Viime lauantaina Barça ratkaisi kauden - ei pelkästään kuluvan vaan jokaisen kauden - tärkeimmän pokaalin voiton eli liigapokaalin. Siitä huolimatta vasta tänään Barça pelaa kauden tärkeimmän ottelunsa, kun se kohtaa UCL-välierien ensimmäisessä osaottelussa Liverpoolin Camp Noulla. Illan ottelu ei ole Blaugranalle pelkästään tämän kauden tärkein kotiottelu, vaan se on tärkein Camp Noulla pelattu ottelu sitten kevään 2015 Pep Guardiolan Bayernia vastaan käydyn UCL-välierän. Silloin Barcelona voitti ensimmäisen osaottelun Camp Noulla 3-0 kiitos Lionel Messin maagisen illan. Jotain samanlaista vaaditaan tänään, jotta paikka finaalissa olisi mahdollinen.
2015 kevät oli ylipäätään edellinen kerta, kun Barcelona pelasi UCL-välierissä. 2016, 2017 ja 2018 kilpailu päättyi aina puolivälieriin Barçan osalta. Esteenä olivat vuoroillaan Atlético, Juventus ja Roma. Joukkue on oppinut aikaisemmista vuosista ja tappioista. Joukkue on jaloiltaan tuoreempi ja mentaalisesti kypsempi kuin aikaisempina vuosina keväällä. Viisaasti harjoitetun rotaation kautta myöhään keväälle saakka riittävä kilpailullisuus & iskukyky ja henkinen vahvuus ovat kaksi tärkeintä yksittäistä tekijää, joiden kautta UCL-mestari ratkotaan. Lionel Messi piti elokuussa puheen Camp Noun yleisölle ja lupasi, että joukkue tekisi tällä kaudella kaikkensa, että UCL-voittoa juhlittaisiin kauden päätteeksi culéjen keskuudessa. Kun Messi lupaa jotain, se pitää ottaa vakavasti.
Totuuden nimissä neljännes- ja puolivälierien vastustajat - Lyon ja ManU - eivät olleet vastustajina lähellekään sitä luokkaa mitä Liverpool on. Euroopassa on neljä joukkuetta, jotka ovat pelanneet tähän saakka useilla mittareilla mitattuna huippukauden: Liverpool, Manchester City, Ajax ja Barcelona. Ajaxilla ja Barcelonalla on vielä mahdollisuudet triplaan, Manchester Cityllä on mahdollisuus voittaa Englannin kentillä tripla: Liigacup, FA-cup ja Valioliiga, Liverpoolilla on mahdollisuudet ottaa jompikumpi tai molemmat kauden suurista tavoitteista: Valioliiga & UCL.
Tämä ilta ja nämä UCL-välierät eivät määritä sitä, onko Barcelonan kausi onnistunut vaiko ei, sillä joka tapauksessa Barçan kausi on onnistunut. Liigamestaruus tuli, joukkue pelaa kauden päätteeksi Copa del Reyn finaalissa kuudennen kerran peräkkäin metsästäen historiallista viidettä peräkkäistä ko. kilpailun mestaruutta ja lisäksi joukkue pelasi itsensä UCL-välieriin ensimmäisen kerran neljään vuoteen. UCL-välierät ovat Barcelonan tasoiselle seuralle minimitavoite joka vuosi ko. kilpailussa, sillä välierissä kohtaavat yleensä kauden parasta peliä pelanneet titaaniset joukkueet, joiden väliset mittelöt ratkeavat pieniin yksityiskohtiin ja joissa onnellakin on siis osansa. Tänään ja viikon päästä Anfieldillä määritellään se, onko tämä kausi Barçalle historiallisen kova eurooppalaisella mittapuulla mitattuna vai vain espanjalaisella. Historiallinen kolmas tripla on neljän ottelun päässä: UCL-välierät Liverpoolia vastaan, CdR-finaali Valenciaa vastaan 25.5. ja mahdollinen UCL-finaali Tottenhamia/Ajaxia vastaan 1.6. Se on lähellä, mutta silti niin kaukana. Testeistä ja esteistä ensimmäinen ja kovin on edessä Liverpoolin muodossa tänään ja ensi tiistaina.
