Aah, uusi kausi taas ovella! Enää kaksi viikkoa siihen, kun Championship 2017/18 potkaistaan käyntiin kahden perjantai-illan pelin voimin. Viime kausi päättyi kaksi kuukautta sitten Huddersfieldin nousuun kiimaisan rankkarikisan päätteeksi. Terriereiden seuraksi Valioliigaan karkasivat myös menneen kauden suursuosikit Newcastle ja Brighton. Noiden paikat ottaa alaspäin tulleet Sunderland, Middlesbrough ja Hull. Toisessa päässä sarjaa Blackburn, Wigan ja Rotherham putosivat League Oneen, ja näiden paikoille tulee Sheffield United, Bolton ja Millwall.
Jos kiinnostaa tutkia viime kaudesta tehtyjä syvällisempiä analyysejä,
Experimental361-sivustolla on meille kaikille tilastoperversseille hyvää matskua.
Suomalaiset kaudella 2017/18:
| GK | Anssi Jaakkola | Reading |
| RW/RM | Mikael Soisalo | Middlesbrough |
| CB/DM | Thomas Lam | Nottingham Forest |
| LB/LM | Niko Hämäläinen | QPR |
| CF | Marcus Forss | Brentford |
Hyvä määrä härmäläisiä löytyy seurojen palkkalistoilta, mutta peliaika on takuulla kiven alla jokaisella. Soikkelin hyvät otteet pre-seasonilla tuovat minuutteja hyvin varmasti, mutta nousua tavoittelevassa Middlesbrough'ssa peliaikansa eteen saa kamppailla hyvät määrät. Jaakkola jatkaa Readingin maalivahtisektorilla, tällä kertaa astetta paremmissa asemissa ykkösvahti Ali Al-Habsin lähdettyä. Vito Mannonelta pelipaikan ryöstäminen ei näytä todennäköiseltä, mutta aivan mahdolliselta. Thomas Lamin asema lienee se tuskaisin, kun rooli on jäämässä puhtaasti rotaatiomieheksi. Hämäläinen ja Forss kärkkyvät paikkaa edustuksesta. Ensin mainittu on kesän aikana päässyt pelaamaan edustuksen riveissä, Forss puolestaan paukuttanut maaleja kivasti B-joukkueen vahvuudessa. Brentfordin nuorisoon panostamisen vuoksi ei kai olisi mahdotonta, vaikka johonkin peliin kutsuttaisiin edustuksen mukaan.
Nousutaistoon vahvimmin povatutAikaisempien kausien ennakkoveikkauksia ulkoa muistamatta, lienee aika harvinaista, että Valioliigan putoajista vain yhtä on ennustettu taistelemaan kirkkaimmista kärkisijoista.
Middlesbroughin takaisin nousemiselle on saanut läpi kesän pieniä kertoimia, siitäkin huolimatta, että vaihtuvuus tulee olemaan suurta sekä pelaajistossa että taustajoukoissa. Garry Monk saapui hieman yllättäen Leedsista penkin päähän heinäkuun alussa, minkä jälkeen joukkuetta on vahvistettu Martin Braithwaitella (Toulouse, viime kaudella 34/11) ja uudella 15 miljoonan ennätyshankinnalla Britt Assombalongalla (Nottingham, 32/14). Keskikaistan pelaajia löytyy hyvät määrät, mutta miten nuo laidat? Useammat kannattajat ovat tuskailleet, kuinka viime kaudella peluutettu 4-2-3-1 ei sopinut materiaalille yhtään ja monet pelaajat joutuivat epämukavuusalueelleen laidalle. Adama Traoré oletettavasti nousee porrasta alempana dominoivammaksi. Ben Gibson kiinnostaa Valjussa ja saattaa lähteä vielä kesän aikana.
