Tämä case toimii hyvänä talousoppituntina oikeistolaisille vapaa-ajattelijoille.
Ilman stadionin yksityistämistä, meillä olisi jokaisena kautena jäänyt vähintään 100 000 euroa extraa. Tästä olisi kertynyt tähän mennessä jo yli miljoonan euron rahavaranto.
Ehdotan siis Suomen valtion mallia futisjoukkueille. Valtio on kerryttänyt osakesalkkuaan jokaisena vuonna sillä seurauksella, että sen arvo on nyt yli 180 miljaardia euroa. Tällä tavoin 99 miljaardin valtionvelka ei tunnu vielä missään. Kyseessä on siis niin sanottu velkapuskuri.
Palloliiton sarjojen joukkueita voitaisiin edellyttää kerryttämään itselleen velkapuskuria valtion mallin mukaisesti. Näin pitkän linjan seuroille kertyisi pikkuhiljaa valtavat velkapuskurit.
Velkapuskuriin sijoituksen arvo voisi olla esim. 5% ja puskurirahaston tuotto voitaisiin ohjata seuran käyttöön. Näin rahaston arvon tasainen kasvu turvattaisiin ja pitkän linjan seuroilla olisi etua massiivisista korkotuloistaan.
Jotta puskurirahastoa ei käytettäisi jatkuvana selkänojana, niin vuosibudjetit voitaisiin velvoittaa suunniteltavaksi vähintään nollatulokseen, missä on mukana kertyneen velan lyhentämistä tietty prosenttimäärä, kuten esim. 20%. Budjettien uskottavuus tietysti tarkastettaisiin lisenssihakemusten yhteydessä, kuten tähänkin asti.
Tämänlaisella systeemillä vältettäisiin seurojen rahavaikeudet ja kaiken mennessä pieleen, olisivat seurat käytännössä velattomia puskurirahaston turvin.
Keijot, trullien kuningas, mutta tartutaan kuitenkin. Eikös paras ratkaisu olisi ollut rakentaa Sairasen rahoilla oma stadion?