Illan vastus - Kloppon Liverpool - on siis kiistatta yksi niistä Euroopan kovakuntoisimmista joukkueista pelillisesti ja tuloksellisesti. Liverpool on monipuolinen: se pystyy voittamaan hallitsemalla palloa, se pystyy voittamaan pitämättä palloa ja hyökkäämällä vastaan. Liverpoolilla ei ole yksittäistä pelaajaa tai edes yhtä pelin osa-aluetta, johon se nojautuisi epäterveellisen vahvasti. Mané-Firmino-Salah -hyökkäyskolmikko on iskenyt tuhojaan nyt kaksi kautta, mutta heidän takaa on noussut myös muita tehomiehiksi tarvittaessa tärkeillä hetkillä. Maalivahti Alisson on suuri parannus viime vuoden joukkueeseen verrattuna, mikä tekee jo ennestään vahvasta Liverpoolista vieläkin vahvemman. Virgil van Dijkin johtamaa puolustuslinjaa voidaan niin ikään pitää Liverpoolin vahvuutena, sillä joukkue on päästänyt vain 20 maalia tämän kauden Valioliigassa. Lisäksi puolustuslinjalta löytyy hyökkäyssuuntaan näyttöjä niin ikään, sillä laitapakit Robertson-Arnold ovat syöttäneet tällä kaudella jo 24 osumaa. Laitapakkien nousu onkin sekä Liverpoolille että Barcelonalle ominaista ja tyypillistä. Kumpi uskaltaa käyttää näitä enemmän? Ja toisaalta kumpi onnistuu hyödyntämään laitapakkien nousun seurauksena jäänyttä tilaa paremmin?
Keskikentällä Kloppo on vaihdellut pelistä toiseen avaavaa kolmikkoa Keïtan, Hendersonin, Wijnaldumin, Fabinhon ja Milnerin välillä, mikä on varsin poikkeuksellista Euroopan huipputasolla. Nähdäkseni taisto tullaan ratkomaan juurikin keskikentällä, jossa Barcelonalla on etukäteen ajateltuna pienoinen taidollinen etu puolellaan Busquetsin, Rakiticin, Arthurin ja pelinrakennusta tukemaan laskevan Messin muodossa. Näiden lisäksi pelin loppupuolella kentälle tulee todennäköisesti Arturo Vidal tuomaan energiaa, jalkoja ja suuren soturin taistelutahtoa riistämään palloa. Korkea intensiteetti - se on perinteisesti ollut Kloppon joukkueiden vahvuus - ja siihen joukkue tulee nojaamaan nytkin. Minkä Liverpool häviää Citylle ja Barcelonalle taidossa, ottaa se kiinni intensiteetissä.
Tällä kaudella Liverpool kohtasi Manchester Cityn - joukkueen joka ehkä on tyylillisesti ja tasollisesti lähimpänä Barcelonaa Liverpoolin tällä kaudella kohtaamista vastustajista - kahdesti Valioliigassa: Lokakuussa Anfieldillä pelattu kohtaaminen päättyi 0-0 (Mahrez hukkasi rankkarin) ja tammikuun pakkovoitossa Etihadilla City oli parempia maalein 2-1. Molemmissa otteluissa Liverpool oli niukasti pelillisesti Cityä heikompi ja Pep oli oppinut viime kaudelta läksynsä.
