Unbesiegbar
Poissa
|
 |
Vastaus #254 : 26.05.2025 klo 18:48:36 |
|
Pitkästä aikaa voisi tännekin jotain kirjoitella. Lähtökohdat kuluneeseen kauteen olivat pelonsekaiset. Alla oli huonoin kausi yli 10 vuoteen ja putoamiskarsinta jäi vain yhden pisteen päähän. Seoanen debyyttikaudella Rückrunden aikana 17 pelistä saldona oli 2 voittoa, jonka päälle nolo putoaminen Pokalin puolivälierissä Saarbrückenin vieraana. Virkus päätti kuitenkin luottaa sveitsiläiseen ja kauteen lähdettiin Seoanen johdolla. Uusista hankinnoista mielenkiintoisimmat olivat Tim Kleindienst, Kevin Stöger ja Philipp Sander. Kaksi seuralegendaa, Patrick Herrmann ja Tony Jantschke olivat lopettaneet uransa ja Manu Kone myytiin siirtoikkunan viimeisimpinä tunteina Roomaan.
Kausi alkoi siitä, mihin edellinen kausi jäi. Lokakuun lopussa kritiikki Seoanea kohtaan oli jo todella suurta, kun sarjan puolella tulokset sekä esitykset olivat heikkoja. Pokalin toisella kierroksella koettu vierastappio Frankfurtissa oli syksyn pohjakosketus, kun melkein koko pelin vajaalla pelannut kotijoukkue meni ansaitusti jatkoon lukemin 2-1. Sen jälkeen esitykset kuitenkin paranivat ja joulun alla Kieliä ja Hoppenheimia vastaan Gladbach onnistui ottamaan kaksi voittoa putkeen Bundesliigassa ensimmäisen kerran yli 1000 päivään. Ensimmäisen kerran moneen vuoteen seuran ympärillä oli todella positiivinen ilmapiiri ja hätäisimmät alkoivat puhumaan jo mahdollisista europaikoista.
Tauon jälkeen kuitenkin kolmesta ensimmäisestä pelistä saldona oli 0 pistettä maalierolla 2-9. Sen jälkeen esitykset paranivat jälleen ja hyvä meno jatkuin maaliskuun loppuun asti. Siinä välissä joukkue haki historialliset neljä vierasvoittoa putkeen ensimmäistä kertaa 30 vuoteen ja europaikat näyttivät jopa todennäköisiltä. Maaliskuun lopussa pelattu kotiottelu itävaltalaista energiajuomayritystä vastaan päättyi 1-0 kotivoittoon suvereenilla esityksellä. Suvereenius ja hyvät esitykset jäivät kuitenkin maaliskuuhun, koska huhtikuusta lähtien peliesityksissä tapahtui jotain ja meno alkoi muistuttamaan Seoanen ensimmäistä kautta. Viimeiseen seitsemään peliin ei yhtäkään voittoa ja 17 maalia omiin. Europaikoista haihattelu loppui jo aikaisin ja viimeiset kierrokset läpsyteltiin pois alta.
Pelaajapuolella maalivahdeista Moritz Nicolas ja Tiago Cardoso Pereira näyttivät hyviä esityksiä ja varsinkin Nicolas oli alkukauden jälkeen todella hyvä, mutta loukkaantuminen keskeytti hänen kautensa helmikuussa. Joukkueen kapteeni Jonas Omlin oli kaikkea muuta kuin hyvä. Kapteeni maksoi monia pisteitä kevään aikana mokillaan sekä karmealla pelinavaamisella. Toivottavasti jostain löytyisi seura, joka haulaisi Omlinin riveihinsä, koska tulevaisuutta Gladbachissa ei ole ilman loukkaantumisia näköpiirissä. Muutama vuosi sitten joitakini pelejä pelannut Jan Olschowsky pelasi kevään lainalla Aachenissa ja ilmeisesti uutta lainaa Aachenin suuntaan suunnitellaan.
