FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
11.11.2025 klo 07:18:07 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumilla päivitys 27.5.25 klo 23-24. Lisäämme GA4:n sivustolle.
 
Yhteys ylläpitoon: [email protected]

Sivuja: 1 ... 4 [5]
 
Kirjoittaja Aihe: Norja  (Luettu 45847 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Röytän Karhu

Poissa Poissa


Vastaus #100 : 04.10.2025 klo 14:04:46

Mikäs mies tämä Brannin Felix Myhre on? Näyttää olevan jo 26-vuotias ja pelannut koko ikänsä Norjassa, mutta niin vain marssi Norjan avaukseen, tähtisikermän sekaan, Moldovaa vastaan pelatussa ottelussa - vähän sama kuin Friisi ottaisi ja heittäisi Anton Popovitchin Suomen avariin.

Tuo Myhren asema kummastuttaa myös siksi, että Bodøn champparijoukkueesta oli edellisessä ikkunassa vain yksi pelaaja Norjan maajoukkueessa - hänkin vaihtopenkin puolella.

Felix Horn Myhrellä olisi ollut ottajia syksyn ikkunassa Elchessä ja myös Bodøssä, mutta Brann ei näistä tarjouksista innostunut. Tavallaan late bloomer, Vålerengassa ei homma oikein ikinä lähtenyt lentoon, ja pelipaikka kentälläkin vaihteli, mutta Bergenissä on lähtenyt lopulta kulkemaan ihan eri tavalla. Alku oli Brannissakin vaikeaa, mutta divarivisiitti teki loppujen lopuksi hyvää seuralle, ja varsinkin Horn Myhrelle, joka löysi peli-ilon ja ammattimaisuuden tuolla reissulla. Veikkaan, että tämän kauden ja Brannin euroseikkailujen jälkeen lähtee isompiin ympyröihin. Toki ne isommat ympyrät saattavat löytyä Bodøstäkin, miehellä itsellään olisi ollut kyllä halua siirtyä ja toi tämän myös haastatteluissa julki.

Glimtistä majussa on normaalisti luultavasti Patrick Berg sekä Fredrik Bjørkan, jälkimmäinenkin vähän varauksin. Jens Petter Haugen huippuominaisuudet ovat toki maajoukkuetasoa, mutta siinä on edellä muutama aika kova (ja tasaisempi) pelaaja isommista sarjoista. Toppariosastolla Jostein Gundersen on ollut siinä hilkulla, mutta loukkaantuminen on sotkenut tätä kautta, ja ulkomaan kentiltä löytyy kovempiakin nimiä. Kauden yllättäjä eli konkarihankinta Haitam Aleesami on ollut myös spekulaatioissa, mutta samat sanat pätevät kuin Gunderseniin. Maalivahtiosasto on sen verran kapea, että Nikita Haikin nousee samantien maajoukkueeseen kunhan saa kansalaisuuden. Vaikka Glimt onkin lähes täysin norjalainen joukkue, niin se on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa. Joukkuetta on rakennettu vuosia, pelityyli on kaikille selvä, eikä yksittäinen pelaaja tuosta kokonaisuudesta johonkin toiseen siirrettynä olekaan välttämättä niin hyvä - Hauge nyt eräänä esimerkkinä tästä.
pilkku seiska

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Just leave me alone - I know what i´m doing


Vastaus #101 : 05.10.2025 klo 16:16:58

Kiitos kattavasta analyysistä! Mielenkiintoinen tarina Myhrellä.
toksikko

Poissa Poissa


Vastaus #102 : 05.10.2025 klo 23:09:47

Drillon Norja oli kaikessa ristiriitaisuudessaan ja jälkimaineessaan erittäin kova pumppu, jota vastaan oli erittäin hankala niin hyökätä kuin puolustaa.

Koska pelitapa oli yksipuolisen metodinen, ei etsikkoaika kenties ollut pitkä, mutta kolmissa kisoissa ( tai kisaikkunoissa) Norjalla oli varsin varteenotettavat mahdollisuudet iskeä isosti.

Paras sauma oli jenkkilöiden imperialistisissa sukker- epäkisoissa -94, jolloin se olikin Ruotsi joka Pohjoismaista kukoisti. Norja kärsi epäreilusta rankkauksesta ja huonosta arpaonnesta- Italia oli maailman kutakuinkin paras joukkue, Meksiko aivan huippu ja mahdollinen mitalisti mutta Norja toki ilmaherruudella odotetusti vei, ja Jackie Charltonin fossiili- "irkut" enkkupelaajilla oli pahin mahdollinen vastamyrkky Drillolle.


Drillo-dokkarissahan nostettiin esiin sellainen seikka, että joukkuetta harjoitutettiin itärannikon helteessä aivan liian kovaa. Vastakohdaksi otettiin juuri Brasilia, joka keskittyi harjoittelussa tekniikkaan ja taktiikkaan. Noissa valtavien etäisyyksien ja valtavien lämpötilojen ja ilmankosteuden oloissa olisi pitänyt säästää energiaa eikä tuhlata sitä päättömään ravaamiseen treeneissä. Toisekseen Norja oli käytännössä ensikertalainen eli kokematon arvoturnauksissa, ainoa edellinen osallistuminen oli maailmansotien väliseltä ajalta. Muistikuvani Norjasta kaikista kolmesta turnauksesta on, että joukkue pelasi aina yhden hyvän ottelun mutta ei muissa päässyt samalle tasolle, jota oli karsinnoissa esittänyt.
Röytän Karhu

Poissa Poissa


Vastaus #103 : 14.10.2025 klo 21:04:13

Viime marraskuussa Sloveniaa vastaan alkanut voittoputki meni poikki vaisussa höntsässä Uutta-Seelantia vastaan. Antonio Nusa iski loppulukemat 1-1 tunnin kohdalla, mutta kiivit olivat alati vaarallisia ja kolisuttelivat maalipuita. Haaland, Sørloth, Ryerson ja Bjørkan päästettiin seurajoukkueisiin, ja lauantaina avanneista oli tänään aloituksessa Nyland, Møller Wolfe, Bobb sekä Berg. (Patrick Berg olisi myös päässyt halutessaan livistämään, mutta halusi itse pelata.) Neljä maajoukkuedebyyttiä nähtiin, kun Brannin topparilupaus Eivind Helland oli avauksessa, ja vaihdosta kehiin tulivat AGF:n Kristian Arnstad, Kölnin Sebastian Sebulonsen sekä Man Citystä Boroon lainattu Sverre Nypan.

Toivottavasti viime vuonna maajoukkueessa vasta 28-vuotiaana lopettanut Benfican Fredrik Aursnes jaksaisi innostua uudestaan, jotenkin kun tuntuu että käyttöä olisi. Toki jos mitenkään isoa roolia ei ole luvassa, niin sikäli ymmärtää. Tasokkaassa seurajoukkueessa pelaa paljon minuutteja, ja tuntuu nykyään pystyvän hoitamaan kaikkia keskikentän rooleja, ja tarvittaessa myös laidalla.

 
Sivuja: 1 ... 4 [5]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa