... ja näin ollen Vigoon matkaavat:
Cillessen, Iñaki Peña
Semedo, Wagué
Todibo, Umtiti, Vermaelen, Lenglet, Murillo
Aleñá, Arturo Vidal, Arthur, Riqui Puig, Collado
Coutinho, Dembélé, Malcom, Boateng
Toivomme ja oletamme, että Lenglet tai soturi-Arturo eivät avaa tänään, vaikka matkaavatkin joukkueen mukana Galiciaan. Molempien voi olettaa olevan avauksessa Anfieldillä tiistaina. Valverden eilisien sanojen mukaan Arthurilla on ollut pieniä vaivoja ja siten ei pelannut Liverpoolia vastaan keskiviikkona. Saa nähdä pelaako brassi tänään tai ensi viikolla. Vaikka Vidal pelasikin todella hyvin, on ja olisi mielestäni hieman yllättävää, että käytännössä koko kauden isoissakin peleissä pelannut Arthur ei pelaisi UCL-välierissä ollenkaan. Toki jos siellä oikeasti on jotain vammaa, sitten sen ymmärtää, mutta muuten...
Keskiviikkona Liverpool kuitenkin pääsi toisen puoliajan alussa ensimmäiset 20-25min hallitsemaan ottelua pallollisena niin vahvasti, että Arthurille olisi ollut käyttöä rauhoittamaan tilanne ja palauttamaan pallollista kontrollia joukkueelle. Coutinhon vaihto Semedoon kuitenkin auttoi, Messin maalit auttoivat, mutta Anfieldillä Liverpoolin paine tulee olemaan vielä kovempaa. Kysymys kuuluu: Yrittääkö Valverde edes hallita palloa enemmän Anfieldillä vai 'tyytyykö' se puolustamaan johtoasemaa mahdollisimman vahvalla ja tarkalla pallottomalla tekemisellä? Arthurin kanssa Barcelona on varmasti parempi pallollisena kuin Arturon, mutta vastaavasti pallottomana tilanne on toisinpäin.
Toiseksi Liverpoolin paineen alta kuoresta tulisi päästä ulos voimakkaiden pystyjuoksujen avulla. Niitä ei tee Messi, koska Kirppu laskee alas tukemaan rakentelua ja antamaan syöttöjä pystyynjuoksijoille. Suárez on jo liian hidas jatkuviin repiviin ja voittaviin pystyjuoksuihin eikä ole enää samalla tavalla vaarallinen kaukana maalista kuin oli 3-4 vuotta sitten. Coutinho ei ole niin nopea tai edes pelaajatyypiltään pystyjuoksija. Parhaat pystyjuoksijat Barcelonan kokoonpanossa ovat Alba, Semedo, Sergi Roberto ja Dembélé. Alban nousut ovat riski ja siten antavat epäonnistuessaan Salahille 1vs1-tilanteita Lengletiä vastaan. Keskiviikkona jo saatiin esimakua siitä, kuinka vaikeaa niiden puolustaminen on. Dembélé näytti keskiviikkona, miksi hän ei ollut avauksessa. Ranskalainen ei ole itseluottamustasolta huippuvireessä ja Valverde tiesi tämän. Anfieldillä toivon silti näkevän Dembélén viimeisen 30min aikana kentällä ylihyökkäävää Liverpoolin väsynyttä linjaa vastaan lyömässä viimeisiä nauloja arkkuun.
