Kunnioitus hiiteen, nyt tarvitaan ronskia pyyhkimistä
Alussa oli Timo Marjamaa ja oikeat ilmaukset. ESS / ArkistoMaanantaisen Helsingin Sanomien urheilusivujen lukeminen antoi aamutuimaan luunapin silmämunaan. Ei ne pääjutut mitään, normaalia urheiluhuttua ja eilisen uutiskauraa. Pikkujuttu toisella sivulla oli se paha.
Lahti kunnioitti Honkaa liikaa. Siinä oli otsikko.
Jutussa kerrattiin, kuinka Lahti-futiksen lippulaiva, mallia E-jolla, oli saanut selkäänsä jalkapalloliigan kotiottelussa Hongalta Espoosta. Tosiasiat pitivät jutussa paikkansa, mutta tulkinta lahtelaispelaajien epävireisyyden syistä oli hämmentävä.
"Kunnioitimme Honkaa, ehkä suorastaan pelkäsimme kevätkierroksen (0-5) tappion jälkeen."
Tämän lauseen oli ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa vuodattanut huuliltaan FC Lahden päävalmentaja Antti Muurinen.
Se on hirvittävä lause, musertava.
Sellaisia voi päästää suustaan häviäjäksi tuomittu altavastaaja, pikkuseura, mitättömyys, mutta ei FC Lahti. Ei hemmetti, mittasuhteet ovat tässä tapauksessa täysin poskellaan.
Honka on nousijajoukkue, sillä on perinteitä pienen kahvikupin verran. FC Lahti on pelannut liigaa vuodesta 1999 ja siihen on fuusioitu Kuusysin ja Reippaan menestys (ja velat).
Jos FC Lahti tässä asetelmassa "kunnioittaa Honkaa liikaa", meistä moni rupeaa huutamaan emäseuroja takaisin.
Miten tähän on tultu?
"Syksyllä pyyhimme persettä PK-35:llä."
Alussa oli tuo. Elettiin kevättä 1997 ja usko ja into Lahdessa olivat korkealla. FC Lahti haki Harri Kampmanin johdolla nousua liigaan. Vierasavauksessa tuli kuitenkin nolo pistemenestys helsinkiläistä PK-35:tä vastaan Pukinmäen hiekalla.
ESS:n Veli-Pekka Paavola kysyi kommentteja nuorelta Timo Marjamaalta, joka päästi suustaan moisen ihanan törkymöykyn. Se teki hänestä kerralla merkityn miehen helsinkiläisten silmissä, mutta toi myös mainetta ja kuuluisuutta.
Marjamaa epäili, että lausunto oli yksi syy siihen, että PK-35:n valmentaja Pasi Rautiainen poimi hänet Jokereiden liigaryhmään vuonna 2000 kunnon palkoille. Räväkkä pelaaja oli jäänyt mieleen.
Ronskista mutta hauskasta perseen pyyhkimisestä on etäännytty sittemmin kauas ja vielä väärään suuntaan. Terve uho ja rohkeus ovat antaneet tilaa kaiken maailman pelaajien kehittämiselle ja omille pikkumestaruuksille.
Kuulun sen sukupolven kantapeikkoihin rakkaassa Lahessa, että aika mahdoton on ryhtyä kunnioittamaan espoolaisia jalkapalloilijoita. Ainakin liikaa.
Löisinpä vetoa, että useimmat Hiihtostadionin sunnuntain 1453 katsojasta (joista puolet oli kuolleita sieluja, mukana vain hengessä) olisivat paljon mieluummin kuulleet myös Antti Muurisen julistavan jotain uhmakasta ja vahvaa.
Korostaisin jyrkästi, että uhma, vastarinta ja räyhäkkyys ovat myönteisiä voimia. Ne antavat itsetuntoa ja nostavat taistelumielialaa. Positiivisuus ja kunnioitus kuuluvat paremminkin haasteellisten johtajanvirkojen tekopyhään julkisivuun kuin todellisuuteen.
No, ehkä Antti Muurisen lausunnosta tekee jollain tavalla hyväksyttävän se, että Muurinen on helsinkiläinen.
Vai oliko se sittenkin vain tosiasiaväittämä? Ovatko FC Lahden nykypelaajat todella sellaisia lampaita, että he pää kunnioituksesta painuksissa marssivat teuraalle espoolaisten eteen?
Jos niin on, he tarvitsevat isän kädestä ja kielestä lujaa opastusta. Isä ei kurita ja neuvo kuuliaisuutta, vaan koulii kunniaan ja metsälle.
Muurisen edeltäjä Harri Kampman joutui tilille puheidensa tähden. Kampman arvosteli kaupungin päättäjiä ja esimiehiään, antoi palaa, ja sai maksaa siitä työpaikkansa. Kunniaansa hän ei kuitenkaan myynyt. Pidän Antti Muurisesta, mutta olen Kampman-fani.
Toivottavasti AC Oulu hoitaa homman ja nousee ja Kampmanin yliote Miika Juntusesta pitää. Saadaan sitten ehkä ensi vuonna nähdä, kuinka Lahti kunnioittaa Oulua ja kumartaa Kampmanille pelosta. ;D
Kalle Veirto
