15.11.2019

[Ben]

Ei tässä vieläkään pysty mitään varmaksi miettimään. Ensimmäinen telkkarista näkemäni maajoukkuematsi oli 1986 kai Tanskaa vastaan ja takkiin tietysti tuli 0-1

Ensimmäinen paikan päällä näkemäni taas 1994 Espanjaa vastaan ja siitäkin urhoollinen häviö 1-2


Tällaisia urhoollisia tappioita onkin nähty aika nokko.


Voiko todellakin uskomaton olla totta kuukauden päästä?

[Hiekasta noussut]

Ryhdyin miettimään maita, jotka eivät ole kertaakaan pelanneet EM-kisojen lopputurnauksessa, ja löysin tällaisen jutun neljän vuoden takaa:

https://www.is.fi/huuhkajat/art-2000001017467.html

UEFAn 54 jäsenestä siis peräti 19 ei ole lopputurnaukseen päässyt, mutta jos luvusta jätetään pois Itä-Euroopan 1990-luvun mullistuksissa syntyneet uudet valtiot sekä maat, jotka ovat jostain muusta syystä osallistuneet karsintoihin vasta kolmella viime vuosikymmenellä, tällaisia maita on vain neljä: Suomi, Kypros, Luxemburg ja Malta.

[hungrywolf]

Eka Huhkajien karsintamatsi meitsillä MM- karsinta stadikalla 25.6.1969 Suomi-Espanja 2-0.
11- vuotiaana dösällä Roihuvuoresta yksin steissille ja siitä kävellen stadikan eteen jonottamaan lippua ns. aurinkokatsomoon.
Kaaduin siinä ryysiksessä lippujonossa isojen jonnejen jalkoihin mutta siitäkin selvittiin. Oma kuiva erämaa alkoi tuosta päivästä.
Toivottavasti se päättyy 15.11.2019.

[tylerdurden]

Topicia selaamalla käy ilmi, että saamme suurilta osin kiittää isiämme tämän sairauden tartuttamisesta ja sen myötä myös vallitsevasta ennennäkemättömän ihanasta tunteesta, jota ei koskaan ennen ole koettu.

Täälläkin eka karsintamatsi paikan päällä isän kanssa vuosituhanteen alkupuolella. Sittemmin tullut käytettyä melkoinen määrä aikaa, vaivaa ja rahaa harrastukseen, mutta kaikki siksi, että maajoukkueen kannattaminen on tarjonnut elämääni sellaisia tunteita, mitä en mistään muualta koskaan ole saanut. Niin hyvässä kuin pahassakin.

[Alkaline]

Topicia selaamalla käy ilmi, että saamme suurilta osin kiittää isiämme tämän sairauden tartuttamisesta ja sen myötä myös vallitsevasta ennennäkemättömän ihanasta tunteesta, jota ei koskaan ennen ole koettu.

Omalla kohdallani ei näin ole. Isäni ei ole kannattanut jo 70-luvulta asti. Toki vähän ehkä tarkoituksettomasti on kyllä ostellut kaiken näköisiä konsoli- ja tietokonepelejä kun olin kymmenen nurkilla. Juuri sopivasti herätäkseni lajiin Unkari-tappion kohdilla. Tietysti siemeniä kylvivät jo sivistyneet kaverit ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Epämääräisesti reilu pari vuosikymmentä tätä on odotettu.

[superDISA]

Kaukaisimmissa muistikuvissa itken Unkari-matsin jälkeisen päivän ala-asteella. Syvät on traumat, mutta ehkä ne tästä pikkuhiljaa. Edelleen se epävarmuus on niin syvääniskostunutta, ettei tästä oikein vielä uskalla iloita.

[Guarin]

Taidankin aloittaa syysloman tuolloin ja ryypätä viikon Eka majumuisto -89 Hollantia vastaan 0-1 tappio ja samana vuonna oltiinkin jo Kuopiossa Väinälänniemessä katsomassa 2-2 tulokseen päättynytt Jugoslavia-matsia.

[Il Fenomeno]

Hienoa huomata, että täällä on aloitettu mun synttäreiden kunniaksi topic... Lämmittää vanhan mieltä.

Pitkä on ollut odotus ja nyt taidan saada parhaan synttärilahjan koskaan.

[Jämpti]

Kumiankkatifo tilauksessa!

Olisi hieno ja omanlainen tapa juhlistaa kumiankkasateella kisapaikan varmistumista matsin lopuksi.

Ja päälle Tule kanssani kylpyyn koko katsomon voimin

[Sextiettan]

Hep!  Täällä käsi ylös siihen porukkaan joka on puhunut että näinköhän elonpäivät riittää, että näkee Suomen arvokisoissa...

Eka maaottelu paikanpäällä Hietalahdessa 16.7.1972  Suomi - Neuvostoliitto 1-1, Nevanperän Timppa maalissa.

- ja heti perään 31.10.1984 Antalyassa Suomen 2-1 voitto Turkista. Tästä viikonlopusta ei tarinat ihan heti lopu...  

