Euro-Keke takaisin? Keke oli ainakin kova tunnustamaan lähes kaikkien maiden ylivertaisuuden ja se toki myös näkyi kansainvälisissa peleissä.
Ennalta-arvattava vastaus sinulta, mutta ei, ei Euro-Kekeä takaisin. On eri asia ottaa oppia nöyrästi ja avoimin mielin ulkomailta paremmista ja pyrkiä soveltamaan niitä oppeja Suomessa, omista vahvuuksista kiinni pitäen, kuin selitellä tappiota etukäteen ja tuhota oman joukkueen moraali kekemäisellä tappioiden etukäteen selittelyillä.
Niin kuin totesin, en tiedä mihin haastatteluun Boströmin suhteen viittaat ja mistä häntä oikein syytät, mutta ainakin pikaisen googletuksen perusteella tuntuisi siltä, että väitteelläsi ei ole pohjaa: Sigu näkee suomalaisessa palloilussa vähintään yhtä paljon vahvuuksia kuin ruotsalaisessakin vaikka meilläkin oppimista olisi eikä syyllisty mihinkään dissaukseen, vaan järkevään vertailuun ja analyysiin, kuten ammattimiehen pitääkin.
http://kymppipaikka.fi/2012/05/22/sixten-bostrom-pohtii-eroja-suomen-ja-ruotsin-jalkapallossSixten Boström pohtii eroja Suomen ja Ruotsin jalkapallossaRuotsin Allsvenskanissa pelaavaa Örebro SK:ta vuodesta 2008 eteenpäin valmentanut Sixten Boström painottaa, että Suomessa tehdään tällä hetkellä jalkapallon parissa monet asiat paremmin kuin Ruotsissa. Valmentajan mukaan Suomessa pitää kuitenkin saada pelikautta pidemmäksi ja A-maajoukkue menestymään, jotta kehitys ja talousasiat saadaan vielä paremmiksi.
Suomessa Veikkausliiga alkoi tänä vuonna huhtikuun puolivälissä. Viimeinen kierros pelataan lokakuun lopussa. Eli kaudelle tulee mittaa hieman yli kuusi kuukautta, jonka aikana pelataan 33 ottelukierrosta. Ykkösen ja Kakkonen puolestaan käynnistyivät huhtikuun lopussa ja päättyvät jo lokakuun alussa, eli kauden pituus on vain viisi kuukautta.
Ruotsissa pelit käynnistyvät jo maaliskuun lopussa ja kausi on venytetty aina marraskuun alkuun asti. Ero Ruotsiin on siis muutaman viikon mittainen, mutta Keski-Eurooppaan verrattuna puhutaan jo kuukausista.
- Kausi pitää saada ehdottomasti pidemmäksi Suomessa. Ruotsissa ja Norjassa kausi kestää maaliskuun puolivälistä marraskuuhun. Tanskassa taas systeemi on käännetty Keski-Euroopan malliin, koska olosuhteet sen mahdollistavat, Boström vertaa Suomen tilannetta muihin Pohjoismaihin.
- Suomessa kausi kestää vain sen 6-7 kuukautta. Jos sitä vertaa Keski-Eurooppaan, niin siellä pelataan ainakin 10 kuukautta. Siinä on todella iso ero. Siellä pelaajat saavat kovia pelejä pitkin vuotta huomattavasti enemmän. Pitkässä juoksussa tässä tulee iso ero, Boström korostaa.
Kauden pidennys on herättänyt paljon keskustelua myös Suomessa. Olosuhteet ovat tässä avainasemassa.
- Ei voi lähteä siitä, että luotetaan talven olevan hyvä jalkapallolle. Yksi paha talvi kun tulee, se sotkee kaiken ja sen jälkeen kaikki ovat ihmeissään. Olosuhteet pitää saada sellaisiksi, että säällä kuin säällä pystytään pelaamaan ja saadaan pidempi kausi, ”Siku” toteaa.
Tekonurmia ja halleja
Olosuhteilla Boström viittaa tekonurmiin ja jalkapallohalleihin, joiden määrä on Suomessa kasvanut viime vuosien aikana runsaasti. Veikkausliigassa kotipelinsä pelaavat tekonurmella vain HJK ja KuPS sekä jatkossa myös MYPA. Boströmin mukaan tekonurmikenttiä olisi hyvä saada lisää liigajoukkueiden peliareenoiksi.
- Jos kautta halutaan pidentää, pitää joka paikkakunnalle saada olosuhteet kuntoon. Ruotsissa on Allsvenskanissa viisi seuraa, joiden kotikentän pelialusta on tekonurmi. Se olisi yksi kehitysaskel Suomessa ja siinä piilee iso mahdollisuus, Boström sanoo.
Örebro-valmentajan mukaan myös hallit voisivat jatkossa toimia pelipaikkoina jopa liigaotteluille.
