Nostetaan tämä vanha ketju takaisin pintaan. Paljon on ehtinyt muuttua siitä, kun keskustelu alun perin aloitettiin. Kuuden vuoden aikana ovat muuttuneet sekä maailma että Suomen jalkapallomaajoukkue.
Riveluution huuma on kadonnut jo aikoja sitten ja päävalmentaja on vaihtunut. EM-kisajoukkueen runko, Lukea ja Jollea lukuunottamatta on joko lopettanut maajoukkueuransa tai ura on muuten hiipunut. Nuorennusleikkaus on ollut välttämätön, ja maajoukkue etsii parhaillaan uutta identiteettiä ja uutta selkärankaa.
Sukupolvien unelma elää edelleen, mutta nyt sen toteutuminen nojaa tanskalaisen jalkapallo-osaamisen varaan. Tulosvastuu on kova, ja vielä ei ole nähty sellaista kehitystä, joka vakuuttaisi kannattajat tai toisi pysyvää nousua tuloksiin. Silti toivoa ei ole menetetty: maajoukkueessa on nuoria, lahjakkaita pelaajia ja mahdollisuuksia uudelle nousulle. Tarina ei ole ohi, se on vasta kääntymässä seuraavalle sivulle.
Tää
toki sama toistuu aina muutaman vuoden välein mutta mikäs sen sisäisen
optimistin kannattajan tappaisi (paitsi Backe)
