Junnujen harrastusmaksut

[Thalian]

Mä nään ton moniulotteisempana. Ennemmin sanoisin, että vaatimustaso vähän kaikkea kohtaan on noussut ja koska tilanne on tuo, niin harva haluaa ottaa itselleen vapaaehtoishommaa, joka vastaa puolipäiväistä työtä. Tuo vaatimustaso on noussut valtavasti pelkästään sinä aikana minkä vaikka mä oon ollu tavalla tai toisella mukana kentänlaitahommissa, eli vuosituhannen alkupuolelta. Tuolloin futisjengiä pystyi valmentamaan vapaahtoisesti niin, että siihen meni 4-5h per viikko aikaa. Nyt ton saa kertoa kolmella, vaikka muutoin puhuttaisiin samankokoisesta ja tasoisesta jengistä.

Tää liittyy aivan kaikkeen yhdistystoimintaan.

Nykyään tuntuu, että jäsenet eivät tajua, että hommia tehdään aika usein vapaaehtoispohjalta ja että jäsenyys ei tarkoita täyden palvelun asiakaskokemusta. Hallitukselta odotetaan 24/7 saavutettavuutta ja pienimmästäkin asiasta tulee heti palautetta. Ja kun saavutettavuusvaatimukset nousevat, niin kyllähän se tekee hommasta heti kertaluokkaa raskaampaa.

[ginikettu]

Nykyään tuntuu, että jäsenet eivät tajua, että hommia tehdään aika usein vapaaehtoispohjalta ja että jäsenyys ei tarkoita täyden palvelun asiakaskokemusta. Hallitukselta odotetaan 24/7 saavutettavuutta ja pienimmästäkin asiasta tulee heti palautetta. Ja kun saavutettavuusvaatimukset nousevat, niin kyllähän se tekee hommasta heti kertaluokkaa raskaampaa.

Tästä oli parikin kokemusta, kun muutamaan kertaan jotkut vanhemmat kyselivät jonkun asian hoitamisesta aika kärkkäästi. Molemmissa oli kyse, että luulivat mun olevan jossain työsuhteessa ja tekeväni noita täysipäiväisesti. Aijai mitkä laskut olisi joukkueella, jos jojot ja muut vapaaehtoiset olisi palkattuna. E. Toinen oli aika hauska, kun mulla oli kiire juosta asiakkaan toimistolle paltsuun ja tulee kärkästä puhelua johon vastasin jotenkin, että en osaa nyt ottaa kantaa, mutta katson töiden jälkeen. Sitten sieltä tuli jotain nipotusta töiden hoitamisesti ja sanoin vaan että nyt pitää mennä, moi (olin siis oikeasti juoksemassa jossain kaisaniemen metroasemalla). Myöhemmin selvisi, että oli vastuuvalkulle käynyt pikku virhe enkä ollut huomannut sitä, kun olin laittanut myclubiin tapahtumia ja asiakas oli oikeassa. Mutta tuo asenne välittömään ongelmanratkaisuun laittoi näkemään punaista.

[Valonheitin]

Tää liittyy aivan kaikkeen yhdistystoimintaan.

Nykyään tuntuu, että jäsenet eivät tajua, että hommia tehdään aika usein vapaaehtoispohjalta ja että jäsenyys ei tarkoita täyden palvelun asiakaskokemusta. Hallitukselta odotetaan 24/7 saavutettavuutta ja pienimmästäkin asiasta tulee heti palautetta. Ja kun saavutettavuusvaatimukset nousevat, niin kyllähän se tekee hommasta heti kertaluokkaa raskaampaa.

Toisaalta tuntuu, ettei vanhemmat aina kunnioita edes palkattujen seuratyöntekijöiden työaikoja. Kauhea meteli, jos johonkin viestiin ei vastata lauantain aikana tai lomallakin pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa. Tuskin he itsekkään päivystää lomalla jatkuvasti s-postia.

