AC Milan 2019-20

[yugular]

Kausi loppuu nyt kyllä Milanin kannalta liian nopsaan. Nykyvireinen joukkue nousisi ennenpitkään varmasti UCL paikoille, mutta ensi kaudella kutsuu taas torstailiiga. Saisikohan sen paikan luovuttaa jotenkin eteenpäin...

[IlDiavolo]

Uskomattoman vapautunutta ja helppoa tekemistä punamustilta tällä hetkellä. Missä onkaan se vuosikausia kestänyt väkisin puristaminen? Milanille näyttää sopivan ilman katsojia pelaaminen, ja eipä Zlatanin olemassaoloa voida koskaan aliarvioida. Takuulla isoin yksittäinen tekijä miksi joukkue on oppinut taas voittamaan pelejä. Tai paremmin sanottuna ei ole osannut tyriä kaikkia mahdollista ja kaikella mahdollisella tavalla. Gazidis nyt tietenkin tekee kaikkensa sen puolesta, että Z edustaa kohta Hammarbyta. Toista se oli oikean Galjun aikaan.

“Galliani called me and said: ‘You said this isn’t your AC Milan. Your old AC Milan are 11km away from Milan’,” he told Gazzetta dello Sport.

“I like him, he works like a sporting director should. When he brought me to Milan for the first time, he came to my house in Sweden: ‘I won’t leave until you come with me.’

“Helena, my wife, looked at me upset: this is crazy, what does he want? I told her we had to go, otherwise he wouldn’t leave.

“When you want something, you have to take it. With actions, not just words.”

Kenties 38 vuotiaan Zlatanin ei pitäisi enää olla AC Milanin johtotähti. Silti jotenkin vain tuntuu siltä, että se vallankumous joka kohta alkaa ei tule päättymään hyvin. Haiskahtaa vähän Monchi II:lta. Tietenkin sallin itselleni olevani kovastikin väärässä tulevan krautti Milanin suhteen.

[Milanista]

Kausi loppuu nyt kyllä Milanin kannalta liian nopsaan. Nykyvireinen joukkue nousisi ennenpitkään varmasti UCL paikoille, mutta ensi kaudella kutsuu taas torstailiiga. Saisikohan sen paikan luovuttaa jotenkin eteenpäin...

Mielestäni on kyllä tärkeetä päästä edes Eurooppa liigaan ja koittaa oikeasti sielläkin pärjätä. Joukkue tarvitsee jokaisen statuksen nostatuksen pelaajien houkuttelemiseen seuraan eikä varmasti olis mitään haittaa saada nykyiselle rosterille kokemusta Euroopan kentiltä. Ei se pelkkään liigaan panostaminen ole ennenkään toiminu eikä Eurooppa liigan pokaali huonolta näytä CV:ssä. Milan on kuitenkin vielä aika kaukana UCL joukkueesta, joka pysyisi tosissaan haastamaan edes kahdeksan parhaan joukkoon pääsemisestä. Eurooppa liigasta saa myös tuottoa seuralle.

[The Missionary]

Tämä erilaisten medioiden jatkuva kampanjointi Rangnickin saapumista vastaan alkaa mennä kohtalaisen naurettavalle tasolle jo ennen kuin koko ukkoa on saatu edes sisään Odottelen jo innolla miehen ensimmäistä lehdistötilaisuutta, kun Italian mongoloidiarmeija pyrkii kaikin tavoin saamaan saksalaisen nöyryytetyksi edes jollain tavoin. Vähän sylettää tällainen epälooginen ajattelu ja täysin turha hetkessä eläminen, vaikka toki se onkin se, millä tällä hetkellä niitä klikkejä saa.

Tämä koko Milanin tämänhetkinen vire on kyllä yllättänyt jollain tasolla varmaan kaikki, ehkä jopa eniten Milania enemmän seuraavat. Ei se hyökkäyspeli ollut ennen koronataukoa lähellekään noin vauhdikasta ja iloista ja silloin joku saattoi kerran pari pelissä päästä jopa Kessiestä ja Bennacerista ohi. Sinällään ei ole yllättävää, että Piolin valmentamalla joukkueella tällainen kuherruskuukausivaihe on, koska sellainen on kuulunut asiaan ukon aiemmissakin pesteissä, mutta nyt se periodi iski melko myöhässä. Syitä tähän vireeseen on todella monia ja varmasti kokemuksen ja voittamisen kulttuurin tuominen on niistä yksi, vaikka pelkän Zlatanin vittuilun pelon ei kyllä pitäisi aikuisiin ihmisiin ihan noin voimakkaasti vaikuttaa. Sitten voidaan puhua hyvästä fyysisestä valmistautumisesta, kohtalaisen paineettomasta mutta panoksellisesta tilanteesta, yleisön puutteesta jnejne. Itse ehkä laittaisin isoimmiksi syiksi tähän hyvään putkeen kovan fyysisen vireen ja sen hyödyntämisen aggressiivisella ja nopealla pelitavalla. Nähdyt jutut prässissä ja hyökkäyksessä ovat olleet todella mukavaa seurattavaa ja todella mielenkiintoista onkin ollut huomata, miten paljon samankaltaisia elementtejä tuossa näkyy kuin vaikkapa videokoosteissa Rangnickin Leipzigin peleistä. Ei tuo nyt mitään puhdasta gegenpressingiä ole, koska siinä Zlatanin kaltaisia vapaamatkustajia ei välttämättä katseltaisi, mutta parhaimmillaan todella aggressiivista prässäämistä kuitenkin ja riistojen jälkeen mennään helvetin kovaa ja suoraviivaisesti. Kaiken kaikkiaan tämä antaa mielestäni ihan hyviä ennusmerkkejä ensi kaudelle, kun tämänkaltaiset taktiset jutut selvästikin toimivat Italiassa ja lisäksi joukkueen ei tarvitse lähteä omaksumaan saksalaisia manööverejä ihan alusta. Piolin valmennushistorian tietäen kuitenkin olen sitä mieltä, että turvallisempaa ensi kauden osalta on lähteä valmennuspuolellakin Rangnickin kuin Piolin johdolla.