Norwich lähti seuraamaan Huddersfieldin jalanjälkiä ja palkkasi uudeksi päävalmentajakseen Dortmundin kakkosjoukkuetta menestyksekkäästi johtaneen Daniel Farken. Kloppin ja Wagnerin rohkaisevat esimerkit houkuttelevat luottamaan keskieurooppalaiseen osaamiseen, minkä seurauksena kokoonpanossakin on nähtävissä mannermaistuminen. Norwichin tapauksessa tämä on tarkoittanut toppareiden Christoph Zimmermannin (Dortmund II, 29/0) ja Marcel Franken (Fürth, 31/2) sekä keskikentän Mario Vrancicin (Darmstadt, 23/4) saapumista. Hinta-laatu-suhteelta timanttisia hankintoja jokainen, sillä kolmikko maksoi vain reilut £3m. Maaliin saatiin sukupolvien jatkuvuutta, kun ex-Norwich-veskari Bryan Gunnin Angus-poika saatiin lainalle Manchester Citysta. Nuorien, nousevien kykyjen saalistaminen on hyväksi joukkueen ikärakenteelle, mikä oli Alex Neilin aikana huolestuttava. Tuolloin joukkueesta liki puolet oli kolmenkympin hujakoilla ja parhaassa iässä olevista tuntuvaa vajetta. Nuorennusleikkausta on aloitettu vaihtamalla varsinkin alakertaa reippaalla kädellä. Kiintoisa seurata, kuinka tämä näkyy joukkueen otteissa - toisaalta Kanarialintujen puolustaminen oli ajoittain niin surkeaa, että EOMää nähdään hyvin varmasti.
Aston Villa on viimeisen vuoden aikana tehnyt järjettömän määrän muutoksia joukkueeseensa. Valioliigasta seuran pudottanut läpimätä runko on päivitetty täydellisesti uuteen, menestystä janoavaan porukkaan. Tammikuussa isot muutokset keskikentälle aiheuttivat turhaa hämmennystä, kun yhteisen sävelen löytyminen vaati aikaa. Keskikastin sijoitus on isolla rahalla operoivalle seuralle pettymys, eikä tapa, jolla se saavutettiin kerää myöskään kehuja. Tasaisuutta kaivataan lisää, jotta samanlaisia kahdeksan pelin voitottomia putkia ei enää tule. Brucen työpaikka on seuraavasta samanlaisesta mennyttä. Kevään torjunut lainavahti Sam Johnstone jatkoi lainaa vuodella, mikä ei ole aivan ihannetilanne, kun uutta pysyvää ykköstä jahdattiin. John Terry (Chelsea, 9/1) tuo johtajuutta puolustukseen, mikä on ollut paljolti Mile Jedinakin varassa. Australialainen loisti viime kaudella, mutta on kärsinyt viimeisen puolen vuoden aikana loukkaantumisista paljon. Jonathan Kodjia teki 19 maalin kauden ekalla Villa-sesongillaan. Meneekö nyt 20 rikki? Edellisen kerran tuohon rajaan pystynyt Villan pelaaja oli Peter Withe kaudella 1980/81.
Fulhamissa on iso kausi, isolla joukkueella edessä. Playoffeissa kun nousua ei tullut, on ollut huoli, onnistutaanko nuoria tähtiä pitämään riveissä. On hyvällä menestyksellä onnistuttu, mutta ei varmasti pidetä kauaa, ellei portit Valioliigaan aukea ensi keväänä. Stefan Johansen taikoi debyyttikaudellaan samat tehot kuin kolmella Celtic-kaudellaan yhteensä, Tom Cairney nousi koko sarjan kirkkaimpaan eliittiin ja 2000 syntynyt ihmelapsi Ryan Sessegnon teki muutaman maalinkin laidalta. Slavisa Jokanovicin meriitit Chamipionshipissa ovat nuoreksi valmentajaksi mahtavat ja se kaikki, mitä serbialainen on omana aikanaan saanut koko Fulhamin organisaatiossa tapahtumaan, on merkittävää. Nousu kruunaisi työn hienosti, kun miehen saapuessa joukkue taisteli näennäisesti jopa League Oneen putoamista vastaan. Uusina miehinä ryhmään liittyy belgialainen puolustava keskikenttä Ibrahima Cissé (Standard Liege, 17/0) ja pikkurahan toppari Marcelo Djaló (Lugo, 25/2). Isompia vahvistuksia ei kaivata, riittää kun pidetään kiinni olemassa olevasta.
Kaiken osuessa voi yltää mihin vainWolverhamptonille viidestoista sija oli iso pettymys, vaikkei ainakaan näin ulkopuolisen silmin niin erityinen ylläri ollutkaan. Kolmen valmentajan alaisuudessa kummoista kehitystä ei tapahtunut, joten nyt on Nuno Santon vuoro kokeilla. Paul Lambert ei tykännyt, kun managerin oikeutta vaikuttaa uusiin hankintoihin rajoitettiin, skotti ei ilmeisesti välittänyt kaikista portugalilaisinvaasion mukanaan tuomista pelureista. Yksi ehdoton timantti näistä paljastui jo viime kaudella, Hélder Costa näytti valmiilta pelaajalta parempiinkin sarjoihin. Portugalin maajoukkueessakin debytoinut 20-vuotias Rúben Neves (Porto, 13/1) vaikuttaa ainakin CV:n perusteella vastaavanlaiselta tapaukselta, eikä tuollainen peluri keskikentän pohjalla heikohkon puolustuksen turvana ole yhtään pahitteeksi. Hyökkäys on tällä nipulla paras puolustus, mutta joku profiilihankinta puolustuslinjaankin olisi hyvä löytää. Norwichista pihalle pistetty John Ruddy ottaa leukemiaan sairastuneen Carl Ikemen paikan maalissa.