[erno]

En tiedä Leicesteristä, mutta ainakin tutulla ulkomailla paikallinen kaupunki ja paikalliset yritykset sponssaavat aika isosti toimintaa. Suomessa aikoinaan monilla paikkakunnilla esim paperitehtaat sponssasivat junnutoimintaakin melkoisesti.

Noissa sunnuntailiigan jengeissä on tuolla maanlaajuisesti toimintaa määrällisesti paljon vähemmän, kuin millä Suomessa vedetään. 2-3 tuntia viikkoon on normaali. Aika monessa meikäläiseen junnujen vitosdivaritasoon verrattavissa poppoissa kauden aikana treenit kerran ja peli kerran. Kauden ulkopuolella sitten treenejä enemmän ja loma-aikoina mahdollisuus treenailla paljonkin. PK-seudullahan tällä hetkellä melkein missä vaan seurassa lähdetään liikkeelle siitä, että höntsätasollakin vedetään se neljä kertaa viikkoon, mikä kertoo juuri siitä vaatimustason noususta mikä on nähty. Treenejä siis kolmesti ja siihen muut päälle. Klubi ollut tossa käsittääkseni ainoa joka on vetänyt vastavirtaan ja se kaksi kertaa viikkoon on riittänyt niille, jotka harrastaa.

Jos palaa omiin junnuvuosiin, niin meillä oli C-iässä joukkueella kolme harjoitusta viikkoon. Ja tosta jengistä missä pelasin vähän aikaa C-ikäisenä tuli kuitenkin ainakin yksi a-maajoukkueessa pelannut jamppa, joka pelasi myös useamman vuoden ulkomailla ammattilaisena. Se ei toki harjoitellut kolmea kertaa viikkoon, vaan noin 14 kertaa viikkoon, mutta noinhan se menee riippumatta siitä onko niitä joukkueharjoituksia 3, 4, 5 vai jotain muuta.

Nyt kun oon ollu noissa omien lapsien kuvioissa mukana, niin etenkin toukokuu-kesäkuu ja elo-syyskuu on sellasia, joissa höntsäjengeillä on paljon enemmän tapahtumia kuin vapaapäiviä. Treenien päälle sarjapelit, turnaukset ja muut, niin löydän myclubista viime vuodelta 11-12 vuotiaalle kundille 5div tasolta kaksi kuukautta, jolloin ohjattuja tapahtumia olisi ollut tarjolla yli 25. Toi on oto-mutseille ja oto-faijoille täysipäiväinen työ, noin tuntimäärällisesti.

[bupa dukta]

Juu. Nyt omankin lapsen joukkueella u11 vaiheessa 4! treeniä viikkoon. Porukasta 2/3 on tason 4-5 pelaajia. Saa nähdä mitä tuosta tulee.

[erno]

Juu. Nyt omankin lapsen joukkueella u11 vaiheessa 4! treeniä viikkoon. Porukasta 2/3 on tason 4-5 pelaajia. Saa nähdä mitä tuosta tulee.

Mä voin vastata etupeltoon, että suurin osa 4-5 tason pelaajista ei käy vetämässä neljää treeniä viikkoon. Vanhemmat valikoi aikatauluun soveltuvimmat treenit ja muut jää vähemmälle painoarvolle. Pelaajat ei myöskään erityisesti kehity kohti huippua, kun valtaosalta div4-5 pelaajilta puuttuu sisäsyntyinen halu lajin oppimiseen ja sitten taas vaikka niitä treenejä on se neljä viikkoon, niin niissä ei myöskään ehditä harjoittelemaan niitä taitoja jotka noita lapsia veisi eteenpäin. Oletettavasti siis treenaavat suunnilleen samalla ohjelmalla kuin tason 1-3 pelaajat, vaikka tarpeet olisi ihan muualla. Ihan perus vartalonhallinnasta, motoriikasta ja koordinaatiosta pelivälineen peruskäsittelytaitoihin. Joihin noiden kohdalla pitäisi laittaa noin 50% kaikesta treeniajasta.