Stadiin muuton jälkeen vähän tiheemmin joista päällimmäisinä mielessä 11.10.1997 Stadikan Unkari -peli ja sen pettymyksen jälkeen lampsin himaan kumpparit puolillaan vettä...

15.8.2001 4-1 voitto Belgiasta Finskillä.  Vaikutuksen teki täysi katsomo oikealla Jalkapallostadionilla = Oikea jalkapallofiilis.

Nyt onneksi hallussa ajoissa hommatut liput huipennukseen!!!

[keke vlk]

Voin vaan kuvitella miltä niistä 60-vuotta maajoukkueen korpivaellusta seuranneista papparaisista tuntuu. Thounin faijalle ja samassa tilanteessa oleville myös valtaisat tsempit.

[Demian]

Omalla kohdallani ei näin ole. Isäni ei ole kannattanut jo 70-luvulta asti.

Sama, kisat tuli tietysti seurattua perheen kanssa aina ja matseissakin käytiin satunnaisesti, mutta sanoisin silti että vanhempani ovat innostuneet (etenkin kotimaisen) futiksen seuraamisesta ennemmin minun kauttani kuin toisin päin.

Voin vaan kuvitella miltä niistä 60-vuotta maajoukkueen korpivaellusta seuranneista papparaisista tuntuu. Thounin faijalle ja samassa tilanteessa oleville myös valtaisat tsempit.

Sama tähänkin.

[Kiharatukka]

Ensimmäinen matsi paikan päällä Suomi-Norja 20.8.1997. Peli päättyi Norjalle 0-4.
Paljoa en muista, päällimmäisenä epäuskon tunne, "ollaanko me oikeasti näin surkeita?".

Muistaakseni peli oli jo puolen tunnin kohdalla ohi.

Tämän jälkeen on tullut istuttua kymmenet ja kymmenet kerrat eri katsomoissa, huudettu ja raivottu kotisohvalla, koettu uskomattomia tunteiden vuoristoratoja.
Tämä on aivan ihanaa, sanoinkuvaamatonta.

Kiitos Suomi!Kiitos Rive!Pukki!Glen!Luke!Kaikki!

[Mama]

Eka Huhkajien karsintamatsi meitsillä MM- karsinta stadikalla 25.6.1969 Suomi-Espanja 2-0.
11- vuotiaana dösällä Roihuvuoresta yksin steissille ja siitä kävellen stadikan eteen jonottamaan lippua ns. aurinkokatsomoon.
Kaaduin siinä ryysiksessä lippujonossa isojen jonnejen jalkoihin mutta siitäkin selvittiin. Oma kuiva erämaa alkoi tuosta päivästä.
Toivottavasti se päättyy 15.11.2019.

upeaa!

[huntteri]

Voin vaan kuvitella miltä niistä 60-vuotta maajoukkueen korpivaellusta seuranneista papparaisista tuntuu. Thounin faijalle ja samassa tilanteessa oleville myös valtaisat tsempit.

+1.

He kaikki ovat korkealla oman via dolorosani yläpuolella. Silti maajoukkueen nykymeno herättää tunteita joita on mahdotonta kuvailla sanoin.

Time for one more daring dream, laulaa Nightwish. Tuo voisi olla oma motto marraskuulle.

[K3ppu]

.

[Qtio]

Ryhdyin miettimään maita, jotka eivät ole kertaakaan pelanneet EM-kisojen lopputurnauksessa, ja löysin tällaisen jutun neljän vuoden takaa:

https://www.is.fi/huuhkajat/art-2000001017467.html

UEFAn 54 jäsenestä siis peräti 19 ei ole lopputurnaukseen päässyt, mutta jos luvusta jätetään pois Itä-Euroopan 1990-luvun mullistuksissa syntyneet uudet valtiot sekä maat, jotka ovat jostain muusta syystä osallistuneet karsintoihin vasta kolmella viime vuosikymmenellä, tällaisia maita on vain neljä: Suomi, Kypros, Luxemburg ja Malta.

Eli ainoastaan Luxemburg on jahdannut lopputurnauspaikkaa Suomea pidempään siinä onnistumatta. Jäätävä tilasto

[Raaka-Juhani]

Suomi-Albania 2-1, 2.9.2000. Finskillä eturivissä ja näin itse Kuninkaan läheltä. Nyt samassa paikassa juhlitaan Suomen ensimmäistä kisapaikkaa. 19 vuotta intensiivistä odotusta itseltäni.

[Jennings]

Suomen jalkapallohistoriahan on ollut pitkälti haikean pullopostin lähettelyä maailmalle, joka ei tunnu välittävän vittujakaan. Viiri Brasilialta silloin, maali Wembleyllä tällöin, optimistisia pistelaskuskenaarioita ennen musertavan vaikeaa vierasottelua silloin ja tällöin. Suuria hetkiä meille, seuraavana päivänä unohtuvaa tajunnantäytettä heille.

Mutta nyt, vuosikymmeniä sen jälkeen kun on jo oikeastaan unohdettu, miltä toivominen tuntuu, taivaanrantaan ilmestyy laiva joka näyttää olevan vieläpä tulossa tännepäin. Kyllähän se herkistää.

