Kirjoitin alla olevan suurimmaksi osaksi ennen viimeistä kierrosta, joten mahdolliset pahat virheet voidaan laskea sen piikkiin.
PSV Eindhoven
Kausi 2006/07Varmaksi mestariksi tituleerattu joukkue oli lähellä onnistua mahdottomassa kerättyään talvitauon jälkeen vain 22 pistettä. Viimeisen kierroksen onnenpotku, eli AZ:n tappio ja samanaikainen oma suurinumeroinen voitto, kuitenkin toi enemmän kuin hieman onnekkaan mestaruuden taas Eindhoveniin. Huono loppukausi oli kuitenkin tosiasia, jota ei voi eikä saa lakaista penkin alle. Monet osoittavat sormella Alexin epäonnista loukkaantumista, mutta totuus on, että PSV pelasi jo ennen sitä todella huonosti ja oli enemmänkin Gomesin ansiota kuin kenenkään muun, että PSV keräsi tuolloin vielä täysiä pistepotteja. Gomesin pieni kriisi näkyi saman tien tulostaululla ja kieltämättä Alexin menetys lisäsi tuohon kerrointa. Suurin syntipukki löytyy kuitenkin penkin päästä: kuten kaikki suomalaiset tietävät, Ronald Koeman on täydellinen pelle, jota ei saisi päästää valmentamaan mitään joukkuetta. PSV pääsi jälleen pitkälle Mestareiden Liigassa tiputtaen mm. Arsenalin, mutta Liverpool osoittautui liian kovaksi palaksi (selvästi). Mutta nämä asiat varmasti unohtuvat mestaruushuumassa, joka tuntuu varmasti erityisen hyvältä, sillä kolmannelta sijalta nousu kärkeen viimeisellä kierroksella on todella euforista.
Valmentaja:Kyurpa-Koemanista ei saa hyvää sanaa sanottua, vaikka kuinka pinnistäisi. Taktisesti kykenemätön, onneton kontrolloimaan tai kehittämään pelaajiaan, huonot välit useimpien kanssa (Kluivert älähti medialle äskettäin), käsittämättömiä pelaajavalintoja, kuten 17-vuotiaan Género Zeefuikin peluutus kauden tärkeimmillä hetkillä kokeneempien pelaajien sijasta. PSV pelasi koko kauden käytännössä 4-4-2:lla, hiukan porrastaen keskikentällä. Arouna Konén ollessa sivussa joukkue pelasi hetken jopa yhdellä kärjellä, mikä oli myöskin varsin epäonnistunut kokeilu (Ajax-ottelu). Pelaajamateriaali riitti kuitenkin tällä kertaa uusimaan mestaruuden, mutta jotain on tapahduttava, sillä ensi kaudella AZ ei enää epäonnistu.
Ihannekokoonpano (4-4-2):---------------Gomes-------------
Kromkamp--Da Costa--Alex--Salcido
--------------Simons--------------
----Méndez--------------Cocu-----
---------------Afellay-------------
----------Farfán----Koné----------
Pelaajat:Gomes:
Brassimaalivahti loisti suurimman osan kaudesta ja pelasti joukkueelleen enemmän pisteitä kuin heti uskoisikaan. Ilman miestä PSV:n kupla olisi puhjennut ja paljon aiemmin, sen verran huonoa joukkueen peli oli suuren osan kaudesta. Gomes väsyi kauden edetessä ja alkoi haparoida parissa ottelussa ja loukkasi jopa itsensä (juhliessaan Alexin maalia Arsenalia vastaan), mikä vain lisäsi PSV:n ahdinkoa. Silti kokonaisuudessaan kausi oli täysosuma Gomesille, joka on helposti sarjan paras maalivahti.
Jan Kromkamp:
Liverpoolista toiseen maitojunaan vuoden sisällä astunut laitapakki osoitti PSV:ssä, että kyllä siellä sisällä sittenkin pelimies asuu. Loukkaantumisista huolimatta pelasi kelpo kauden etenkin ylöspäin, vaikka maalitili jäi vielä avaamatta. Kuusi maalisyöttöä kuitenkin kertoo, että miehen keskitykset ovat osuneet kohdilleen, mitä niiden todellakin täytyy tehdä, sillä kärkipari ei ole kookkaimmasta päästä.
Manuel Da Costa:
Nuori portugalilaistoppari joutui kovan paikan eteen heti debyyttikaudellaan, sillä joutui tuuraamaan puolustuksessa usein, vaikka tämä kausi piti alun perin olla Hollantiin totuttelua. Hoiteli kuitenkin tehtävänsä ihan mallikkaasti. Nuoruuden into näkyi kuitenkin vielä toisinaan kentällä ja sen ulkopuolella, missä miehen kommentit PSV:stä välietappina eivät varmaankaan herättäneet kovinkaan positiivisia tunteita, varsinkin kun mies tuli pienestä ranskalaisjoukkueesta Nancysta.
Alex:
Sarjan ehkä paras toppari oli jälleen aivan uskomaton koko kauden. Pudotti Arsenalin Mestareiden Liigasta käytännössä yksinään ja dominoi liigaa suurimmaksi osaksi kautta. Muutamassa ottelussa kuitenkin näkyi joko ylimielisyys tai intohimon puute ja esimerkiksi NAC Breda taistelevana joukkueena käytti nämä harvat lapsukset epäröimättä hyväkseen ja tiputti PSV:n cupista. Lähtee seurasta kesällä kaiken järjen mukaan.
Carlos Salcido:
Meksikon MM-toppari joutui usein pelaamaan vieraalla paikalla vasempana laitapakkina, sillä PSV:llä ei oikeastaan ollut kunnollista luontaista pelaajaa tuolle paikalle. Kiinalainen Sun Xiang hankittiin tammikuussa, mutta hänen peliesityksensä ovat olleet niin ailahtelevaisia, että Salcidoa on käytetty vielä tuolla paikalla. Miehen ensimmäinen kausi Euroopassa on ollut varsin kaksijakoinen. Ottelu ottelulta esitykset ovat vaihdelleet melko selkeästi ja toisinaan mies on täysin ohittamaton, mutta toisinaan taas kuka tahansa pääsee ohi, vaikka polkisi kolmipyörällä.
Timmy Simons:
Aliarvostettu belgialainen pelasi jälleen hienon kauden keskikentän tukkona. On harvoin otsikoissa (paitsi kun käy laukomassa rankkarit sisään), mutta miehen poissaolo näkyy heti, kuten tämä paljon käytetty klisee menee. Avaa myös peliä varsin hyvin. Antaa Coculle enemmän valtuuksia nousta ylöspäin tukemaan varsinaisia hyökkääviä keskikenttäpelaajia ja hyökkääjiä.
Edison Méndez:
Ecuadorilainen saapui Eurooppaan pamauksella ampumalla heti alkukaudesta useita tärkeitä maaleja. Toi maalintekovoiman lisäksi myös puhdasta fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Teknisesti ja taktisesti ei kuitenkaan paras mahdollinen pelaaja ja ehkä hänen tilallaan Väyrystä tai Culinaa käytettäessä PSV pelasi hienompaa jalkapalloa. Tulos ei noissa peleissä kuitenkaan kovin usein mairitellut, mistä voi vetää johtopäätöksiä Méndezin tärkeydestä.
Phillip Cocu:
Kapteeni Cocu oli jälleen joukkueen kantavia voimia. Viimeiseksi kaiken järjen mukaan jäävä kausi ei ollut yhtä suurta dominointia kuin aiemmin ja Cocu ei enää ehtinyt joka paikkaan. Cocu-Van Bommel -kaksikon vertaista ei ole PSV:n keskikentälle löytynyt ja pelkästään Cocun korvaaja, Engelaar, Schaars, tai kuka sitten lieneekään, joutuu kovan paikan eteen Eindhovenissa. Teki mestaruuden ratkaisseen 5-1-maalin viimeisessä pelissä.
Ibrahim Afellay:
Nuori Afellay joutui ottamaan paljon vastuuta pelinteossa ja viimeistelyssäkin ja tulos oli hiukan vaihtelevaa, mutta enimmäkseen kausi oli positiivissävytteinen. Afellay valitsi myös tänä vuonna Hollannin maajoukkueen Marokon sijaan, mikä oli hyvä päätös, sillä miehen taso kyllä riittää Oranjeen, mistä oli osoituksena avauspaikka Sloveniaa vastaan. PSV:n hyökkäyspelin käynnistäminen oli toisinaan liikaa Afellayn harteilla, varsinkin kun Cocu oli poissa.
