Muutaman viikon tauon jälkeen pari havaintoa talteen tähänkin ketjuun, kun eilisestä pelistä jäi mieleeni pari mielenkiintoista yksityiskohtaa. Joukkue on tosiaan erinomaisessa vireessä, jota on ollut ilo seurata. Luiziakaan ei ole enää ikävä, kun Tomori on pystynyt astumaan hänen saappaisiinsa. Toisen brassin eli iki-ihanan Willianin nousevasta käyrästä olen ollut myös ilahtunut Pulisic-Batshuayi kaksikon lisäksi tietysti. Mitä tulee puolestaan taipaleeseen Mestarien liigassa, näin jälkikäteen mietittynä kahden ensimmäisen ottelun pelaaminen kolmen alakerralla oli ehkä hieman kummallista, kun Chelsea ei kuitenkaan Lampardin alaisuudessa harjoitellut sitä kertaakaan heinä-elokuun harjoituskaudella, vaan sitä kokeiltiin ensi kerran Wolvesia vastaan syyskuun puolivälissä juuri ennen Mestarien liigan alkua ja varmaankin osin siksikin Valencialta tuli tukkaan, mutta onneksi sitten Willianin osuman myötä Chelsea sai haettua pisteet Lillen vieraana ja viimeisimmän Ajax-voiton jälkeen asetelmat lohkossa ovatkin jo ihan mukavat, joten Lampardille pitää nostaa hattua ainakin siitä, että tulosta on kaikesta huolimatta tullut viime aikoina ja häntä ei huimannut peluuttaa tosiaan kolmen alakertaa, vaikka siitä ei juuri ollut yhteisiä kokemuksia alla hänen alaisuudessaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja sitten itse asiaan.
Chelseallahan oli eilen pääosin käytössä 2-4-4 rakentelumalli alhaalta, koska paperiryhmitys oli 4-2-3-1. Jorginho ja Kovacic olivat laitapuolustajien kanssa samassa tasossa toppareiden yläpuolella ja puolestaan ylhäällä lähempänä Burnleyn puolustuslinjaa olivat Pulisic, Mount, Abraham ja Willian, joista Mount tutusti liikkui eniten linjojen välissä yrittäen tehdä itsensä pelattavaksi. Burnleyn prässäsi melko korkealtakin ja teki sen taitavasti siten, että Chelsean "pelinrakentajat" Jorginho ja Kovacic jäivät jatkuvasti tällaisten neliöiden vangiksi. Kotijoukkueen pelaajien väliset etäisyydet pysyivät melko tiiviinä siis ja tavallaan tosiaan Jorginho ja Kovacic suljettiin neliöiden keskelle muodon sisään, jolloin kuten tästäkin kuvasta näkee Jorginho on toki hetkellisesti vapaana, mutta useimmiten hän ei ollut niin helposti pelattavissa, jolloin alhaalta jouduttiin pelaamaan ylöspäin vain joko sivurajaa pitkin (siksi varsinkin Willian, mutta myös Pulisic pudottivat itsensä usein palloa vastaan sivurajaa pitkin) tai sitten ilmassa kohti Abrahamia.
Tässä näytteessä Jorginho löytyy hetkellisesti vapaana tuon Burnleyn prässimuodon keskeltä, koska italialainen on vain niin taitava hakeutumaan vapaaksi, mutta sen jälkeen kun pallo on pelattu toiselle puolelle, keskellä ei olekaan enää ketään pelaajaa vapaana. Willian pudottaa vastaan auttamaan, mutta Azpilicueta ei pelaa hänelle, vaan yrittää löytää Abrahamin Burnleyn alimman linjan etupuolelta, mutta tällä ei ollut aivan paras päivänsä kohdepelaajana, vaan tämänkin pääpallon hän hävisi ja Burnley sai täten pallonhallinnan ja teki Chelsean pelinavaamisen varsinkin avausjaksolla hyvin hankalaksi. Chelsean onneksi toki sitten kotijoukkue itse möhlimällä osin lahjoitti pari maalia Pulisicille.
Toinen esimerkki vastaavasta asiasta. Azpi pelaa Kovacicille hankalahkoon paikkaan neljän Burnleyn pelaajan keskelle. Useimmiten Kovacicin taitotaso toki riittää prässin alla kääntymiseen, mutta tällä kertaa hän menettää pallon, mutta onneksi Jorginho paikkasi kroaatin harvinaisenkin erheen katkomalla tilanteenvaihdon etenemisen heti alkuunsa.