Pallonhallinta tulee olemaan avain ja prässipelaaminen tulee olemaan avain, sillä Blaugranan ei saa päästää Liverpoolia antamaan rauhassa läpisyöttöjä tiloihin linjan taakse, sillä silloin Mané ja Salah pääsevät käyttämään parasta asettaan eli nopeutta. Liverpoolin keskikenttä ei ole yhtä tekninen kuin Barcelonan. Siten prässipelaamisella Blaugranan on pakotettava Liverpool joko pelaamaan keskustan kautta, jolloin pallonmenetysten todennäköisyys Liverpoolin kannalta vaarallisilla alueilla kasvaa, tai avaamaan pitkällä hyökkäyskolmikkoa kohti. Jälkimmäisissä tapauksissa ykkös- ja kakkospallojen voittaminen on ehdottoman tärkeää.
Barcelonan illan avaus tulee todennäköisimmin olemaan muodossa ter Stegen; Sergi Roberto, Piqué, Lenglet, Alba; Busquets, Rakitic, Arthur; Coutinho, Suárez, Messi. Valverden Barcelonan yksi upeimmista tämän kauden saavutuksista on se, että joukkueesta löytyy oikeasti vielä näinkin myöhäisessä vaiheessa kautta laadukasta leveyttä, sillä yhtä hyvin edellä mainittujen lisäksi voisi avauksesta löytyä Semedo, Umtiti, Arturo Vidal ja/tai Dembélé ilman, että pelaamisen taso isosti laskee. Tämä tietää hyvää pelien loppupuoliskoille, sillä vaihtopenkiltä löytyy aina vähän erilaisilla ominaisuuksilla ja vahvuuksilla olevia vaihtoehtoja etenee peli sitten suunnitelmien mukaisesti tai ei. Ennen kaikkea Arturo Vidalin energia ja pallonriistokyky sekä Dembélén nopeus & kuljetuskyky tulevat olemaan otteluparissa avainroolissa ja luultavimmin ennen kaikkea Anfieldillä.
Otteluparissa kohtaavat kaksi Euroopan kovakuntoisinta joukkuetta ja UCL-kilpailun suurimmat suosikit voittamaan ko. kilpailu jäljellä olevista joukkueista. Jotkut puhuvat moraalisesta finaalista, mutta Ajax näytti jälleen eilen, että nuorta hollantilaisjoukkuetta ei sovi aliarvioida. Suosikkina Barcelona-Liverpool -otteluparin voittaja joka tapauksessa finaaliin lähtee, siitä ei pääse mihinkään. Sekä Blaugrana että Liverpool ovat hävinneet viimeksi tammikuussa: 3.1. Liverpool hävisi jo mainitussa Valioliiga-ottelussa Etihadilla 2-1 ja heti perään varamiehistöllä FA-cupissa Wolvesille samoin lukemin. Sen jälkeen Liverpool on pelannut 19 UCL & Valioliiga-ottelua tappioitta (14 voittoa, 5 tasapeliä) ja on Camp Noulle astellessa 10 ottelun voittoputkessa. Syksyllä Liverpool oli vaikeuksissa UCL-lohkovaiheessa etenkin vieraskentillä, sillä se hävisi joka pelin: 2-1 PSG:lle, 1-0 Napolille ja 2-0 Crvena zvezdalle (joo, googlasin ja copy-pastetin joukkueen nimen). Jo mainittujen otteluiden lisäksi tällä kaudella Liverpool on hävinnyt varamiehisenä Liigacupin ottelun Chelsealle 1-2 ja siten kokenut tähän mennessä kuusi tappiota kaikissa kauden kilpailuissa.