Mutta sen sijaan vetävät vuoden päästä jokaisissa treeneissä jotain 3v3v3 -läpisyöttöharjoituksia ilman minkäänlaista liikettä tai edes kiinnostusta siihen harjoitukseen. Ja ovat ihan yhtä heikkoja lajitaidoissa vuodenkin päästä kuin nyt.

[rivers]

Juu. Nyt omankin lapsen joukkueella u11 vaiheessa 4! treeniä viikkoon. Porukasta 2/3 on tason 4-5 pelaajia. Saa nähdä mitä tuosta tulee.

Meillä on käytännössä tämä tilanne. Tosin näistä matalan tason pelaajista yllättävän moni käy ihan innoissaan sen 3x viikkoon. Osa 4x. Niin mikäpä siinä. Pieni seura ja aika vaikea olisi sanoa että maksatte saman verran mutta käykää mielummin vain pari kertaa viikossa.

Harjoituttaminen toki jossain määrin kiharaista kun pitää tasapainoilla edistyneempien tarpeiden kanssa ja sitten niiden kenellä sisäsyrjäsyöttö on vielä vaikeaa. Tasoryhmissä toki.

[Hegetsu]

Mä voin vastata etupeltoon, että suurin osa 4-5 tason pelaajista ei käy vetämässä neljää treeniä viikkoon. Vanhemmat valikoi aikatauluun soveltuvimmat treenit ja muut jää vähemmälle painoarvolle. Pelaajat ei myöskään erityisesti kehity kohti huippua, kun valtaosalta div4-5 pelaajilta puuttuu sisäsyntyinen halu lajin oppimiseen ja sitten taas vaikka niitä treenejä on se neljä viikkoon, niin niissä ei myöskään ehditä harjoittelemaan niitä taitoja jotka noita lapsia veisi eteenpäin. Oletettavasti siis treenaavat suunnilleen samalla ohjelmalla kuin tason 1-3 pelaajat, vaikka tarpeet olisi ihan muualla. Ihan perus vartalonhallinnasta, motoriikasta ja koordinaatiosta pelivälineen peruskäsittelytaitoihin. Joihin noiden kohdalla pitäisi laittaa noin 50% kaikesta treeniajasta.

Mutta sen sijaan vetävät vuoden päästä jokaisissa treeneissä jotain 3v3v3 -läpisyöttöharjoituksia ilman minkäänlaista liikettä tai edes kiinnostusta siihen harjoitukseen. Ja ovat ihan yhtä heikkoja lajitaidoissa vuodenkin päästä kuin nyt.

Tämä oli meilläkin se haaste näissä 4-5 tason ryhmissä, treenejä piti olla paljon jotta niistä pystyi valitsemaan sopivimmat aikatauluun ja sitten treeneissä oli yleensä paikalla kerrallaan maksimissa 2/3 pelaajista niin valmentajalla meinasi mennä hermot kun mitään kuvioita ei voinut treenata kun ei ollut selvää oliko paikalla esimerkiksi yhtään pelaajaa jota oli ajateltu puolustukseen seuraavassa pelissä. Kotipeleihin tuli hyvin pelaajia paikalle mutta jos peli oli yhtään kävelymatkaa kauempana niin pelaajia ei varsinkaa kesäkuussa tai syksyn sateissa paljoa näkynyt... siinä oli sitten valmentajan tai yleensä kenenkään joukkuetoimijan motivaatio koetuksella.

Fiksumpaa olisi ollut vetää kahden tapahtuman linjalla halpaa toimintaa mutta selvällä säännöllä, jos et ole peliä edeltävässä treenissä paikalla niin et pelaa. Näin olisi saanut seuratasolla sekä valmennus- että kenttäresursseja muuhun käyttöön ja toisaalta tekeminen olisi harrastajille ollut ainakin vähän edullisempaa.