Garry Monkin lähtöä ei otettu
Leedsin kannattajien keskuudessa hyvällä vastaan. Yorkshireläisten uudeksi manageriksi löydettiin tanskalais-espanjalainen Thomas Christiansen, jonka suurimmat urotyöt löytyvät APOEL:n peräsimestä Eurooppa-liigasta. Uusi omistaja Andrea Radrizzani hehkutti ja piti tätä pitkäaikaisena valintana. Mitä tarkoittaa italialaisen seuraomistajan käsitys 'pitkästä työsuhteesta'? Pelaajistoon on tehty hyviä kiinnityksiä välittömästi siirtoikkunan auettua. Felix Wiedwald (Bremen, 25/0) on muutamalla sadalla tuhannella aivan no-brainer hankinta, kun Robert Green ei ole mikään nuori poika enää. Vielä enemmän no-brainer oli Pontus Janssonin osto-option käyttäminen Torinosta. Ruotsalainen oli suvereenin ylivoimainen joukkueen alakerrassa ja monien mielestä, meikäläinen mukaan lukien, olisi ansainnut paikkansa tähdistökentällisestä. Matthew Pennington lainattiin Evertonista Janssonin vierelle, Mateusz Klich hankittiin (Twente, 29/6) näiden yläpuolelle. Makedonialainen laituri Ezgjan Alioski (Lugano, 34/16) on allekirjoittaneelle yksi sarjan kiinnostavimmista uusista tuttavuuksista. Järjettömät kendotehot Sveitsissä tehtaillut pelaaja yhdistettiin useisiin valioliigaryhmiin ennen Leeds-siirtoa. Paperilla joukkue vahvistunut selvästi menneestä.
Sheffield Wednesdayn nousuhaaveet kosahtivat Huddersfieldiin keväällä. Heikon syksyn jälkeen nousutaistoon kiilaaminen jätti hyvän kuvan joukkueesta, joka voi hyvin jatkaa eteenpäinmenoaan yhä. Pieni ongelma on siinä, että monet kanssakilpailijat ovat vahvistuneet jopa merkittävästi, ja playoffeihin menokin vaatii nyt useamman joukkueen selättämistä. Wednesdaylla on laadukas ryhmä niin kauan kuin se pääsee mylläämään huippukokoonpanollaan. Ryhmässä on monia Valioliigan pienissä kiinnostusta herättäviä pelaajia (Keiren Westwood, Tom Lees, Fernando Forestieri), joiden karkaaminen löisi sheffieldiläisille uutta haastetta. Forestieri allekirjoitti pitkän jatkosopimuksen tammikuussa, mutta argentiinalainen tuskin jatkaa parhaassa iässään divarissa, jos nousua ei tule ja parempaa sopparia tarjotaan kauden jälkeen. Jordan Rhodesin osto-optio käytettiin, jolloin tulivoimaa on enemmän. Laaja rinki maalintekijöitä auttaa kummasti.
Reading on suurimpia mysteereitä tässä vaiheessa kesää. Stam johdatti ensimmäisellä kaudellaan Royalsin sensaatiomaisesti kolmanneksi, mutta pudotus on hurja, ellei hankinnat osu. Hyökkäys on totaalinen mysteeri, kun Hollannin-leirillä edustuksen mukana oli tasan kaksi kärkimiestä; 19-vuotias Sam Smith ja 16-vuotias Danny Loader. Tuon jälkeen toki ryhmään liittyi Wolvesissa kehnosti esiintynyt Jón Dadi Bödvarsson (42/3), joka ei totisesti ole maalitykki, jota kaivataan. Joseph Mendes oli rikki koko viime kauden ja luotto-onnistuja Yann Kermorgant menee kesällä leikkaukseen. Onko ryhmässä yhtään 10 maalin kauteen kykenevää? Pelle Clement (Jong Ajax, 23/5) saapui tukemaan hyökkäyksiä keskikentälle. 21-vuotias Holllanin divarista ei numeroiden muodossa vakuuta, mutta Stam nuorukaisen entisenä valmentajana tietänee paremmin. Vito Mannone (Sunderland, 9/0) ei ole lähteneen Ali Al-Habsin tasoa. Hirveä määrä kysymysmerkkejä. Jos kulisseissa ei suunnitella täydellistä siirtopommia, vaikeaksi menee.
