Ei pitäisi olla ongelma, jos pelaajamyynnit edelleen pyörii.
Jos nyt luit edes vähää alusta, niin siinähän minä sanoinkin heti perään että pientä epävarmuutta kuitenkin tuolle 2022 päättyvälle FFP-syklille on, eli vähintään ylijäämien myynneissä olisi syytä onnistua ja ehkä vuoden sisään yksi isompikin myynti nähdään (Kante huudettu).
Koska FFP-tarkasteluväliä on koronan takia pidennetty, niin ei liene sinänsä väliä tuleeko myynnit kirjoille tänä vuonna vai ensi vuonna, eli osassa tapauksista nähtänee varmasti näitä laina+ostopakko tyylisiä diilejä, koska ovat ostajan kannalta yleensä suotuisampia. Ja pelaajien sopimustilanteen salliessa ehkä jopa laina+optio.
Operatiivinen toiminta raskaasti tappiollista.
Eikö nämä pelaajakaupat nyt ole kuitenkin aika oleellinen osa sitä "operatiivista toimintaa"? Vai lasketaanko tuohon vain valikoivasti kaikki menot (sisältäen hankittujen pelaajien amortisaatioarvot) mutta ei ollenkaan tuloja myynneistä?
Seuran strategiahan on pidemmän aikaa ollut (akatemiapelaajien lisäksi) hankkia lupaavia nuoria pähkinöillä, kasvattaa näistä parempia pelaajia lainapestien kautta ja myydä sitten voitolla eteenpäin, jos pelaaja ei kuitenkaan ihan sillä tasolla ole että menisi suoraan joukkueen omaan käyttöön (kuten mm. Courtois aikanaan). Tietysti myös huteja on tälläkin osastolla tullut, mutta väittäisin että kyllä tämä strategia silti on voiton puolelle kokonaisuutena jäänyt. Uusien lainasääntöjen myötä tätä strategiaa on varmasti mietittävä uudelleen, mutta kokonaan sitä ei tarvitse kuopata ja nyt koronan takia tuohon taisi muutenkin tulla parin vuoden siirtymäaika ennen sääntöjen astumista voimaan.
Tokihan toiminnan pyörittäminen on edellyttänyt silloin tällöin pelaajamyyntejä myös seuran omasta edustusmiehistöstä, mutta nämäkin ovat suurimmaksi osaksi (käytännössä kaikki muut paitsi Hazard ja Courtois) olleet sellaisia pelaajia, joista seura on halunnut hankkiutua eroon joka tapauksessa hankkiakseen korvaajia samoille paikoille kuin lähtijät. Mitään erityisiä FFP-myyntejä ei siis ole seuran tarvinnut tehdä, kuten monesti varsinkin italialaisseuroilla on kesäkuun tienoilla nähty.
Alkuun enemmän ja 2010-luvulla keskimäärin vähemmän, pl. kaksi vuotta sitten.
Seuran kirjanpito viimeiseltä kymmeneltä vuodelta näyttää kuitenkin kokonaisuutena aika tasaiselta. Muutamana kautena tullut hyvin voittoja, pari kertaa tullut isompia tappioita (johtuen suureksi osaksi kertaluonteisista poistoista kuten Conten kalliit fudut ja Adidas-diilin ennenaikainen katkaisu rahakkaamman Nike-diilin tieltä) ja osa sitten hyvin lähellä plusmiinusnolla-tulosta. CL-tulot näyttelevät näissä myös merkittävää roolia ja chämppärittöminä on ollut talousosastolla vähän laihempaa.
Pelaajakaupoissa tilanteet vaihtelevat. Sellaisina vuosina kun seura on saanut myytyä pelaajia suoraan kovalla käteisellä, niin myöskään Abran panostuksia ei ole oikeastaan tarvittu, mutta jos myyntejä ei ole merkittävämmissä määrin ollut tai myyntitulot on jaoteltu jollain osareilla tai lainakikkailuilla tuleville vuosille, niin jostain ne rahat on kuitenkin ollut uusin hankintoihin saatava ja tässä vaiheessa Roman sitten tullut käytännössä mukaan. Kesällä 2018 seura turvautui pitkästä aikaa vähän isommin Abramovichin lompakkoon, kun merkittäviä myyntejä ei juuri ollut ja hankintapuolella piti maksaa nämä kepat ja jorginhot kertasummina pois, johon ei sitten seuran sen hetkinen käteiskassa riittänyt edes vähää alusta.
Moni muu seura hyödyntää näiden hankintojensa maksamisessa enemmän osamaksudiilejä ja pankkilainoja, kun taas Chelsea makselee pääosin kerralla pois ja on saanut näihin tarvittaessa rahaa Romanilta, jotta se on pysynyt kokonaan velattomana kolmansille osapuolille. Itse näkisin tämän kyllä vain ja ainoastaan positiivisena asiana vrt. lukuisat suurseurat joilla on nettovelkaa satoja miljoonia euroja pankeille, mutta meitä on näemmä moneen junaan.
Termi "korttitalo" taas viittaa johonkin, mikä on tosi huteralle pohjalle rakennettu ja voi romahtaa minä hetkenä tahansa. Chelsean tapauksessa en näkisi tähän olevan mitään suurempaa riskiä, sillä jos Romanilta nyt yhtäkkiä loppuukin mielenkiinto (mistä ei kyllä ole ollut mitään viitteitä vaan lähinnä päin vastoin vaikka irvileuat ovat tuota viimeiset 15 vuotta hartaasti odottaneetkin) niin hän myy seuran jollekin toiselle miljardöörille ja saa siitä sellaisen kasan rahaa, että tekee jopa merkittävää voittoa kokonaisuudessaan sijoittamaansa pääomaan nähden, eli ei tuo nyt mitään hyväntekeväisyyttä ole ollut. Forbesin viimeisin arvio seuran rahallisesta arvosta on $2,6mrd ja Abran kokonaissijoitus sitten jotain 1,5mrd luokkaa, sisältäen summan jonka itse seurasta alun perin maksoi ja sitten nuo kaikki sen jälkeiset sijoitukset toimintaan.
Äänestys