[Oronzo Canà]

Uskomattoman vapautunutta ja helppoa tekemistä punamustilta tällä hetkellä. Missä onkaan se vuosikausia kestänyt väkisin puristaminen? Milanille näyttää sopivan ilman katsojia pelaaminen, ja eipä Zlatanin olemassaoloa voida koskaan aliarvioida. Takuulla isoin yksittäinen tekijä miksi joukkue on oppinut taas voittamaan pelejä. Tai paremmin sanottuna ei ole osannut tyriä kaikkia mahdollista ja kaikella mahdollisella tavalla. Gazidis nyt tietenkin tekee kaikkensa sen puolesta, että Z edustaa kohta Hammarbyta. Toista se oli oikean Galjun aikaan.

Kenties 38 vuotiaan Zlatanin ei pitäisi enää olla AC Milanin johtotähti. Silti jotenkin vain tuntuu siltä, että se vallankumous joka kohta alkaa ei tule päättymään hyvin. Haiskahtaa vähän Monchi II:lta. Tietenkin sallin itselleni olevani kovastikin väärässä tulevan krautti Milanin suhteen.

Tässä hyvin tiivistettynä kaikki se olennainen, joka on ollut ongelma ja ihan jonkinlaisena esteenä sille, että Milan tulisi 2020- luvulle pysyvästi. Zlatan kertoo juttuja Gallianin suuruudesta, Maldini ei pidä Ragnickista ja nyt myös Braida vetoaa siihen, että pitäisi pitää Pioli, koska Ragnick ei tunne Italiaa.

Tämä korostaa sitä vallankumouksen tarvetta, joka Milanissa on. Meneekö tämä hyvin ja onko Gazidis ja Ragnick oikeat henkilöt tähän. Sitä on vaikea sanoa. Se on vuosien aikana tullut monen eri valmentajan epäonnistumisen kautta tullut selväksi, että seurassa on paljon vikaa ja jumittumista menneisyyteen, joka on estänyt kehityksen. Nyt nostalgikkoja ollaan siirtämässä pois ja tilalle tulee kliinisesti asioihin suhtautuva henkilö johtamaan kokonaisuutta. Monchiin vertaaminen on sikäli vaikeaa, koska Monchi oli yhtä lailla lopulta aika paskan ympäristön keskellä.

Ragnickin onnistuminen ei ole mitenkään varmaa, mutta onnistumisen todennäköisyyksiä parantaa se, että seurajohtoon ei ole jäämässä hirveästi näitä jargoniin jumiutuneita muumioita, jotka hokevat kuorossa, kuinka "hän ei tunne Italiaa". Joka tosin samassa yhteydessä on onnistumisen suurin yksittäinen este. Ulkomaalaiset valmentajat ovat hyvin harvinaisia Italiassa ja etenkin suurseuroissa.

No oikeastaan enemmän kuin omaa pohdintaa, niin käänsin tosi nopeasti tänne Ultimo Uomon artikkelin liittyen Ragnickiin. Tosin paranevien translator- ohjelmien aikakaudella tääkin oli turhaa. Mutta ehkä tämä auttaa meitä ymmärtämään paremmin mitä on tulossa. Virheitä on varmasti paljon, hutasin ton läpi nopeesti.



Jo monetta kertaa Milan on radikaalin muutoksen edessä. Nyt jo maineikas Bobanin kenties oman työnsä pelastamiseen tähdännyt haastattelu Gazzettassa avasi viimeistään Pandoran lippaan, ja käynnisti jo varman eroprosessin.
 
Haastattelussa Boban hyökkäsi Gazidisia vastaan, joka pari päivää myöhemmin ymmärrettävästi ilmoitti hänen potkuistaan. Vääjäämätöntä työoikeudenkäyntiä odotellessa, tiedote riitti kertomaan kaiken oleellisen. Tämä käynnisti voimat, jotka asettivat kyseenalaiseksi myös urheilujohtaja Massaran, sekä ennen kaikkea teknisen johtajan Maldinin tulevaisuuden. Yhdessä Bobanin kanssa he olivat muodostaneet viimeisen 9 kk ajan seuran urheilujohdollisen trion. Mutta myös Piolin asema olisi uhattuna, sillä Gazidiksen on sanottu asettaneen tähtäimeen Ralf Ragnickin. Henkilön, jonka suhteen myös Maldini on esittänyt epäilyksiä, pitämällä häntä "vääränä henkilönä Milanille". Näin ennakoiden myös omaa todennäköistä eroaan seurasta, jonka väreissä hänestä tuli pelaajalegenda.
 
