Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #4008 : 29.11.2025 klo 22:27:50 |
|
Lukas Hradecký otti tosiaan yhden uransa kovimmista päänahoista, kun hänen edustamansa AS Monaco kaatoi maailman toiseksi parhaan seurajoukkueen heti Chelsea FC:n jälkeen. Varsinkin ensimmäisen puoliajan esitys Pariisin jalkapallokerhoa vastaan oli hieno, superkeskittynyt ja kypsä uudehkon päävalmentajan Sébastien Pocognolin alaisuudessa.
AS Monaco 4-2-3-1
Balogun 9
Golovin 10 Minamino 18 Akliouche 11
Camara 15 Teze 4
Caio 12 Salisu 22 Kehrer 5 Vanderson 1
Hradecký 1
PSG 4-3-3
Kvaratskhelia 7 Mayulu 24 Lee 19
Neves 87 Vitinha 17 Ruiz 8
Hernandez 21 Pacho 51 Marquinhos 5 Zaire-Emery 33
Chevalier 30
Ottelu lienee kätevä purkaa atomeihin neljän osa-alueen kautta.
1) Monacon 4-2-3-1 muotoinen korkea prässi toimi briljantisti varsinkin avausjaksolla PSG:n odotettua 2-3-2-3/2-1-4-3 avausmallia vastaan. Molempien jengien toppareilla oli tietysti 2v1-ylivoima yksinäistä kärkeä vastaan, mutta muutoin viheriö oli täynnä 1v1-vastinpareja. Vaikka päävalmentaja on vaihtunut, Monacon ruhtinaskunnan identiteetti on säilynyt samana. Se halusi prässätä ylhäältä ja ehkäistä siten blokkipuolustushetkiä, koska ryhmän vahvuus ei ole niissä. Monaco osoitti, että se on yhä sarjan TOP3-osastoa luomaan maalipaikkoja riistoista vastustajan kenttäpuoliskolla. PSG:n lyhytsyöttöpeli linja kerrallaan edeten ei ollut mintissä, mutta iso syy oli myös Monacon yksilöiden hyvyydessä. Yläkuusikko ja prässiä kulloinkin tukenut painollinen laitapuolustaja eivät suostuneet häviämään yksykkösiä ja kun pariisilaiset eivät kyenneet voittamaan suoria vastustajiaan, seurauksena oli pallonmenetyksiä. Todella monesti Monacon yläseitsikko pääsi väliin harhasyöttöihin, jotka osin johtuivat siitä, että koko ajan selässä oli joku monacolainen hiillostamassa. Ja muutamalla syötöllä monesti peliväline saatiin riiston jälkeen pelattua esim. Balogunin jalkaan rankkarialueelle, mutta sitten ne ihan vihoviimeiset ratkaisut vastustajan boksissa jättivät toivomisen varaa, jotta Monaco olisi saanut hyödynnettyä PSG:n organisoimattomat hetket pallonmenetysten jälkeen. Paras paikka yläalueriistosta taisi syntyä 27. minuutilla siten, että Golovin aavisti palautussyötön ja Balogun suojauksesta boksin sisästä käänsi puolittaisen keskityksen puolustajien ylitse taka-alueelle vasemmalle ja Minamino tälläsi sieltä volleyn kohti takakulmaa, mutta Chevalier otti haamutorjunnan alakulmasta yhdellä kädellä venyttäen. Manasin itsekseni maalittoman avausjakson jälkeen, että toivottavasti etsikkoajan hukkaaminen ei kostaudu toisella jaksolla.