Myös
Sunderland tarvitsee varman maalintekijän. Jermaine Defoe vaihtoi Bournemouthiin ja toistaiseksi tilalle on saatu vain James Vaughan (Bury, 37/24). Vaikka maalisaldo onkin erittäin kohdallaan, ei kolmekymppinen divarijyrä taida pelkästään riittää, kun muut kärjet ovat nuorisokaartia. Jordan Pickfordin lähtöäkään ei ole vielä ehditty paikkaamaan, mutta miehestä irronneet 30 miljoonaa helpottaa etsintää. Laitapakeiksi lainattiin jo Evertonista vasemmalle Brendan Galloway (WBA 3/0) ja oikealle Tyias Browning (Preston 8/0). Tuore manageri Simon Grayson toi perässään Prestonista myös viime kauden parhaan pelaajansa Aiden McGeadyn (34/8), joka monikäyttöisenä laiturina on kyllä fantastinen lisä vielä päälle kolmenkympin iässäkin.
Nousu yllättäisi kunnollaHull palkkasi uudeksi managerikseen Venäjän maajoukkuetta viimeksi luotsanneen Leonid Slutskyn. Periaatteessa kuulostaa seuran kannalta katastrofaaliselta lähtökohdalta, että Roman Abramovich järjestää ystävälleen työpaikan Englannista, kun Slutskylla ei ole aikaisempaa kokemusta kotimaansa ulkopuolella valmentamisesta eikä kielikään yhtään hallussa ennen pikakursseja. Siihen kun yhdistetään se, että joukkue on menettänyt kesän alkajaisiksi jo Curtis Daviesin (Derby), Harry Maguiren (Leicester), Eldin Jakupovicin (Leicester), Tom Huddlestonen (Derby) ja Ahmed Elmohamadyn (Aston Villa), on edessä totaalinen muodonmuutos. Vaikka joukkue oli auttamatta liian heikko Valioliigaan, olisi edellä mainituista ollut Championshipissa iloa. Kaksi viikkoa ennen kauden alkua ainoa merkittävä vahvistus on ollut Fraizer Campbellin liittyminen porukkaan (Crystal Palace, 12/1) ja tuonkin loukkaantumisista kärsineen ja mollivoittoisen kuntokäyrän hyökkääjän tähtistatuksesta voidaan olla montaa mieltä. Campbellin lisäksi Ola Aina on lainattu laidalle Chelseasta. Sekavahko tilanne antaa etumatkaa pahimmille kilpakumppaneille ainakin siihen saakka, kunnes Tiikerit löytävät kaipaamansa pelurit markkinoilta. Jos viime kausi startattiin 13:lla sopimuspelaajalla, ei lähtötilanne tähän kauteen ole hirveästi parempi.
Brentfordin eteneminen playoffeihin yllättäisi, vaikka seuran menestys kentän ulkopuolella onkin jo arkipäivää. Maailmankuululla tilastoanalyysillä löydetään Griffin Parkille hintaansa nähden todella päteviä pelaajan alkuja, joista toivotaan kasvavan kovarahaista kauppatavaraa isommille areenoille, paljon Tanskan- ja Keski-Euroopan kontakteja hyödyntäen. Tämänkin kauden mehiläispainoksessa on tasan yksi 30 vuotta täyttänyt pelaaja (Lasse Vibe, 30). Kaksi peräkkäistä top10-sijoitusta sarjassa on kova temppu, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle. Nyt pientä notkahdusta voinee odottaa tuohon rekordiin, vaikka päävalmentaja Dean Smith uskoikin BBC:n haastattelussa joukkueensa taistelevan noususta muutamilla nappivahvistuksilla. Espanjalaisen maaliruiskun Jotan säilyttäminen olisi erittäin tärkeää. Tammikuussa Eibar-lainalta palattuaan Jota paukutti osumia tahdilla, joka olisi nostanut hänet maalikuninkuuteen täydellä sesongilla. Ongelma on, että kärjen sopimus tulee päätökseen ensi kesänä ja kiinnostuneita varmasti riittää. Siirtomarkkinoiden suurimmat uroteot ovat toistaiseksi olleet myöhäisellä iällä Tanskan maajoukkueeseen nousseen laitapakin Henrik Dalsgaardin (Zulte, 16/6), eteläafrikkalaisen Kamohelo Mokotjon (Twente, 33/1) ja Ligue2-kärjen Neal Maupayn (Brest, 28/11) kaappaamiset.