Barcelona on Liverpoolin tapaan huippuvireessä ja tuloskunnossa illan otteluun lähdettäessä: 22 ottelua tappioitta tammikuusta lähtien eli 16 voittoa ja 6 tasuria. Edellisen kerran Barcelona hävisi varamiehisenä Copa del Reyn ensimmäisessä osaottelussa Sevillalle vieraissa 2-0 tammikuun loppupuolella. Muut kauden neljästä tappiosta ovat tulleet liigassa 2-1 Leganésille, 3-4 Betisille ja Copassa 2-1 Levantelle. Syksyä varjostivat puolustuspelin ongelmat ja epätasapaino, jotka sittemmin ovat korjaantuneet. Puolustuksen johtohahmo Gerard Piqué on pelannut kenties uransa parasta kautta syyskuun pienen haparoinnin jälkeen. Barçan puolustuspelaaminen on muutenkin ollut kovassa iskussa talven jälkeen: Edellisen 10 viikon aikana neljästätoista pelaamastaan ottelusta kolmessatoista joukkue on päästänyt enintään yhden osuman, eli ainoastaan ottelussa Villarrealia vastaan - kun Piqué ei ollut mukana - joukkue päästi 4 osumaa. Eli viimeisissä neljässätoista viimeisimmässä pelissä joukkue on pelannut yhdeksän nollapeliä ja neljästi päästänyt vain yhden osuman. Liverpoolin pitäminen tänään nollilla olisikin ehdottoman tärkeää jatkoonpääsyn kannalta.
Tänään kaikkein tärkeintä ja oleellisinta on kuitenkin voittaa ottelu. 1-0, 2-0, 3-0 jne. olisivat luonnollisesti tuloksina parhaita eli voitto ilman Liverpoolin tekemää vierasmaalia. Mutta onko se edes mahdollista? Niin kovassa iskussa on Liverpool. 2-1, 3-1, 4-1, 3-2, 4-2 jne. olisivat myös hyväksyttäviä tuloksia tänä iltana Liverpoolin tekemistä vierasmaal(e)ista huolimatta, sillä voitto on voitto ja siten Barcelonalle riittäisi jatkoonpääsyyn tasapelikin Anfieldiltä. Anfield on kuitenkin vaikein mahdollinen paikka hakea vierasvoitto ja siten iso vuori kiivettäväksi muutenkin, ja sitä se varsinkin olisi, jos sitä ottelua pitäisi lähteä voittamaan.
Tosin toiseen osaotteluun Barcelonan ykkösnyrkki saa edun lepopäivissä, sillä Kloppo joutuu peluuttamaan isoa osaa ykkösmiehistään Newcastlea vastaan Valioliigan tiukassa mestaruustaistelussa, kun samaan aikaan Barcelona voi peluuttaa B- ja C-miehistöä Celtaa vastaan liigamestaruuden jo ratkettua. Siten avausosan ja Anfieldillä pelattavan toisen osaottelun välissä Valverden ykkösnyrkillä on kuusi vuorokautta aikaa toipua, kun Kloppon miehistöllä on Newcastle-ottelun päättymisestä vain kolme vuorokautta toipumisaikaa toiseen osaotteluun. Siten Liverpoolin mahdollisen intensiteetti-edun ei ainakaan pitäisi näkyä tai olla edes olemassa toisessa osaottelussa.
Tämän kauden Liverpool vastustajana on kauden kovin pelillinen testi ja huipentuma. Liverpool varmasti yrittää tulla tänään alkuun kovaa eikä Barcelonalla siten ole varaa samanlaiseen heikkoon 10-minuuttiseen kuten oli puolivälierissä ManU:a vastaan Camp Noulla toisen osaottelun alussa. Jos Barcelona selviää Liverpoolin alkurynnistyksestä ilman takaiskuja, on otteluparissa sen jälkeen maltti valttia ja luottamus omaan tekemiseen tulee säilyä, vaikka peli säilyisi tänään pitkäänkin maalittomana. Jos taas ottelupari alkaa Liverpoolin vierasmaalilla, on luottamus omaan tekemiseen ja sen tasoon hyökkäyspäässä säilyttävä, sillä Barcelona pystyy Messin johdolla tekemään useita maaleja mitä tahansa joukkuetta vastaan, kunhan joukkue on mentaalisesti oikealla tavalla latautunut eikä siten lamaannu vastustajan tekemisistä.
