Viimeksi pari vuotta sitten on tullut raapustettua Chelsean-kausiketjuun, mutta ajattelin aktivoitua tulevalla kaudella, koska olin katsomassa kolme MM-ottelua paikan päällä ja sisäinen kipinä roihahti jälleen nähtyäni lukuisia Chelsean pelaajia viheriöllä. Kopioin tähän alkuun elokuun 2016 esittelyni ja palaan sitten itse asiaan:
Iltaa. Täällä myös yksi Chelsea-kannattaja. Chelseata aloin kannattamaan aikoinaan, kun vierailin Stamford Bridgellä käydessäni Lontoossa vuonna 2009. Silloin pääsin opastetulle kierrokselle, jossa vierailtiin mm. pukukopissa ja käveltiin pelaajatunnelista kentälle. Siitä oikeastaan se kannattaminen sitten lähti, kun sitä ennen ei mitään suosikkijoukkuetta ollut.
Parhaiten ovat jääneet mieleen UCL-voitto ja toissakauden mestaruus. Meikäläinen on myös pitänyt näistä "Chelsea-ikoneista" jo alusta asti ja siksi iloitsenkin, että Terry jatkaa vielä kapteenina. Lampard ja varsinkin Drogba ovat sellaisia pelaajia, joiden lähtö harmitti aivan älyttömästi. Tavallaan kiinnyn aina pelaajiin, jotka ovat pelanneet kauan seurassa. Siksi en pitänyt myöskään siitä, että Cech päästettiin Arsenaliin.
Hienoa huomata, että Conte luottaa tuohon tuttuun puolustuslinjaan. Ivanovicin parjausta en ole aina ihan ymmärtänyt ja edelleen ainakin minä katson häntä mieluusti tuolla oikeana puolustajana. Amsterdamin UEL-finaalin voittomaali ei unohdu ikinä ja Ivalla on hyökkäyssuuntaan myös annettavaa. Samoin Cahill-Terry kaksikko on niin rutinoitunut, että en pistä pahakseni, vaikka Zouma ei syrjäyttäisi näistä kumpaakaan ainakaan tällä kaudella. Oscarista olen myös aina pitänyt ja hienoa huomata, että hän saa vastuuta.
Tämän päivän matsi oli ensimmäinen, jonka näin Conten alaisuudessa kokonaan. Erinomainen ottelu kaiken kaikkiaan. Laitapakit nousivat ahkerasti tukemaan pelinrakentelua. Ivanovic oli avauspuolikkaalla enemmän esillä ja Azpi sitten jälkimmäisellä. Molemmilta laadukas matsi. Topparipari selviytyi ilman ongelmia. Cahill otti pari hyvää katkoa, kun hän tuli aktiivisesti palloon. Kante oli itselleni positiivinen yllätys. Olin hieman skeptinen hänen siirtonsa suhteen, koska alla oli vasta yksi hyvä kausi, mutta kieltämättä katson häntä mieluummin tuolla keskikentällä kuin esimerkiksi Maticia, joka toki oli tänään loistelias myös. Unelmakokoonpanossani toki Cesc korvaisi Maticin tuolla keskikentällä. Oscar dominoi avauspuolikkaalla ja yhteispeli Willianin ja Ivanovicin kanssa toimi hyvin. Hazard haastoi tuttuun tapaan ahkerasti ja sai sikarin, kun pääsi naulaamaan rankkarin sisään. Costalla oli useita louhikkokosketuksia avauspuolikkaalla, mutta järkäle paransi otteitaan kyllä pelin edetessä ja voittomaali oli hieno suoritus. Batshuailta toki oivasti voitettu pääpallo suoraan Costan lapikkaaseen.
Jatkaisin jatkossa samalla kokoonpanolla, mutta Cescille voisi antaa myös vastuuta Maticin paikalla. Oscar näytti tänään, että hän pystyy puolustamaan laadukkaasti Kanten vierellä ja Cesc toisi vielä lisää oivaltavuutta hyökkäyskolmannekselle Maticin sijaan. Pedron näen jatkossakin pelaajana, joka tulee ensimmäisenä vaihdosta kentälle. Tällainen teksti tällä kertaa, aika kauan on foorumilla tullut pyörittyä ilman, että olen hirveästi tekstiä tuottanut, mutta nyt kun Valioliiga näkyy Viasatilla eikä tarvitse striimejä kaivaa, on myös oma seuraaminen aktiivisempaa kuin ikinä Chelsean kohdalla. Nautitaan toverit hienosta kaudesta!