Ragnickin saapuminen kääntäisi käytännössä seuran ylösalaisin jokaisella tasolla, sillä hänelle on kaavailtu sekä urheilujohtajan, että päävalmentajan roolia. Tämä olisi poikkeuksellista meidän jalkapalloajattelussamme, jossa nämä kaksi roolia ovat aina olleet erotetut toisistaan, vaikkakaan se ei olisi saksalaisen cv:tä katsoessa kovinkaan absurdi ajatus.
 

Ragnickin koulutus

Ragnick on tällä hetkellä vastuussa Red Bullin kokonoaisuuden urheilukoordinoinnista ja eriytyisesti New Yorkin ja Bragantinon osastojen pelaajakehityksestä, joista on tullut lahjakkaita pelaajia tasaisesti Eurooppaan. Vielä vuosi sitten hän johti Leipzigia, jossa hän toimi vuodesta 2015 tuplaroolissa, nosti seuran Bundesligaan, ennen kuin jätti paikkansa nykyään Ralph Hasenhüttlille. Vuodet 2012 - 2015 hän oli myös Red Bull Salzburgin urheilutoimenjohtaja.
La formazione di Rangnick

Ralf Ragnickin tarina on kertomisen arvoinen, sillä hän on kansainvälisessä jalkapallossa uniikki henkilö, josta kuitenkin Italiassa tiedetään hyvin vähän. Jos halutaan tehdä helposti ymmärrettävä vertaus, Ragnick on tehnyt Saksassa sen, mitä Sacchi tei Italiassa, vaikka Ragnickin palkintokaappi ei ole täyttynyt, kuten hänen lapsuuden idolinsa Sacchin.
 
Pelattuaan Stuttgartissa amatööritasolla, 21-vuotiaana hän opiskeli vuoden Brightonissa Sussexin yliopistossa, osana hänen englannisn ja fysiologian opintojaan. Hän pelasi tuolloin amatööritasolla Southwick FC:ssä, jossa hän omien sanojensa mukaan oppi johtamaan itseään kentällä, vaihtamalla ajatuksia kentällä joukkuetovereidensa kanssa.

 

Palatessaan Saksaan vuonna 1983, hän otti vastaan ensimmäisen pelaaja-valmentajan tehtävänsä Backnagissa, hänen kotikylässään. Hänen valaistui, kun heidän kohdatessa ystävyysottelussa Lobanovskin valmentaman Kiovan Dynamon. Ukrainalaisten intensiteetti löi ällikällä ja hän joutui varmuuden vuoksi laskemaan peluuttiko Dynamo tosiaan 11 pelaajaa, sillä hänestä heitä oli oltava 13 tai 14. Niin voimakasta heidän hyökkäys - ja puolustuspelaamisensa oli.

Toinen merkittävä kohtaaminen oli Helmut Grossin kanssa, kun Ragnick oli 25-vuotias. Gross oli sillanrakennukseen erikoistunut insinööri, joka valmensi vapaa-ajallaan jalkapalloa. Hän peluutti jo 80-l puolivälissä peliä, joka yhdisteli niin alue- kuin miespuolustusta riippuen aina joukkueen sijoittumisesta suhteessa palloon.
 
Tämä oli nimenomaan sellaista jalkapalloa, joka ihastutti Ragnickia. Heistä tulivat ystäviä ja he hankkivat yhdessä aikanaan erittäin kalliin videonauhurin, jotta he pystyisivät katsomaan Lobanovksin ja Ernst Happelin valmentamia joukkueita. Nauhoilta he opiskelivat paitsioansan käyttöä. Mutta ennen kaikkea kaksikolla oli obsessio Sacchin milania kohtaan. Niin vahva sellainen, että se johti aina videonauhurin hajoamiseen. Muutama vuosi myöhemmin Zemanin jalkapallo lumosi heidät. 1991 hän järjesti perheensä kanssa matkan Etelä-Tiroliin, jotta hän pääsisi seuraamaan läheltä Zemanin työskentelyä harjoitusleirillä.

Ennen heidän aloittaessaan yhdessä Stuttgartissa, Gross ja Ragnick kirjoittiva yhdessä Wüerttembergin valmentajayhdistykselle. Stuttgartissa Ragnick oli juniorivalmentaja Grossin toimiessa koordinaattorina. Yhdessä he hahmottelivat pelifilosofian, joka toimisi läpi koko seuran ja ennen kaikkea he loivat pelimallin, joka Thomas Tuchelin mukaan oli verrattavissa aina Ajaxin vastaavan kanssa. Tämä teki Stuttgartista laadukkaan pelaajahautomon tuleville vuosikymmenille.

