shanks
 Poissa
|
 |
Vastaus #1086 : 25.05.2007 klo 17:28:45 |
|
Tässä erään Pool-fanin kertomus matkasta tulikuumaan Ateenaan:
Päivälleen kaksi vuotta sitten nähtiin yksi jalkapallohistorian hienoimmista finaaleista Istanbulin Atatürk Stadionilla. AC Milanin pelaajat kävelivät pukukoppiin ensimmäisen 45 minuuttisen jälkeen uskoen, että peli oli jo voitettu. Raitapaitojen ensimmäisen puoliajan esitys oli loistava ja 3-0 taukotilanne kertoi kaiken. Milan Kakan johdolla antoi Liverpoolille opetuksen jalkapallosta. Liverpool pelasi Euroopan Cupin/Mestareiden liigan finaalissa 20 vuoden tauon jälkeen ja unelma oli hajoamassa käsiin. Epäuskoiset ja pettyneet ilmeet näkyivät pelaajien ja fanien kasvoilla. Muistan kuinka istuin kädet kasvoillani miettien näenkö vain pahaa unta vai onko tämä todellakin totta, kun yhtäkkiä "You'll never walk alone" alkoi raikua ympärilläni. En muista olenko koskaan aikaisemmin kuullut fanien laulavan kyseistä laulua yhtä kovaa ja ylpeästi, vaikka peli jo menetetty. Pelaajat palasivat kentälle ja monet vain toivoivat, että AC Milan nöyryyttäisi Liverpoolia enempää. Gerrard kavensi tilanteeksi 3-1, eikä uskonut maalin olevan alku jonkin suuremman. Kuuden minuutin aikana Liverpool oli noussut 3-0 tappioasemasta tasoihin. "Rossoneri" oli nujerrettu.
Liverpool pudotti Chelsean ja AC Milan Manchester Unitedin. Kaksi legendaarista ja menestyksekästä joukkuetta olivat taas vastakkain Mestareiden liigan finaalissa. Carlo Ancelottin AC Milan janosi kostoa Istanbulin tapahtumista.
UEFA antoi molempien seurojen faneille 17 000 lippua Ateenan finaaliin, mikä on viitisen tuhatta vähemmän kuin kaksi vuotta aikaisemmin Istanbulissa. 9000 lippua meni UEFA:n järjestämään arvontaan. Loput liput menivät sponsoreille ja muille turhille pukumiehille, kun kunnon kannattajia taas viilattiin linssiin. Kaksi vuotta sitten AC Milan palautti noin 6000 lippua ja tällä kertaa 4000, eikä UEFA suostunut lukuisista pyynnöistä huolimatta laittaa palautettuja lippuja myyntiin. Istanbulissa ¾ stadionista oli punaisia ja jo etukäteen oli selvää, että sama toistuu Ateenassa. Liverpool-fanien keskuudessa tunteet kävivät aika kuumana lippufarssin takia, koska liian moni jäi ilman lippua. Monille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tyytyä kalliisiin ”tout”-lippuihin. Istanbulissa ottelupäivänä lippuja sai ostettua ”face valuella” ja ne jotka vaivautuivat Atatürk Stadionille, keskelle ei mitään, ilman lippua saivat ne ilmaiseksi. Ateenassa lippuja oli myynnissä todella vähän ja suurin osa niistä kreikkalaisten tekemiä väärennöksiä, jotka olivat tosin hyvin tehtyjä, mutta UV-valotarkastuksesta ne eivät olisi menneet läpi. Liput Ateenassa vaihtoivat omistajaa reilusti yli tuhannen euron hinnoilla, vaikka pelko väärennetyistä lipuista oli olemassa.