Arouna Koné:
Konén loukkaantuminen kesken kauden oli paha takaisku PSV:lle, sillä samalla hyökkäyksestä hävisi fyysinen pallon ylhäällä pitäjä. Farfán on kaikesta huolimatta staattisempi kärkiparista ja Konén liikkuvuus oli toinen ulottuvuus, joka PSV:n hyökkäyspelistä hävisi. Diego Tardelli tai Patrick Kluivert eivät olleet tarpeeksi hyviä (Tardelli liian hento ja Kluivert liian hidas) korvaamaan miestä ja Alexin loukkaantumisen lisäksi Koné puuttuminen olikin yksi suurimmista syistä PSV:n sukellukseen.
Jefferson Farfán.
Perulainen kärkimies teki kaiken mahdollisen (19 maalia) ja täytti paikkansa paremmin kuin hyvin. Suurseurat ovatkin olleet jo pitemmän aikaa pienen eteläamerikkalaisen kintereillä. Farfán mätti maaleja tasaisesti koko kauden ajan, mutta Konén puuttuminen viereltä ei voinut olla näkymättä myös hänen otteissaan, koska hänen täytyi osallistua peliin enemmän. Tämä kyllä mieheltä onnistuu, mutta silloin kärjessä ei ole ketään tekemässä maaleja.
Kauden hahmoGomes
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ajax Amsterdam
Kausi 2006/07Loppukauden illuusio-mestaruustaisto jättänee suuhun paremman maun kuin mitä kausi oikestaan pääkaupunkilaisille olikaan. Sen jälkeen kun joukkue ryssi tasurin RKC:n vieraana, ei mestaruus enää näyttänyt todennäköiseltä. Sitä ennen mestaruutta oikein tyrkytettiin Ajaxille, mutta kaudelle tyypilliseen tapaan voitto heikommasta joukkueesta ei kelvannut. Joukkue kylvetti kyllä PSV:tä ja Feyenoordia liigassa, mutta sai turpaansa mm. RKC:ltä ja Spartalta. Tämä oli koko kauden ajan ongelma ilmeisesti henkisellä tasolla. Henkisen tason ongelma heijastui myös sisäisinä levottomuuksina, joiden keskipisteessä oli usein Kenneth Perez tai Klaas-Jan Huntelaar, mutta ennen kaikkea valmentaja Henk ten Cate. Kausi alkoi suurella pettymyksellä, kun FC København tiputti joukkueen Mestareiden liigasta ja myös UEFA cupissa noutaja tuli aivan liian aikaisin. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että kausi oli pettymys Ajaxille, vaikka PSV:n kompurointi toikin joukkueelle hyvän mahdollisuuden viedä koko potti kotiin. Viimeisen kierroksen pelinsä Ajax hoiti kuten pitikin, mutta yllättäen se oli PSV, joka hoiti oman pelinsä vielä paremmin. Yhden lisämaalin tekemällä amsterdamilaiset olisivat juhlineet mestaruutta, mutta kukaan ei osannut odottaa AZ:n kompastumista viimeisellä aidalla, joten tämäkin mahdollisuus viedä pokaali oli enemmän jälkiviisautta.
ValmentajaHenk ten Cate ei ole parhaimmillaan paineiden alla. Liiat riitelyt pelaajien ja tuomareiden sekä toisten valmentajien kanssa heijastaa tätä hyvin. Myöskään median kanssa mies ei tule järin hyvin toimeen. Kentällä Ten Cate on ensimmäinen Ajax-valmentaja aikoihin, joka on uskaltanut systemaattisesti murtaa Ajaxin tavaramerkkisysteemiä 4-3-3:a. Tällä kaudella on nähty myös 4-4-2 (jolla Ajax murskasi PSV:n 1-5) ja 3-4-3, joka toimii silloin tällöin ja osoittautuu katastrofiksi silloin tällöin. Kahden kärjen taktiikkaan ei Ajax kuitenkaan ole siirtymässä, siitä kielii Angelos Charisteasin ja Markus Rosenbergin myynnit ja Leonardon hankinta.
Ihannekokoonpano (4-3-3)-----------Stekelenburg--------------
Ogararu--Heitinga--Stam--Emanuelson
----------Gabri-----Davids-----------
-------------Sneijder----------------
---De Mul---Huntelaar-----Perez------
Pelaajat:Maarten Stekelenburg:
Hollannin kakkosmaalivahti jatkaa hiljaisen varmoja otteitaan. Tai no, varmoja ja varmoja, sillä silloin tällöin tulee todellisia munauksia, mutta loppujen lopuksi Stekelenburg on vielä nuori maalivahti ja tason heittely on normaalia. Hollannin maajoukkueen maalivahtiosaston tulevaisuus silti mietityttää, sillä vaikka Stekelenburg hyvä maalivahti onkin, hän ei ole samanlainen voittava veskari kuin Edwin van der Sar.
George Ogararu:
Romanialainen tulokas on onnistunut yllättävän hyvin oikean pakin tontillaan ja on pelannut huomaamatta todella hienon debyyttikauden. Ei koskaan suurissa otsikoissa, mutta hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Tosin toisinaan oikean pakin tontilla oleva kirittäjän puute johti herpaantumisiin, mutta nämä hetket olivat kuitenkin harvassa. Ogararu on todellinen ammattilainen.
John Heitinga:
Ei ole Heitingan poika tainnut koskaan saada hyökätä yhtä paljon kuin tällä kaudella, kun keskikenttämiesten loukkaantumiset johtivat pitkään keikkaan keskikentällä, mistä muistoksi jäi 6 maalia kauden saldoksi, mikä on reilusti enemmän kuin mies on koskaan saanut aikaiseksi. Omimmillaan silti puolustuksen keskustassa, missä löysi tällä kaudella itseluottamusta ja varmuutta otteisiinsa parin kauden hiljaisemman jakson jälkeen. Huhut ulkomaille siirtymisestä vellovatkin hienon kauden jälkeen.
Jaap Stam:
Kapteeni ja Eredivisien parhaan pakin tittelistä Alexin kanssa kilpaileva jättiläinen kärsi tällä kaudella paljon loukkaantumisista, mutta pelatessaan oli aina mies paikallaan. Mikä Stamin tapauksessa tarkoittaa, että pelaa väärässä sarjassa. Edelleen maailmanluokan puolustaja.
Urby Emanuelson:
Viime kaudella läpimurtonsa tehnyt Emanuelson on noussut jopa taistelemaan maajoukkueen vasemman pakin paikasta Tim de Clerin kanssa, niin vakuuttava hän on ollut. Pelaa hyvin yhteen Perezin, Leonardon tai Babelin kanssa, riippuen kuka näistä pelaa vasemmalla hyökkäyksessä. Nousee ahkerasti mukaan hyökkäyksiin ja osaa myös laukoa.
Gabri:
Barcelonan ylijäämämies tuli Ajaxiin suurin odotuksin ja on pienen totuttelun jälkeen vastannut huutoon ihan mukavasti. Pelannut käytännössä kaikki pelit ja kattaa valtaisan alueen kentällä. Hyökkäysvastuuta on enemmän kuin mihin mies Barcelonassa tottui ja tulostakin on syntynyt. Toisinaan virheherkkä omalla alueellaan, koska on tottunut enempään tilaan.
Edgar Davids:
Tuhlaajapojan paluu Amsterdamiin (toki menestyksekkään uran jälkeen) on sujunut ihan ok merkeissä. Taistelutahdon tai kokemuksen puutteesta ei miestä ainakaan voi syyttää ja hän onkin sytyttänyt joukkuetta taisteluun loppukaudesta. Ei tietenkään vieläkään ole oppinut syöttämään omilleen ja urputtaa edelleen liikaa, mutta on silti enemmän hyödyksi kuin haitaksi joukkueelle ja näytti esimerkkiä muille Ajax 1995 -joukkueen jäsenille, että paluu ei ole mahdoton (tietysti Litmanen teki tämän jo aikaa sitten).
Wesley Sneijder:
Uran paras ja tuotteliain kausi. 18 maalia ja 9 syöttöä ovat erinomaiset tilastot keskikenttäpelaajalle. Siirtynee kesällä johonkin suurseuraan, sillä on aivan liian hyvä Hollannin liigaan. Pienen tahran piskuruisen maajoukkuemiehen kauteen tekee Sparta-ottelun episodi, jossa tuomari sai kuulla kunniansa ('witte tyfushond'), mistä seurauksena punainen kortti ja pelikieltoa.
Tom De Mul:
Mietin pitkään onko De Mulilla paikkaa miehistössä, sillä hän on ollut äärimmäisen epätasainen ja esimerkiksi Ryan Babel on viime aikoina ollut todella hyvässä vireessä, mutta päädyin siihen tulokseen, että nuori belgialainen on tehnyt juuri ja juuri riittävästi ollakseen tässä miehistössä. Siirsi Mauro Rosalesin syrjään joukkueesta ja valtasi itselleen avauspaikan ja 27 ottelua tällä kaudella. Siinä on saavutusta kerrakseen 21-vuotiaalle, joka vietti vielä viime kauden lainalla Vitessessä. Loistava keskittäjä, eikä pelkää haastaa vastustajia, mutta taso heittelee vielä todella paljon. Huonoimmillaan todella surkea.