Jos PSG ohitti prässin ilmassa, Monacon alakerta 4v3-ylivoiman turvin kyllä hoiti pidemmät syötöt voitokkaasti omille, kun PSG:llä oli askissa osin varamiehinen yläkerta starojen oltua penkillä Dembelestä, Ramosista ja Barcolasta alkaen. Muutama pystysyöttö topparien taakse karkasi jopa Lukelle asti. Muissa hetkissä topparit hoitivat juoksukisat, vaikka Mawissa olikin loukkaantuneena. Toisellakin jaksolla Kvaratskhelia kertaalleen eteni boksiin pystyjuoksusta, mutta Salisu pysyi rinnalla päätyviivalle asti blokaten syötön keskustaan kulmapotkuksi. Laitapuolustajatkin pitivät kohtalaisesti Kvaran ja Leen pystyaloitteet kurissa avausjaksolla tai katkoivat ristipallot ilmassa, jos PSG yritti tulla prässin alta pois puolenvaihdolla painottomaan laitaan. Monacon puolustuspelisuunnitelman toimivuus lupaa minusta erittäin hyvää esimerkiksi Mestarien liigaan, kun se kykeni tukahduttamaan vastustajansa pelinavaamista niin hyvin parhaimmillaan eikä balanssi vaarantunut liiaksi. Toki jo esim. Lille-tappiossa Monaco vastaavasti esti vastustajan pelinavaamista melkeinpä yhtä hyvin elokuussa, mutta siltikin Pocognolin luottoluokitus silmissäni kasvoi huomattaviin sfääreihin tämän tuloksen myötä. Välttämättä jatkossa Hradecky ei joudu puolustamaan niin avointen ovien takana kuin alkukaudesta.
2) Muutama prässivuoto oli toki ymmärrettävää, kun vastassa oli maailman kakkosjoukkue. Muistan, kuinka kerran avausjakson puolivälissä Camara jätti kasipaikan vastineensa Ruizin auki ja rynni tukemaan ylänelikon prässiä, kun Minamino taisi nostaa toiseen toppariin ja Camara sitten perässä ankkuriin, mutta oli myöhässä ja täten Teze jäi yksin kahta PSG:n kasia vastaan keskikentälle, mutta Monaco sai hidastettua pitkän kuljetuksen oman boksinsa rajalle, jolloin ylempää ehdittiin vielä kipittää kurinalaisesti pallon alle. Camara myös kerran vei prässinsä loppuun Chevalieriin asti ja lanasi tämän nurmeen taklaamalla suoraan jalkapöytään. Onneksi mies selvisi keltaisella kortilla, koska hän on Monacolle äärimmäisen arvokas kk-pelaaja.
PSG:n laiturit saivat avausjaksolla muutamia kertoja jalkansa auki leveyshaastoissa hyökkäyskolmanneksella, mutta juuri muuta uhkaa Enriquen miehistö ei luonut. Lillehän nopeilla puolenvaihdoilla sai aikaan 2v1-tilanteita Monacon laitapakkeja vastaan alkukaudesta, kun laiturit puolustivat eteenpäin niin hanakasti, mutta Monacon onneksi tässä matsissa PSG:n laitapakeilta ei nähty takakiertoja niin aktiivisesti kuin Lillen vastaavilta janareilta tai sitten Monacon laiturin tuki oli paljon lähempänä valmiiksi. Kvaratskhelia taisi leikata sisään ensimmäisen kerran joskus 24. minuutilla, mutta etukulmaa kohden suuntautunut laukaus blokattiin kulmapotkuksi. Se pelattiin lyhyenä ja boksin rajalta Vitinha oli se, joka veti maanuoliaisen, jonka Luke sylki eteensä, mutta onneksi puolustajat olivat hereillä siivoamassa kakkospallon väljemmille vesille. Toisen kerran georgialainen väläytti 1v1-osaamistaan siten, että Kehrer kavensi laitaan tukkimaan Vandersonin jättämän tilan ja tämä kipitti suoraan Kehrerin paikalle toppariksi tullen toki puolittain tuplaamaan Kvaraa, jonka sisäsyrjäsijoitus kohti takaylänurkkaa ei uponnut, koska Luke venyi yhden käden kurotukseen. Toisella puolella Lee haastoi kerran laidan puolelta Caion ja laukoi reippaasti ohi etukulman päätymainoksiin. Todella vähän Monaco kuitenkin joutui puolustamaan matalalla ensimmäisellä jaksolla, koska korkea prässi tuotti pallonriistoja niin tehokkaasti.