- Suomessa on halleja jo jokaisella liigapaikkakunnalla. Ongelmaksi tulevat kuitenkin katsomotilat ja muu organisaatio hallin ympärillä. Eli katsojat pitää ottaa huomioon, mutta rakennuskustannukset nousevat heti katsomoiden myötä.
Boström korostaa vielä, että Suomessa asiat ovat hallien suhteen paljon paremmassa kunnossa kuin Ruotsissa.
- Suomessa on miljoona kertaa parempi hallikulttuuri. Ruotsissa halleja on todella vähän. Tukholmassa on yksi halli, jonka omistaa urheiluopisto. Liigaseurat saavat sitä toki käyttää, mutta kun seuroja on useampia, aiheuttaa se ongelmia. Tukholman ulkopuolella halleja taitaa olla yhteensä vain 3-4.
- Esimerkiksi Helsingin alueella halleja on paljon; Tali, Myyrmäki, Myllypuro ja Tapiola. Eli melkein pilvin pimein, Boström lisää.
Vaikka halleissa ei liigapelejä vielä pelata, nostavat ne koko jalkapallokulttuuria.
- Hallit mahdollistavat toiminnan, että jalkapallosta tulee kiinnostavampaa. Vanhemmat varmasti miettivät, että mikä on kontra laittaa lapsi pakkaseen pelaamaan kuin lämpimään halliin. Se on ihan eri asia, Boström sanoo.
Suomella ei hävettävää Ruotsiin verrattuna
Suomessa Veikkausliigaseurat pelaavat talven aikana Liigacupia, joka tuo joukkueille ”tosipelejä” myös talvelle. Boströmin mukaan Suomi on tässä asiassa rutkasi Ruotsia edellä.
- Olen itse asiassa ehdottanut Ruotsissa tätä Suomen Liigacupin mallia. Ruotsissa ei nimittäin ole mitään kilpailutoimintaa talven aikana. Tosin nyt cup on käännetty niin, että se alkaa jo loppuvuodesta ja jatkuu helmikuussa. Suomessa ei ole mitään hävettävää tämän suhteen.
Liigacupin peleissä ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että joukkueet eivät ota pelejä yhtä tosissaan kuin kauden liigapelejä. Tähän Boström ehdottaa radikaalia ratkaisua.
- Voisiko vaikka voittaja saada europaikan itselleen? Eli se toisi kunnon kilpailumuodon talvelle suomalaisjoukkueille.
Suomessa myös junioritoimina mallillaan
Boströmin mukaan Suomessa tehdään myös hyvää työtä junioripuolella, jopa paremmin kuin Ruotsissa.
- Ruotsissa on muutamia seuroja, joissa tehdään todella hyvää juniorityötä. Brommapojkarna on hyvä esimerkki. Se on kuin tehdas, joka pukkaa koko ajan hyviä pelaajia. Samoin Malmö FF, Helsingborgs IF ja IFK Göteborg ovat hyviä tuottamaan pelaajia. Tunnen pääkaupunkiseudun aika hyvä ja voin sanoa, että meillä on myös seuroja, jotka tekevät todella hyvin töitä junioreissa. Monessa suhteessa tämä työ on jopa parempaa kuin joillain seuroilla Allsvenskanissa, Boström sanoo.
Suomessa on herättänyt paljon keskustelua, että minkä ikäisille pelaajille pitäisi tehdä tasoryhmiä. Ruotsissa ei tätä keskustelua juurikaan käydä.
- Ruotsissa se juniorijalkapallo on enemmän sellaista sosiaalista toimintaa. Siellä ei haluta puhua, että tämä toiminta tähtää johonkin. Suomessa juniorit harjoittelevat keskimäärin enemmän kuin ruotsalaiset, Boström lataa.
- Esimerkiksi Örebrossa on paljon asioita, jotka pitäisi tehdä junioripuolella paljon paremmin. Niistä olemme Lars Mosanderin kanssa myös keskustelleet seuran kanssa. Suomessa ei todellakaan pidä laittaa päätä puskaan. Monessa asiassa hommat toimii paremmin. Se vaan vie aikansa, että saadaan Ruotsi kiinni.
Kulttuuritekijät
Suomi on ollut ja on vieläkin joissain asioissa siis Ruotsia edellä. Kukaan ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö ruotsalainen jalkapallo olisi silti edellä huipputasolla.
- Väli on mahdollista saada kiinni. Se on jo kaventunut. Suomen kannalta se on tietenkin paha asia, että muutkin maat kehittyvät koko ajan. Sen takia prosessi on hidas, mutta oikeaan suuntaan tässä ollaan menossa, Boström toteaa.
Erot syntyvät kulttuurisissa asioissa. Vahvempi pohja mahdollistaa paljon enemmän ja tuo rahaa lajin ympärille. Ruotsista on lähtenyt jo 1920–30-luvulta lähtien pelaajia ulkomailla ammattilaisena, kun taas Suomesta pelaajia alkoi todenteolla lähteä ulkomaille vasta 90-luvulla.