Hyvinhän tuo Conten debyyttikausi sitten lopulta päättyi, heh. Viime kausi olikin sitten ajoittain tuskaisempaa seurattavaa ja siitä parhaimpana jäivät mieleen FA Cupin voitto sekä Mestarien liigan ottelut Ticoa ja Barcelonaa vastaan.
Tätä täydentämään sopii myös toinen Youtube-video liittyen Sarrin Napoliin:
https://www.youtube.com/watch?v=01FLW_D3cPsOlen oikeastaan kirjoitellut tänne foorumille pidempiä analyysejä/raportteja vain näkemistäni maajoukkueotteluista ja niissä pelanneista yksilöistä (kuten viestihistoriaa selaamalla voi huomata), mutta koska Sarrin ja Jorginhon tulon myötä sekä MM-kisoissa paikan päällä läheltä nähtyjen Chelsea-yksilöiden ansiosta innostus on nyt huipussaan, pyrin ensi kaudella kirjoittamaan pidempiä tai ainakin syvällisempiä raapustuksia objektiivisesti myös Chelsean otteista, koska se on kuitenkin minulle seurajoukkuejalkapalloilussa ykkösseura, vaikka edelleen Huuhkajat ja maajoukkuejalkapalloilu ajavat edellä rankingissa.
Ajattelin nyt kirjoittaa tähän muistiin taktiset opit, jotka noissa yllämainituissa videoissa mainittiin. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten Chelsea alkaa toteuttaa niitä vai keksiikö Sarri jotain uutta uudella miehistöllä.
Peliä avatessa joukkueen ryhmitys on lähinnä 2-1-4-3. Topparit ovat hyvin leveällä eli käytännössä laitapakkeina ja heidän väliinsä tippuu keskikentän pohjapelaaja. Laitapakit nousevat laitimmaisten keskikenttäpelaajien tasolle ja kärkikolmikko puolestaan on hyvin kapealla keskiviivan tuntumassa tai hivene ylempänä. Koska yläkolmikko on niin kapealla, se avaa tilaa laitapakkien pystyjuoksuille. Napolissa erityisesti Ghoulamia hyödynnettiin vasemmalla laidalla paljon. Laitapakkien pitää siis olla juoksuvoimaisia pelaajia ja siksi en ole ollenkaan huolissani etteikö esimerkiksi Mosesille löytyisi roolia ensi kaudella. Jos pallo saadaan pelattua kahden keskikenttäpelaajan kautta jommalle kummalle laitapakille, kärkikolmikko lähtee juoksemaan ylöspäin, mutta pysyy edelleen kapeana pitäen etäisyydet tiiviinä, koska Sarri haluaa joukkueen pelaavan nopeaa lyhytsyöttöpeliä kolmioita hyödyntäen. Tämä pätee myös silloin, jos Sarrin joukkue on prässättynä eli palloa ei roiskita ylös, vaan joukkue pyrkii lyhyilla syötöillä selvittämään prässin ajoittain uhkarohkeastikin. Avainasemassa ovat tietysti erityisesti keskikentän pohjapelaaja ja pallollisen laidan keskikenttäpelaaja, joiden pitää laskeutua tarpeeksi lähelle tarjoamaan syöttösuuntia esimerkiksi laitapuolustajalle.
Puolustaessa syvällä omalla alueella muoto on usein 4-5-1 tai 4-1-4-1 riippuen siitä miten asian haluaa ilmaista. Laiturit siis tippuvat auttamaan keskikentän kolmikkoa ja tuo linja operoi noin 25 metrissä eli hivenen oman rangaistusalueen rajan yläpuolella. Kärkipelaaja laskeutuu oman alueen puoliväliin. Tila jätetään laidoille ja keskusta sen sijaan tukitaan siten, että joukkue on ryhmittynyt hyvin kapealle kompaktisti. Melkeinpä jatkuvasti pallollisen pelaajan lähettyvillä on vähintään kaksi pelaajaa ja siten murtautuminen keskeltä on haastavaa Sarrin joukkuetta vastaan, koska palloton pelaaja saa jatkuvasti tukea lähellä olevilta pelaajilta. Vastustajan annetaan pyöriä laidalla ja hakea epätoivoista keskitystä. Toinen vaihtoehto on taustajuoksu laitapakin ja topparin väliin selustaan ja matalan keskityksen hakeminen läheltä päätyrajaa boksin rajalta.
