Karmeimmat suomalaisjoukkueiden tappiot (ja tasapelit)

[Erkka]

22.7.2010, Eurooppa Liigan 2. karsintakierros, TPS- Cercle Brugge, 1-2
Cercle toki oli sijoitettu joukkue ja jonkinlainen ennakkosuosikki tähän pariin, mutta kun 0-1 -vierasvoiton päälle saatiin kotona 1-0 -taukojohto Tintin pilkkumaalin jälkeen, oli lopulta 86. minuutilla tullut Cerclen voittomaali iso pettymys.

9.7.2013, Eurooppa Liigan 1. karsintakierros, TPS - Jeunesse d'Esch, 2-1
TPS oli alkanut jokseenkin vakiinnuttaa paikkaansa Suomen europeliedustajana, oltuaan mukana 2008, -10, ja -11 ja kaudeksi 2013 oli kasattu joukkue, jolla ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa järjestää europelejä myös kesälle 2014. Tämän lisäksi joukkueen odotettiin vievän Tepsin eteenpäin toiselta karsintakierrokselta, jonne tie oli jokaisella (tässä kivuliaassa muistelossa mainitulla) edellisellä yrityksellä katkennut. Tähän tarjottiinkin ihan kelvollinen mahdollisuus, sillä ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui luxemburgilainen Jeunesse d'Esch ja 2. kierroksella vastustajaksi olisi tarjolla voittaja latvialainen Ventspils tai walesilainen Airbus.

Kausi alkoi nihkeästi ja TPS voitti kaksi ja hävisi kolme ensimmäisistä viidestä ottelusta. Peli saatiin kuitenkin kelvollisesti uomaan, ja seuraavista 11 Veikkausliiga-ottelusta ennen Jeunessen kohtaamista TPS hävisi yhden. Tästä johtuen kotiotteluun lähdettiin vielä melko luottavaisin mielin, vaikka Jeunesse d'Esch Luxemburgissa ottikin 2-0-voiton.

TPS hallitsi peliä varsin selvästi, loi ison määrän paikkoja ja taukoon mennessä kahden maalin takaa-ajosta oli yksi maali kiritty. Toinen jakso alkoi samoissa merkeissä, mutta ristikkoa lähemmäs TPS ei päässyt ja kun 65. minuutilla Wayne Brown ei osunut edes pilkulta, alkoi näyttää oikeasti vakavalta. Lopulta toinen maali syntyikin, mutta Jeunesse oli sitä ennen ehtinyt tehdä otteluparin ratkaisseen vierasmaalin.

Itse putoaminen oli jo karmea pettymys, mutta sen seuraukset kävivät ilmi vasta ajan kuluessa. Kauteen 2013 budjetoidut n. 150 000 euron palkintorahat jäivät saamatta. TPS ei toipunut tästä putoamisesta kentällä ja voitti seuraavista 13 Veikkausliiga-ottelusta vain yhden. Siinä meni europelit seuraavalle kaudelle ja n. 140 000 euroa seuraavan kauden joukkueen rakentamiseen varattuja palkintorahoja.

Kassa tyhjeni ja sitten tyhjeni pukukoppi. Kaudella 2013 syttyneitä tulipaloja sammutetaan edelleen.

[Säämies]

No olihan toi Norja 90-luvun lopussa aika kova joukkue. Esim. Juuri noissa Mm-kisoissa voitti alkulohkossa Brasilian.

Ja eikös Norja ollut rankingissa tyyliin ensimmäinen tai toinen? Itselle jäänyt kuva, että ennen -98 kisoja Norja nostettiin ennakoissa todella korkealle.

[Knossos]

Ja eikös Norja ollut rankingissa tyyliin ensimmäinen tai toinen? Itselle jäänyt kuva, että ennen -98 kisoja Norja nostettiin ennakoissa todella korkealle.

Kakkosena oli pariinkin eri otteeseen 1990-luvulla.

[suomifutiksen Janne Tähkä]

Avausviestin mukaan tarkoitus oli listailla karmeimpia viime hetken pupelluksia, mutta sikäli kun tuosta nyt on vähän lipsuttu, niin mainittava on myös vuosituhannen alusta TamU:n 0-4-kotitappio Pyunikille ja HJK:n niin ikään 0-4 Gomelia vastaan.