Barça on pelannut tasan kuusi vuotta UCL:ssa ilman tappiota Camp Noulla: 31 ottelua, 28 voittoa ja 3 tasapeliä, 91 tehtyä maalia ja vain 15 päästettyä eikä Blaugrana ole putken aikana päästänyt kertaakaan useampaa kuin yhtä maalia ottelussa. Edellisen kerran se hävisi Camp Noulla UCL-ottelun 1.5.2013 jo ensimmäisessä osassa Barcelonan raadelleelle Bayernille lukemin 0-3. Tuolloin vähäisellä rotaatiolla koko kauden pelannut loukkaantumisten täyteinen joukkue joutui Bayernin toimesta ylikävellyksi eikä pystynyt millään tasolla vastaamaan Bayernin intensiteettiin.
Samoja merkkejä ei näy ilmassa Barcelonan osalta nyt, sillä joukkueessa ei ole merkittäviä loukkaantumisia, rotaatiota Valverde on joidenkin fanien valitteluista huolimatta harjoittanut riittävästi ja etenkin Messi on viime ajat ja muitakin ajanjaksoja kaudesta pelannut varsin säästeliäästi. Sen sijaan Kloppon Liverpoolissa on paljonkin samaa kuin triplan voittaneessa Jupp Heynckesin Bayernissa eikä vähiten joukkueelle tyypillinen korkea intensiteettitaso pelaamisessa. Pahimmassa skenaariossa Kloppon Liverpool tietysti ylikävelee Barcelonan kuten minkä tahansa muunkin joukkueen ja siten hakee tänään vierasvoiton, mutta en halua uskoa siihen, ettei Valverden Barcelona olisi valmis kohtaamaan Liverpoolia. Valverden Barcelonaa leimaavat isoissa peleissä otteluiden hallitseminen pallokontrollin, maltin ja sopivan pragmaattisuuden kautta, mitkä ovat myrkkyä vastustajalle kuin vastustajalle. Parhaassa tapauksessa Liverpool juoksee jalkansa puhki Barcelonan pallonkierrätyksessä ja siten ottelun lopussa Barça pääsee iskemään tarvittavan tai tarvittavat osumat.
Messiin kulminoituu nyky-Barça tekemisineen etenkin hyökkäyssuuntaan jopa enemmän kuin aikaisempina kausina ja vuosina. Siitä toimikoon osoituksena alla oleva tilastokuva. Riippuvuus ei ole ongelma, jos ja kun muu joukkue tukee Messiä siten, että tehoja (maaleja + maalisyöttöjä) on mahdollista tehdä riittävästi ja puolustus ei vuoda. Messin tärkeydestä ja tehoista huolimatta toivon, että Suárez ratkaisee otteluparin. Otteluparin ratkaiseva Suárezin vierasmaali Anfieldillä olisi jotenkin niin kaunis päätös urugualaisen kohta neljä vuotta kestäneelle kuivalle kaudelle. Kuten joku kirjoitti aikaisemmin tähän topiciin, ei olisi paljon suárezmaisempaa tapaa päättää kuiva kausi kuin tuo.
1.5.2005 Albaceteä vastaan Ronaldinho syöttää 17-vuotiaan Messin nokikkain maalivahdin kanssa, Kirppu tekee aikuisuransa ensimmäisen maalin ja tuulettaa villisti. Tänään tasan 14 vuotta ja 597 Messin Barcelonalle tekemää maalia myöhemmin Kirppu on kahden maalin päässä 600 Blaugranalle tekemästä maalista. Ei olisi paljon messimäisempää tapaa rikkoa ennätyksiä ja rajapyykkejä kuin tänään kahdella Liverpoolin verkkoon tehdyllä maalilla vuosikausiin tärkeimmässä yksittäisessä kotiottelussa UCL-välierissä. Tapahtukoon tämäkin.