 
Ragnick jatkoi Stuttgartissa ja maakunnan eri seuroissa aina vuoteen 1995, kunnes hänelle tarjottiin Reutlingen 05:n valmentajan paikkaa, jonka hän johti aina eteläisen Regional-liigan neljänneksi ensimmäisellä kaudellaan. Seuraavalla kaudella meni vielä paremmin, ennen kuin hän päätti siirtyä SV Ulmiin, jonka hän johdatti aina Bundesligaan saakka.

Jalkapalloprofessori

Juuri hänen valmentaessaan Ulmia, hän teki maineikkaan esiintymisensä televisiossa SportStudio- ohjelmassa. Tummanharmaaseen pukeutuneena hän avasi 4-4-2- muodostelman prässiä käyttäen magneettista taktiikkataulua. Esiintyminen toi hänelle karikatyyrisen lempinimen "jalkapalloprofessori", joskin tämä oikeastaan edusti enemmänkin totaalista kulttuurishokkia. Saksassa yleisö ja media eivät ajatelleet jalkapalloa niin kompleksina ja taktisena pelinä, jota voisi pilkkoa näin tarkasti. Toisaalta tuohon aikaan liki kaikki Bundesligan joukkueet pelasivat liberolla ja vain kaksi vuotta aikaisemmin Mathias Sammer oli voittanut kultaisen pallon, edustaessaan tuon pelipaikan syvintä olemusta. Kuitenkin vajaan 5 minuutin aikana Ragnick esitteli Saksalle jalkapallon tulevaisuuden, vaikkakaan kukaan ei sitä juuri tuolla hetkellä ymmärtänytkään.
 
Tästä vähän myöhemmin Ragnick jätti Ulmin ja palasi Stuttgartiin, tällä kertaa edustusjoukkueen päävalmentajaksi. Sen jälkeen, kun hän oli valmentanut kauden 98/99 viimeset ottelut, hän johdatti ensimmäisellä täydellä kaudellaan joukkueensa kahdeksanneksi. Vuosi myöhemmin joukkueella kulki huonommin ja hän sai potkun joukkueen ollessa putoamisuhassa. Seuraavat 4 vuotta menivät aaltoillen Hannoverissa ja Schalkessa, jonka kanssa hän sijoittui kerran toiseksi, ennen kuin hän allekirjoitti sopimuksen Dietmar Hoppin Hoffenheimin kanssa.
 
Hopp - visionääri ja ohjelmistoyritys SAPin perustaja - valitsi itse Rangickin seuran valmentajaksi, joka kahdessa vuodessa nousi kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta Bundesligaan. Ragnick hoiti henkilökohtaisesti pelaajien rekrytoinnin. Vanha ystävä Gross tuli myös mukaan projektiin, joka tunnettiin taktisesti ultra-aggressiivisessta pelistä, sekä erittäin matalasta keski -iästä. 25- vuotias Per Nilsson oli ensimmäisellä Bundesliga-kaudella joukkueen vanhin pelaaja. 50- vuotias Ragnick koki uransa suurimman menestyksen siihen mennesä. Sensaatiomaisen syyskierroksen jälkeen joukkue sijoittui sarjassa seitsemänneksi.

 
Vaikkakaan pokaaleita ei tullutkaan, Hoffenheim oli Ragnickille tietynlainen paluu huipulle. Saksalaiselle jalkapallolle tämä edusti uutta pelaajakehityksen prototyyppiä, sekä jalkapalloa, joka lähdettiin maassa kehittämään voimallisesti vuoden 2006 MM-kisojen jälkeen. 5 vuoden jälkeen Hoppin kanssa koettu idylli murtui, kun Luiz Gustavo myytiin vasten hänen tahtoaan Bayerniin. Hän jatkoi Schalkeen, jonka kanssa he olivat jopa mestareiden liigan välierissä kaadettuaan Interin neljännesvälierissä yhteismaalein 7-3. Vuonna 2011 burnout vei häneltä voimat ja hän jätti Schalken.

 

Ideat ennen kaikkea
 
Tarvittiin Dietrich Mateschitz saamaan hänet palaamaan jälleen jalkapallon pariin. Energiajuomajätin perustaja halusi juuri hänet johtamaan hänen jalkapallotoimintojaan. Ragnick ehdotti ultra-liikkuvaa jalkapalloa, jossa prässi ja vastaprässi olisivat takaamassa pelin dominointia, samalla kuin keskitytään kehittämään nuoria lahjakkuuksia.

Syntyi konsepti, jossa yhdistyi markkinointi, strateginen johtaminen, siirtomarkkinat ja taktiikka. Tältä pohjalta lähdettiin valloittamaan ensin Eurooppaa, ja sitten koko globaalia jalkapallomaailmaa. "Kysyimme itseltämme minkälaista jalkapalloa haluaisimme pelata. Aloitimme scouttaamalla pelaajia, jotka sopivat meidän ideoihimme"

Uudessa urheilujohtajan tittelissään, Gross neuvonantajanaan sekä valmentajien kouluttajaana, Ragnick rakensi tyhjästä joukon seuroja, joita yhdisti sama identiteetti ja kulttuuri. Joukkueet olivat selkeästi tunnistettavissa, ja samalla innovatiivisia jokaisella osa-alueella. Prosessin aikana hän sementoi asemansa talenttien tunnistajana ja, nostaen samalla esiin kokonaisen sukupolven uusia nousevia saksalaisia, itävaltalaisia ja muita valmentajakykyjä.
 