Klaas-Jan Huntelaar:
Epätasainen kausi takana. 21 maalia, penkkikomennuksia, ongelmia itseluottamuksen kanssa, riitelyä Ten Caten kanssa, siirtohuhuja AZ:aan. Edelliskauden maalitehtailun jäljiltä odotukset olivat ehkä hiukan liian korkealla, eikä ensimmäisten vastoinkäymisten sattuessa tullut penkitys auttanut yhtään (Ten Caten suurin virhe koko kaudella). Kesti aikansa ennen kuin Hunter löysi kadonneen jyvänsä, mutta sen löydyttyä asiat ovat jälleen sujuneet totuttuun tahtiin.
Kenneth Perez:
Kiistelty persoona. Kärsi aiemmin kaudella pitkän pelikiellon nimiteltyään avustavaa erotuomaria rasistisin ilmauksin ('kankerneger') ja riiteli jatkuvasti valmentajan ja seurakavereiden kanssa. Kuitenkin toimi kapteenina monissa otteluissa ja sai esimerkiksi rankkarit vedettäväkseen. 12 maalia ei ollut huono saldo, sillä mies aloitti myös usein penkiltä.
Kauden hahmo:Wesley Sneijder
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
AZ Alkmaar
Kausi 2006/07:Alkmaarilaiset pelasivat loistavan kauden, jonka viimeisen pelin tappio kuitenkin himmesi totaalisesti. Nuoret pelaajat nousivat hyvin esiin ja ottivat hienosti vastuuta, kunnes rotterdamissa kaikki romahti. AZ pelaa parhaimmillaan nautittavaa hyökkäyspeliä ja kauniita kuvioita, jotka mahdollistuvat loistavien yksilöiden ansiosta. Välillä peli oli hukassa ja turhiakin tappioita tuli, mutta hyvien ja ennen kaikkea tehokkaiden hyökkääjiensä ansiosta onnistui vääntämään tiukkoja otteluita vastahyökkäyksin edukseen. Suurimman osan kaudesta silti hallitsi otteluitaan ja pelasi ns. "possession"-palloa. UEFA-cupissa onnistuivat tiputtamaan mm. Newcastlen kypsällä pelillä (tosin Roederin itsemurhataktiikka Alkmaarissa auttoi). Seinä nousi vastaan vasta Werder Bremeniä vastaan, ja silloinkin pitkälti Bremiläisten Eurooppa-rutiinin takia. Klose-Donk -parivaljakon kaksintaistelua olisi voinut kuvata vaikka termillä "epikset jaot".
Valmentaja:Näytti pitkään, että vanha kunnon Louis van Gaal ottaisi taas niskalenkin kaikista kriitikoistaan. Koko kauden jatkunut ylimielinen piikittely tuntui saavan Ronald Koemanin tolaltaan, eikä Henk ten Catellakaan ollut varastossa millä vastata. Viimeinen ottelu kuitenkin osoitti, että piikittely osui hieman omaan nilkkaan, sillä nuori joukkue ei vielä kestänyt paineita. Van Gaal vaihteli taktiikkaansa 4-3-3:n ja 4-4-2:n välillä vastustajasta ja omasta pelaajatilanteestaan riippuen. Danny Koevermans oli omimmillaan 4-4-2:ssa, kun taas Julian Jenner ja Moussa Dembele sopivat paremmin 4-3-3:een. Näin ollen taktisia vaihtoehtoja oli runsaasti ja ennen kaikkea molemmat pelitavat toimivat. Lisäksi Van Gaalilla oli pokkaa antaa nuorille paljon vastuuta, vähän samaan malliin kuin 90-luvun puolivälin Ajaxissa.
Ihannekokoonpano (4-3-3):--------------Waterman-------------
Steinsson---Donk--Jaliens-----De Cler
-----------Mendes da Silva----------
---------Schaars----Martens--------
--Dembele--Koevermans--Arveladze--
Pelaajat:Boy Waterman:
Kukapa olisi kauden alkaessa uskonut, että Heerenveenin kakkosmaalivahdista tulee loppukaudesta melkein-mestarijoukkueen tukipilari? Nuori maalivahti tuntui jo jämähtäneen kehityksessä paikoilleen Brian Vandenbusschen takana, mutta mahdollisuus AZ:ssa tuli ja Waterman tarrasi kiinni kahdella kädellä. Pelasi todella hienon loppukauden ja piti nollan useita kertoja. AZ haluaa nyt lunastaa miehen kisaamaan ensi kauden ykkösmaalivahdin paikasta nuoren argentiinalaisen Sergio Romeron kanssa.
Grétar Steinsson:
Islantilainen ei välttämättä ole lahjakkain AZ:n pelaajista, mutta paikkaa asenteellaan muita puutteitaan. Kulttisankariksi noussut laitapakki pelasi vahvan kauden, vaikka jonkin verran rotaatiota AZ:n takalinjoilla nähtiinkin. Nousi myös yllättävän vahvasti mukaan hyökkäyksiin ja yhdessä De Clerin kanssa muodosti vahvasti nousevan laitapakkiduon.
Ryan Donk:
Tässä voisi lukea ihan yhtä hyvin Gijs Luirink tai Barry Opdam, sillä AZ:n puolustuksessa on miestä liikkunut kuin raveissa mustalaisia. Nuori Donk kuitenkin lunastaa paikkansa tässä miehityksessä viimeisten viikkojen hienoilla peliesityksillään. "Bonk bonk, hier komt Ryan Donk" -lakana katsomossa ei ole lainkaan ennenaikainen. Donkilla oli vain seitsemän ottelun verran kokemusta Eredivisiestä ennen ison rahan siirtoaan AZ:aan, mutta se ei ole näkynyt oikeastaan kuin yhdessä ottelussa: jo mainitsemassani UEFA-cupin pelissä Werder Bremeniä vastaan. Nuorella miehellä on edessään valtaisa tulevaisuus.
Kew Jaliens:
Itse varmuus puolustuksen keskustassa. Pelaa aina todella hajutonta ja mautonta peliä, mutta on aina oikeassa paikassa. Maajoukkuemies haistelee varmaankin jo isompien kenttien tuoksua, mutta mihinkäs nousevasta Alkmaarin joukkueesta on kiire?
Tim de Cler:
No, De Cler kertoo mihin: isompiin liigoihin. Mies todennäköisesti jättää seuran kesällä, ja AZ on jo iskenyt silmänsä korvaajaankin: Sebastien Pocognoli Genkistä seurannee De Cleriä vasempana pakkina. Tämä kausi oli jälleen varmaa esiintymistä De Cleriltä, eikä miehen kunto pettänyt tälläkään kaudella. Vahvasti nouseva laitapakki jättää puolustamisen usein toppariparin harteille, mutta se ei suurempia sydämentykytyksiä tällä kaudella aiheuttanut. Maajoukkueen ykkösvaihtoehto vasemmaksi pakiksi nyt kun Giovanni van Bronckhorstia käytetään keskikentällä.
David Mendes da Silva:
Yksi kauden suurimmista yllätyksistä. Missasi loppukauden loukkaantumisen vuoksi, mutta ehti sitä ennen vakuuttaa kaikki hienolla kahden suunnan pelaamisellaan. Ominaisuuksiltaan samanlainen Patrick Vieiran kanssa, mutta pystyy tarvittaessa tuuraamaan myös puolustuksessa, jolloin Demy de Zeeuw ottaa hänen paikkansa keskikentältä. Mendes da Silva nousi kauden aikana Hollannin maajoukkueeseenkin ja neljä maalia oli hyvä saldo teoriassa puolustavaa keskikenttää pelaavalta pelaajalta.
Stijn Schaars:
Kausi meni hiukan piloille pitkäaikaisen loukkaantumisen vuoksi, joka kentälle palatessa uusiutui saman tien. Mutta se, että PSV harkitsee miestä toden teolla Phillip Cocun seuraajaksi, kertonee omaa tarinaansa miehen kyvyistä. Jong Oranjen kapteeni nousi aivan uudelle tasolle tällä kaudella ja oli yksi taistelijoista silloin, kun joukkueella meni hiukan huonommin. Oli kentällä joka paikassa samaan aikaan.
