Yleisömäärät 2021 - anna sakkoa saatana, mutta päästä katsomoon!

[Nysse]

Herätellään ajatuksia ja pohditaan yhdessä!

Mikä olisi ratkaisusi yleisömäärien nostamiseen? Millaisia panostuksia se vaatisi?
Miten saataisiin "tuularit" useammin katsomaan pelejä?
Jos olisit vastuussa, mitä muuttaisit Veikkausliigan markkinoinnissa?

[Kim Suomisen ponnari]

Herätellään ajatuksia ja pohditaan yhdessä!

Mikä olisi ratkaisusi yleisömäärien nostamiseen? Millaisia panostuksia se vaatisi?
Miten saataisiin "tuularit" useammin katsomaan pelejä?
Jos olisit vastuussa, mitä muuttaisit Veikkausliigan markkinoinnissa?

Näkyvyys, näkyvyys, näkyvyys, tarinat, persoonat, näkyvyys, persoonat, näkyvyys.

Veikkausliigalta täysi pyllistys seuroja kohtaan tämä "tehkää itse markkinointinne niin me sitten jaellaan niitä somessa hei" -pööpöily. Kattojärjestön tulisi kaikin mahdollisin tavoin luoda hypeä joukkueiden ja ottelukierrosten ympärille, eikä copypastettaa seurojen tekemiä artikkeleita omiin kanaviinsa tai lainata paikallisaviisien futisuutisointia melkein sanasta sanaan. Byyrin porukoiden remmiin ottaminen oli kauden alussa iso EOM mutta tosiaan homma toimii vain ja ainoastaan somessa, ei niissä kanavissa mihin sarjaan vihkiytymättömät voisi asiaan törmätä tai asiasta kiinnostua.

Sanoma Mafia (joka vittu omistaa sarjan lähetysoikeudet) tekee toki omiin kanaviinsa kivaa "viikottaista" sisältöä, mutta nekin ovat visusti piilossa Ruudun puolella ja sielläkin monen monen monen monen klikkauksen päässä. Paremmin näkyviin näitä saatana ja myös lehdet ja lööpit täyteen Veikkausliigassa operoivien henkilöiden pärstää. Edelleenkin jos Mikkelin Jukurien kolmosketjun laituri pieraisee torstaina himassa Salkkareita katsoessaan, voit olla varma että IS, IL, HS, YLE, STT ja MV laittavat teon vähintäänkin urheilupuolen etusivulle Hollywood-kyltin kokoisin kirjaimin ja SHOKKIWAU-otsikoinnilla. Kolikon futiskääntöpuolella nippanappa uutisoidaan vaikka seurojen järjestämistä yhteiskunnallisista hyväntekeväisyystempauksista, pelaajien henkilökohtaisista futiksen ulkopuolisista kannanotoista tai vaikka kuntavaaliehdokkuuksista. Suomalaispelaajia pelaa ulkomaisissa ammattisarjoissa melkeinpä enemmän mitä änärissä kotimaisia, ja silti vaan jonkun vitun patelaineen uusi lippisostos saa enemmän palstatilaa kuin vaikka Marcus Forssin neljä maalia kilpailullisessa ottelussa tai Nikke Moisanderin viimeinen kevät huipulla Malmön paidassa.

Näkyvyyden jos ei nyt maksimointi niin ainakin helvetinmoinen kohotus valtavirtamediassa olisi jo yksinään takuuvarmasti Veikkausliigan mielenkiintoa tuulareiden silmissä parantava asia. Siinä vaan ei riitä se että KuPS, AC Oulu ja vaikka FC Lahti käärivät hihansa vaan Veikkausliigan itsensä tuli alkaa panostamaan itseensä.

[kiuaskivi]

Herätellään ajatuksia ja pohditaan yhdessä!

Mikä olisi ratkaisusi yleisömäärien nostamiseen? Millaisia panostuksia se vaatisi?
Miten saataisiin "tuularit" useammin katsomaan pelejä?
Jos olisit vastuussa, mitä muuttaisit Veikkausliigan markkinoinnissa?

Kaikille seuran junioreille ja heidän perheille ilmainen sisäänpääsy. Junioreille ei treenejä silloin kun edustusjoukkue pelaa. Tämä olisi panostus tulevaisuuteen, koska seuran kannattajiksi kasvetaan lapsuusiässä ja toimenpide maksaisi itsensä takaisin. Ne seurat, joilla ei ole omia junioreita, pitäisi ehdottomasti olla vähintään pari tuhatta junioripelaajaa, jolloin saadaan hyvä pohja yleisömäärälle jokaiseen otteluun.