Loputtomasta listasta löydettyjä ja eteenpäin jalostettuja pelaajia voidaan mainita Firmino, Alaba, Mane, Kimmich, Keita, Werner, Haaland. Samanaikaisesti Bundesligaa kutsutaan myös nimellä Ragnickliga. Niin paljon on hänen eri opetuslapsiaan eri seuroissa.

Ragnick on maaninen detaljien suhteen ja edelleen pelin pedantti opiskelija. Vuosien aikana hän on myös keskittynyt opiskelemaan neurotieteitä ja johtamista. Hopp ja Mateschitz ovat insprioineet häntä. Hänen visioissaan teknologialla ja datalla on erittäin iso rooli. Niin kentällä, kuin sen ulkopuolella.  

Ragnick ei koskaan työskentele yksin ja hän omaa managerimaisen mentaliteetin. Red Bullin aikana hän valitsi kaikki seuraajansa itse. Viimeisenä Markus Kröschen, joka tuli hänen tilalleen Paderbornista.


Seuran DNA:n vaihtaminen
 
Kun häneltä Red Bullin aikaan kysyttiin, jos hän on harkinnut muita tarjouksia, Ragnick on aina alleviivannut olevansa avoin kuuntelemaan niitä. Ehtona se, että hän saa vaikutta seuran toimintoihin 360 asteen säteellä. Jos tämä ei ole mahdollista, hänen mukaansa "voin saada aikaan vain puolet". Siksi emme voi olla hämmästymättä siitä, miten hänet yhdistetään Milaniin, sen jälkeen kun Manchester United oli hänestä kiinnostunut.

Edustusjoukkue, juniorit, lääkintähenkilöstö, scouting ja rekrytointi. Ragnick haluaa johtaa kaikkia seuran osastoja. "Se on kuin tekisi 500 palan palapeliä ja meidän tehtävämme on saada käsiimme kaikki palaset, jotta voimme parantaa seuran jokaista yksilöä". Ragnickin päätavoite o kehittää pelaajia ja tämän hän toistaa aina haastatteluissa. "Minun työni on pelaajien kehittäminen. Pelaajat seuraavat sinua, kun he ymmärtävät sinun kehittävän heitä. Se on motivaatioista suurin ja vilpittömin". Harjoitusmetodit edellyttävät aivojen kehitystä, ennen fyysistä, jotta pelaajista voidaan muovata paremmin pelitilanteita havainnoivia ja sitä kautta parempien päätösten tekijöitä. Tämä saadaan aikaan spesifien harjoitteiden kautta, jotka haastavat aivoja ja pakottavat ajattelemaan nopeasti.
 
Kaikki Leipzigin pelaajat ja sitä ennen Salzburgin pelaajat, ovat valittuja ennen kaikkea mentaalisten taitojen ja kapasiteettien kautta. Lisäksi halu kehittyä on edellytys. Tämä visio antaa mahdollisuuden kehittää joukkuetta, tuomaan tuloksia ja näin myös tuottamaan rahallista tuottoa.  Hänen mukaansa Red Bullin metodi voidaan kopioida, jos kolmen K:ta elää harmoniassa. Kapital, Konzept, ja Kompetenz. Uutinen hänen tulostaan Milaniin on saanut aikaan enemmän kritiikkiä, kuin kiinnostusta. Todennäköisesti siksi, että hänen saapumisensa tarkoittaa seuralegendojen poistumista seurasta. Suurin osa negatiivisista kommenteista liittyykin johonkin ennakkoluuloon siitä, että hän ei voisi sopeutua Italiaan.
 
Kenelläkään ei ole kristallipalloa ja huipputasolla kaikki voivat epäonnistua. Mutta hänen palkkaamisessa on paljon järkeä. Monen "vallankumouksen" jälkeen Milan tarvitsee intensiiviterapiaa ja on vaikeaa ajatella jonkun muun henkilön kykenevän samaan. Seuralla on tarve saada virkistettyä yhtä tunnetuimmista brändeistä. Toisaalta Milanilla ei enää ole varaa virheisiin, joissa johtoon palkataan aina legendoja, joilla ei ole juurikaan kokemusta johtotehtävistä.
 
Milan on kärsinyt viimeisen vuoden aikana 543 miljoonan euron tappiot, joista 146 vuonna 2019. Tämä ei ole kestävää ja tämä on maksanut paikan Europa Leaguessa. On tarvetta leikata siitä, mitä Boban ja Maldini ovat saaneet aikaan, mutta enää ei ole aika puolivaloilla toimimiseen.
 