Puolustusosastosta Joe Scally, Nico Elvedi, Ko Itakura ja Lukas Ullrch pelasivat ihan hyvän kauden. Ullrich sai hieman vahingossa paikan avaukseen Luca Netzin loukkaantumisen jälkeen ja käytti sen edukseen. Itakura tulee todennäköisesti siirtymään uralla eteenpäin kesällä ja ottajia pitäisi riittää. Vanhoista kehäraakeista Marvin Friedrich ja Stefan Lainer ovat myös vahvoja siirtokandidaatteja. Keskikentällä Philipp Sander oli ehdottomasti yksi kauden suurimmista onnistujista. Rocco Reitz ei yltänyt edelliskauden tasolle, mutta pelasi silti ihan kelvollisesti. Julian Weigl oli keskinkertainen, mutta harvoin pelit häneen kaatuivat. Florian Neuhaus on Seoanen koirankopissa, mutta yli kolmen miljoonan vuosipalkka maistuu Neuhausille ja hän ei tuskin kovin helpolla halua siirtyä.
Laidoilla Frank Honorat lienee yksi Bundesliigan aliarvostetuimmista pelaajista ja en ihmettelisi, jos joku seura hänet kesällä nappaisi. Robin Hack jatkoi hyviä otteita tällä kaudella, vaikka tehot laskivat edelliskaudesta. Nathan Ngoumou on nopea kaveri, mutta jalkapallon pelaaminen tuottaa hieman liikaa vaikeuksia. Tomas Cvancara pelasi tämän kauden pääasiassa oikeana laiturina ja harvoin näkee noin huonoa pelaajaa Bundesliigan tasoisessa sarjassa. Omat joukkuekaverit kääntyivät tšekkiläistä vastaan ja vaativat, että hän ei enää viimeisissä peleissä olisi kentälle päässyt. Cvancara on viettänyt Saksassa nyt kaksi kautta ja vielä on epäselvää, missä hän on hyvä.
Hyökkäyspäässä Tim Kleidienst oli aika-ajoin täysin pitelemätön ja nousi maajoukkueeseen sekä fanien suosikiksi nopeasti. Nyt Smallservice kuitenkin loukkaantui ja on noin nelisen kuukautta sivussa pelikentiltä. Alassane Plea pelasi myös onnistuneen kauden ja on nousemassa yhdeksi kaikkien aikojen ulkomaalaispelaajista Gladbachissa. Kevin Stögerille ei oikein kauden aikana löytynyt omaa roolia ja hän pelasi välillä ysipaikan alapuolella, välillä laidassa ja välillä keskikentän keskustassa. Taitoa ja peliälyä löytyy selvästi, mutta tehoja tuli liian vähän.
Gladbach lähtee ensi kauteen Seoanen johdolla. En itse usko, että liimaletti tulee pysymään koko ensi kautta pestissään, mutta jos ei parempia vaihtoehtoja markkinoilta löydy, on tuo ratkaisu kuitenkin ihan ymmärrettävä. Ensi kautta varten on jo muutama hankinta tehtynä, kun Kevin Diks saapuu Köpiksestä ja Jean Castrop Nürnbergistä. Huru-ukko Virkus sai jatkosopimuksen alkuvuodesta ja sitä en pysty ymmärtämään. Virkusin esiintymistaidot ovat olemattomat ja hänen sekä fanien tavoitteet eivät selvästikään kohtaa. Virkus kertoi kauden jälkeen, että tavoitteena ollut 9. sija oli todella kunnianhimoinen. Kolmanneksi viimeisellä kierroksellä hän myös ihmetteli, miksi fanit eivät enempää juhlineet 4-4 tasoitusmaalia Hoppenheimia vastaan. Seurajohdossa pitäisi ymmärtää se, että fanien näkökulmasta tavoitteena on joka vuosi paikka europeleihin. Yksinumeroinen sijoitus ei kiinnosta ketään. Tällä seurajohdolla europaikat tulevat myös seuraavina vuosina jäämään pelkäksi tavoitteeksi.
|