- Kulttuuriasioihin liittyy myös tapa pelata jalkapalloa. Ruotsissa se on se perinteinen 4-4-2-systeemi ja aluepelaaminen. Se on aika hyvin iskostettu pelaajiin ja sitä on käytetty pitkään. Melkein jo äidinmaidon mukana tulee sen perusosaaminen ja silloin sitä kehittyy paremmin kuin Suomessa, Boström vahvistaa.
Boström nostaa esille myös mielenkiintoisen asian maahanmuuttajista, joka vahvistaa Ruotsin asemaa myös jalkapallossa.
- Ruotsissa on enemmän sellaisia pelaajia, jotka eivät taustaltaan ole ruotsalaisia. He tulevat maista, joissa jalkapallo on kaikki kaikessa. Ruotsi saa sitä kautta ilmaiseksi lahjakkuuksia. Zlataneita ja muita putkahtaa tasaisin väliajoin, valmentaja sanoo.
Ruotsissa maahanmuuttajien osuus koko väestöstä on lähes 20 prosenttia. Suomessa vastaava osuus on noin viisi prosenttia.
- Ruotsiin on tullut maahanmuuttajia jo pidempään. He keskittyvät nuoresta pitäen pelkästään jalkapalloon ja haluavat tulla hyviksi pelaajiksi Siinä Suomessa ollaan jäljessä. Suomessa se struktuuri on erilainen, Boström pohtii.
Kaikki lähtee A-maajoukkueesta
Boströmin mukaan kaikki kaikessa on A-maajoukkueen menestys. Se nostaa aina maan jalkapallon tasoa, kulttuuria sekä rahamassoja. Örebro-luotsilla on esittää painavaa faktaa asiasta.
- 90-luvun alussa AIK:n pelejä kävi katsomossa vain 2000 katsojaa. Ruotsin maajoukkue selvitti tiensä vuoden 1994 MM-kisoihin ja menestyi siellä hyvin. Siitä lähti noste päälle. Sen jälkeen maajoukkue pelasi viisi kertaa putkeen arvokisoissa. Kiinnostus nousi tämän ansioista ihan eri tasolle, Boström kertoo.
Viime kaudella Allsvenskanissa kävi keskimäärin hieman vajaa 8000 katsojaa per peli. Veikkausliigassa vastaava lukema oli noin 2500. Siitä on helppo laskea, kuinka paljon enemmän euroja tai kruunuja seurat saavat jo pelkästään yleisö- ja oheispalvelutuloista. Puhutaan miljoonista euroista.
- Ruotsissa kannattajat ovat todella seurasidottuja. Ei siellä Tukholmassa ketään hetkauttanut, kun Malmö pelasi Eurooppa-liigan lohkovaiheessa syksyllä. Suomessa ei näin fanaattisia ja seurasidottuja olla, joten tämän takia uskon, että maajoukkueen menestys on kaikki kaikessa. Jos menestystä tulee, koko kansa kiinnostuu lajista, Boström vakuuttaa.
Ruotsi on pelannut 11 kertaa MM-kisoissa ja neljästi EM-kisoissa. Vuodesta 1990 eteenpäin Ruotsi on selvittänyt tiensä MM-kisoihin ja EM-kisoihin yhteensä kahdeksan kertaa. Se on kova lukema, sillä arvokisat on järjestetty 11 kertaa tämän ajanjakson aikana.
Maajoukkueen menestyksen myötä Ruotsi on saanut isot kasat rahaa. Osviittaa rahasummista antaa vuoden 2010 MM-kisat, joissa jokainen maa sai FIFA:lta vähintään kuusi miljoona euroa, vaikka tie tyssäsi alkulohkoon. FIFA antoi jokaiselle osallistujamaalle myös lähes miljoonan valmistautumisrahaa sekä jakoi 30 miljoonaa euroa niiden seurojen kesken, joiden pelaajia kisoissa pelasi. Vuoden 2010 kisojen rahasummat olivat ennätyssuuret, mutta niistä saa hyvän käsityksen, millaisista summista puhutaan.
- Yksikin kisapaikka toisi Palloliitolle paljon resursseja. Siinä puhutaan roimasta taloudellisesta tuesta. Jos tämän menestyksen saa jatkumoksi, niin aina vaan parempi, Boström lataa.
Palloliitto ja Mixu Paatelainen ovat asettaneet Suomelle tavoitteen, että A-maajoukkue pelaa vuoden 2016 EM-kisoissa. Kaikki tämänhetkinen toiminta tähtää siihen.
- Viro oli todella lähellä kisapaikkaa ja esimerkiksi Latvia oli jo mukana kisoissa. Ne ovat esimerkkejä siitä, että Suomella on myös mahdollisuudet. Maita on kuitenkin tullut koko ajan lisää ja se vaikeuttaa kisapaikan saamista. Arvonnoilla on nykyisin todella suuri merkitys. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että koko ajan tässä on menty lähemmäksi sitä kisapaikkaa, Boström päättää.
Äänestys