Usein kuitenkin Sarrin joukkue pyrkii riistämään pallon jo ylempänä, jolloin se ei joutuisi puolustamaan syvällä pitkiä jaksoja. Tällöin muoto on 4-4-2. Keskikentän viiden linjasta joko toinen laituri tai sitten laitimmainen keskikenttäpelaaja nousee kärkipelaajan rinnalle ollessaan pallon puolella ja palaa sitten takaisin linjaan, kun pallo kierrätetään vaikkapa toiselle puolelle, jolloin sitten sen puolen laituri tai keskikenttäpelaaja nousee toiseksi kärjeksi prässäämään. Toki jos pallo kierrätetään nopeasti esimerkiksi oikealta vasemmalle, varsinainen kärkipelaaja saattaa juosta lähimpänä pallon perään ja sitten häntä oikealla tukemassa ollut pelaaja seuraa perässä ja siten muoto säilyy edelleen 4-4-2:na. Tätä nähdään siis silloin, kun vastustaja pallottelee esimerkiksi toppareillaan ja pyrkii vasta avaamaan peliä, jolloin Sarrin joukkueen keskikentän linja on hieman keskiviivaa ylempänä ja samalla tietysti myös puolustuslinja on ylempänä kuin syvällä puolustaessa. Se avaakin mahdollisuuden pitkiin läpisyöttöihin puolustuslinjan selustaan, mutta ne sallitaan, koska onnistumisprosentit ovat heikkoja. Neuerin kaltainen maalivahti olisi tietysti ideaali, koska hän osaa tulla vastaan tarpeen vaatiessa, jos vastustajan vikkelät hyökkääjät ovat karkaamassa läpi. Toki uskon Courtoisin hoitavan saman roolin myös moitteetta.
Sarrin Napoli tuli tunnetuksi myös vastaprässistään eli ennen kuin joukkue edes joutuu puolustamaan organisoidusti joko 4-4-2 tai 4-5-1 muodoissa, se pyrkii ylhäällä vastustajan kenttäpuoliskolla riistoon heti menetyksen jälkeen, jolloin 2-3 lähintä pelaaja iskee välittömästi kiinni pallolliseen pelaajaan ja saattaa saada riiston aikaan sulkemalla syöttösuunnat. Jos niin ei tapahdu, sitten vain joukkue siirtyy 4-4-2 prässiin tai valuu alas 4-5-1 muodostelmaan, jos pallo saadaan pelattua syvälle Sarrin joukkueen alueelle.
Siinä hieman taktiikkaoppia itselleni ja muillekin. Näin tosiaan paikan päällä Venäjällä Brasilia-Costa Rica, Belgia-Tunisia ja Argentiina-Nigeria kamppailut. Chelsean pelaajista näin siis Willianin, Hazardin, Courtoisin, Batshuayin, Mosesin ja Caballeron, joista toki viimeisimmän vain lämmittelemässä. Viime syksynä olin katsomassa Ruotsin ja Italian välistä MM-karsintaottelua, jossa näin uusimman vahvistuksen eli Jorginhon lämmittelemässä. Itse pelissä hän istui penkillä, mutta oli toki sitten avauskokoonpanossa toisessa osaottelussa. Jos olisin silloin tiennyt hänen siirtyvän seuraavana kesänä Chelseaan, olisin tarkkaillut häntä vielä tarkemmin, mutta toki on minulla nytkin hänestä jotain videomateriaalia alkulämmittelyistä marraskuisessa Tukholmassa. Palatakseni vielä MM-kisoihin, oli ilo nähdä Hazardin, Batshuayin ja Mosesin tekevän maalit siihen päätyyn, jossa istuin. Ne olivat ilman muuta reissuni kohokohtia. Lisäksi pääsin tarkkailemaan tosiaan myös Williania ja Courtoisia läheltä. Willian oli oikeastaan ainoa "epäonnistuja", koska joutui vaihtoon jo avausjakson jälkeen, mutta oli toki muutoin ansaitusti Brasilian avauksessa jo harjoituspeleistä lähtien eikä hän huonosti pelannut Costa Ricaakaan vastaan. Viestihistoriaa selaamalla voi lukea matkaraportistani tarkemmat analyysit noista peleistä, jos ne kiinnostavat.
Avauskokoonpano lienee paperilla tosiaan 4-3-3 ensi kaudella kuten täälläkin on jo todettu monesti. Voisin hahmotella oman unelma-avaukseni siihen nykyisestä pelaajamateriaalista ja sen alle sitten vaihtopelaajat.