Maarten Martens:
RKC:n viime kauden paras pelaaja jatkoi samaa tahtia myös AZ:ssa. Loistava debyyttikausi toi mukanaan 10 maalia keskikentältä ja paikan yhtenä sarjan parhaista keskikenttäpelaajista. Belgialainen pelaa minimaalista, mutta uskomattoman tehokasta peliä. Nousi vahvasti hyökkäyksiin toisessa aallossa ja maaliteon lisäksi syötti toiset 10 maalia (eniten koko sarjassa).
Moussa Dembele:
Suurella rahalla WIllem II:stä hankittu 19-vuotias belgialainen osoittautui jokaisen euron arvoiseksi. Urakoi koko joukkueesta eniten pelejä kauden aikana ja hankki itselleen mainetta oikean laidan kikkakoneena. Haki ahkerasti itselleen vetopaikkaa, mutta laukaisutaidon puutteiden takia teki vain 6 maalia. Eniten hyötyä painopisteen pitämisessä vastustajan päädyssä ja tiukkojen puolustusten murtamisessa.
Danny Koevermans:
Läski-Koevermansin 22 maalia puhuvat miehen puolesta. Kentän ulkopuolella varsin kesyn oloinen mies on pelatessaan todellinen tankki, joka jyräsikin useita maaleja puhtaalla massalla (jota riittää). On kuitenkin varsin tekninen ja ovela pelaaja ja pelaa hyvin yhteen Arveladzen kanssa. Puhjennut kukkaan varsin korkealla iällä ja debytoikin maajoukkueessa nyt 28-vuotiaana.
Shota Arveladze:
Vaikka fysiikka ei välttämättä kestä 90-minuuttisia koko kauden ajan, vanha herra ja joukkueen kapteeni on silti elintärkeä AZ:lle. Aivot toimivat nopeammin kuin kellään muulla koko sarjassa ja on todella vaarallinen joka kerta pallon saadessaan, sillä saattaa aivan varoittamatta nostaa pallon päänsä yli vastustajan selän taakse ja ehtiä vielä laukomaan volleysta. Jätti maalintekovastuuta enemmän Koevermansin harteille, mutta tekaisi silti "vaatimattomat" 14 maalia....
Kauden hahmo:Maarten Martens
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Twente Enschede
Kausi 2006/07Kauden suurin yllättäjä. Alkukaudesta näytti tosin pahalta, kun Levadia Tallinn tiputti Tukkerit UEFA-cupista ja Eredivisen avausottelussakin tuli 3-0 takkiin heikolta Heraclesilta, mutta kuinka kuntokäyrä voikaan kääntyä. Erityisesti hyökkäyskolmikko Bakircioglü-N'Kufo-Touma on toiminut erinomaisesti yhteen ja puolustuskin on ollut luotettava läpi koko kauden. Kauden kohokohtia mm. voitto PSV:stä toisella kierroksella, 3-0-voitto AZ:sta ja 7-1 -murskavoitto Groningenista. Uudet hankinnat ovat lähes poikkeuksetta sopeutuneet Enschedeen hyvin ja esimerkiksi Orlando Engelaarista ja Ismail Aissatista muodostui avainmiehiä kauden edetessä. Ensi kaudeksikin Twente vahvistaa rivejään tuntuvasti, kun Youssef Hersi ja Romano Denneboom saapuvat seuraan. Tosin Touman ja Bakircioglün siirtymisestä suurempaan seuraan on myös ollut paljon puhetta.
ValmentajaHieman tuntemattomampi valmentaja Fred Rutten on luonut hienon hyökkäävän pelityylin Twenteen. 4-3-3 -taktiikkaan perustuva pitkälti lyhytsyöttövoittoinen taktiikka, jossa maalinteko kasautuu lähes yksinomaan kärkikolmikon harteille toimi paljolti Engelaarin ja Aissatin (alkukaudesta Bakkal) pelintekotaitojen ansiosta. Kärjessä varsinkin N'Kufo oli jälleen kerran tappavan tehokas, mistä sijoittuminen sarjan maalintekotilaston kakkoseksi kielii. Puolustuksessa ryhmitys muuttui usein ja ainoastaan Wielaert sai olla varma paikastaan avauksessa. Laitapakit Wilkshire ja Heubach pystyvät pelaamaan kummalla puolella tahansa ja kesken kauden saapunut kirittäjälaitapakki Edson Braafheid toi oman lisänsä soppaan.
Ihannekokoonpano (4-3-3)--------------Boschker--------------
Wilkshire--Wielaert--Zomer--Heubach
-----Engelaar--Aissati--El Ahmadi----
---Bakircioglü--N'Kufo----Touma-----
PelaajatSander Boschker:
Kapteeni ja joukkueen kokenein pelaaja ja ikoni saa pelata Twenten paidassa niin kauan kuin itse haluaa, sen verran vahva asema hänellä seurassa on. 36-vuotiaan pelaajan uralle mahtuukin Twenten lisäksi vain yhden kauden kestänyt syrjähyppy Ajaxiin, jossa hänelle ei peliaikaa kuitenkaan siunaantunut. Oli tälläkin kaudella mies paikallaan ja varamies Paauwe saikin tyytyä vain yhteen esiintymiseen vaihtomiehenä.
Luke Wilkshire:
Australialaiselle ex-keskikenttäpelaajalle siirtyminen Guus Hiddinkin innoittamana Hollantiin koitui todelliseksi piristysruiskeeksi uralle. Englannissa alasarjoja tahkonnut peluri sai paljon vastuuta ja peliesitykset olivat myös todella positiivisia, mitä ei aina voi sanoa Englannin aladivareista Hollantiin saapuvista pelaajista.
Robbie Wielaert:
NEC:stä saapunut toppari pelasi totuttuun tapaan vahvan kauden. Mies on todellinen alakerran johtaja missä tahansa pelaakin ja on itse asiassa hieman kummallista, että mikään suurseuroista ei ole napannut Wielaertia riveihinsä. Puolustuskriisinsä kanssa kamppaileva PSV varmaan harmittelee miksi päästi tämän(kin) junnunsa luomaan uraa muualla.
Ramon Zomer:
Puolustuksen hajuton ja väritön peluri. Ollut Twentessä vakiokokoonpanon peluri jo 20-vuotiaasta saakka, mutta ei vieläkään komeile otsikoissa. Hoiti hommansa kuten pitikin, eikä tehnyt mitään turhia tempauksia.
Jeroen Heubach:
Jo aiemmin urallaan median toimesta kertaalleen haudattu veteraaniksi jo kai laskettava laitapakki oli kuin uudelleensyntynyt tällä kaudella ja oli osaltaan luomassa Twenten puolustuksesta käsitettä. Ehti myös maalintekoon useammin kuin koskaan. Voidaan ehkä jopa puhua miehen elämänsä kaudesta.
Orlando Engelaar:
Pettymykseksi osoittautuneen Belgian reissunsa jälkeen takaisin Hollantiin palannut Engelaar laitettiin Twentessä uuteen rooliin ja entisestä hyökkääjästä leivottiin (puolustavahko) keskikenttämies. Tämä olikin Ruttenilta todellinen mestariveto, sillä pitkä ja taitava Engelaar kontrolloi peliä keskialueelta aivan mielensä mukaan. Huhuissa miestä onkin jo liitetty PSV:hin Phillip Cocun seuraajaksi, mikä on yksi suurimmista kunnianosoituksista Hollannissa voi saada. Uskomaton syöttötaito vapautti liikkuvia kärkimiehiä pahantekoon ja siirsi painopistettä vastustajan päätyyn. Todella tärkeä pelaaja Twentelle.
Ismail Aissati:
Twentessä itse asiassa lähes joka osa-alue on muodostunut käsitteeksi, sillä kolmen hengen keskikenttäkin oli toisiaan vahvasti täydentävä ja erinomaisesti toimiva. Tammikuussa PSV:stä lainattu Aissati oli nuoresta 18 vuoden iästään huolimatta vahva tekijä Twenten hienossa kaudessa. Pieni pelintekijä otti vahvasti hyökkäävän roolin sekä Twentessä että Jong Oranjessa ja tulos oli päätähuimaavaa. PSV kutsuikin miehen ensi kaudeksi takaisin miehistöönsä, sillä näin nopeasti kehittyvää pelaajaa ei kannata lainata kilpakumppaneille.
Karim El Ahmadi:
Hollanninmarokkolainen keskikenttämies teki lopullisen läpimurtonsa Eredivisie-tasolle. Kuten Engelaarinkin tapauksessa, myös El Ahmadi löysi tasonsa, kun hänet siirrettiin pelaamaan alemmaksi keskikentällä. Näin entisestä hyökkäävästä keskikentästä tuli puhtaasti puolustava keskikenttäpelaaja, joka entisen roolinsa ansiosta pystyi myös rakentamaan peliä. Pelityyliltään melko lähellä Michael Carrickiä, eli syöttötaitoa löytyy ja puolustuspelaaminen on älykästä ja tehokasta. Jos Engelaar lähtee, ensi kaudeksi tarjolla vieläkin suurempaa roolia.