Nykyään liigan näkyvyys mediassa on lähes olematonta, minkä takia ottelussa käymisen rutiini pitäisi saada muodostettua siten, että otteluilla olisi vakiintuneet pelipäivät. Mitään järkeä ei ole siinä, että aina saa urheiluruutua katsoessa todeta, oho tänään olisi ollut ottelu. Jos Veikkausliiga olisi Suomen suosituin sarja, ei näitä vakiopelipäiviä tarvitsisi, koska ottelupäivinä kyllä esim. työkaverit, iltapäivälehdet ja radiokanavien aamuohjelmat muistuttaisivat illan ottelusta. Nyt ainoa vaihtoehto on kuitenkin se, että ottelupäivien huomaaminen pitäisi olla rutiininomaista. Ihmiset noudattavat kuitenkin viikosta toiseen samoja rutiineja (salkkarit arkisin klo 19.30, valioliigaa lauantaina klo 17 jne.)

Veikkausliigan brändi on kansan keskuudessa aika huonossa maineessa, joten se kaipaisi myös jonkinlaista uudistamista, josta kirjoitin toiseen ketjuun:

Veikkausliigan pitäisi tehdä brändiuudistus ja vaihtaa nimeksi vaikka "Veikkauksen Jalkapallon SM-liiga". Jatkossa liigan sponsorinimeä voisi vaihtaa helpommin, mutta "Jalkapallon SM-liiga" säilyisi nimessä. Tämän SM-liigan brändissä korostetaan, että liigassa pelataan Suomen mestaruudesta. Lisäksi SM-liiga-sanalla on Suomessa mielestäni varsin hyvä maine. Tärkeä osa brändiuudistusta olisi myös hienon historian korostaminen, sillä tätä liigaa on pelattu Suomessa vuodesta 1930 lähtien ja se on yksi Suomen vanhimmista ja perinteisimmistä palloilusarjoista. Tuodaan historia ja jalkapalloperinteet esille.

Toisekseen suomen kielen yhdyssanasta "Veikkausliiga" ei ainakaan itselleni edes tule pääsponsori Veikkaus mieleen mitenkään. Kuten vastaavasti vaikka sanasta "jalkapallo" ei tule ihmisen jalka mieleen. Siispä Veikkausliigan nimenmuutos ei Veikkauksen kannalta ainakaan vähentäisi heidän näkyvyyttä.

[matchdaypint]

Ekana tulee mieleen otteluohjelma. Eurooppa tyyliin viikonloppu matseja pääasiassa (pe esim yksi matsi, mikä voisi olla ilmanen tv matsi, sitten loput fiksusti jaoteltuna la-su, voisivat kanssa olla vähän eri aikoihin). Toki välillä myös viikolla pelejä, mutta pyrkimys siihen, että jengeillä tasainen määrä matseja eikä niin, että toisella 5 pelattua ja toisella 9. Ymmärrän, että Stadioneilla muita tapahtumia yms ja päivämääriä vaikea sovittaa, mutta musta viikonloppu painotus otteluissa olis tärkeetä.

Myös useampi ilmaiskanavalta tuleva tv matsi nostaa varmasti pitkässä juoksussa myös tuulareiden kynnystä tulla peleihin, kun Riitta ja Risto Seinäjoella katsovat perjantaina Hakan iskevän lisäajalla voittomaalin dramaattisten vaiheiden jälkeen ja toteavat toisilleen, että lähetäänkö ens viikolla matsiin!

Jotenkin sellanen selkeys otteluohjelmassa on musta tärkein. Itse Saksassa useaan otteeseen asuneena (tiedän,siellä fudiksen asema täysin eri kuin Suomessa eli huono vertauskohde) huomannut, että myös ne ei niin suurimmat jalkapallon ystävät ovat hyvin kartalla siitä missä mennään kauden osalta ja tietävät ketkä pärjäävät ja ketkä eivät. Toki lajin näkyvyys mediassakin siellä niin suuri että sillä osansa asiaan, mutta muistan esimerkiksi ensimmäisellä Saksan visiitilläni 17-vuotiaana isäntäperheeni jalkapallosta ei niin paljoa välittävän äidin kysyneen aina maanantaina aamupalapöydässä että "no, olikos se tällö viikolla sitten Bremen/Köln vastassa?“ Vaikka jalkapallo ei sinänsä kiinnostanut, elettiin oman kaupungin seuraa tukien ja olettamus oli aina se että viikonloppuna pelataan.

