukauksen Navas pelasti; toinen tekopaikka syntyi sekin Messin kautta, tällä kertaa keskityksestä ja jälleen kerran Paulinholle, jonka puskun Navas torjui jälleen kulmapotkuksi. Jopa silloin, kun joukkue oli kokonaisuudessaan hyökkäyspelin osalta alakynnessä, pystyi Messi tarjoamaan mahdollisuudet maalintekoon.
Toinen puoliaika oli täysin eri tarina. Valkoisten prässipelaamisen ja miesvartioinnin tehot hyötyineen hiipuivat, minkä myötä Blaugrana otti ottelun hallinnan. Ensin on mainittava Zidanen (ymmärrettävä) pelko Messiä kohtaan: Kotikentällään pakkovoiton edessä hallitseva UCL-voittaja käytännössä luopui vuoden 2017 joukkueen parhaan pelaajan eli Iscon peluuttamisesta. Isco on kuitenkin Modricin ohella se, jonka jalasta lähtee Valkoisten vaaralliset hyökkäykset varsinkin nyt, kun Marcelo ja Carvajal eivät ole olleet syksyllä iskussa. Mutta kun Isco ei pelannut, vaan Kovasic pelasi. Zidane oli ohjeistanut Kovasicin seuraamaan Messiä. Tämä näkyi ensimmäisessä osumassa, kun kroati päätti noudattaa valmentajansa oppeja vähän liiankin tarkasti. Toisaalta tilanne oli myös Kirpun taktista nerokkuutta ja peliymmärrystä pallottomana jättää juoksu puolittaiseksi. Tuli mieleen Kirpun vastaava liike Pedron tekemään 1-0 maaliin UCL-finaalissa 2011. Eli sikäli Messi oli pelkällä läsnäolollaan ratkaisevassa roolissa Klassikossa...
Tämän jälkeen Messin rooli pallollisena vahvistui: Syötti Suárezille kaksi avopaikkaa lopulta pilkkuun johtaneessa tilanteessa. Pilkun Messi upotti varmasti. 0-3 maaliin johtaneessa tilanteessa Messi ohitti Marcelon, jätti ikonisesti kenkänsä brassille matkamuistoksi, ja syötti Aleix Vidalille vetopaikan.
Yhdeksän luotua maalipaikkaa,
kuusi onnistunutta kuljetusta ohi vastustajan, maali ja maalisyöttö... Messin kokonaisvaltainen pelaaminen, lajiymmärrys ja kontribuutio joukkueensa hyökkäyspelaamiseen ovat kenties syvemmällä tasolla kuin koskaan ja siitä lauantain Klassikko - tuo eurooppalaisen seurajalkapallon Suurin ja Kaunein ottelu - toimii jälleen yhtenä osoituksena. Messin juoksu- tai pikemminkin kävelymäärät osoittavat jälleen sen, että jalkapallo ei ole juoksukilpailu. Tuolla tavalla Messi on pelannut enemmän tai vähemmän koko uransa, mikä on johtanut ja johtaa jatkossakin voitettuihin pokaaleihin, jos vain Kirpun ympärillä pelitasapaino on kunnossa, joukkueesta löytyy riittävää leveyttä ja juoksijoita, joita ruokkia.
Kautta on viisi kuukautta takana ja saman verran jäljellä. Joukkue johtaa sarjaa yhdeksän pisteen erolla Atléticoon, yhdentoista pisteen erolla Valenciaan ja neljäntoista pisteen erolla ottelun vähemmän pelanneeseen Real Madridiin. Blaugrana on pelannut syksyn aikana muun muassa Wanda Metropolitanolla, uudella San Mamésilla, Mestallalla, Estadio de la Cerámicalla ja Santiago Bernabéulla eikä hävinnyt yhtään peliä. Kauden vähiten merkityksellisimmän kilpailun eli Espanjan Supercupin jälkeen joukkue on pelannut 25 kilpailullista ottelua liigassa, Copa del Reyssa ja UCL:ssa tappioitta. Copa del Reyssa joukkue on myös jatkossa, samoin UCL:ssa lohkovoittajana.
Joukkue on löytänyt keinonsa voittaa myös ajoittaisilla heikoilla peliesityksillä, mutta mikä tärkeintä, hyvän ja huonon peliesityksen välinen ero on ollut varsin pieni. Pelitasapaino on ollut erinomaisella tasolla ja vaikka hyökkäyspelaaminen ei ole ollut aina yhtä kirkasta kuin esimerkiksi MSN-kolmikon kanssa se oli ajoittain parhaimmillaan, on se kuitenkin ollut riittävää luotujen tekopaikkojen määrän ja laadun sekä tehokkuuden osalta. Hyökkäyspelaamisessa joukkueella on eniten parannettavaa.
Tämän kaiken joukkue on saavuttanut ensimmäisen viiden kuukauden aikana vaikeuksista ja muuttujista huolimatta: Joukkueessa on uusi valmentaja, joka ei ollut ennen tätä kautta osoittanut tasoaan aivan terävimmällä huipulla, eli Ernesto Valverde. Joukkueen hyökkäyspelaamisen tulevaisuus ja nykyisyyden toiseksi tärkein palanen eli Neymar lähti kaikkien yllätykseksi kesällä, mikä johti isoihin pelillisiin muutoksiin ja pakotti joukkueen kasvamaan uudestaan. Korvaajaksi hankittu Dembélé loukkaantui ja on ollut koko syksyn sivussa. Lisäksi seuran sisällä vallitsi lokakuuhun saakka kestänyt poliittinen kriisi, jonka vaikutukset ylsivät jopa pelaajiin.
Syksy on ollut edellä mainittuun nähden siis erittäin positiivinen, jopa täydellinen. Pokaalien muodossa verivihollinen Real Madrid vietti historiansa parasta vuottaan viidellä voitetulla pokaalillaan, joten sikäli Barcelonalla on oltava katse ja keskittyminen tiukasti tulevan talven ja kevään peleissä, jotta ensi keväänä Kataloniassa juhlittaisiin Copa del Reyta merkittävämpiä pystejä... Niin nopeasti muuttuvat jalkapallossa voimasuhteet, joten sikäli ei kannata mennä liikaa asioiden edelle. Liigamestaruus ei ole varma, vaikka asetelmat eivät voisi Barcelonan kannalta paljoa paremmat olla. Copassa ja UCL:ssa kaikki on auki eikä arpaonni suosinut: Celta on tammikuun ensimmäinen kova testi; UCL:ssa Chelseaa vastaan on varmasti jälleen edessä äärimmäisen jännittävä ja tiukka ottelupari, josta yleensä on riittänyt jälkipolville saakka kerrottavaa.