Kennedy Bakircioglü:
Entinen Championship Manager -tähti on puhjennut kukkaan Eredivisiessä ja tuloksena oli huikeat 15 maalia ja 9 syöttöä. Hyökkäyksen oikealla laidalla operoiva pelaaja on lähestulkoon täydellinen paketti: taitava, riittävän nopea ja hyvä pääpelaaja. Suuremmat kentät kutsunevat ensi kaudeksi; on liitetty vahvasti PSV:hin, jossa lienee suunnitteilla siirtyminen takaisin 4-3-3 -taktiikkaan, jossa Bakircioglü olisi parhaimmillaan. Muistuttaa jotenkin Kenneth Perezia, etenkin urakehitykseltään.
Blaise N'Kufo:
Sveitsiläinen oli jälleen kerran Twenten paras maalintekijä, kuinkas muutenkaan? Tällä kertaa 31-vuotiaan saldo oli 22 maalia, mikä on myös miehen henkilökohtainen ennätys. Hollannin liigassa N'Kufo on osunut urallaan useammin kuin joka toisessa ottelussa. Vahva pelaaja haistaa hyvin maalipaikat ja on usein törkkäämässä palloja sisään parista metristä, mutta osaa myös pelata joukkueelle.
Sharbel Touma:
Hieman anonyymi pelaaja Bakircioglün ja N'Kufon rinnalla, ei ole yhtä usein otsikoissa ja tehotkin kalpenevat tämän kaksikon rinnalla, mutta 9 maalia ja 6 syöttöä ei ole lainkaan huonosti ruotsalaiselta. Myös hänestä on PSV huhujen mukaan kiinnostunut ja joka tapauksessa vaihtanee maisemia kesällä, koska ei ole suostunut jatkosopimustarjoukseen. Touma pelaa hiukan samantyyppisesti Bakircioglün kanssa, mutta laukoo hanakammin ja paremmin kaukaa eikä ole yhtä hyvä ilmassa.
Kauden hahmoKennedy Bakircioglü
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
SC Heerenveen
Kausi 2006/07Kausi kulminoitui vahvasti yhteen pelaajaan: Afonso Alvesiin. Kultaisesta kengästä loppuun asti taistellut brassi tekaisi 34 maalia ja jatkoi Heerenveenin perinteitä sekä Skandinavian kuppaajana, että maalitykkejä jalostavana seurana (Van Nistelrooy, Huntelaar). Heerenveen oli koko kauden ajan suurin piirtein samoilla sijoilla eikä suuria ylä- tai alamäkiä mahtunut matkan varrelle. Tulppaanipaitojen maaliero oli kuitenkin selkeästi parempi verrattuna lähimpiin kilpakumppaneihin, mikä kertoo osaltaan onnistumisesta nimenomaan pelillisissä asioissa. Kliinisyys pisteiden metsästyksessä oli kuitenkin silloin tällöin vielä hukassa. Joukkue pelasi koko kauden melko mukavaa ja yleisöön menevää peliä ja tälle pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan ensi kautta ajatellen. Tärkeintä lienee kuitenkin varmistaa, että Afoso Alves jää seuraan toiseksikin kaudeksi. Varsinainen kausi päättyi erityisen hienosti, kun 5-1 -voitto Feyenoordista toi joukkueelle paikan vielä Mestareiden liiga - playoffeista.
ValmentajaGertjan Verbeek peluutti miehistöään 4-4-2-ryhmityksellä, jossa toisiaan todella hyvin täydentävä kärkikaksikko Alves-Nilsson pääsi oikeuksiinsa. Samalla aiemmin superlahjakkuutena pidetty Ugur Yildirim ei oikein löytänyt luontaista paikkaa joukkueessa ja kroaatti Danijel Pranjic ei ollut yhtä tuottelias kuin viime kaudella, mutta kokonaisuutena paketti toimi erinomaisen hyvin.
Ihannekokoonpano (4-4-2)------------Vandenbussche-----------
Zuiverloon--Hansson--Dingsdag--Breuer
---------------Hanssen---------------
----Poulsen-----Bosvelt------Pranjic---
---------Afonso Alves-Nilsson----------
PelaajatBrian Vandenbussche:
Belgi pelasi koko kauden ykkösmaalivahtina, mikä oli tavallaan melko omituista, sillä ex-kakkonen Boy Waterman näytti AZ:ssa mihin hän pystyi ja oli paljon Vandenbusschea vakuuttavampi. Terveen itseluottamuksen ylärajoilla seikkaileva Vandenbussche tosiaan vaikuttaa toisinaan hieman ylimieliseltä, mutta parempi se kuin epävarma maalivahti. Sinällään jo erikoista, että Spartassa divarissa kakkosmaalivahtina ollut pelaaja pääsi Friisimaassa suoraan ykköseksi.
Gianni Zuiverloon:
Feyenoordin nuori kasvatti pelasi vaihtelevan debyyttikauden pohjoisessa. Vahvojen nousujen ja hyvien hyökkäyspään suoritusten vastapainoksi tuli kasa virheitä omassa päässä, joista ei kuitenkaan rankaistu niin usein kuin ehkä oli syytä, kiitos loistavan toppariparin. Silti varsin lupaava puolustaja, jolta on syytä odottaa paljon tulevaisuudessa.
Petter Hansson:
Eredivisien rumin pelaaja on todella luotettava toppari. Jykevä ja hyvin peliä lukeva ruotsalainen ei häikäise pallon kanssa, mutta tietää myöskin vahvuutensa ja heikkoutensa ja jättää pelinrakentelun suosiolla muille. Ensi kaudeksi Heerenveenin kapteeni etsii kuitenkin uutta työnantajaa; siirto Panathinaikosiin kaatui ennen tätä kautta vasta viime metreillä. Jälleen vakuuttava kausi takana ja ottajia pitäisi olla vino pino.
Michael Dingsdag:
Täydentävä topparipari Hanssonille. Vitessestä suurella siirtosummalla saapunut Dingsdag ei ehkä ole tunnetuimpia Eredivisie-toppareita, mutta yksi luotettavimmista. Osaa myös jakaa palloa paljon Hanssonia paremmin, mutta on samalla fyysisiltä ominaisuuksiltaan sopiva toppariksi. Yllätti kaikki debyyttikaudellaan pikaluistelun Mekassa ja ensi kaudella lienee odotettavissa vielä enemmän.
Michel Breuer:
Peruspakki Heerenveenin miehistössä. Tällä osastolla on vielä hieman päivittämisen varaa friisiläisillä. Ei suurempia vahvuuksia tai heikkouksia, eikä pistänyt silmään tällä kaudella käytännössä lainkaan.
André Hanssen:
Norjalaisella keskikenttämiehellä oli hidas alku Heerenveen-uralleen, sillä ensimmäiset kaksi kautta hän katsoi otteluita enimmäkseen joko vaihtopenkiltä tai katsomosta, mutta sai tällä kaudella hiukan juonesta kiinni ja voitti Thomas Pragerin täpärästi taistelussa paikasta tähän ihannejoukkueeseen. Tasapainottava pelaaja keskikentällä, jättää hyökkäämisen muiden huoleksi.
Jakob Poulsen:
Jälleen yksi pohjoismaalaista väri edustava pelaaja Heerenveenissä. Oli paljon rotaation kohteena menneellä kaudella ja pelasikin vain parikymmentä peliä. Enimmäkseen oikealla laidalla, jossa vuorotteli hyökkäävämmän Yildirimin kanssa. Yleinen kontribuutio joukkueelle kuitenkin tärkeämpi, siksi mukana tässä kokoonpanossa. Syöttelee mallikkaasti ja hakee hyvin keskityspaikkoja.
Paul Bosvelt:
Vanhan herran viimeinen kausi sujui pitkälti otsikoiden ulkopuolella. Hitaus on jo silmiinpistävää, eikä asennekaan ole enää maajoukkuevuosien kunnossa. Silti tärkeä lenkki keskikentällä lähinnä luovassa roolissa, mikä on vaihtelua entiseen. Kisasi Hanssonin kanssa loppumetreille rumimman pelaajan tittelistä.
Danijel Pranjic:
Otti hiukan takapakkia viime kauteen ja jäi kahteen maaliin ja kymmeneen syöttöön, mikä on toki riittävä saldo. Kroaatti on keskikentän maestro vasemmalta laidaltaan ja ruokkii kärkiparia kadehdittavan hyvin. Tärkeä pelaaja. Afonso Alvesin saapumisen myötä ei enää yhtä tärkeä suorissa vapareissa, mutta antaa toki epäsuorat vaparit ja kulmapotkut.