Myös ottelutapahtumien ympärille voisi rakentaa enemmän. Varsinkin Euroopassa matkalla stadionille on happeningiä ja stadionin edessä kojuja mistä saa makkaraa, olutta ja muita virvokkeita ja musiikki pauhaa. Siinäkin hyvä vaihtoehto pregame kuppiloille ja olisihan se kiva näky kun stadionin edessä actionia ja hyvää meininkiä ennen peliä, varmasti sekin houkuttelisi lisää osallistujia tapahtumaan. Ja tapahtuman ympärille rakentaminenkin ja itse tapahtuman mainostaminen helpompaa, jos pelit viikonloppuisin. Ymmärrän, että tähänkin esteitä ja vaikeuttavia tekijöitä on, mutta nämä omia mietteitä!

[Puupiä]

Herätellään ajatuksia ja pohditaan yhdessä!

Mikä olisi ratkaisusi yleisömäärien nostamiseen? Millaisia panostuksia se vaatisi?
Miten saataisiin "tuularit" useammin katsomaan pelejä?
Jos olisit vastuussa, mitä muuttaisit Veikkausliigan markkinoinnissa?

Menee ehkä lievästi OT:ksi, mutta ei paljoa. No TV-oikeudet omistaa Sanoma, jolla ei ole TV:n puolella enää omia uutisia tai urheilu-/tulosruutua. En tiedä paljonko Ruutu pyytää esim. Yleltä korvausta kuvamateriaalista vaikkapa urheiluruutua varten? Tuskin on hyvä bisnes, sillä sen verran harvoin näkee Veikkausliigapelejä urkkaruudussa. Heitänpä pienen täkyn… Entä jos YLE saisi ne kaikki tarvitsemansa videomateriaalit Urheiluruutua varten ilmaiseksi? Mitä tapahtuisi? Kasvaisiko koko sarjan näkyvyys ja kiinnostavuus? Sanoma menettäisi ne Ylen mahdollisesti maksamat korvaukset, mutta vastineeksi saisi varmasti enemmän Ruutu+ tilaajia. Ja kun tulee lisää tilaajia, niin tunnettavuus lisääntyy. Porukka alkaa kiinnostua tuotteesta kun sitä näkyy enemmän. Väkeä alkaa valumaan enemmän myös katsomoihin ja seuratkin saavat tätä kautta lisää rahaa. Sponsorit kiinnostuvat myös enemmän kun seuraajia tulee lisää. Vaikuttais äkkiä win, win, win tilanteelta. Eli annetaan vähän (ilmaiseksi), mutta saadaankin takaisin (toista kautta) enemmän.

[Mino]

Veikkausliigan yleisömäärät ovat puhuttaneet niin kauan kuin itse muistan seuranneeni aktiivisesti kotimaista pääsarjapalloilua. Ratkaisun löytäminen ei ole yksinkertaista eikä yksittäistä viisasten kiveä ole varmastikaan olemassa. Viimeiset kaksi kautta on pelattu poikkeusolosuhteissa, jotka ovat kurittaneet seurojen taloutta ja sitä kautta pienentäneet monessa paikassa esimerkiksi markkinointiin käytettäviä resursseja.

Edellisessä viestissä pyydettiin kuitenkin ratkaisuehdotuksia tai keskustelun avausta ja olkoon tämä viesti nyt omalta osaltani sellainen. Aivan ensimmäiseksi kääntäisin katseeni Veikkausliigan toimistolle ja operatiivisen johdon yläpuolella toimivaan hallitukseen. Mielestäni Marjamaa on tehnyt vaikeassa positiossa erinomaista työtä kotimaisen pääsarjan eteen, mutta hänen rinnalleen tarvittaisiin lisää intohimoisia ja jalkapallosta hengittäviä ihmisiä. Näillä ihmisillä tulisi myös olla kyky hahmottaa realistisesti nykytilanne ja katsoa sitä mahdollisimman objektiivisesta näkökulmasta.

Mikäli koko toimisto ja sen yläpuolella oleva hallitus elää kuplassa, jossa meillä on kaikki hyvin, pitäisi se kupla puhkaista välittömästi. En sano, että asia olisi näin, mutta ulkopuolelta katsottuna näen ilmassa vaarallisia merkkejä - aina Huuhkajien arvokisahuumaan tuudittautumisesta yksittäisten seurojen orastavaan ”euromenestykseen”.