Toisellakin jaksolla Burnley jaksoi toteuttaa yhä samaa konseptia kuten tämä kuva todistaa.
Ja vielä yksi GIF perään. Tomori pelaa Jorginholle tuon Burnleyn neliön sisään, mutta tämä joutuu vain palauttamaan takaisin. Sen jälkeen kuitenkin Tomori arpoi syöttövalintansa kanssa turhan kauan, kun hänen olisi vain nopeammin pitänyt kyettämään suorittamaan puolenvaihto tai kierrätys Arrizabalagan kautta Zoumalle, koska Burnleyn korkea prässi oli toisaalta niin kapealla, että pelaajiston siirtymisessä puolelta toiselle kestää tuolloin aikansa, mutta valitettavasti tässäkin näytteessä pallonliikuttelu oli turhan hidasta, josta selostaja Kuusinenkin taisi mainita eilen. Lopulta vasta Jorginhon kädenheilautus sai Tomorin liikuttamaan palloa, joten kapellimestarin piti ohjeistaa taas orkesteriaan.
Myös Zouma toki aikaili aikansa pallon kanssa ennen kuin pelasi sen Jamesille. Lopulta sitten sekä Jamesin pelatessa Kovacicille että tämän jatkaessa Mountille kummallakin oli jo mies selässä eivätkä hekään ehdi kääntymään pois alta, vaan seurauksena on Mountin menetys. Vastaprässi toisaalta toimi taas hyvin, kun Mount ryöväsi pallon nöyrästi takaisin valkoiselle joukkueelle, joten ainakin tuota vastaprässäämistä Chelsea sai eilen harjoitella ja se toimi ihan OK, jonka ansiosta Burnley ei rokottanut kuin vasta ottelun viimeisillä minuuteilla, jolloin voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Toki 1-4 maali syntyi tilanteenvaihdon seurauksena, kun Pulisic menetti pallon lähellä puolta kenttää, mutta Chelsealla oli kuitenkin kaukolaukauksen lähtiessä pallon ympärillä 6v2 ylivoima, joten joskus on vain annettava kehut vastustajalle upeasta maalista, koska sinällään tuon paremminkaan tilannetta ei olisi voinut puolustaa, vaan jos vastustaja tekee maalin 25 metristä, sitten hän vain tekee.
Zoumalle olen itsekin antanut aiemmin jonkin verran raippaa, mutta eilen pidin hänen pelaamisestaan varsinkin avausjaksolla, jolloin teki 2-3 tällaista katkoa kuin tässä näytteessä eli puolusti aktiivisesti eteenpäin tukien siten juuri menetyksen jälkeistä vastaprässiä ja estäen Burnleyn nopean vastahyökkäyksen syntymisen irtoamalla alimmasta linjasta ihan rohkeasti isäntien kenttäpuoliskolle. Tuntuu siltä, että hän on nyt hivenen paremmin oppinut tunnistamaan tilanteita, jolloin näin kannattaa tehdä vaarantamatta kenttätasapainoa entisestään ohi ryntäämällä.
Kerta kiellon päälle. Jorginhon ja Kovacicin painostaminen ei rajoittunut vain syvälle Chelsean puoliskolle, vaan puolessakin kentässä he joutuivat operoimaan ahtaassa tilassa useamman Burnleyn pelaajan ymrpäröimänä. Jorginhollakaan ei ole mahdollisuutta pelata tässä näytteessä eteenpäin, vaan vain palauttaa alas. Keskusta oli hyvin tukittuna isänniltä.
Chelsea ajautui siksi paljon laitoihin ja hitaissa hyökkäyksissä asetelma oli usein tällainen esimerkiksi vasemmalla laidalla eli Alonsolla, Willianilla ja Mountilla oli 3v4 lukumääräinen alivoima eikä tuolta oikein ole helppo taikoa tietään ulos kuin yksilötaidolla tai epätoivoisella keskityksellä sivurajalta, joita Alonsolta nähtiin joitakin avausjaksolla eritoten. Ja kun taustalla Abraham on yksin kahta topparia vastaan boksin liepeillä, tilanne ei ollut edullinen vieraille.
Äänestys