Lasse Nilsson:
Ruotsalainen toisen sukupolven kärkimies on taiteilijaluonne ja varsin epäitsekäs hyökkääjä, kuten tilastotkin osoittavat: enemmän syöttöjä kuin maaleja. Muodostaa Alvesin kanssa lähes täydellisesti toimivan duon, sillä hentoinen Nilsson ja tankkimainen Alves täydentävät toistensa puutteet aukottomasti. Nilssonkin on kovasti lähdössä seurasta kesällä, suuremmat kentät kutsuvat.
Afonso Alves:
Mitä voi sanoa 34 maalia 31 ottelussa tehneestä hyökkääjästä. Kolmas brassi Eredivisien historiassa, joka saavuttaa tuon rajapyykin. Aiemmat olivat sellaiset tuntemattomuudet kuin Ronaldo ja Romario... Todella vahva pelaaja, haistaa myös maalipaikat erinomaisesti, mutta ei silti ole pelkkä poacher, vaan pelaa myös laajalla säteellä auttaen joukkuetta. Uskomaton laukaus ja vahva ilmassa. Kiinnostaisi kuulla mitä mieltä Mixu Paatelainen on tästä pelaajasta. Heerenveen pyytää Alvesista suorastaan tähtitieteellisiä summia, joten jos Chelsea ei ole kiinnostunut loppuun asti, saattaa mies jäädä vielä toiseksi kaudeksi tulppaanipaitoihin.
Kauden hahmoAfonso Alves
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Roda JC
Kausi 2006/07Roda aloitti kauden todella vahvasti ja nappasi jopa voiton Ajaxista, eikä ole missään vaiheessa alkanut piiputtaa pahemmin. Viimeisen kierroksen upea 7-0 -voitto varmisti joukkueelle loistavan kuudennen sijan. Uudet pelaajat ovat sopeutuneet joukkueeseen hyvin ja esimerkiksi tärkeä Gregoor van Dijk saatiin korvattua hyvin entisellä teinilupauksella Marcel Meeuwisilla, joka löi vihdoin 26-vuotiaana itsensä läpi. Rodahan tunnetaan juuri divaripelaajien Eredivisie'hin totuttajana, ja ensi kaudeksikin on joukkue hankkimassa VVV Venlosta pari uutta pelaajaan. Roda on jo pitkään ollut tyypillinen keskikastin joukkue, joten siihen nähden tämä kausi on mennyt jopa yli odotusten. Joukkueella on suhteellisen kapea materiaali ja maalinteko on melko vaikeaa, vain Andres Oper ja Adil Ramzi nousivat siedättäville lukemille. Rodassa oli myös jonkin verran sisäisiä ongelmia, mikä ilmeni mm. Vladan Kujovicin pitkänä penkkikomennuksena.
ValmentajaRodassa tapahtui valmentajanvaihdos kesken kauden, kun suuren profiilin Huub Stevens lähti kesken kauden pelastamaan HSV'ta Saksaan ja Raymond Atteveld otti vastaan pestin Kerkradessa. Pelitaktiikkakin on vaihdellut usein 4-3-3:n, 4-4-2:n
ja jopa 4-5-1:n välillä. Hyviä hyökkääjiä Rodasta ei löydy kuin yksi (Oper), joten Adil Ramzia ollaan toisinaan peluutettu jopa piikissä. Tehottomat Sekou Cissé, Jamaïque Vandamme ja Dieter Van Tornhout pelasivat toki paljon otteluita, mutta usein vaihtomiehinä.
Ihannekokoonpano (4-4-2):------------Kujovic--------------
De Fauw--Kah--Saeijs--Lachambre
Agustien--Meeuwis--Sibum--Bodor
----------Oper--Ramzi-----------
PelaajatVladan Kujovic:
Serbimaalivahti aloitti kauden selkeänä ykkösmaalivahtina, mutta Stevens ei ollut täysin tyytyväinen näkemäänsä ja tiputti miehen kakkoseksi Bram Castron jälkeen. Belgialainen pelasikin 14 ottelua, kunnes loukkaantui ja Kujovic sai toisen mahdollisuutensa uuden valmentajan alaisuudessa. Hän käytti sen hyvin ja nyt jääkin nähtäväksi jatkaako mies ensi kaudellakin Hollannin eteläisimmän joukkueen tolppien välissä.
Davy De Fauw:
Yksi joukkueen lukuisista belgialaisista. Loistava vaparispesialisti, joka tekee joka kausi vähintään 3-4 maalia, tällä kaudella peräti 5. Pelaa yleensä oikeana pakkina, mutta tuuraa kookkaana pelaajana tarvittaessa myös keskellä. Nousi välillä jopa tilapäiseksi kapteeniksi.
Pa-Modou Kah:
Norjalainen, hehe, puolustaja pelasi taas vahvan kauden takalinjoilla, vaikka toisinaan on nähty myös keskikentän pohjalla. Pari aallonpohja-ottelua mahtui myös kauteen, mutta se on aivan normaalia. Fysiikaltaan Papa Bouba Diopia muistuttava Gambiasta alunperin kotoisin oleva jätti muodosti hyvän toppariparin Jan-Paul Saeijsin kanssa.
Jan-Paul Saeijs:
ADO Den Haag -legenda siirtyi viime vuoden tammikuussa Kerkradeen ja valtasi itselleen saman tien kapteenin nauhan. Tämä kertoo miehestä varmasti jotain. Ajoittain syyllistyi käsittämättömiin virheisiin, jotka myös kostautuivat pariin otteeseen, mutta yleensä mies on luotettava ja erinomainen yleistoppari. Suosittu myös fanien keskuudessa.
Vincent Lachambre:
Belgialainen on kova- ja varmaotteinen vasen laitapakki, jonka kausi on ollut varsin tasapaksu, mutta ainakin hän on onnistunut säilyttämään viime kaudella taistellun avauskokoonpanopaikkansa.
Kemy Agustien:
AZ:sta lainattu pelaaja on oikeastaan puolustava tai kahden suunnan keskikenttämies, jonka fysiikka ei vielä välttämättä riitä tuolla pelipaikalla pelaamiseen, joten häntä on käytetty usein laidalla. Epätasainen kausi takana, kuten niin useilla nuorilla pelaajilla.
Marcel Meeuwis:
Nuorempana Mark Overmarsiin verrattava lupaus, mutta loukkaantuminen vei nopeuden, joka oli miehen paras valtti. Näin vikkelästä laiturista tuli keskikentän keskustan pelaaja. Tästä syystä aikuisiän ensimmäiset kaudet menivät divarissa VVV Venlon riveissä, jossa mies myös nousi joukkueensa tähtipelaajaksi. Nyt aika oli kypsä hyppäykselle Eredivisie-tasolle ja Meeuwis onkin vakuuttanut pelipaikallaan. Siirtää palloa nopeasti ja älykkäästi.
Bas Sibum:
Kesken kauden Twentestä tullut keskikenttämies sai enemmän hyökkäysvapauksia Rodaan siirryttyään ja on se alkanut myös tuottaa tulosta. Sibum teki tällä kaudella mm. uransa ensimmäisen pääsarjamaalin ja on ollut muutenkin vahvasti esillä Rodan loppukauden otteluissa. Twentessä piiloon jäänyt laukaus on myös kohahduttanut yleisöä muutamaan otteeseen. Silti edelleen tärkeä pelaaja myös puolustuspäässä.
Boldizsár Bodor:
Oikealta koulutukseltaan laitapakki, mutta nostettu Rodassa keskikentän laidalle raatamaan. Ei hirveästi käyttöä ylöspäin pelattaessa, mutta tukee hyvin Lachambrea alaspäin. Rodan vasen laita onkin varsin keskikertainen. Unkarilainen jatkanee Rodassa ensi kaudellakin, sillä hän on onnistunut luomaan jo pienen kulttimaineen kannattajien keskuudessa.
Adil Ramzi:
Tällä kaudella Rodan lähes kaikki kaikessa. Jo viime kaudella näytti Utrechtissa mihin kykenee ja jatkoi samaan malliin Kerkradessa. Taitava pelintekijä on "joutunut" pelaamaan usein tällä kaudella ihan piikissä kykenevien kärkien puuttuessa ja on onnistunut sielläkin hyvin, vaikka pelaajia, joille pelata palloa ei ole niin montaa. 9 maalia on varsin hyvä saldo.