[erno]

Juu, nuo on siis ihan yleisesti noteerattuja asioita kaikkialla. Joku tai joitain yksittäisiä esimerkkejä voi löytyä, jossa vaikkapa poikkeuksellisen motivoiva seuravalmentaja voi saada sen ylemmäs, mutta ne on poikkeuksia. Mutta siis todennäköisyyksien mukaan neljällä viikottaisella treenillä 4-5 tason pelaajilla treeniaktiivisuuden keskiarvo on jossain 60% kieppeillä.

[Nigel Kugelschfeir]

Tytöissä kilparyhmäläisilläkin on ties mitä virkkauskerhoa ja jumppaa ettei treeneihin mitenkään ehdi kuin joskus..

[suomiveto]

kun mitään kuvioita ei voinut treenata kun ei ollut selvää oliko paikalla esimerkiksi yhtään pelaajaa jota oli ajateltu puolustukseen seuraavassa pelissä.

Meillä ainakin pitää ilmoittautua treeneihin etukäteen ja aika hyvin kaikki tulee jotka ilmoittaa tulevansa. Jos esimerkiksi joku 15 ilmottautuu niin saattaa joskus käydä niin että joku 1-2 sanoo että ei pääsekään ja 1 sanoo että on tulossa kuitenkin vaikka unohti ilmoittautua.

Useimmiten taitaa kaikki tulla jotka ilmoittaa tulevansa.

[ginikettu]

Meillä ainakin pitää ilmoittautua treeneihin etukäteen ja aika hyvin kaikki tulee jotka ilmoittaa tulevansa. Jos esimerkiksi joku 15 ilmottautuu niin saattaa joskus käydä niin että joku 1-2 sanoo että ei pääsekään ja 1 sanoo että on tulossa kuitenkin vaikka unohti ilmoittautua.

Useimmiten taitaa kaikki tulla jotka ilmoittaa tulevansa.

Näistä pitää usein vähän tiukemmin sanoa, että vanhemmat ymmärtää. Vanhemmat jotka itse ovat olleet joukkueurheilussa mukana ymmärtävät helpommin. Mutta kyllä oman kokemuksen perusteella kaikki on saatu ymmärtämään, ettei homma toimi jos ei voi ennakoida. Vastaavasti lapset myös ymmärtävät tämän kun sitä vaaditaan.

E. Mutta ernon mainitsema aktiivisuus on varmaan harrastajilla aika normaali. Mutta tosiaan jos joukkueessa on pelaajana tai valkkuna joku sosiaalinen liima, niin poikkeuksia voi olla toiseen suuntaan aika paljonkin. Oon muutamia tällaisia lasten valkkuja tavannut, kenellä on hyvin maaginen magneettikenttä joukkueen lapsiin. En tiedä voiko tuollaista oppia vai onko se vain joillain ihmisillä.

[kumikameli]

Lähtökohtaisesti ei se määrä vaan se laatu. Jos puhutaan ns. harrastetason porukoista niin kyllä 4 kertaa viikossa kuulostaa aivan liian monelta treeniltä. Ehkä valmentaja on väärässä joukkueessa tai sitten hän aikoo tehdä "ihmeitä" tuon tason pelaajilla. Ehkä kilpatason pelaajat treenaavat suomessa 4-5 kertaa tuossa iässä. Lapsilla pitää olla mahdollisuus harrastaa mahdollisimman montaa lajia eikä keskittyä ainoastaan yhteen lajiin. Sitä ehtii myöhemmin (ehkä n. 15 vuoden tietämillä) valitsemaan lajin johon sitten haluaa panostaa. Valmentajien pitäisi ehkä toimia hieman enemmän lasten ehdoilla eikä tuijottaisi ainoastaan omaan napaansa. Pätemisentarve on asia mikä kyllä tappaa aika monen lapsen innokkuuden lajiin. Jos kotona pitää tapella treeneihin lähdöstä niin silloin joku on pielessä.