***
Viimeisten 15 vuoden ajan Barcelonan joukkueista tämän kauden Valverden Barcelona kaikessa monipuolisuudessaan ja pragmaattisuudessaan muistuttaa eniten Frank Rijkaardin 2004-2006 Barcelonaa. Rijkaardin joukkueella oli keskikentällä taitoa ja hallintakykyä (Xavi, nuori Iniesta), monipuolinen hyökkäävä kk-pelaaja (Deco), vääntövoimaa (van Bommel) ja puolustuslinjan suojauskykyä (Edmílson, Motta). Vastaavia pelaajaprofiileja löytyy Valverden Barcelonasta. Rijkaardin joukkue oli valmis puolustamaan varsin syvällä (muistamme UCL-välierät Milania vastaan, etenkin jälkimmäinen osaottelu Camp Noulla) ja voittamaan otteluita erikoistilanteiden ja vastahyökkäysten kautta (UCL-neljännesvälierä Stamford Bridgen perunapellolla), mutta osasi myös hallita otteluita pallollisena riskitason ollessa maksimaalisella tasolla (UCL-finaalin toinen puoliaika). Joukkue ei kuitenkaan ilman Victor Valdésin huipputorjuntoja olisi koskaan voittanut UCL-pyttyä Pariisissa. Samaa voidaan sanoa ter Stegenin ja nykyjoukkueen kohdalla: Valverden Barcelona ei olisi näin hyvä ilman saksalaisen huippuotteita.
Rijkaardin Barcelonan etuna oli, että tuolloin historia ei vielä tuntenut vielä Pep Guardiolan
kaikkien aikojen seurajoukkuetta 2008-2012. Barcelona oli elänyt viisi pokaalitonta kevättä ennen Rijkaardin Barcelonan huippukausia 2004-2006. Valverden Barcelonaa kritisoidaan pelillisistä asioista välillä turhankin paljon osittain siksi, että Valverde ei ole yhtä idealistinen kuin Pep, vaan lähestymistapa on usein pragmaattisempi. Karkeasti sanottuna Pep on filosofi ja romantikko, Valverde on pragmaattisempi parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen laskelmoiva ammattilainen. Valverde huomioi peluuttamisessaan Pepiä enemmän vastassa olevaa joukkuetta, katsoo käytössä olevaa materiaaliaan ja siten valitsee mielestään kulloiseenkin peliin ja pelin vaiheeseen sopivat palaset, jotta todennäköisyys voittamiselle olisi mahdollisimman suuri.
Juuri näin Rijkaard teki Barcelonassa aikoinaan valitessaan tilanteisiin sopivia pelaajiaan käytössä olevien pelaajaprofiileiden joukosta: UCL-finaalissa Arsenalia vastaan avasi keskikenttä Edmílson-Deco-van Bommel, mutta vasta toisen puoliajan vaihdot (Iniesta, Larsson, Belletti) ratkaisivat ottelun Barcelonan eduksi. Barcelonan monipuolisuuden ansiosta joukkue pelasi finaalissa: Messin näytös Stamford Bridgellä, Ronaldinhon maagisuus joka vaiheessa matkalla finaaliin, Giulyn nopeus ja ratkaisumaali San Sirolla välierissä, Eto'on maalit joka vaiheessa välieriä lukuun ottamatta, Puyolin johtaman puolustuksen vahvuus ja keskikentän monipuolisuus. Mutta vasta finaalin toisella puoliajalla, kun joukkue metsästi tasoitusosumaa, se nojasi kenties kaikkein vahvimmin (Rijkaardin joukkueen & UCL-matkan mittapuulla) juuriinsa eli Cruyffin pelifilosofiaan & pelirohkeuteen ja lopulta nousi sen avulla sillasta voittoon. Aika romanttista lopulta sekin oli.
***
Tämän illan vastustaja, kotijoukkue Celta, on todella motivoitunut voittamaan, sillä seura pelaa tiukassa putoamistaistelussa säilymisestään pääsarjassa. Aspasin kotiin paluun jälkeen (kesä 2015) Barcelona ei ole voittanut Balaídosilla: 4-1, 4-3, 1-1 (CdR), 2-2... Tiukassa on varmasti voitto tänäänkin rotaatiomiehiselle Blaugranalle. Mielenkiintoinen peli on kuitenkin tiedossa ja erityisen mukava on jälleen nähdä näiden vähemmän pelanneiden - Cillessen, Todibo, Aleña, Puig, Malcom - esityksiä.