Hazard - Morata - Willian
Jorginho - Kante - Fabregas/Bakayoko/Loftus-Cheek
Alonso - Christensen - Azpilicueta - Moses
Courtois
Batshuayi - Giroud - Pedro
Barkley - Drinkwater - Fabregas/Bakayoko/Loftus-Cheek
Emerson - Cahill/Luiz - Rüdiger/Zouma - Zappacosta
Caballero
Yläkerran kolmikko on melko selvä. Hazard ja Willian toivottavasti jatkavat Chelseassa, koska kyllähän sitä katselisi televisiosta mieluusti niitä pelaajia, jotka on saanut nähdä myös livenä. Molemmat myös sopisivat kermaisesti Sarrin vaatimaan pelitapaan raikkaine jalkoineen ja räjähtävine pystyjuoksuineen. Morataa pidän ykköskärkenä, vaikka Giroud on mielestäni myös mahtava yksilö, mutta siltikin uskon Alvaron ottavan askeleen kohti Costan jättämiä saappaita, koska hän sopinee paremmin Sarrin palettiin kevytjalkaisempana pelaajana ja luotan, että Morata alkaa pussittaa palloja verkkoon kuten kaksi vuotta sitten EM-kisoissa, jolloin olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan tehoja syntyi ja siitä saatiin jo väläyksiä viime kaudella. Hän on edelleen ihan riittävän laadukas kärkipelaaja mestaruutta tavoittelevassa joukkueessa.
Keskikentällä Jorginho ja Kante ovat itseoikeutettuja palasia. Jorginho vakuutti minut syöttötaidollaan Youtuben perusteella ja siksi hänelle voisi sopia myös ylemmän keskikenttäpelaajan rooli, vaikka pelasikin Napolissa pohjalla, mutta koska Kante pelaa Chelseassa, Jorginho sopeutunee pykälän ylemmäksi. Varsinkin korkeat läpisyötöt kuuluvat bravuureihin. Keskikentän kolmikon kolmas pelaaja onkin sitten mysteeri. Napolissa Hamsik ja Zielinski hoitivat noita laitimmaisten keskikenttäpelaajien rooleja eli he olivat melko hyökkääviä, joten Fabregas olisi siten luonteva valinta, mutta Bakayokolla on kenties enemmän jalkoja prässipeliin, mutta sitten puolestaan vähemmän kykyjä auttaa prässin purussa omalla alueella lyhytsyötöillä verrattuna Fabregasin peliälyyn. Kiintoisaa nähdä, kumpaan Sarri lopulta päätyy. Golovin olisi toki ideaalihaku, mutta viimeisten huhujen perusteella suunnannee kuitenkin Ranskaan? Yksi vaihtoehto on tietysti myös Loftus-Cheek, jos häntä ei lainata muualle, mutta se selvinnee tulevaisuudessa. Kieltämättä hänen ominaisuutensa voisivat sopia hyvin täydentämään tuon keskikentän kolmikon.
Alakerrassa laittaisin Mosesin laitapakiksi hänen hyökkäysapujensa ja juoksuvoimansa vuoksi ja Azpilicuetan toppariksi. Toki myös Azpilicueta osaa keskittää mallikkaasti Moratan päähän, mutta pidin näkemästäni, kun Moses kirmasi Nigerian paidassa Argentiinaa vastaan. Christensen lienee viime kauden perusteella lähellä avauspaikkaa, vaikka myös Cahill, Luiz ja Rüdiger ovat vaihtoehtoja. Eipä siinä, jokaiseen noista löytyy kyllä minulta edelleen luottoa, myös Cahilliin ja Luiziin. Zoumalle jää luu käteen. Ihmetyttää kyllä kovin, jos Rugani vielä saapuisi toppariosastolle, koska se on jo nyt aivan täynnä. Alonso on itseoikeutetusti vasemmalla Ghoulamin roolissa eli nousee paljon ja antaa ruokaa kärkikolmikolle laidalta. Siinä ohessa sitten toivottavasti muutama vaparimaali jälleen.
Penkillä on kyllä laatua ihan riittämiin useallekin pelipaikalle. Alakerran korvaajat ovat ilman muuta hyviä eli Caballero, Zappacosta ja ylimääräiset topparit. Taso ei laske liiaksi optimaalisesta kokoonpanosta, sanotaanko vaikka niin. Emerson on minulle arvoitus, mutta Azpi pelannee sitten vaikka vasemmalla tarvittaessa, jos Alonsolle käy jotain. Yläkolmikkoon on tarjolla Giroud, Batshuayi ja Pedro, jotka ovat mielestäni erinomaisia vaihtopelaajia tasoltaan, myös viimeksi mainittu. Keskikentän kolmikko on se ongelmallisin, mutta annan syksyllä reilun mahdollisuuden Barkleylle ja Drinkwaterille todistaa kykynsä puhtaalta pöydältä. Cesc/Bakayoko/RLC kolmikosta sentään löytyy muutama luotettava vaihtokeskikenttä.
Mutta joo, eiköhän tämä tajunnanvirta riitä tällä erää. Palataan asiaan, kun harjoituspelit käynnistyvät ja on jotain analysoitavaa pelaajistosta.