[Valonheitin]

Haasteessa olevien pelaajien kohdalla tapahtumien määrää kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan. Oman kokemuksen mukaan on aika normaalia, että esim. lauantaina pelatun päivän turnauksen jälkeen alkuviikon treenit jäävät usealta väliin. Sinällään harmi, sillä sitä tiettyä jatkuvuutta ja kehittymistä ei oikein näille pelaajille tule, kun viikon jalkapallokiintiö täyttyy liian helposti.

[Singulariteetti]

Haasteessa olevien pelaajien kohdalla tapahtumien määrää kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan. Oman kokemuksen mukaan on aika normaalia, että esim. lauantaina pelatun päivän turnauksen jälkeen alkuviikon treenit jäävät usealta väliin. Sinällään harmi, sillä sitä tiettyä jatkuvuutta ja kehittymistä ei oikein näille pelaajille tule, kun viikon jalkapallokiintiö täyttyy liian helposti.

Kyllä mielestäni haastetasolla täytyy olla suunnilleen sama määrä treenejä tarjolla kuin kilpatasolla. Muuten idea kilpatason pelaajien uskottavasta haastamisesta ei toimi ja pelaajille ja vanhemmille tulee olo, että haastamista ei edes haluta mahdollistaa.

Harrastetasolla voi olla vähemmän tapahtumia, kun tarkoitus on enemmän vain harrastaa.

[Gambinamiäs]

Kyllä mielestäni haastetasolla täytyy olla suunnilleen sama määrä treenejä tarjolla kuin kilpatasolla. Muuten idea kilpatason pelaajien uskottavasta haastamisesta ei toimi ja pelaajille ja vanhemmille tulee olo, että haastamista ei edes haluta mahdollistaa.

Harrastetasolla voi olla vähemmän tapahtumia, kun tarkoitus on enemmän vain harrastaa.

Sama.

[Thalian]

Kyllä mielestäni haastetasolla täytyy olla suunnilleen sama määrä treenejä tarjolla kuin kilpatasolla. Muuten idea kilpatason pelaajien uskottavasta haastamisesta ei toimi ja pelaajille ja vanhemmille tulee olo, että haastamista ei edes haluta mahdollistaa.

Haastetaso on suurimmassa osassa seuroissa vain hämäävästi nimetty roskakori, josta ei kukaan koskaan nouse ylöspäin.

[erno]

Jos sulla on tollanen Suomeen sangen tavanomainen 50 pelaajan ikäluokka, joka jaetaan about 12 pelaajan kilpaan, 12 pelaajan haasteeseen ja loput harrasteeseen, niin logistisesti on todennäköisesti järkevää että kaksi ensimmäistä pelaa ja treenaa yhdessä ja jälkimmäinen poppoo erillään. Mutta siis todellisuus tuollaisissa jengeissä on se, että haasteen etenkin heikomman pään eroa ykkösen kärkeen ei saa joukkue-olosuhteissä millään tavalla kurottua umpeen, vaan se mitä noiden pitäisi tehdä on edelleen se omaehtoinen harjoittelu, jossa oikeasti omaehtoisesti harjoitellaan. Suurimmassa osassa näkemiäni paikkoja tuon eron kuroo umpeen sillä, että treenaa 3-6kk suhteellisen määrätietoisesti, koska tasot on ylipäätään aika heikot. Kilvan heikomman pään ja haasteen kärkipään välinen tasoero on yleisesti olematon, tai itseasiassa aika usein / lähes aina haasteen kärkipää on yksilötaidollisesti parempaa kuin kilvan heikompi pää. Mutta sellasia paikkoja, jossa tuolla haasteella olisi mitään kykyä haastaa ikäluokan top-5 - top-7'ish pelaajia ei tuollaisissa kokonaisuuksissa juurikaan ole, vaan se haastaminen kohdistuu joka tapauksessa lähinnä sellaisiin pelaajiin jotka on jo muutenkin täytepelaajia. Mikä siis monella tavalla johtaa siihen, että se haastaminen on joka tapauksessa näennäistä tai olematonta.