Toisella puoliajalla vierailla oli melko arvattavasti enemmän tontteja. 53. minuutilla se puhkoi prässin nätisti sahaamalla, kun Golovin pomppasi laitapakista Marquinhosiin auttamaan Balogunia prässissä, mutta oli myöhässä. Ongelma kertaantui, kun Caio hyppäsi myöhässä Zaire-Emeryyn ja Lee jatkoi keskiviivalta Salisun edestä pelivälineen viereen Ruizille, joka oli irtaantunut Tezesta. Kolme hävittyä 1v1-tilannetta jätti puolustuslinjan heti perin suojaamattomaksi. Mayulu putosi piikistä vielä vastaan irti Kehreristä ja jatkoi pallon sitten linjan taakse Salisun jättämästä tilasta. Kvaratskhelia voitti juoksukisan Vandersonia vastaan, mutta Hradecky oli hereillä ja pääsi tarpeeksi lähelle peittämään laukausta pienestä kulmasta kulmapotkuksi.
Viimeiset 20 minuuttia Monaco joutui selviytymään matalassa blokissa johtoasemassa, kun väkisin pallopelien lainalaisuuksien mukaan tappiolla ollut joukkue otti aloitteen itselleen ja kotijoukkue suostui luovuttamaan pallonhallintaa johtoa suojellakseen. Kuitenkin ongelmallista oli se, että pallopaine PSG:n alaviisikon rakentelua vastaan jäi välillä vajaaksi ja esimerkiksi 71. minuutilla Marquinhosin avoimen jalan ristipallo löysi Ndjantoun, jonka tiputus vaihtolaitapuolustaja Diattan edestä löysi Fernandezin, mutta tämä tälläsi taivaisiin. Hetken päästä Neves teki pystyjuoksun keskikentältä selustaan ja vastaavasti jätti pallon takaviistoon Monacon puolustuslinjan ja kk-linjan väliin, mutta toisenkin pariisilaispelurin laukaus meni onneksi oikealta ohi. 77. minuutilla Mbaye teki pystyjuoksun Monacon topparien väliin ja jälleen Marquinhosin pystysyöttö yli muodon tavoitti kohteensa. Kehrer alimpana pelaajana taklasi Mbayen kumoon ja videotarkistuksen jälkeen sai punaisen kortin vietyään maalipaikan, mutta onneksi Nevesin vapaapotku meni reippaasti yli maalin kuudentoista rajalta. Tavallaan kun alkusyksystä Monacon laiturien aktiivinen eteenpäin puolustaminen muodossa aiheutti laitapakkien jäämisiä 1v2-tilanteisiin, ymmärsin sen, että nyt he makasivat enemmän kk-linjassa ja se sitten jätti PSG:n alaviisikolle tilaa noille pidemmille syötöille muodon ulkopuolelta, koska kaikkea ei voinut ottaa pois ja ehkä blokissa puolustaessa alkukautta passiivisempi lähestymistapa on se oikea lopulta. Aika usein myös Monaco puolusti syvällä jopa viiden linjalla, kun toinen laituri tai esim. Camara valui viimeiseen linjaan tekemään tasavoimaa ja varmaan osaltaan myös helpottamaan pystysyöttöjen puolustamista, kun niilläkin vastustajat haavoittivat Monacoa toisinaan alkukaudesta.