En tiedä onko Veikkausliigalla joku selkeä strategia tuleville vuosille, mutta mikäli sellaista ei ole, tulisi strategiatyö aloittaa välittömästi. Mistä strategiatyö sitten alkaa? Yksinkertaisesti tulostaululta. Strategian ensimmäisessä vaiheessa pyritään löytämään kysymys mm. seuraaviin kysymyksiin: ”Missä olemme nyt?” ”Mihin haluamme mennä?” ja ”Millä tavalla saavutamme tavoitteemme?” Näiden pohjalta luodaan visio ja määritetään strategia, joka toimii karttana kohti visiota. Tarpeen tullen strategiaa päivitetään vastaamaan vallitsevia olosuhteita.

Omasta mielestäni Veikkausliigan pitäisi lyhyellä tähtäimellä pystyä saavuttamaan valtakunnan tasolla selkeä kakkospaikka, heti ummehtuneen ja suljetun jääkiekkoliigan eli Lügan jälkeen. Pidemmällä tähtäimellä ohitus pitäisi olla täysin mahdollinen, mutta realistisesti katsottuna se ei tule tapahtumaan välttämättä tällä vuosikymmenellä. Juuri nyt tulostaulu näyttää kuitenkin tietyillä mittareilla karua kieltään, eikä tilanne tule välttämättä helpottamaan. Kansallislajimme pesäpallo viettää ensi vuonna juhlavuottaan ja Veikkausliigan alkuhuipennuksen aikaan Suomessa pelataan jääkiekon MM-kisoja. Ensi vuosi tulee siis olemaan jo lähtökohdiltaan todella haastava.

Veikkausliiga on käsittääkseni jo vuosien ajan tehnyt töitä TV-tuotteen arvon korottamiseksi, mutta onko se näkynyt käytännössä? Arvo ja sarjan kiinnostus tulee nousemaan uusien stadioneiden myötä, mutta onko varsinaiselle tuotteelle tapahtumassa yhtään mitään, niin kauan kun Veikkausliiga on Ruudun tuotteena? Onko Sanomalla aito kiinnostus kehittää sarjaa ja kuinka paksulla tussilla Veikkausliiga on piirretty Sanoman strategiaan? Tähän minulla ei ole vastausta, mutta täydellisessä maailmassa TV-kumppani tekisi mielestäni huomattavasti nykyistä enemmän töitä sarjan kiinnostuksen kasvattamiseksi.

Tulevina vuosina olosuhteet siis tulevat nousemaan avainasemaan. Uudet stadionit ja nuorempien ikäluokkien kasvaminen kohti aikuisuutta vaikuttanee siihen, että jalkapallo pystyy haastamaan tosissaan myös Lügan. Pesäpallo tulee jäämään kauas taakse, kunhan vanhemmat ikäluokat vaihtuvat nuorempaan, mutta…

Todellinen haaste Veikkausliigalle tulee kuitenkin ulkomailta. Jalkapallon globalisoituminen ja huippuluokan TV-tuotteet täyttävät kanavat jo nyt ja siinä missä CMore ja Viaplay markkinoivat isolla hauiksella kv-sarjoja, keskittyy Ruutu haalimaan valikoimaansa kaikki mahdolliset kotimaiset pääsarjat, lukuun ottamatta menettämäänsä Lügaa. Nähdäkseni Veikkausliigan tulisi siis, keinolla millä hyvänsä, päästä osaksi eurooppalaista jalkapalloperhettä ja karistaa muiden kotimaisten lajien pölyt jaloistaan. Niin kauan kun Veikkausliigan tuote on samassa paikassa pesäpallon, salibandyn jne kanssa, rinnastuu se tuulipuvun silmissä näihin lajeihin. Miettikääpä tilannetta, jossa Veikkausliiga olisi samassa paketissa kuin Valioliiga ja Bundesliiga tai vaikkapa samassa paketissa kuin Serie A ja La Liga. Uskoisin, että tuulipuvun kynnys sarjan seuraamiseksi tässä etäkannattajien luvatussa maassa olisi huomattavasti nykyistä matalampi. Yhtälö ei kuitenkaan ole yksinkertainen ratkaistavaksi ja muuttujia on todella paljon.