Yhdenlainen perinne on kai veikata joka kesä
Derbya taistelemaan noususta. Toisenlainen perinne on joka kevät todeta, ettei se taaskaan riittänyt. Varsin kalliilla joukkueella jatkuvasti operoiva seura on sijoittunut viisi kertaa putkeen kymmenen parhaan sakkiin. Nyt kauden alusta alkaen puikoissa on allekirjoittaneen suuresti arvostama Gary Rowett, joka pääsee vihdoin hieman rahakkaampaan ympäristöön toteuttamaan ajatuksiaan, onnistuen aikaisemmissa sekavammissakin olosuhteissa mainiosti. Liikenne on ollut maltillista pelaajiston suhteen. Andre Wisdomin (Salzburg, 15/0) poimiminen uudeksi oikeaksi pakiksi parilla miljoonalla Liverpoolista vaikuttaa ihan kelvolliselta korvaajalta Cyrus Christien lähdettyä Middlesbroughiin. Hull-kaksikko Curtis Davies (26/0) ja Tom Huddlestone (31/1) tuovat kokemusta ja johtajuutta. Darren Bentin maalivainuun luotetaan ilmeisesti vieläkin täysin, kun huhuja uusista hyökkääjistä ei paljoa kuulu?
Cardiff varmaankin mielii takaisin vanhoihin asemiinsa, jossa sen pystyi lukemaan poikkeuksetta kärkikahinoihin. Malesialaisrahaa on laitettu taas liikkumaan, mutta aika maltilliset määrät. Ainoat viime kauden Rotherhamista jollekin kelpaavat pelaajat, maalivahti Lee Camp (18/0) ja maalintekijä Danny Ward (41/11) tuotiin Walesiin. Tuore skottivahvistus oikeaksi puolustajaksi Callum Paterson (Hearts, 20/8) missaa pelit lokakuun alkuun saakka polvivamman vuoksi, mutta Skotlannin A-maajoukkueeseen 22-vuotiaana noussut pelaaja on vahvoilla Warnockin papereissa riippumatta siitä, mihin muotoon kentällinen asetellaan. Cardiff pelasi viime kaudella kaikenlaista kolmen topparin linjasta 4-4-2:een ja 4-2-3-1:een.
Birmingham sukelsi taas muutaman vuoden tauon jälkeen mukaan häntäpään taisteluun. Eroilmoituksen jättänyt seurapomo Panos Pavlakis sanoi suoraan, että luoti väistettiin, kun kaikesta perseilystä huolimatta sarjapaikka säilytettiin. Valmennuksen ja pomojen väliset väännöt on ainakin hetkellisesti taas väännetty ja Birminghamista puhuttaessa voidaan viimein keskustella kentällä tapahtuvasta showsta kullissien draamasarjan sijaan. Harry Redknapp ja siirtoikkuna on kuolematon yhdistelmä, josta päästään tänä kesänä nauttimaan Brumissa. Huhujen perusteella seitsemänkymppinen on soitellut puhelimensa osoitekirjan lävitse vanhoista pelaajistaan ja yrittänyt houkutella näitä mukaan seuran nosto-operaatioon. Toistaiseksi syöttiin ei ole jättikaloja napannut, mutta David Stockdale maaliin (Brighton, 45/0) ja Marc Roberts toppariksi (Barnsley, 40/4) ovat ihan oikeita vahvistuksia. Craig Gardnerin tammikuussa alkanut laina muutettiin pysyväksi siirroksi.