[Hegetsu]

Seurojen pitäisi myös määrittää mikä on kilpaa ja mikä haastetta ja harrastetta. Itse sanoisin, että karkeasti ajateltuna Liiga ja ykkönen on kilpaa, 2 haastetta (ja ehkä kolmosen kärki) ja muut harrastetta. Yksi ongelma haastetason kanssa on monesti se, että haasteen ja kilvan tasoero on liian iso siihen nähden että haaste oikeasti voisi haastaa kilparyhmää. Jos kilpa pelaa esimerkiksi liigaa ja "haaste" kolmosta niin toinen joukkue on 12 alueen parhaan joukossa ja toinen ehkä alueen 80 parhaan joukkueen joukossa. Meillä kilpa, joka ei edes ollut mitään huippua vaan sellainen ykkösen-kakkosen hissiryhmä, voitti haasteen (joka ehkä keskitason kolmosen ryhmä) keskinäisessä peleissä helposti 10 maalilla 25 minuutinkin peleissä eli tällaisessa mallissa haaste ei oikeastaan "haasta" ketään vaan on oma ryhmänsä.

Yksi monista isoista virheistä mitä itse tuli tehtyä jojona oli se, että ei saatu aikaiseksi oikeaa haastetta ja se olisi ehkä saatu kasaan yhteisellä noin 16-18 pelaajan ryhmällä 8v8 maailman aikana missä olisi yritetty pitää kilpa ykkösessä ja haaste kakkosessa peluuttamalla haastessa niitä jotka eivät saa paljoa peliaikaa ykkösessä ja samalla olisi saatu huomattavasti paremmat lähtökohdat 11v11 maailmaan.

[Vanilla Ice]

Monesti nämä nimitykset menevät melko mekaanisesti. Eli ikäluokan parhaat ovat "kilpa" ja sitten "haaste" ja "harraste". Tämän myötä pienemmässä seurassa ns. kilpa voi helposti olla suhteellisesti heikompi kuin toisen ikäluokan haaste. Eli monessa seurassa nuo ovat pelkkiä sanoja vailla todellista merkitystä.

[Nigel Kugelschfeir]

Haasteessa olevien pelaajien kohdalla tapahtumien määrää kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan. Oman kokemuksen mukaan on aika normaalia, että esim. lauantaina pelatun päivän turnauksen jälkeen alkuviikon treenit jäävät usealta väliin. Sinällään harmi, sillä sitä tiettyä jatkuvuutta ja kehittymistä ei oikein näille pelaajille tule, kun viikon jalkapallokiintiö täyttyy liian helposti.

Nämä lepopäivät on lähinnä vanhempien hössötystä. Ei lapset mitään sellaisia tarvii, enemmänkin haaste on siinä että liikutaan muutenkin liian vähän kuin se että joku rasittaisi itseään liikaa joissain tunnin futistreeneissä. Muissa lajeissa vedetään muutenkin pidempiä ja kovempia treenejä jo lapsissa kuin futiksessa. Jossain voimistelussa 10-vuotiaan treenit kestää 2-3 tuntia.

[ginikettu]

Alkaa mennä aiheen ohi, mutta olen samaa mieltä Ernon kanssa, että omaehtoinen harjoittelu on se millä haaste saa kilvan kiinni. Samaten tuo on se missä olisi viisastenkivi eli millä saisi lapset joukkuetreenien lisäksi harjoittelemaan ja pelailemaan omaehtoisesti. Kilpailu on kovaa kännyköitä ja pleikkareita vastaan ja isohko ongelma on myös kulttuurinen eli missä "saa" ja voi harjoitella itse eli puistoihin jne pitäisi saada enemmän sopivia olosuhteita - puistonpenkit voisi olla suunniteltu toimimaan myös syöttöpenkkeinä jne.

