Tuo lähestymiskulma positioista pallonmenetyksen jälkeen ei vain selitä sitä miksi Artetan Arsenal hyökkää pääsääntöisesti ultraleveillä laitureilla.
Tämä on kyllä 10 pisteen kysymys. Toki leikkaavat laiturit voi tehdä maaleja vastahyökkäyksistä, mutta tuntuu että näiden funktiona on pitää peli leveänä ja varmistaa, että pallo saadaan hallintaan. Lieneekö varmempaa tapaa saada pallo haltuun kuin omaa maalia kohden juokseva laitahyökkääjä? Kukaan ei halua mennä päälle, kun puolustajat puolustaa, laiturit hakeutuu pallon alle ja keskikenttä yrittää peittää syöttösuunnat ja pitää keskustan tiiviinä.
Rumasti sanottuna ketään ei vittuakaan kiinnosta omaa maalia kohden pallon kanssa ravaava laitahyökkääjä. Jos vastustaja saisi laitahyökkääjältä jotain toivoa, niin varmasti toivoisi, että tämä lähtisi pelaamaan alaspäin. Artetan kuningasplänissähän näin menee ehkä 2 kertaa kolmesta.
Isoin ongelma mun amatöörimäiseen pelikäsitykseen on, että siellä ei juurikaan ole maaliuhkaa keskellä. Lacazette ja Nketiah on yksinäisinä piikkeinä kahden topparin aika helppo pitää ja tavallaan tuo kriittisin maalintekouhka jää usein olemattomaksi. Villareal-pelin lopussa nähty Parteyn vapauttava syöttö keskeltä Auballe, tai vaikka Sheffield pelin Parteyn vastaava läpisyöttö Lacalle on niitä harvoja hetkiä, kun keskeltä on tultu läpi.
Ehkä Öden/ESR:n roolissa näitä vapauttavia syöttöjä voisi odottaa annettavan enemmänkin, mutta keskusta on järjestään tukossa. Toki sitten laitoihin pelaavat, josta edelleen päästään keskittämään, mutta epäilen ettei Arsenal tee edes yhtä maalia per 50 keskitystä, koska boksissa on aina yksi ukko joka tekee alibihyppyjä kesoihin.
Sitten taas kääntöpuolena nuo jalalle tulevat keskitykset. Jostain luin juttua, että Auba tehnyt veskan alueen rajalta tai sisäpuolelta yli 90% maaleistaan ja suuren osan ekalla kosketuksella. Eli juuri tuo Castle-pelissä nähty maali on maali jota Aubalta voi odottaa.
Mutta sitä miten laitahyökkääjien ajatellaan pelaavan ja tukevan etenkin pallottomana, niin se on kyllä hyvä kysymys. Melkoisia munaravi-suorituksiahan sieltä toisinaan nähdään alaspäin tueksi, mutta tuo ultraleveys etenkin laitapakkien noustessa liikaa jättää osaavalle vastustajalle hävyttömästi tilaa vastahyökkäyksissä, joita vastustajat automaattisesti Arsenalia vastaan hakevat.
On sinänsä hassua, että Arsenal yrittää houkutella vastustajaa prässäämään kuin jossain ovelassakin salajuonessa, mutta pelaa samaisen hyökkäyksen päätteeksi monesti itsensä ulos vastustajan kontratessa, eikä vastustaja edes yritä houkutella.
Onhan tässä merkkejä ollut pelin kehittymisestä, mutta hiemankaan kovempia vastustajia vastaan tämän Artetan ennalta-arvattavan rallin toimivuus on ainakin itselleni iso kysymysmerkki.