Sarjapaikan säilyttäminen on riittävä tavoiteHalvalla ei voi vaatia laatua, mutta
QPR:n pitää pystyä parempaan. Viime kauden 18. sija oli rimanalitus, joka kuitenkin näyttää siltä, mitä voidaan jatkossakin odotella. Kallispalkkaiset pelaajat ovat vaihtuneet nuoriin budjettiratkaisuihin, jotka eivät ole syystä tai toisesta isommille seuroille kelvanneet. Ärrien kannattajafoorumilta fiiliksiä aistiessa kävi kyllä pikaisesti selväksi, kuinka vähän joukkueelta mitään odotetaan. Paljon tarvitaan laatua, jotta sarjataulun ylemmästä puoliskosta voidaan edes puhua. Tarpeista huolimatta mitään ei tapahdu ja QPR menettää jopa havittelemansa League One-pelaajat muualle. Barnsleyn Josh Scowen (41/2) on heinäkuun loppupuoleen mennessä ainoa selvä panostus joukkueeseen. Harjoituspelit voidaan tietysti jättää omaan arvoonsa, mutta Readingin junnuille kärsitty selkäsauna herätti ajatuksia joukkueen ensi kauden suunnasta. Valioliigasta on tietenkin laadukkaita nuoria saatavilla, mutta noidenkaan varaan ei voi puolta joukkuetta rakentaa (tai no, Huddersfield voi...) Muutaman kolikon voisi lyödä vetoa sen puolesta, ettei Ian Holloway näe joulua Loftus Roadilla.
Pitch invasion sillä hetkellä, kun varmistui maalieron turvin, ettei
Nottingham putoakaan League Oneen oli jotenkin hupaisaa, ja paikallisvastustajien keskuudessa tuosta
saavutuksesta osattiin repiä kaikki huumori irti. Kyllähän tuolle tuulettelulle oli omat perusteensa, sillä Forest oli liipasimella pitkään, eikä seuran kuviot ole muutenkaan sieltä selvimmästä päästä. Fawaz Al Hasawin aikakausi tuli alkukesästä päätökseen, kun laivamoguli Evangelos Marinakis saapui hyvää hyvyyttään rahoittamaan tätä paattia. Sopupelejen järjestämisestä ja erotuomarin pahoinpitelyn suunnitelemisesta Kreikassa tunnettu bisnesmies sai EFL:ltä puhtaat paperit ostoaikeilleen. Katsellaan nyt, onko tämä se pelastava enkeli. Parhaan maalintekijän Britt Assombalongan lähtö Boroon kirvelee tuntuvasti, kun ei ole selvää, pystyykö nuori Jason Cummings (Hibernian, 32/19) debyyttikaudellaan takomaan isoja maalimääriä. 18-vuotias Ben Brereton kehittyy kyllä hurjaa tahtia ja saattaa nousta isoksi tekijäksi kärjessä. Barrie McKay (Rangers, 35/5) on kiintoisa uusi laituri.
Ipswich on täysin väärään suuntaan menossa. Traktoripojat sijoittuivat viime kaudella sijalle 16, mikä on seuran heikoin suoritus sitten kevään 1959 (!). Kuudestoista peräkkäinen kausi kakkostasolla, mutta nyt on olemassa pieni riski sille, että seuraava menee League Onen puolella. Budjetti on hyvin rajallinen, minkä seurauksena joukkue koostuu yhä vahvemmin nuorista Valioliigaan tähtäävistä lupauksista. Viime kauden pelasti Tom Lawrencen laina Leicesteristä, kun walesilainen oli rakentelemassa valtaosaa joukkueen maaleista. Lawrencen lähdettyä, tuohon rooliin lainattiin nyt Manchester Citylta Bersant Celina (Twente, 27/5). Kosovolais-norjalainen nuorukainen ruokkii Rangersissa kehnommin menestynyttä Joe Garneria (31/7), jolle asetellaan ykköshyökkääjän roolia (uhh). Tom Adeyemi keskikentälle (Rotherham, 29/6) on ilmaiseksi hankinnaksi kohtalainen kiinnitys, vaikkei Cardiffissa breikannutkaan. Emyr Huws tuli samalla oven avauksella Walesista. Dominic Iorfan laina Wolvesista tuli tarpeeseen. Viime kaudella Ipswichin maaliodote oli murskaavalla erolla sarjan pienin, jopa jumbojoukkue Rotherham loi merkittävästi enemmän mahdollisuuksia osumiin.
Steel City Derbyt tekevät paluun viiden vuoden tauon jälkeen, kun
Sheffield United nousi Championshipiin. Sadan pisteen rajapyykin päätöskierroksella League Onessa puhkaissut Blades-ryhmä oli naurettavan ylivoimainen porrasta alempana, ainakin mitä voi päätellä siitä, että sarjan tähdistökentällinen oli puoliksi sheffieldiläisten avaus. Peribrittiläistä divarijyrää kenttä täynnä, mutta mukana muutama huomion kiinnittävä yksilö. Irlantilainen Enda Stevens (Portsmouth, 45/1) oli Pompeyn tärkein pelaaja kahdella viime kaudella L2:ssa, ja liittyy nyt Chris Wilderin miehistöön. Wilder suosii joukkueellaan 3-5-2-formaatiota, mikä on porrasta alempana edelleen aika harvinaista. Tuolla todennäköisesti mennään edelleen, jolloin Stevens asettuu vasemmaksi wingbackiksi. Ikinuori Billy Sharp (vasta 31!) osui menneellä kaudella 30 kertaa ja kahdella edellisellä 51. Kärkipari James Hanson pääsee viimein 29-vuotiaana yrittämään Championshipiin vedettyään melkein kymmenen vuotta League Onessa kymmenen maalin kausia. Sarjassa on kyllä heikompiakin joukkueita, joten putoamisen välttäminen näyttää aivan realistiselta.
