33ª Giornata

[Signori]

Avauskokoonpanot katsottuani ajattelin, että tämä on se Leivan ja Lulicin vääjämättömän auringonlaskun viimeinen suuri näytös, josta tuskin on tarjolla paljoa, mutta jota kelpaa katsoa miesten hienoja uria muistellen. Olivat sitten kentän ehdottomia kuninkaita, kahden hyökkäyspään sankarin (Correa se jostain syystä aina herää Milania vastaan) kanssa.

Voimia milanistoille harmaantuvaan arkeen Piolin kanssa. Sellaista se on häneltä aina ollut ja on aina oleva.

[The Missionary]

Tää on tää tän kauden stoori Milanin osalta, että jos jossain pelissä tulee turpiin, niin tulee sitten oikein kunnolla 3-0. Kaikin puolin surkea esitys varsinkin sen Orsaton lahjoittaman maalin jälkeen, kun selkäranka napsahti ihan kunnolla.

Hyökkäyksessä itseluottamus on ihan nollissa kaikilta paitsi Zlatanilta ja laatu sen mukaista. Hakan olisi paiskonut tuosta boksin reunalta tänään hattutempun jos olisi vedellyt edes puoliksi sillä laadulla millä Immobile tuossa lopussa, mutta ei tainnut osua edes maalia päin kertaakaan.

Olisiko Piolin nyt vihdoin aika viedä jengi leirille Milanelloon ja saada vielä viimeinen ryhtiliike aikaan. Pääkopastahan tuo homma on tällä hetkellä kiinni ihan sataprosenttisesti.