Askeleet kohti kuvaamaani skenaariota lähtisivät varmasti siitä, että ainakin lähes jokaisella pääsarjassa pelaavalla seuralla olisi oma ympärivuotinen stadion. Tällöin otteluohjelma voitaisiin rakentaa helpommin ”runkopäivien” varaan ja syntyisi ”kotimaisen jalkapallon rytmi”. Tällä hetkellä otteluohjelmaa suunnitellaan ties minkä kissanristiäisten ehdoilla ja tietyissä kaupungeissa jalkapallo on stadionvarauksissa sijoilla ynnä muut. 90-luvulla SM-liigassa pelattiin ti, to ja la, sunnuntaina oli yksi matsi Hockey Nightia. Tämä rytmi toimi ainakin kyseisessä kontekstissa ja muistan avanneeni noina päivinä teksti-tv:n sivun 221. Kotipaikkakunnalla kun ei ollut joukkuetta. Mikäli kuitenkin olisi ollut, olisi seuraaminen ollut huomattavasti nykyistä helpompaa.

Alkuperäinen kysymys pyysi ratkaisua sille, miten saada ihmisiä katsomoihin. Nostin TV-tuotteen esille kuitenkin siksi, että useimmalle tuularille se voi olla ensikosketus lajiin tai seuraan. Vai moniko teistä tämän lukeneista Liverpool-faneista on löytänyt rakkautensa vierailemalla tyhjiöstä Anfieldilla? Varmasti joku, mutta suurimmalle osalle ensimmäinen kosketus tapahtuu television kautta. Siksi sen merkitys on mielestäni erittäin oleellinen siinä vaiheessa, kun mietitään miten saada yleisömääriä kasvuun. Tuotteen pitää näyttää hyvältä ja satunnaiselle katsojalle pitäisi syntyä fiilis: ”Tuonne mä vielä joskus haluan mennä”.

Televisiosta päästään aasinsillan kautta sosiaaliseen mediaan. Edellisessä osiossa en antanut ratkaisuita, vaan heittelin ilmaan ajatuksia. Osa niistä on varmasti naiiveja, mutta mitä sitten? Ennakkoluulottomuus ja unelmointi avaa usein ovia, joita varovaisimmat konservatiivit eivät edes pysty hahmottamaan.

Sosiaalisessa mediassa Veikkausliiga soittaa vuoden 2008 viulua. Tästä ei voi syyttää yksittäisiä henkilöitä, vaan kohdistaisin katseeni seuroihin, jotka omistavat oman tuotteensa. Ensimmäisessä vaiheessa Veikkausliigan toimistolle pitäisi pystyä palkkaamaan ammattitaitoinen ja kunnianhimoinen markkinointiviestinnän osasto, joka haluaisi olla yksinkertaisesti Suomen paras pääsarjatason sosiaalinen media. Matkaa tähän olisi mielestäni n. 6kk.

Lüga on kokoonsa ja TV-tuotteeseensa nähden uskomattoman heikko ja Suomen parasta duunia tällä saralla on tehty varmasti viimeisten vuosien aikana jääkiekon Mestiksessä ja Miesten Ykkösessä. Myös Superpesis on löytänyt oman tapansa tehdä sisältöä ja heidän historiapätkänsä ovat melkoisen EOM vs. Veikkausliiga. Suomen osaavimmat sisällöntuottajat tiedetään ja heidät/heidän kaltaisensa olisi uskoakseni helppo houkutella sisään, mikäli tähän olisi halua. Yksittäisissä seuroissa ja Miesten Kakkosen tilejä ylläpitäneessä tahossa piilee varmasti myös potentiaalia, joka pitäisi vain saada nyt sinne minne se kuuluu - pääsarjan viestintään. Byyrin mukaan ottaminen tälle kaudelle oli hyvä alku, mutta onko Byyri saanut seuroilta haluamaansa tukea? Epäilen tätä. Siksi tekijät pitäisi saada suoraan Veikkausliigan alle.

Missä vika? Rohkenen sanoa, että Veikkausliigan omistavien seurojen operatiivisessa johdossa istuvissa henkilöissä, sekä osaltaan heille annetuissa resursseissa. ”Ei ehdi, ei jaksa, ei kiinnosta. Europaikkaa tavoitellaan” Sosiaalinen media ei ole prioriteetti yksi, eikä edes numero seitsemän. Se on jossain ym. sijoilla, vaikka sen pitäisi olla todella korkealla. Ammattimaisesti Veikkausliigan tasolta johdetulla viestinnällä ja nuorekkaalla otteella sarja pyyhkäisisi nopeasti somekuplassa kilpailijoidensa ohi. Sen jälkeen olisi mahdollista saada katsomoihin myös nuorempia ihmisiä ja kenties jopa istuttaa kannattajuuden siemen johonkin heistä. Tämä vaatii kuitenkin halua ja ymmärrystä myös asioista päättäviltä tahoilta.

