Mä puhun jo alle 10-vuotiaista ja muutenkin jos on neljäkin tapahtumaa viikossa niin siinä on silti 3 iltaa jolloin ei ohjattua toimintaa ole. Phv:ssa ne lepopäivät on ihan järkeviä etenkin tytöissä kun yleensä siinä vaiheessa alkaa ylipeluutus. Nykypäivän aikatauluton toiminta on vaan sitten sitä pleikkarin peluuta tms niin ei siinä ainakaan paljoa kehitystä tarvii odottaa.
Ei se silti pelkästään futiksen ongelma ole. Lapsen toisessa harrastuksessa on neljä turnausta per peliryhmä ja siltikin osa porukasta on jossain mökillä tai ties missä kun pitäisi pelata. Luulisi että kun harrastus aloitetaan niin haluaisi sitten pelata sitä lajia mutta ei kai sitten.
Ei tässä varmasti sinänsä mitään erimielisyyttä ole.
On varmasti niin, että jos haluaa mennä pitkälle, suht runsas määrä tapahtumia on välttämättömyys.
Mietin lähinnä sitä porukkaa, jolla liekki ei pala ihan niin kovana. Se neljäkin voi olla ihan äärirajoilla, pysyykö kiinnostus. Kyllä noita lopettajia on jonkin verran jotka kokee että kolmet treenit + pelit vkl tarkoittaa että se urheilu vie "kaiken ajan".
En edelleenkään tarkoita, että kaiken tominnan tarvisi olla pumpulista ettei kukaan lopeta. Mutta en pitäisi huonona, että niille pienemmän liekin pelaajille olisi ryhmiä, missä on tietoisesti vähän vähemmän menoa.
Varmaan tämä jo tuli muutenkin selväksi, mutta en myöskään ajattele, että niiden vapaiden päivien rooli olisi välttämättä kehittää pelaajaa, vaan joissain tapauksissa myös se, että pelaaja kokee elämän olevan riittävän rentoa ettei tarvi lopettaa urheilua.