Yhden ikäluokastaan todella hyvän lapsen tiedän, että se on aina ollut aika "laiska" joukkuetreenien tai ohjattujen treenien suhteen, mutta se on pelannut päivittäin tuntikausia kavereiden ja sisarusten kanssa.

Toisena esimerkkinä oma päiväkotilainen, mikä haluaa mennä potkimaan palloa koko ajan - eilen reilu 2h aamulla kentällä, päivällä reilu tunti naapurin pihalla pelailua, ja illalla kaveri tuli ovelle kesken ruokailun, niin muutamassa minuutissa tunki ruuan naamaan ja pelikamat päälle ja lähti juoksujalkaa pelaamaan. Muun ajan yritin tehdä töitä lapsen ruinatessa, että mennään sinne tai sinne pelaamaan. Eli tuollaista paloa harjoitteluun ja pelaamiseen kun joukkuetreeneissä saataisiin sytytettyä, niin se kantaisi pidemmälle kuin joukkuetreenimäärien lisääminen. Mutta olosuhteita omaehtoiseen toimintaan on hyvä olla lähietäisyydellä.

[SuomenLamine]

Nämä lepopäivät on lähinnä vanhempien hössötystä. Ei lapset mitään sellaisia tarvii, enemmänkin haaste on siinä että liikutaan muutenkin liian vähän kuin se että joku rasittaisi itseään liikaa joissain tunnin futistreeneissä. Muissa lajeissa vedetään muutenkin pidempiä ja kovempia treenejä jo lapsissa kuin futiksessa. Jossain voimistelussa 10-vuotiaan treenit kestää 2-3 tuntia.

Täysin samaa mieltä. Ei ihme että nuorison kunto rappautuu vuosi vuodelta enempi kun vanhemmat pelkäävät että lapsi yli rasittuu treeneistä. Jo pelkästään kun vilkaisee palloliiton sivuja ja katsoo siellä kuinka paljo  eri ikäluokat tarvitsevat pallollista harjoitusta ja muuta liikuntaa viikossa nii huomaa että harva pääsee näihin määriin. Höpö höpö hommia että yli rasittuu.

[inclusionExclusion]

Täysin samaa mieltä. Ei ihme että nuorison kunto rappautuu vuosi vuodelta enempi kun vanhemmat pelkäävät että lapsi yli rasittuu treeneistä. -- Höpö höpö hommia että yli rasittuu.

Sinänsä samaa mieltä fyysisen rasituksen näkökulmasta.

Mutta henkinen puoli on ihan toinen juttu. Aika moni nuori haluaa, että elämässä on muutakin kuin urheilua - tai ylipäänsä aikataulutettua tekemistä - ja tämä on varsin ymmärrettävä toive. On sitten ihan oma juttunsa, miten eri ympäristöt tähän suhtautuvat. En siis sano, että joka paikassa pitäisi pitää niitä vapaapäiviä, tai että ne olisivat kehittymisen kannalta aina hyvä juttu, mutta ne voivat olla joskus tarpeellisia lajin parissa pysymisen kannalta.

[Nigel Kugelschfeir]

Mä puhun jo alle 10-vuotiaista ja muutenkin jos on neljäkin tapahtumaa viikossa niin siinä on silti 3 iltaa jolloin ei ohjattua toimintaa ole. Phv:ssa ne lepopäivät on ihan järkeviä etenkin tytöissä kun yleensä siinä vaiheessa alkaa ylipeluutus. Nykypäivän aikatauluton toiminta on vaan sitten sitä pleikkarin peluuta tms niin ei siinä ainakaan paljoa kehitystä tarvii odottaa.

Ei se silti pelkästään futiksen ongelma ole. Lapsen toisessa harrastuksessa on neljä turnausta per peliryhmä ja siltikin osa porukasta on jossain mökillä tai ties missä kun pitäisi pelata.  Luulisi että kun harrastus aloitetaan niin haluaisi sitten pelata sitä lajia mutta ei kai sitten.