Andres Oper:
Virolainen on kuin puskista noussut yhdeksi Rodan tärkeimmistä pelaajista. Parasta Operissa on se, että hänelle ei tarvitse pedata paikkoja, vaan hän pystyy luomaan niitä itselleen. Tekee Arveladzen ohella ehkä Eredivisien hienoimpia maaleja, ja tällä kaudella niitä syntyi ihan mukavat 11. On parantanut viime kaudesta, paransi edelleen kauden mittaan ja parantaa todennäköisesti ensi kaudellakin. Nyt loppukautta häiritsi molemmissa jalkaterissä olleet vammat, joista huolimatta Oper pelasi puudutuksen kanssa, mutta kesällä nämäkin ongelmat operoidaan pois ja mies pääsee aloittamaan ensi kauden terveenä.
Kauden hahmoAdil Ramzi
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Feyenoord Rotterdam
Kausi 2006/07Kausi oli todellinen pohjanoteeraus, suoranainen painajainen kaikilla rintamilla: pelit kentällä eivät kulkeneet, kabineteissa kiehui ja katsomoissa oli useita mellakoita. Tiputtaminen UEFA-cupista oli vain yksi kärjistymä kaikesta mitä De Kuipillä saatiin tällä kaudella todistaa. Joukkue ei löytänyt missään vaiheessa yhteistä säveltä ja rökäletappiot seurasivat toisiaan. Mitään ei toki ehkä odotettukaan tältä kaudelta, sillä Dirk Kuyt ja Salomon Kalou jättivät Rotterdamista lähtiessään aivan liian suuret saappaat Joonas Kolkalle, Stein Huysegemsille ja Angelos Charisteasille täytettäväksi. Mutta on myös huomattava, että Feyenoordin puolustus oli koko sarjan viidenneksi vuotavin, mikä kielii myös muunlaisista ongelmista. Loukkaantumiset olivat toki suurena riesana koko kauden ajan ja esimerkiksi suurella rahalla edelliskaudeksi hankittu Ron Vlaar missasin melkein puolet kaudesta. Myöskään uudet hankinnat Dwight Tiendalli ja Philippe Léonard eivät juurikaan pelanneet. Yksi valon pilkahdus tällä kaudella on kuitenkin nähtävissä, sillä 16-vuotias Serginio Wijnaldum on ollut pelaamissaan otteluissa lähes aina kentän paras pelaaja ja Feyenoordin kaikkien aikojen nuorimmasta debytantista odotetaan suurta pelastajaa joukkueelle.
ValmentajaKoemanin veljeksillä ei mene lujaa tällä hetkellä. Ronald on paineen alla PSV:ssä ja Erwin saa kyllä kaiken mahdollisen järjen mukaan pakata laukkunsa kesällä, sillä niin heikkoa työtä mies on satamakaupungissa aikaiseksi saanut. Toki on muistettava, että materiaalikaan ei ole sarjan huipputasoa, mutta kyllä perinteisestä Top Drie -seurasta pitäisi enemmän saada irti. Koeman taktiikat ja kokoonpanot muuttuivat jatkuvasti kauden aikana ja niistä on varsin hankala päästä kärryille. Peruslähtökohtana oli kuitenkin perinteinen hollantilainen 4-3-3, johon myös uudet hankinnat Kolkka ja Huysegems oli tähdätty. Loukkaantumisten takia Koeman oli pakotettu peluuttamaan pelaajia väärillä paikoilla ja esimerkiksi Theo Lucius ja Alfred Schreuder joutuivat tuuraamaan puolustuksessa useaan otteeseen.
Ihannekokoonpano (4-3-3)---------------Timmer--------------
Greene-----Bahia--Lucius----Drenthe
--------Buijs---Hofs---De Guzman---
Castelen----Charisteas---Huysegems
PelaajatHenk Timmer:
AZ:sta napattu veteraani osoittautui tavalliseksi kuolevaiseksi De Kuipillä. Virheitä sattui silloin tällöin, mutta mikä hälyttävämpää, mies ei pystynyt esimerkillään auttamaan joukkuettaan, mitä kokeneelta veskarilta odotettaisiin. Turhautuminen omiin ja muiden otteisiin paistoi liian usein miehen kasvoilta ja vaikka muutamissa otteluissa Timmer pitikin yksin joukkuettaan pystyssä, kokonaisuutena kausi voidaan laskea pettymykseksi.
Serginho Greene:
Tyypillinen hollantilainen laitapakki, joka joutui usein tuuraamaan keskellä ja loukkaantuipa vielä loppukaudesta jättäen takalinjoille lisä ylimääräisiä lisämurheita. Kausi hänenkin osaltaan pettymys, eikä enää käy selityksestä miehen nuori ikä, sillä 25-vuotiaana Greenen on kyettävä ottamaan vastuuta.
André Bahia:
Brassipakki oli muun puolustuslinjan tapaan varsin haparoiva ja epätasainen. Ei ole vielä Hollannissa kyennyt osoittamaan todellisia superlupauksen otteita; ei ole Feyenoordin oma Alex. Liian jäykkä ja kömpelö toisinaan, mikä johti vaikeuksiin nopeita kärkimiehiä vastaan. Toisaalta hyvä pelote vastustajan päädyssä.
Theo Lucius:
Hieno kaappaus Feyenoordilta. Uudeksi kapteeniksi ja keskikentän maestroksi PSV:stä hankittu Lucius oli pelaamissaan otteluissa useimmiten joukkueensa paras, mutta rooli vaihteli. Useimmiten hän joutui pelaamaan keskuspuolustuksessa, mikä toki miehelle sopii sekin, mutta joukkue ei saanut silloin täyttä hyötyä miehestä irti. Missasi loukkaantumisten takia kymmenkunta ottelua, mikä oli sekin tyypillistä Feyenoordille tällä kaudella. Ensi kaudella joukkueensa tärkeimpiä miehiä jälleen kerran.
Royston Drenthe:
Hyvinkin samanlainen pelaaja Greenen kanssa, eikä ainoastaan ulkonäöllisesti (jotenkin nämä rastapäät nykyään aina hakeutuvat laitapakeiksi, vrt. Emanuelson). Viisi vuotta nuorempi kuin Greene ja vasta hakee kannuksiaan pääsarjassa. Kelpo debyyttikausi avauksen pelaajana joka tapauksessa, vaikka luonnollisesti taso heittelikin välillä rajustikin. Tuntuu valitettavasti olen motivoituneempi musiikkiurastaan kuin jalkapalloilijan urasta.
Danny Buijs:
Groningenista elokuussa hankittu keskikenttämies (tarvittaessa laitapakki) pelasi kelpo kauden ja oli melko vahva hyökkäyssuuntaankin. Terrierimäinen olemus oli jotain erilaista muihin Feyenoordin pelaajiin verrattuna, joten siinäkin mielessä oli tärkeä osa kokonaisuutta. Pelasi myös melko hyvän kauden hyökkäyspäässä. Onnistunut värväys.
Nicky Hofs:
Ehkä joukkueen paras pelaaja, kunnes -yllätys yllätys- loukkaantui. Silti 7 maalia 19 ottelussa keskikentältä oli hieno saldo ja maajoukkuedebyyttinsäkin tehneestä pelaajasta kuullaan varmasti ensi kaudella. Yksi liian harvoista valopilkuista tällä kaudella.
Jonathan De Guzman:
Edelliskauden sensaatio jatkoi hyviä otteitaan ja pelasi vahvan ja tuotteliaan kauden. Mutta ennen kaikkea ehjän. 19-vuotias kanadalainen onkin monen suurseuran ostoslistalla, eivätkä tämän kauden 7 tehtyä maalia varmastikaan hillitse ostohaluja. De Guzman on itse ollut varsin kriittinen omia suorituksiaan kohtaan, mikä on terve merkki, eikä jatkoura varmasti jää ainakaan itseluottamuksesta kiinni.
Romeo Castelen:
Oli kahdeksan kuukautta loukkaantuneena, mutta palatessaan valtasin saman tien paikan avauskokoonpanosta ohi Joonas Kolkan ja Tim Vinckenin, ja syystäkin. Teki vahvan come-backin, eikä loukkaantuminen vaikuta hidastaneen miestä lainkaan, mikä on tärkeää, sillä Castelen elää pitkälti nopeudellaan. Ensi kaudella näyttelee tärkeää osaa näytelmässä nimeltä 'Feyenoord'.
Angelos Charisteas:
Ilmaisi helpotuksensa päästessään ulos Ajaxista, jossa Henk ten Cate ei koskaan antanut kreikkalaiselle mahdollisuutta. Oliko siihen syytäkään, onkin sitten jo toinen juttu. Ei vieläkään rikkonut 10 maalin rajaa ensimmäistä kertaa urallaan, mikä kertoo jotain
hyökkääjän puutteista. Ei koskaan rakenna itselleen paikkoja vaan käy tikkaamassa irtopalloja sisään puolesta metristä, mikä on tietysti sekin tärkeä homma. Yliarvostettu pääpelaajana, eikä kykene auttamaan joukkuettaan hirveästi yleispelissä. 9 maalia on silti ihan hyvä suoritus helleeniltä, joka on ollut hyvin kiitollinen Feyenoord-fanien osoittamasta kärsivällisyydestä ja suvaitsevaisuudesta ex-Ajaciediä kohtaan.