Kaksi kautta putkeen sijalla 11 on suoritus, jolle ei voi kuin hattua nostaa, kun
Prestonista puhutaan. Simon Grayson sai Sunderlandista paremman työtarjouksen ja jätti Liljanvalkeat Alex Neilin komentoon. Menestyksekkään valmentajan saappaisiin on hankala hypätä, mutta nuori Neil voi onnistuakin. Norwich-pesti päättyi tällä keväällä, kun selvisi, ettei Kanarialinnut taistele noususta päätyyn saakka. Prestonissa tavoitteet ovat maltillisemmat, eikä ylemmälle puoliskolle sarjataulussa sijoittuminen olisi kuin hienoa plussaa. Uudet hankinnat on päätetty jättää elokuulle, kun vain Declan Ruddin tuominen veskariosastolle on julkistettu miljoonan punnan hintaan. Aiden McGeadyn lähtö tuntuu, mutta lainallahan irkku vain olikin.
Toissa kaudella oli Jonathan Kodjia, viime kaudella oli Tammy Abraham.
Bristol Cityn sarjapaikan on kaksi kertaa varmistanut isoihin maalimääriin pystyvän hyökkääjän löytyminen. Nyt tuota sarjaa pyritään jatkamaan seuran kaikkien aikojen ennätyshankinnalla Famara Diédhioulla (Angers, 31/8), josta maksettiin viisi miljoonaa. Profiililtaan kuin suora Abraham-kopio paikkaa, pituutta, vahvuuksia ja kehityskäyrää mukaillen. Djurgårdenissa lainalla hyvin osunut Gustav Engvall palaa joukkueen vahvuuteen myös. Eros Pisano (Hellas Verona, 25/3) löydettiin laitapakiksi, mutta italialaisen loukkantumishistoria arveluttaa; Pisano missasi pelejä viime kaudella polven, nilkan ja reiden takia. Suurin arvoitus on tolppien välissä, missä Frank Fieldingia on pyritty päivittämään parempaan jo viime kesästä asti, mutta sarjapeleissä kolmesta kokeilijasta kukaan ei vakuuttanut.
Pitkä ja raskas putoamistaistoBarnsley tuomittiin putoajaksi jo viime kesänä, mutta Paul Heckingbottomin miehistö yllätti olemalla turvallisella 14. sijalla. Yllätyksen uusiminen tuntuu täysin toivottomalta projektilta, sillä kaikki jollekin kelpaavat pelaajat on kaupattu kilpailijoille vaihtelevilla korvauksilla. Perinteiseen tyyliin pikkuseuran yllätysmenestys on vienyt Alfie Mawsonin (Swansea), James Breen (Aston Villa), Conor Hourihanen (Aston Villa), Marc Robertsin (Birmingham) ja Sam Winnallin (Wednesday) yli kymmenen miljoonan yhteissummalla. Näiden paikoille on tuotu parin siirtoikkunan aikana pelkästään nuoria. Kuvaavaa on, että Transfermarkt on laskenut joukkueen arvoksi alle kahdeksan miljoonaa euroa, millä saisi vain kaksi peruspelaajaa sarjan arvokkaimmiksi rankatuilta seuroilta. Rahaa on käytetty Southamptonin oikean puolustajan Jason McCarthyn (Walsall, 46/5) ja Skotlannin U21-pelaaja Stevie Mallanin (St Mirren, 34/7) hankkimiseksi. Chelsean akatemiasta vuodeksi lainatun 18-vuotiaan hyökkääjän Ike Ugbon otteet on kiintoisa nähdä, kun muistaa miten aiemmat lainamiehet tuolta ovat onnistuneet Championshipissa. Joukkueen ikärakenne on erikoinen, kun konkari Adam Hammill poislukien vanhimmat pelurit ovat 25-vuotiaita.