Saadakseen jälleen kestävän pohjan MIlanilla on tarve leikata kuluja merkittävästi ja ennen kaikkea alkaa saamaan tuloja pelaajamyynneistä. Seuralla on tarve pelata tunnistettavaa jalkapalloa, jonka periaatteet on hakattu kiveen, mutta joka saadaan myös kentällä näkyvii nopeasti ja ilman kompromisseja. Milanin on myös rakennettava uusiksi juonioripuoli, jossa on mahdollista kehittää nuoria pelaajia ja saada sitä kautta pelaajia edustusjoukkueeseen. Kun asiaa katsoo tätä kautta, kaikella kunnioituksella Maldinia ja Bobania kohtaan, Ragnick on osoittanut onnistuneensa.

Milanin ei tarvitse lähteä nollista, sillä sillä on jo varsin nuori ydinryhmä, jota on valmentanut Piolin kaltainen valmentaja, jonka ideat eivät ole niin kaukana Ragnickista. Mutta silti ero vanhaan on merkittävä. Jalkapallo on ennen kaikkea urheilua, mutta siirtomarkkinoiden rooli korostuu jatkuvasti. Financial Fair Play ja seurojen taloudellinen liikkumatila on nykyisin niin laajaa, että olisi paha virhe aliarvioida bisneksen osa-aluetta. Ragnick on nimenomaan tässä ensiluokkainen osaaja. Konservatiiviset fanit nyrpistävät nenäänsä, mutta se on halpa hinta sille, että seura saadaan takaisin kansainväliselle estradille.

 


 


 

[Vincent Orava]

Rangnickin vaikutuksesta saksalaiseen jalkapalloon voi lukea lisää muutaman vuoden takaisesta ja jopa suomeksi käännetystä Raphael Honigsteinin teoksesta Saksan jalkapallon viritetty kone. Kyseistä teosta voi suositella kenelle tahansa lajista kiinnostuneelle.

[IlDiavolo]

Oronzo Canàlle

Oli kyseessä sitten Rangnick, Giampaolo, tai Kalinic niin konservatiivinenkin larppaaja unohtaa hetkeksi vanhoihin arvoihin nojaavan pessimismin.

[Risa Vibra]

Oronzo Canà - kiitos. Mahtava teksti.

Tämän ja muun ennakkotietoni perusteella itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että Rangnick olisi juuri se kaivattu asia nyky-Milaniin. Pioli on toki suoriutunut hyvin nyt tauon jälkeen, mutta en usko että hänen alaisuudessaan ensi kaudella joukkue pelaisi yhtään paremmin kuin tällä kaudella kokonaisuutena.

PS. Katselin Sassuolon otteita Juvea vastaan ja totesin mielessäni, että Locatellistä luopuminen pysyvästi oli kyllä virhearvio. Ihan mieletön pelaaja. Palloton liike keskikentällä ja syöttötaito on sitä luokkaa, että kyseinen kaveri siirtyy vielä suurempiin ympyröihin tulevina vuosina.

[Virallinen]

Oronzo Canà - kiitos. Mahtava teksti.

Tämän ja muun ennakkotietoni perusteella itselleni on muodostunut sellainen käsitys, että Rangnick olisi juuri se kaivattu asia nyky-Milaniin. Pioli on toki suoriutunut hyvin nyt tauon jälkeen, mutta en usko että hänen alaisuudessaan ensi kaudella joukkue pelaisi yhtään paremmin kuin tällä kaudella kokonaisuutena.

PS. Katselin Sassuolon otteita Juvea vastaan ja totesin mielessäni, että Locatellistä luopuminen pysyvästi oli kyllä virhearvio. Ihan mieletön pelaaja. Palloton liike keskikentällä ja syöttötaito on sitä luokkaa, että kyseinen kaveri siirtyy vielä suurempiin ympyröihin tulevina vuosina.

Milanin ”viime” vuosien luopumiset lupaavista junnuista ovat menneet kyllä varsin reisille. Locatelli, Cristante, Petagna...

[The Missionary]

Milanin ”viime” vuosien luopumiset lupaavista junnuista ovat menneet kyllä varsin reisille. Locatelli, Cristante, Petagna...

Locatelli noista nyt on se ainut, joka jollain tasolla harmittaa ja siitä casesta meneekin isosti pyyhkeitä Leonardon ja Maldinin suuntaan. Ja ehkä myös Gattuson, joka ei Locatellille antanut oikein vastuuta. Noiden muiden kohdalla taas on ollut kyse enemmän siitä, että olisi voitu saada enemmänkin rahaa sisään. Ei Petagna tai Cristante kumpikaan ole pelaajina sellaisia, että niiden perään olisi jäänyt haikailemaan. Cutrone päästettiin menemään aika hyvään aikaan ja Calabriankin kohdalla voi olla sama edessä kesällä.

OC:n käännökselle peukkua, jos tuonkaltainen Rangnickin biografia ei ollut vielä jollekin sitä ennen tuttu, niin nyt ainakin on. Seuran jalkapallopuolella on tapahtunut niin paljon muutoksia ja mullistuksia viime aikoina, että tuollainen yhden miehen pitkän aikavälin näkemys on juurikin parasta, mitä sille voisi tapahtua. Sillä saadaan jalkapallopuolen rakenteet kuntoon samalla, kun Gazidis ja Elliott pistävät muun puolen jiiriin ja näyttämään seuralta, joka ei enää elä kohtalaisen optimististen kiinatulojen tai Gallianin henkilökohtaisten suhteiden avulla. Ja tuollaiseen yhden miehen muutokseen on vaikeaa kuvitella parempaa ja sopivampaa henkilöä kuin Rangnick.