Stein Huysegems:
Aloitti kauden todella vahvasti ja pelasi itsensä rotterdamilaisten sydämiin, mutta hiipui kauden loppua kohti melko pahastikin ja jopa menetti avauskokoonpanopaikkansa. Belgialaisella kyllä nopeutta riittää, kuten Castelenillakin, mutta erikoiskykynä Romeoon nähden Huysegems osaa myös tehdä maaleja.
Kauden hahmoJonathan De Guzman
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
FC Groningen
Kausi 2006/07Sarjan pohjoisimman joukkueen kausi on ollut yhtä vuoristorataa. Uuden kotistadionin Euroborgin taika kesti todella pitkään, mutta ADO Den Haagin haettua pisteet Groningenista, kupla puhkesi oikein toden teolla. Tappioita alkoi tulla peräjälkeen niin kotona kuin vieraissa. Valmentaja Ron Jans ajautui riitoihin mm. Yuri Cornelissen, Glen Salmonin ja Bas Roordan kanssa ja koko kaudesta uhkasi tulla pannukakku, mutta onneksi vire löytyi taas ja voittoja alkoi napsahdella. Lopputuloksena kahdeksas sija. Paljon rakennettiin kärkipari Nevland-Suárezin varaan ja 23 maalia tuolta kaksikolta todistaa, että kyllä kannatti. Varsinkin nuoren Suárezin ensimmäinen kausi Euroopassa on ollut upea, Nevlandiltahan noita lukemia saattoikin odottaa.
ValmentajaRon Jans, joka tuntuu hymyilevän koko ajan, pelaa melko hyökkäysvoittoista peliä, kuten suurin osa Hollannin liigan joukkueista. 4-4-2 tai joskus todella harvoin 4-3-3 (Van de Laak kolmantena hyökkääjänä) on Jansin valitsema peliryhmitys. Evgeniy Levchenkolla oli tällä kaudella varsinkin suuri rooli keskikentän ylöspäin pelaamisessa, mutta oikeastaan koko keskikenttä muodostuu pelaajista, joiden ensimmäinen funktio on pelata palloa ylöspäin. Ehkä tästä johtuen Groningen päästi myös suhteellisen paljon maaleja. Mutta keskikentän maalimäärät ovat myöskin suorastaan loistavat (Levchenko 9, Lovre 8, Van de Laak 7).
Ihannekokoonpano (4-4-2):---------------Roorda------------------
Silva--Kruiswijk--Sankoh--Van der Linden
Van de Laak--Lindgren--Lovre--Levchenko
-----------Suárez--Nevland-------------
PelaajatBas Roorda:
Loppukaudesta kokenut Roorda löysi itsensä penkiltä, koska Jans ei ollut tyytyväinen tämän esityksiin. Kakkosmaalivahti Brian van Loo tosin loukkaantui debyytissään jo aikaisessa vaiheessa ja Roorda pääsi jälleen maalipuiden väliin, mutta jo seuraavassa ottelussa Van Loo oli taas maalilla. Roordan kausi ei ollut siis mikään paras mahdollinen ja ensi kaudella mies pelanneekin jossain muualla tai laittaa nappulat naulaan lopullisesti.
Bruno Silva:
Hevosenpotkuinen uruguaylainen laitapakki pelasi toisen kautensa Groningenin riveissä ja paransi viime kaudesta varsinkin puolustuspäässä. Typerät virheet olivat nyt harvemmassa ja pallon pelaaminen ylöspäin ei enää kestänyt tuskaisen kauan. Eurooppalaiseen pelityyliin sopeutumisen myös peliesityksen ovat siis luonnollisesti kohentuneet. Mutta missä vaiheessa tulevat vastaan Silvan omien pelitaitojen ylärajat?
Arnold Kruiswijk:
Jong Oranjen topparikalustoon kuuluva perusvarma toppari tuo jotenkin mieleen Joris Mathijsenin. Kruiswijk ei ole nopein, pisin, älykkäin mahdollinen toppari, mutta kaikilla osa-alueilla kuitenkin hyvä. On ollut valkovihreiden takalinjojen lukko jo kauan ja on herättänyt kiinnostusta myös muualla. Vahvojen huhujen mukaan olisi mahdollisesti siirtymässä Hannoveriin ensi kaudeksi.
Gibril Sankoh:
Virheherkkä sierraleanelainen, jota oltiin jo jossain vaiheessa tällä kaudella viemässä Tottenhamiin. Alkukauden nousukiidon jälkeen totuus kuitenkin löi silmille ja uransa pohjamudista Groningeniin asti taistellut Sankoh lienee löytänyt oman tasonsa vähän Kruiswijkin tapaan. Koko joukkueen lailla hyvin kaksi- tai kolmijakoinen kausi alla.
Antoine van der Linden:
Kokenut vasen pakki pelasi jälleen tyypillisen kauden Groningenissa: 28 ottelua, 1 maali, ei sen kummempia hälyjä ympärillä. Englannistakin kokemusta kerännyt peruspakki on perinteinen liigajyrä.
Koen van de Laak:
Todella hyökkäävä keskikenttämies, välillä jopa kärki. Alkukaudesta oli hieman vaikeuksia saada peliaikaa, mutta loppua kohti paransi huomattavasti ja iski mukavat 7 maaliakin. Hyvinkin potentiaalinen maalintekijä, kuten hyvät tehot alemmalta sarjatasolta kertovat, mutta kuinka hyvin taidot realisoituvat keskikentällä?
Rasmus Lindgren:
Ruotsalainen Ajax-hylkiö on todennäköisesti keskikentän puolustavin pelaaja, mikä kertoo paljon Groningenista, sillä ei Lingrenkään varsinaisesti
puolustava pelaaja ensisijaisesti ole. Nuori mies on hakemassa Groningenista uutta virtaa uralleen ja kaksi täyttä kautta avauksen vakiomiehenä ovat juuri tätä.
Goran Lovre:
Anderlechtistä hankittu kroaatti onnistui ehkä jopa yli odotusten Groningenin keskikentällä. Hän ei profiloitunut niinkään hyökkääväksi pelaajaksi Anderlechtissä, mutta Groningenissa annetut vapaudet ovat tuottaneet peräti kahdeksan maalia ja tukun hienoja esityksiä. Ura oikeastaan vasta alkaa tästä siirrosta, sillä Belgiassa miehelle ei koskaan annettu kunnon mahdollisuutta.
Evgeniy Levchenko:
On naimisissa erään Hollannin kauneimmista naisista kanssa (naikkosen nimeä en muista), joten on jonkinasteinen pikkujulkkis maassa. Peliesitykset ovat myös antaneet siihen aihetta, sillä mies on ollut suorastaan liekeissä tällä kaudella. 9 maalia keskikentältä on erinomainen saldo ja se on herättänyt myös kiinnostusta Ukrainan maajoukkueen johdossa. Teini-ikäisestä asti Hollannissa asunut Levchenko on neljä vuotta sitten kutsuttu Ukrainan maajoukkueeseen, mutta pelejä ei siellä siunaantunut. Nyt olisi niidenkin paikka.
Luis Suárez:
Hypoteettinen tilanne: olet 19-vuotias uruguaylainen, et puhu mitään muuta kieltä kuin espanjaa ja olet juuri tehnyt 12 maalia kotoisessa sarjassasi. Keskisuurta pienempi hollantilaisseura tarjoaa sinulle sopimusta. Kuinka hyvät mahdollisuudet sinulla mielestäsi pärjätä siellä? Luis Suárez ei näitä huonoja prosentteja murehtinut vaan otti tiukasti härkää sarvista ja vakuutti seurajohdon kyvyistään harjoitusleirillä. Jo alkukaudesta asti tämä jänishampainen teinitähti on ollut Groningenin vakiokamaa ja on kerännyt myös paljon ihailijoita Hollannissa. Todella taitava pikkumies on tehnyt myös itseeni henkilökohtaisesti todella vahvan vaikutuksen, maaleja, syöttöjä, sirkustemppuja ja viime aikoina myös fyysinen puoli on kehittynyt todella paljon.
Erik Nevland:
Manchester Unitedissa junnuna pelannut Nevland on ollut jo useasn kauden ajan todella tehokas Groningenissa. Erinomainen pääpelaaja ja hyvä viimeistelijä on jokaisen joukkueen toivelistalla ja Nevland on osoittanut olevansa molempia. Hän on myös joukkueen isähahmo ja on noussut mukaan kapteenistoon.
Kauden hahmoEvgeniy Levchenko
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