Kuten Istanbuliinkin Liverpool-fanit matkasivat Ateenaan käyttäen melkein kaikkia Euroopan lentokenttiä. Istanbuliin monet matkasivat Bulgarian ja Turkin lomakohteiden kautta ja suurin osa päivämatkalaisia Liverpoolista. Itse valitsin reitiksi tuolloin: Helsinki-Tallinna-Riika-Istanbul, joka osoittautui halvimmaksi, vaikkei helpoimmaksi reitiksi. Hurjin matkatarina 2005 finaaliin oli lento Baghdadiin, josta 40 tuntia bussilla Istanbuliin. Suorat lennot Helsingistä Ateenaan olivat naurettavan hintavia, joten lento Budapestin kautta Thessalonikiin osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi. Budapestin kentällä oli satoja punapaitoja, joten Thessaloniki oli suosittu matkareitti kohti Kreikan pääkaupunkia. Lähdin Helsingistä maanantai-aamuna ja lento Thessalonikiin laskeutui viiden maissa, jonka jälkeen oli vielä edessä neljän tunnin junamatka. Saavuin vihdoin Ateenaan vähän ennen puoltayötä, jonka jälkeen pikaisesti kamat hotellille lähelle Omonia-aukiota ja taksilla Monastirakille, joka oli jo täynnä Liverpool-faneja. Ilta venähti hieman pitkäksi, eikä paljon muistikuvia illan kulusta ole.
Kun vihdoin pääsin tiistai-iltapäivänä ylös sängystä buranan voimin oli vuorossa pikainen visiitti Akrapolis-kukkulalle. Syntagma-aukio, jonne oli järjestetty UEFA:n virallinen fanitapahtuma (taas kerran paska sellainen), täyttyi jo iltapäivällä Liverpool-faneista. Tunnelmaa riitti aina yömyöhään. Itse päätimme siirtyä hieman muovisesta tunnelmasta kohti rauhallisempia alueita. Tiistaina kaupunki oli jo täynnä LFC-faneja, joista suurin osa yritti epäitoivoisesti metsästää lippua.
Ottelupäivän aamuna suuntasin Syntagmalle. Keräsimme porukan kasaan jo lähdimme metrolla käymään Gate7-muistomerkillä (muisto 21:lle katsomo-onnettomuudessa menehtyneelle fanille) Olympiakosin kotistadionilla. Gate7 ja Hillsborough ovat yhdistävät tekijät ja seurojen faneilla on varsin lämpivät välit keskenään. Olympiakos-faneja oli mukana Syntagma-aukiolla ennen ottelua. Sää Ateenassa ottelupäivänä vaihteli laidasta laitaan. Suurimman osan päivästä aurinko paistoi ja oli lämmintä, mutta keskellä päivää tuli tunnin verran vettä kuin esterin perseestä. Päätimme lähteä hyvissä ajoin kohti stadionia, koska Istanbulissa se kesti tunteja. Kävelimme metroasemalle kuuden maissa ja siitä alkoi sitten varsinainen helvetti.
UEFA oli taas kerran valinnut finaalin pelattavaksi stadionilla, joka sijaitsee kaukana keskustasta ja sinne on vain reitti: metro. Atatürk Stadioni sijaitsi kirjaimellisesti keskellä ei mitään ja vain yksi tie meni stadionille. Kaikki varmasti arvaa miten siinä kävi. Hyppäsimme metroon Syntagman asemalta. Metrossa kaikki lauloivat ja virittivät tunnelmaa, mutta ongelma oli se, että matka kesti tunnin, eikä pystynyt liikkumaan ja oli aivan helvetin kuuma. Kun vihdoin pääsimme päätepysäkille nopealla vilkaisulla tajusin, että pahin on vielä edessä. Ottelun alkuun oli vielä kolmisen tuntia, mutta sisäänpääsyporttien ulkopuolella jonot olivat järkyttävän pitkät. Ei muuta kuin jonon perälle tai ei sitä voinut edes jonoksi kutsua. Iso massa, joka levisi joka suuntaan ja edessä