[Underdogg]

Ensimmäiset matsit paikan päällä 2.6 ja 7.6 vuonna -07, matseista ei ihan liikaa muistikuvia ole. Noh.. Bubi, ekan kerran jännitys jne. Olihan sitä tuota ennenkin tullut seurattua majua, mutta verrattain vain vähän. Näiden pelien jälkeen vain yksi matsi paikan päällä, joka oli Kreikka kotona feat. Jarkko Hurme. Eilen toki messissä Veritaksella, jossa päätin että nyt on tahtia tiivistettävä.

Todellinen rakkaus Huuhkajiin roihahti vasta noin kaljan ostoiässä, eli varmaankin aikalailla noilla Kreikka-matsin hujakoilla vuonna 2014. Siitä lähtien jokainen pelipäivä on ollut juhlapäivä ja aiheuttanut -jos nyt ei kiimaa niin ainakin odotusta. Huuhkajat on myös siitä lähtien ollut SE jalkapallojoukkue, jonka vuoksi olisin valmis luovuttamaan toisen kivekseni.

Töölön huipennukseen on kytättävä vielä lisälippujen vapautumista. Jos ei lippua tule, niin matsi seurantaan oman kylän parhaassa futisbaarissa jonka jälkeen juhlat jatkuu läpi yön ja varmastikin koko viikonlopun. Miten ihmeessä tässä pitäisi pystyä kuukausi elämään normielämää?

E: Ja totta kai isoin mahdollinen arvostus ja tsempit näille vuosikymmeniä odottaneille veteraaneille. Oma odottaminen ja "Via Dolorosa" tuntuu aika naurettavalta näihin tarinoihin verrattuna.

[Zazar]

Eli ainoastaan Luxemburg on jahdannut lopputurnauspaikkaa Suomea pidempään siinä onnistumatta. Jäätävä tilasto

Oma suosikkitilastoni on, että Suomi on koko maailman ylivoimainen tilastokärki hävittyjen maaotteluiden kokonaismäärässä.

Suomi 404
Sveitsi 348
Singapore 341
Norja 340
Thaimaa/Malesia 334

Myös päästettyjen maalien tilastoa johdetaan.

Suomi 1592
Unkari 1402
Ruotsi 1379
Norja 1376
Sveitsi 1364

Maaliero sentään Luxemburgilla paskempi.

Luxemburg -862
Suomi -704
Filippiinit -576
Liechtenstein -473
Laos -452

https://www.eloratings.net/

[tonspa]

Voin vaan kuvitella miltä niistä 60-vuotta maajoukkueen korpivaellusta seuranneista papparaisista tuntuu. Thounin faijalle ja samassa tilanteessa oleville myös valtaisat tsempit.

En osaa edes kuvitella miltä näistä kavereista tuntuu, ite olen vasta päälle parikymmentä vuotta futista seurannut ja on se melko raskasta ollut välillä. "Jos Suomi kaataa Liechtensteinin, menee Suomi kisoihin", vetää kyllä melko herkäksi.

[K3ppu]

.

[Arkon]

Tässä välissä voimme muistella päiviä jolloin Nations Leaguen Liiga D näytti parhaimmalta mahdollisuudelta kisoihin ja homma ”sössittiin” kun jouduttiinkin Liiga C:hen.

Edelleen pistää naurattamaan se, kun Rive perkele meni muka voittamaan ne pelit, joita ei saanut voittaa. Olisi pitänyt hävitä tahallaan ja yrittää luikkia kisoihin jonkun takaportin kautta, mikä ajatuksena ei sytyttänyt edes noina synkkinä aikoina — olisihan se ollut vähintäänkin antiklimaattista, jos vuosikymmenten räpiköinnin jälkeen kisapaikka olisi vihdoin irronnut jonkun Kansojen liiga -hassuttelun kautta vähän kuin säälistä.

Jonkinlainen häpeärangaistus olisi paikallaan epäilijöille nyt, kun Riven Huuhkajat ovat ensin dominoineet Nations Leaguen puolella ja sitten viittä vaille varmistaneet kisapaikan kaikkien taitojen sääntöjen mukaan pelaamalla kaiken lisäksi vielä ihan helvetin hienoa futista.

[Hiekasta noussut]

En osaa edes kuvitella miltä näistä kavereista tuntuu, ite olen vasta päälle parikymmentä vuotta futista seurannut ja on se melko raskasta ollut välillä. "Jos Suomi kaataa Liechtensteinin, menee Suomi kisoihin", vetää kyllä melko herkäksi.

Toisaalta meillä kuusikymppisillä on muisto siitä, että Suomi pääsi pelamaan Moskovan olympialaisissa vuonna 1980, koska Länsi-Saksa päätti karsintojen päätyttyä boikotoida niitä. Siitä huolimatta ihan kelvollisesti Suomi pelasi, kun alkulohkon kolmesta ottelusta voitettiin yksi, pelattiin yksi tasapeli ja hävittiin yksi. Välieriin pääsy jäi vain yhden pisteen päähän eli maaliin Irakia vastaan sen sijaan, että pelattiin maaliton tasapeli.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallo_kes%C3%A4olympialaisissa_1980