MyPa-Grasshoppers jäi kyllä elävästi mieleen. MyPan saatua pallon maaliin kesti saatanan kauan ja pallokin vietiin jo keskipisteeseen, ennen kuin dumari päätti hylätä maalin. Lohkovaihepaikka oli tuossakin panoksena.

[Jack the Ripper]

Allianssin 1-2 pupellus UEFA Cupin karsinnoissa pohjois-irlantilaista Glentorania vastaan menee tämän otsikon alle. Glentoranin piti olla vain suupala matkalla kolmannelle kierrokselle ja ensimmäisen osan kahden vierasmaalin jälkeen kaikki näytti hyvälle, mutta mutta... Kotona Vantaalla Adriano vei ensimmäisellä puoliajalla Allianssin johtoon, mutta toisella puoliajalla Glentoran teki n. 50 hengen mobinsa riemuksi kuin puskista pari rysää edeten jatkoon yhteismaalein 3-4. Muistikuvat kertoo, että maalipaikkoja Allianssilla kyllä riitti, mutta perisuomalainen eurokenttien sulamismoodi oli vahvasti päällä.

[Rieko Mararona]

90-luku 2000 luvun alku oli Porilaisen jalkapallon kulta-aikaa, jolloin myös FC Jazz pääsi useamman kerran Euroopan kentille. Jos ei nyt ihan puppeloinnista voida puhua, niin ärsyttävimmät tappiot Jazz koki FC Kööpenhaminaa ja Moskovan Dynamoa vastaan.
Elokuu 1994 UEFA-Cupin ensimmäinen karsintakierros FC Jazz-FC Kööpenhamina 1-4

UEFA oli juuri muuttanut sääntöjä, jonka vuoksi Jazz ei vuoden 93 mestarina päässyt mestareiden liigan karsintaan vaan joutui UEFA-Cupiin.

Ensimmäisestä osa-ottelusta Kööpenhaminasta Jazz taisteli 0-1 voiton Jukka Ruhasen maalilla. Tässä pelissä FC Kööpenhamina ei tehnyt saamastaan rankkarista maalia.

Toinen peli Porissa oli ekalla puoliajalla tasainen, eikä kumpikaan saanut luotua edes kunnon maalipaikkoja. Toisen puoliajan 10 minuutin kohdalla tanskalaiset saivat melko vaarattomalta näyttäneen paikan. En muista oliko omasta kuljetuksesta vai pomppiva syöttö, johon tanskalaispelaaja laukoi liukumalla palloon noin 25 metristä. Veto lähti melko täydellisesti ns putoavana lehtenä ja yllätti maalissa olleen Tommi Koivistoisen. Kööpenhamina sai tämän maalin jälkeen otteen pelistä, mutta menivät johtoon vasta 9 minuuttia ennen loppua. Oman muistikuvan mukaan Jazz panosti hyökkäykseen pelin ollessa vielä tasan. Vikaan kymppiin Kööpenhamina paukutti 3 häkkiä ja meni 1-4 jatkoon.

Elokuu 1996 UEFA-Cupin toinen kierros FC Jazz-Moskovan Dynamo 2-4

Jazz oli ekalla kierroksella pudottanut Färsaarelaisen joukkueen. Dynamoa vastaan aloitettiin vieraissa, josta käytiin hakemassa 1-1 tasuri.

Porissa pelatussa pelissä Jazz hallitsi yllättävän selvästi peliä ja sai luotua muutamia huippupaikkoja. Tomi Leivo-Jokimäki vei Jazzin johtoon ensimmäisen puoliajan lopulla ja peli näytti todella hyvältä. Noin tunnin kohdalla Jazzin puolustukselle kävi iso virhe, josta venäläispelaaja karkasi läpi. Vesa Rantanen veti Dynamon pelaajalta jalat alta rankkarin ja ulosajon arvoisesti. Rankkarista tuli maali ja peli kääntyi aika vahvasti venäläisille. 67 minuutin kohdalla tuli voittomaali, eikä Jazz enää vajaalla saanut aikaan edes kunnon kiriä.