84. minuutilla Dembele oli oikealla välikaistalla muodon ulkopuolella hakemassa palloa jalkaansa ja syötti kk-linjan edestä Caion taakse, jonne Ndjantou teki liikkeen aukosta, mutta laukoi kaatuessaan ohi etunurkasta. Seuraavalla kerralla sitten Caio jo astuikin paremmin syötönkatkoon, kun Dembele haki boksin sisästä oman pelaajan jalkaa. Lisäajalla Caio oli hetken poissa paikaltaan puolustettuaan eteenpäin ja Fati uinui Zaire-Emeryn pystyjuoksun seuraamisessa leveydestä. Vitinhan chippi putosi jalkaan, mutta jatko keskustaan ilmasta katkesi kaiketi Salisuun ja Vitinhan laukaus irtopallosta boksin ulkopuolelta jäi Luken haaviin. Loppua kohden alivoimaisena Monacon pallopaine oli jostain syystä parempaa blokissa ja puolustuslinja pumppasi paremmin tukkimaan 10-aluetta. Pidin myös siitä, että Monacon vaihtopenkki tuuletti raivoisasti noita onnistuneita väliinmenoja. Viimeisellä minuutilla vielä PSG turvautui muutamiin kaaoskeskityksiin, mutta Salisu voitti ykköspallot ilmassa ollen yksi kotijoukkueen hahmoista.
3) Hyökkäyspään erikoistilanteet olivat yhä vaarallisia kuten silloin, kun viimeksi syksyn alussa tutkin Monacoa tarkemmin parissa pelissä. Camara on pätevä erikoistilanteiden antaja ja Zakarian ollessa pelikiellossa Teze oli pistetty vitosen alueelle blokkaamaan aluepuolustajia kulmissa. Monaco sai muutamia puskupaikkoja pilkun maastosta ja yhden kulman jälkitilanteesta Salisu liukui pallon maaliinkin avausjaksolla, mutta paitsiossa ollut Teze valitettavasti osallistui peliin välissä hypyllään. Sivuvapaapotkusta Salisu puolestaan puski tolppaan ja olisi ansainnut maalata edes kerran.
4) Monacolle oli edelleen täysin OK avata peliä alhaalta ja purkaa vastustajan prässi riskittömämmin laitoja pitkin, jos ja kun kk-pelaajat olivat keskustassa vastustajan ylimpien prässipelaajien puristuksissa kuten Teze ja Camariakin pääosin läpi pelin olivat Nevesin ja Ruizin kontrollissa. Monaco avasi yhä peliä laitoja suosien siten, että laitapakit jatkoivat pelivälineen suoraviivaisesti ylänelikkoa kohden vastustajan viimeisen linjan eteen ja yläkolmikon muut jäsenet tai mahdollisesti toinen pohjapelaaja teki vastaliikkeen tilaan, jonka PSG:n puolustuslinjasta eteenpäin houkuteltu pelaaja jätti taakseen. Nopeilla seinäsyötöillä kolmannelle Monaco pääsi juoksemaan isoihin tiloihin PSG:n laitapakkien tai topparien taakse. Hätävarana tietysti Balogun oli kohdepelaaja pidemmille avauksille, jos linja kerrallaan eteneminen reunoja pitkin ei ollut mahdollista. Hradeckykin löysi hänet avausjaksolla tarkoilla puolipitkillä avauksillaan. Käytössä oli perus 2-4-1-3 avausmalli eikä niinkään enää timanttia tai neliötä (2-1-4-1-2), jossa laitapuolustajat olisivat olleet vain leveydessä, vaan kyllä Monacon laiturit pysyivät nyt paljon enemmän laitakaistoilla, vaikkakin yhä joskus painottomina laitureina ollessaan Golovin ja Akliouche tykkäsivätkin hakeutua painolliseen laitaan luomaan alueellista ylivoimaa eritoten sitten hyökkäyskolmanneksella. Aika pitkälti siis sanoisin, että periaatteet hyökätessä ovat pysyneet samoina, vaikka valmennus on vaihtunut. Selustaan on jatkuvasti repiviä menijöitä ja näitä myös ruokitaan. Monaco tykkää pelata palloa viimeiseen linjaan tai sen taakse pikaisesti eikä hieroa sitä turhaan. Yläkerrassa on rutosti juoksuvoimaa ja sitä myös hyödynnetään, kun mm. Minamino ja Akliouche ovat kipittäjiä parhaasta päästä.