Millwall nousi hieman yllättävästi playoffien kautta Bradfordin kustannuksella. Edellisen kerran keväällä 2015 Championshipia pelanneessa joukkueessa on pysynyt puolenkymmentä pelaajaa. Muutamia tärkeitä hankintoja on ehditty jo tekemään. Uudet laitapakit Conor McLaughlin (Fleetwood, 42/5) ja James Meredith (Bradford, 41/2) ovat ensimmäistä kertaa tällä tasolla. Keskikentälle tuotiin Wolvesista yhteiskaupassa George Saville (24/1) ja Jed Wallace (9/0), jotka molemmat ovat seuralle ennestään tuttuja lainoilta. Wimbledonista ilmaiseksi saapuneen Tom Elliottin (39/9) tehtäväksi jäänee vaihtorooli, kun hyvin L1:ssa maaleja tehtailleet Lee Gregory, Steve Morison ja Aiden O'Brien jatkavat Leijonissa. Joukkueelle tarjotaan hyvää mahdollisuutta lentävään lähtöön, kun neljä ensimmäistä vastustajaa on oletettavasti alemman puoliskon sijoituksista kamppailevat Nottingham, Bolton, Ipswich ja Bristol City. Noiden tulokset näyttävät suuntaa hyvin.
Bolton on osoittanut heräämisen merkkejä ja varmasti putoamistaistossa se musta hevonen, jolle keskikastiin kipuaminenkaan ei mahdottomuus olisi. Lopulta ihan turvallisen neljän pinnan kaulan turvin suoraan noussut joukkue on saanut pari pätevää kiinnitystä. Positiivisesti alkanut siirtoikkuna ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että joukkueen runko ei kestä vertailua puolellekaan kanssakilpailijoista, jolloin on ihan perusteltua odottaa flirttailua putoamisviivan kanssa. Maalinteko oli täyttä tuskaa viime kaudella, kun joukkueesta ei löytynyt yhtään tasaisesti onnistuvaa kärkeä. Yhdeksän maalia riitti Madinelle, Velalle ja Wheaterille jaettuun maalikuninkuuteen joukkueen sisällä kolmostasolla. Tuota tuskailua on pyritty muuttamaan lainaamalla Newcastlesta Adam Armstrongin tammikuuhun saakka sekä kiinnitettiin lainalla olleet Sammy Ameobi ja Adam Le Fondre pysyvillä siirroilla. Lainalimbossa roikkunut Will Buckley laidalle. On helpompaa keksiä, miksi Bolton putoaa kuin olisi keskikastissa, mutta jospa nämä pitkän linjan konkarit syttyisivät uudestaan.
Tarvitseeko edes perustella, miksi laittaa
Burton Albionin tänne pohjakerrokseen? Eihän Brewersillä pitänyt olla realistisia saumoja säilyä edes viime kaudesta, vaikka vietti lopulta kauden aikana yhteensä vaivaiset seitsemän päivää viivan alapuolella. Sarjapaikkataisto ei mennyt edes tiukoille, mutta tästä Burton saa kiittää täydellisesti osuneita pikkurahan hankintojaan sekä yllättävän munattomia suurseuroja, jotka valahtivat pohjalle. Piskuinen veikkausliigastadion ei täytä Championshipin kriteerejä istumapaikkojen suhteen, mutta poikkeuslupa antaa aikaa tuolle. Skotlannista viime kesänä hankittu Jackson Irvine pelasi itsensä Australian maajoukkueeseen ja herätti kiinnostusta isommissa piireissä. Nigel Clough myönsi suoraan, etteivät he pysty sanomaan ei, mikäli Irvinestä tehdään miljoonatarjous. Tämän kauden jacksonirvineksi keskikentälle on tuotu Rochdalesta Matty Lund (29/9) sekä napattiin Wigan uponneesta laivasta puolustukseen Jake Buxton (39/1) ja Stephen Warnock (45/0). Ei mitään nuorukaisia kumpikaan, varmasti kelpaa Burtonille. Seuran siirtoennätys meni rikki Liam Boycen (Ross County, 34/23) hankinnalla. Bremen-kasvatista maksettiin puoli miljoonaa.
Oma veikkaus loppuun: suorat nousijat Fulham ja Aston Villa, playoffeihin menee Leeds, Wolves, Norwich ja joku täysi yllättäjä. Alaspäin lähtee Burton, QPR sekä Ipswich. Maalikuninkuudesta käydään kova kamppailu Kodjian, Oliveiran ja Woodin kesken. Reading on suurin negatiivinen yllättäjä jäämällä ulos top-12:sta. Saa ottaa talteen.