[Nasty]

Calabaria voisi vetää nyt oikein kunnon suonenvedon tähän loppukauteen, että hintaa saataisiin hilattua mahdollisimman ylös kesällä. Muu joukkue pelaa kuin unelma, mutta nuori ja lupaava sekoilee silti koko rahan edestä. No, viimeisen pelin otteet jäi näkemättä, joten ehkäpä tunnelin päässä on valoa.

Mitä tulee seuran harjoittamaan pelaajapolitiikkaan, niin we are so rich -kesän hankinnoista voi jälkiviisaana katsella miten on mennyt ns. taloudellisessa mielessä. Toki ei tässä nyt ihan mietaana tarvitse olla esim. sen tosiasian edessä, että Bigliaan sijoitetut liian monet eurot tuovat takaisin 0 euroa, kun mies poistuu rosterista ensi kesänä. Kessie sen sijaan voisi tuoda hyvätkin rahat kassaan ja jopa floppi-Conti lienee jonkun arvoinen. Higsun osalta voidaan sanoa, että miehen kiukuttelu oli isossa kuvassa jonkinlainen väistetty luoti. Juvella on varaa heittää 100m roskiin, Milanilla ei. Bonucci diilistä sen sijaan tuli aika pahasti näpeille noin muuten, mutta oppia ikä kaikki. Miten muuten Caldaralla menee? Penkkiä taitaa kuluttaa ja viimeisin noteeraus miehestä oli selostajan/twitter kommentoijan "another big mistake by Caldara", joten otetaan sen 15m ja ollaan tyytyväisiä edes siihen.

Omien junnujen myynti pääosin onnistunut ihan hyvin. Nämä Cristantet, Saponarat, De Scigliot, Cutronet yms. ovat tuoneet vaihtelevasti kassaan euroja, mutta ei noista isossa kuvassa juuri olisi sen enempää ollut iloa, vaikka myyntiä ei olisi tapahtunut ja olisivat pelanneet sitä parasta futista mihin pystyvät. Locatellin osalta voidaan sitten katsoa myöhemmin oliko hyvä diili vai ei. Ei nämä kuitenkaan mitenkään yksioikoisia asioita ole, eikä voida sanoa, että miksi myit tuon tai sen, jos pelaaja itse haluaa lähteä suuremman vastuun perään. Sellaista se on. Itse asiassa joku Cutronen myyntihän oli aivan no brainer. Aina kun valjujengi tulee rahasäkin kanssa kyselemään kannattaa miettiä tarkoin miksi ei myisi pelaajaa. Yleensä maksavat hyvin ja ennen kaikkea nimenomaan maksavat sitä rahaa suoralla kaupalla. Johonkin Espanjaan kun myyt, niin laina/optio yms klausuuleja diilit täynnä(sama Italiassa toki) ja ainoastaan tuurilla pelaajat oikeasti menevät kaupaksi. Sevillan cl-paikka oli aikamoinen jackpot Milanille vai väittääkö joku, että olisivat 25m maksaneet 1+1 tehoisesta pelaajasta?

[Risa Vibra]

Petagna, Saponara, Cutrone & co myytiin kyllä mielestäni oikein perustein suhteessa niistä saatuihin masseihin. Petagnasta nyt olisi voinut jonkinlaista käyttöä olla, onhan se aika mukava jässikkä painimaan. Locatellin kohdalla harmittaa se, että kyseessä oli suora myynti ilman mitään takaisinosto-klausaaleita tai muuta vastaavia vipuja. Muutenkin itsestä tuntuu että Milan käyttää tuota buy-backkiä aika vähän, kun voisi hyvän junnumyllyn kohdalla käyttää enemmänkin.

[Virallinen]

Lähinnä pohdin sitä kautta, että vaihtuvuus on ollut melkoista keskikentän keskustan ja hyökkäyksen pelaajaruleteissa. Toki plusvalenzat ja muut tekijät ovat ymmärrettäviä, mutta korvaajat ovat harvoin olleet saman tasoisia ja/tai edullisia.

[straiter]

Nach der Erfolgsserie in den vergangenen Wochen darf Stefano Pioli auch in der nächsten Saison die AC Mailand trainieren. Nach kicker-Informationen steht der 54-Jährige vor der Verlängerung seines Vertrages, der Vollzug soll zeitnah bekanntgegeben werden. Damit ist auch klar, dass Ralf Rangnick, derzeit noch als Fußball-Stratege im Red-Bull-Imperium angestellt, nicht als neuer starker Mann zum 18-maligen italienischen Meister wechseln wird.

http://www.kicker.de/780143/artikel/ueberraschung_rangnick_wechsel_nach_mailand_geplatzt

[The Missionary]

On kyllä aivan uskomattoman typerää touhua, siis mitä helvettiä. Ette te nyt tuota projektia pistä poikki ainakaan sen takia, että joku helvetin Pioli ja 600-vuotias Zlatan vetää hyvin. Jumalauta.