Barcelona ja Liverpool ovat kohdanneet kilpailullisissa peleissä Camp Noulla neljä kertaa eikä Barcelona ole koskaan voittanut: kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota ja vain yksi Barçan tekemä maali (syntyi muuten edellisessä joukkueiden kohtaamisessa 12 vuotta sitten Decon puskemana). Barcelona ei ole koskaan pudottanut Liverpoolia europeleissä. Messi pelasi molemmissa osaotteluissa 12 vuotta sitten, kun Liverpool paineli jatkoon 2-2 yhteismaalein vierasmaalisäännön turvin. Kirppu on luonnollisesti ainoa joukkueissa vielä pelaava pelaaja, joka on myös tänään alkavassa otteluparissa mukana. Liverpool on ainoa Messin kohtaama englantilaisjoukkue, jota vastaan hän ei ole tehnyt maalia - vielä. 12 vuotta sitten edellisissä ja ennen tätä iltaa ainoissa Messin ja Liverpoolin välisissä kilpailullisissa kohtaamisissa Messi oli vielä 19-vuotias jo laskusuunnassa olevan Ronaldinhon Barcelonassa pelaava nuorukainen, joka ei ollut vielä pelannut yli 50 peliä aikuisten tasolla. Tänään Kirppu on joukkueen kapteeni, 34 pokaalia seurassa voittanut mestari, monen mielestä maailman paras - jopa kaikkien aikojen paras - pejaaja, jonka johtajuus heijastuu joukkueen tekemisiin sekä kentällä että sen ulkopuolella vahvemmin kuin koskaan.
Kirjoitin tammi-helmikuun vaihteen pelillisen ja tuloksellisen notkahduksen aikoihin, että Barçan pitää aina pelata erityistä jalkapalloa, jotta joukkue voi voittaa UCL-mestaruuden eikä silloin Barça ollut niin tehnyt kuluvalla kaudella juurikaan: Syksyllä joukkue kärsi puolustusongelmista, mutta selätti ne joulukuussa. Lokakuussa joukkue pelasi ilman Messiä hienosti ja voitti Klassikon 5-1, mutta helmikuussa näytti siltä, että kaudesta ei tulisi erityinen. Mutta Ramón Sánchez Pizjuánilla pelatusta ja 2-4 voittoon päättyneestä ottelusta alkaen Blaugranan kausi on ollut ja tuntunut erityiseltä. Kaksi peräkkäistä Klassikko-voittoa, Messin helmi-maaliskuun hattutemput & mestarinäytökset Sevillassa, koko kauden kestänyt Messin ylivoima ja tasaisuus noin muutenkin, ManU-vieraspelin pragmaattisuus & viisaus, ManU-kotipelin pelillinen ylivoima, Piqué-Lenglet -kaksikon koko kauden kestänyt dominointi, Alban maalisyötöt, Arthurin debyyttikauden esiinmarssi, Suárezin isot osumat liigassa & Copassa, Dembélén isot suoritukset tarvittavilla hetkillä, Arturo Vidalin periksiantamaton asenne ja sen kautta kyky tehdä itsestä hyödyllinen kauden edetessä, Rakiticin monipuolisuus ja osoitus tasosta näkyvän ja näkymättömän työn muodossa, Sergi Roberton kovuus isoissa peleissä, ter Stegenin tasaisuus ja huipputorjunnat... Kaudessa on niin paljon erityistä ja hyvää, että olisi sääli, jos se ei päättyisi UCL-mestaruuteen. Vaikeimmat pelit ovat kuitenkin vielä edessä ja niistä ensimmäinen pelataan tänään.
Olkoon Barcelona tänään valmis ja olkoon onni joukkueen puolella, sillä mikään ei olisi niin mahtavaa kuin nähdä loistavan kauden tähän saakka pelannut Valverden Barça kesäkuun ensimmäisenä päivänä Wanda Metropolitanolla Madridin pimenevässä illassa taistelemassa seurahistorian kuudennesta UCL-pokaalista ja Messi lopulta kapteenina nostavan isokorvainen pokaali ilmaan viidennen kerran urallaan...
Visca el Barça y visca Catalunya!