Jokusen harhasyötön Monacokin toki avausjaksolla antoi, jos esim. laitapakki yritti syöttää keskustaan, mutta noissa hetkissä Monaco organisoitui nopeasti pallon alle. Camara myös kerran pyörähti hienosti suoran vastustajansa ohitse ja levitti pallon vasempaan laitaan, josta sitten hyökkäys kiihtyi pohjaan asti, vaikkei maaliin päättynytkään, mutta tuokin lyhyt väläys oli vain osoitus siitä, että hän on mielestäni Zakariaakin tärkeämpi kk-pelaaja Monacolle ja on hienoa, että hän on tervehtynyt pelikuntoon.
1-0 voittomaalissakin Monaco houkutteli PSG:n pakkaa ylemmäs ja sitten Salisu avasi tarkasti ohi piikissä olleen Dembelen Camaralle, joka voitti tilaa kuljettamalla puoleen kenttään, kun PSG oli hetkellisesti 4-2-3-1:ssä ja Neves yksin kahta vastaan keskikentällä pysyen Tezessä. Camara syötti laitaan Golovinilta, joka palautti alaspäin Caiolle. Tämä ajoi sisään Ndjantou kyydissään ja jätti pallon Salisulle. Toistamiseen Dembele ei ennättänyt sulkemaan avointa jalkaa ja samalla Golovin teki seisovilta jaloilta oikea-aikaisen liikkeen Zaire-Emeryn selustaan, vaikkei tätä erikseen houkuteltukaan irti puolustuslinjasta tuolla kertaa, vaan suora pystysyöttö selustaan yllätti PSG:n oikean laitapuolustajan. Kun tekee tarpeeksi syvyysjuoksuja, palkinto kyllä tulee aikanaan. Golovinin namupassi keskelle löysi Minaminon, joka viimeisteli toisella kosketuksella pehmeästi alakulmaan Pachon peiton läpi. Johtomaali oli ansaittu. Alkukaudellahan monesti Monaco kyllä pääsi nätisti prässin ohitse, mutta viimeinen ratkaisu hyökkäyskolmanneksella jäi piippuun toisin kuin nyt Golovinilta. Hitaammissakin hyökkäyksissä muuten Golovin-Caio kaksikko vasemmalla laidalla pari kertaa avausjaksolla murtautui yllättävän helposti Zaire-Emeryn taakse päästen keskittämään, joten PSG:n heikko lenkki oli helppo bongata ja kun tätä tarpeeksi testattiin, lopulta mies murtui voittomaalissa.
Viimeisellä vartilla Luke ei enää avannut lyhyellä, vaan kulutti kelloa pitkillä roiskaisuilla. Hän löysi yhtä lailla rikkaan miehen Pohjanpalon eli Bierethin päänupin hyvällä tarkkuudella ja Monaco sai aina kulutettua kakkospalloista taistellessa kellosta parikymmentä sekuntia pois. Hradeckyn pallollinen pelaaminen oli minusta Andorra-matsin tapaan erittäin laadukasta ja jälkikäteen voi todeta, että Monacon kannatti todella päästää Suomen maajoukkuekapteeni ottamaan pelituntumaa T. Pukin jäähyväisotteluun, koska se osaltaan tuotti hedelmää nyt vajaata paria viikkoa myöhemmin. Puolipitkät avaukset sivurajoillekin vapaalle laitapakille silloin, kun PSG:n laituri nosti toiseen toppariin auttamaan Mayulua toppareiden prässissä (2v2), olivat minusta alkukautta hieman parempia.
|