E: Piolin kahden vuoden jatkosoppari on nyt virallista tietoa seuran sivuilla. Jotka ovat kaatuneet.

[Joyrider]

Gazzetta: AC Milan will pay a fee of 2M to Ralf Rangnick to cancel the pre-contract agreement that they had.

  Ei helvetti näitä idiootteja.

[Virallinen]

Eikö Piolille nyt olisi voinut lätkäistä sen vuoden lapun ja Rangnick toimiston puolelle. Ei herranjestas.

[divin codino]

[Zazar]

Ei saatana

Näin anti-nahkahousumiehenä ja parantumattomana antiikkisen italofutiksen runkkarina olin varauksellinen Gazidiksen ja redbull-huora Rangnickin suhteen kun taas Piolin futis feat Zlatan on kyllä periaatteessa sitä mitä haluan Milanilta nähdä. Mutta silti, mitä helvettiä oikeasti. Mitä tämä urheilujohtaminen edes on. Rangnickin diiliä oli jo valmisteltu vuosikaupalla seuran pitemmän tähtäimen suunnitelmaksi ja sitten juri ennen satamaa vähe heitetään koko laivan kurssiin 180 astetta. Kuka siellä tuota purkkia edes ohjaa

[The Missionary]

Zlatan kuulee livehaastattelussa Piolin jatkosopparista

[Joyrider]

Ei voi taas ymmärtää. Eli Rangnickin kanssa neuvottelut olleet käynnissä jo pari kuukautta, käytännössä sopimus jo tehty ja sitten vedetään tälläinen päätös. Maldinin ja Gazidisin työpaikat myös vaakalaudalla syksyllä.

[Mogitus]

Eikö Piolille nyt olisi voinut lätkäistä sen vuoden lapun ja Rangnick toimiston puolelle. Ei herranjestas.

Eikö ongelma ollut juuri tuo, että Rangnick olisi halunnut täydellisen paketin itselleen, eli myös päävalmentajan pestin. Olisihan siinä varmaan herran mielestä mennyt vuosi hukkaan, jos olisi toista valmentajaa pitänyt katsella sen aikaa. Ja olisiko sekään taas sitten Piolille sopinut.

Enempää taistoja tuosta päätöksestä tietämättä vaikuttaa kyllä typerältä päätökseltä. Rangnick olisi ollut mahtava projekti seurata, miten onnistuu Italiassa. Noh, ei sitten tarvitse seurat.

[The Missionary]

Kyllähän tuohon tosiaan jotain järkeviä taustoja pitäisi saada ja eiköhän sellaista informaatiota jossain vaiheessa jotain kautta tulekin. Koko homman laittaminen sen piikkiin, että Pioli haluttiin pitää on uskomattoman lyhytnäköistä ja epäloogista, enkä kyllä jaksa uskoa, että kyse olisi millään muotoa siitä. Maldini ja Zlatan saivat pelaajat messiin vastustamaan tätä, seura menee kuin meneekin nyt lähiaikoina myyntiin, Gazidis ja Maldini viettivät yhteisen yön ja ovat nykyään enemmänkin kuin työkavereita, Rangnickia odottavan ilmapiirin koettiin olevan liian raaka jo etukäteen tai jotain siinä on pitänyt olla. Se, että Elliott päättää jättää käyttämättä parhaan mahdollisen option seuran urheilupuolen uudistamisesta ja modernisoimisesta ei kuitenkaan ole millään tavalla kevyt päätös ja aika paljon on pitänyt tapahtua, että se menisi läpi.

Jäädään seuraamaan asiaa.

[Milanista]

Mitä vittua...

Nyt alkaa kyllä riittämään ajan tuhlaaminen tähän seuraan.

[iivu]

.. kyllähän tämä tuntuu siltä, että pahaisena ulkopuolisena alienina Rangnick on halunnut hieman liikaa päätäntävaltaa ja seurassa on pelästytty. Pitää muistaa, että perinteet merkitsevät Italiassa paljon ja jonkun Paolo Maldinin heittäminen bussin alle tällaisen jokerikortin tieltä olisi lopulta aika iso uhraus.

Gazzetta uutisoi siis, että Pioli voitti (ja Zlatan voitti), Maldini saa jatkaa eikä Rangnickille kelvannut pelkkä valmennuksellinen urheilutoimenjohtajan pesti.

Kieltämättä pelkuruutta tässä on kuitenkin aistittavissa eikä Milan organisaationa tällä jarruttelulla kultaisia päiviä näe, mutta Rangnickin pitäminen jonkinlaisena Midaksena on myös hieman kyseenalaista, koska Italia on omanlainen ympäristönsä, jossa ani harvoin kukaan ulkopuolinen vain tulee, ravistelee ja voittaa. Itse asiassa jalkapallon parista ei tule tällaisia esimerkkejä äkkiä mieleen muita kuin Svennis ja Mourinho.