olleet portit olivat vasta ensimmäinen tarkastus, jotta pääsisi edes stadion-alueen sisälle. Liverpool-faneille oli varattu pohjoinen sisäänkäynti ja jonkin helvetin kuningasidean takia ihmisiä otettiin sisälle vain yhdestä portista. Tilanne alkoi näyttää jo aika pahalta, kun ihmisiä tuli jo suunnasta ja kaikki työnsivät ihmismassaa vain eteenpäin, mutta siitä huolimatta portit pysyivät kiinni, eikä ihmisiä otettu hetkeen sisälle. Kun vihdoin portit aukesivat massa vain lähti eteenpäin ja mellakkapoliisit alkoivat pamputtaa ensimmäisiä ja kehottivat perääntymään. Miten helvetissä peräännyt, kun tuhannet ihmiset työntävät vastaan? Järjestysmiehet ottivat hiljalleen ihmisiä sisään, mutta tilanne jonossa vain paheni. Vihdoin sitten pääsimme eteenpäin ja mellakkapoliisit kuulittivat koko ajan, että ottakaa lippu käteen ja nostakaa käsi ylös. Loistava tarkastusmenetelmä! Satunnaisia lipputarkastuksia UV-valolla tehtiin, mutta todella harvat tuohon joutuivat. Oltiin siis vihdoin päästy sisälle stadionalueelle, mutta pian oli edessä jo uusi tarkastus, jos sitä nyt edes tarkastukseksi voi laskea. Jotkut näyttivät liput itse kävelimme vaan läpi, eikä kukaan kysynyt mitään. Yhteensä tarkastuksia oli neljä, joista vain ensimmäisessä otin lipun taskusta pois. Loistavaa toimintaa, kun edes lippuja ei katsota ja sitten syytetään faneja siitä, kun satoja oli tullut sisään ilman lippuja ja väärennetyillä lipuilla, jonka jälkeen useat sadat Liverpool-fanit jäivät ulkopuolelle, vaikka heillä oli aidot liput kädessä. Etukäteen taas kova uhkailut UEFA:lta, että liput tarkastetaan kunnolla ja henkilöllisyydet katsotaan ja jopa puhallutuksia tehdään. Pääsimme vihdoin porttien sisäpuolelle ja kaiken tuon paskan jälkeen oli aikamoinen jano, mutta mukavana yllätyksenä tuli, että juoma oli myyntikojusta loppu! Ei löytynyt edes vettä. No ei muuta kuin jonottamaan toiselle luukulle, josta puolen tunnin jonotuksen jälkeen kerrottiin, että käteinen ei kelpaa. Ensin olisi pitänyt ostaa joku helvetin lippu, joka käy sitten maksuvälineen. Se olisi vaatinut toisen puolituntisen. Ei kiitos. Ei muu auttanut kuin mennä paikoille odottamaan pelin alkua.
Ottelun jälkeen kun kymmenet tuhannet ihmiset purkautuivat pois stadionilta ainoa vaihtoehto päästä takaisin keskustaan oli se yksi ja ainoa metrolinja. Kuten varmasti arvaatte aika moni muukin halusi hypätä samaan aikaan metroon. Pari tuntia taisi vierähtää ennen kuin pääsimme takaisin Syntagmalle ottelun jälkeen. Keskustassa oli aika rauhallista. Milan- ja Liverpool-fanit elivät sulassa sovussa. Hotellille pääsin takaisin aamuviiden aikoihin ja juna Thessalonikiin lähti 7.45, joten paljoa ei ehtinyt nukkua ennen paluumatkan alkamista.
Vielä sen haluan lisätä, että tällä kertaa voi vain huokaista helpotuksesta, että mitään vakavampaa ei tapahtunut, mutta jos vastassa finaalissa olisi ollut Milanin sijaan ManU niin ruumita olisi tullut. Kuulostaa brutaalilta, mutta näin olisi käynyt. UEFA voi katsoa peiliin ja miettiä miten hoitaisi asiat paremmin ensi toukokuussa Moskovassa. Jos muutoksia ei tapahdu niin joku päivä käy vielä huonosti.
|
Äänestys
