MM-kisojen aikaan tuli käytyä Kamerunissa. Lentokentällä (Nsimalen) otettiin tuolloin vielä kotikutoisia koronatestejä, joiden tulokset ei tietenkään ketään enää kiinnostaneet. Jos paperi olisi vaihtanut omistajaa, ei tikkua olisi tarvinnut nenään antaa työntää. Väsynyt testaajamatami ruinasi illan viimeisen lennon päätteeksi joululahjaa kaikin keinoin...ja sai sen. Testin kuitenkin tein (ensin), vaikka vitutti ja väsytti, ja oli niin saatanan kuuma. Sanothan sinäkin EI korruptiolle?
Pääkaupunki Yaounde ei todellakaan ole kummoinen turistikohde, mutta ilmastoltaan ylivertainen etenkin talvella verrattuna moneen muuhun kohteeseen. Kaupungissa on hyvä futisskene ja se on hyvä tukikohta muualle liikkumiseen. Aikaa on tietysti hyvä olla käytettävänä.
MTN Elite One - ei mitään paskaa. Eliittiä. Otteluksi valikoitui aikataulusyistä pääsarjan häntäpään taisto AS Fortuna Mfou - Union Douala, joka pelattiin Stade Paul Biya de Olemben kyljessä olevalla pikkustadikalla. Pelipäivien lopulliset alkamisajat ja etenkin kentät lyödään lukkoon tyypilliseen tapaan viime tipassa ja luotettavin info löytyy yleensä viimeistään ottelua edeltävänä päivänä liiton sivuilta:
https://fecafoot-officiel.com/
Stadikan portilta liput...
...maksoivat toooonnin. Eli 1,5€. Edellisten kierrosten ylijäämätulosteet olivat täälläkin kauppatavarana.
Ottelua oli seuraamassa noin 300 silmäparia. Ei kummoisempaa mölinää eikä meuhkaamista, ajoittaisia tunteenpurkauksia.
Avausjaksolla maaleja tehtiin tasatahtiin ja tauolle mentiin lukemissa 2-2.
Toisella jaksolla kotijoukkue Fortuna otti nopean punaisen, mutta se ei menohaluja haitannut. Vajaalla pelatessaankin joukkue nosti rohkeasti miehiä viimeiseen linjaan, mutta laadukkaille maalintekopaikoille eteneminen oli tuskaista. Lopputulos 2-2. Taktisesti ottelun taso oli jotain Suomen Kolmosen luokkaa, pelitempo ja pelitekojen intensiivisyys olivat kuitenkin jossain Veikkausliigan sfääreissä. Kotijoukkueelta erottui hyvin peliä kuljettamalla edistänyt isokokoinen toppari, joka katkoi ja riisti myös varsin taitavasti.
Ottelun jälkeen tunnelma oli seesteinen. Taustalla massiivinen Olemben stadion, joka muistetaan karmeasta Nations Cupin tragediasta.
Sarjan parhaimmilla joukkueilla (Bamboutos, Coton Sport jne.) on nykyään jälleen ihan aktiivista fanikulttuuria ja vierasmatseihinkin saattaa lähteä toistakymmentä täyteen ahdettua bussia. Kausi päättyi vast'ikään ja mestaruus meni 18:nen kerran Coton Sportille. Finaaleissa (neljän joukkueen loppusarja) saavutettiin komeita yleisömääriä.
Monet entiset majutähdet ovat investoineet köyhään kotimaahansa ja yrittävät luoda positiivista pöhinää ja kasvua omilla projekteillaan. Alex Songin omistamassa yökerhossa oli hyvät drinkit ja puitteet muutenkin kohdillaan. Hyvä mesta!
Mikäli Kamerun (ja/tai Yaounde) kiinnostaa, niin ranskan kieli kyllä kannattaa olla hallussa. Englannilla ei pärjää edes vähää alusta, paitsi toki Southern Cameroonsin alueella, mutta sinne on pääkaupungista matkaa (ja sodan uhka edelleen vahvasti läsnä). Hyvät paikalliset kontaktit ovat kultaakin kalliimpia. Tarinoita olisi jonkin verran kerrottavaksi paikallisesta kulttuurista, ahneista poliiseista, Samuel Etoon tempauksista, maajoukkueen pelaajapolitiikaasta jne. mutta ne taitavat olla toisten topikkien asioita.