Konkreettisesti Veikkausliiga kaipaa raikkautta, rohkeutta, vastakkainasetteluita ja kotimaisten nuorten pelaajien kasvutarinoita. Kotimainen pääsarjamme on ennen kaikkea kasvattajasarja, jonka kirkkaimmat timantit pelaavat tulevaisuudessa maamme värien puolesta. Veikkausliiga ei ole pöhöttyneiden seurapomojen taisteluareena, jossa ainoa merkittävä mittari on urheilullinen tulos. Lisää seksiä, lisää rohkeutta ja helvetisti lisää klippejä. Sisältö helposti jaettavaksi ja tarvittaessa koulutus seuroille jokaisen kauden alussa.

Nyt on niin helvetin pitkä viesti, että en edes muista enää mistä aloitin. Get them young ja olosuhteet sekä TV-tuote kuntoon. Tähän on hyvä päättää. Pahoittelut, mikäli meni sekavaksi, mutta tämä oli yhden ihmisen henkilökohtainen näkemys ja toivottavasti jonkin sortin keskustelun jatke.

ps. Näemmä pari viestiä tuli välissä, joten saattaa olla toistoa.

EDIT: pari typoa

[pilkku seiska]

Yksi asia, mikä muissa palloilutapahtumissa - esimerkiksi pesiksessä, jääkiekossa ja lentopallossa - on erona kotimaiseen futikseen, on katsomokulttuurin interaktiivisuus: usein koko katsomo osallistuu yksinkertaisiin huutoihin ja niitä säestäviin taputuksiin. Lopussa kaikille tulee fiilis, että on yrittänyt tehdä kaikkensa oman joukkueensa menestyksen eteen, vaikka joukkue häviäisikin.

Jalkapallossa katsomokulttuuri tuntuu olevan aika hierarkista: päädyt laulavat laulujaan ja pitävät metakkaa, mutta tuulipukukatsomossa on kuin kirjoittamattomana sääntönä se, että pitää istua hiljaa rivissä kuin kirkossa konsanaan. Jotkut ehkä haluaisivat osallistua kannustukseen enemmänkin, mutta toisaalta pitävät fanipäätyihin menemistä liian hardcorena.

Ehkä kotijoukkueiden faniryhmät toisinaan voisivat hajaantua pienemmiksi joukoiksi muihin katsomolohkoihin, jolloin nähtäisiin, saataisiinko stadionille tämän myötä enemmän vuorovaikutteisuutta. Varsinkin kevään ja syksyn matseissa olisi hyvä myös tuulareiden taputella ja hyppelehtiä, koska pari tuntia kylmissään istuminen tuottaa lähinnä vain harmitusta.

[Floppi]

Jalkapallossa katsomokulttuuri tuntuu olevan aika hierarkista: päädyt laulavat laulujaan ja pitävät metakkaa, mutta tuulipukukatsomossa on kuin kirjoittamattomana sääntönä se, että pitää istua hiljaa rivissä kuin kirkossa konsanaan. Jotkut ehkä haluaisivat osallistua kannustukseen enemmänkin, mutta toisaalta pitävät fanipäätyihin menemistä liian hardcorena.

Ehkä kotijoukkueiden faniryhmät toisinaan voisivat hajaantua pienemmiksi joukoiksi muihin katsomolohkoihin, jolloin nähtäisiin, saataisiinko stadionille tämän myötä enemmän vuorovaikutteisuutta. Varsinkin kevään ja syksyn matseissa olisi hyvä myös tuulareiden taputella ja hyppelehtiä, koska pari tuntia kylmissään istuminen tuottaa lähinnä vain harmitusta.

Johan tuota HIFK pienimuotoisesti teki pandemian aikana kun Klacken pakotettiin osin Itään. En ole kuitenkaan kuullut sen enempää mielipiteitä oliko tuosta erityisesti hyötyä yleisön aktivointiin.

Oma vaatimaton mielipiteeni on että n.s. tuularikatsomoissa saa kyllä ääneen kannattaa, mutta sattuneesta syystä sinne päätyvät monesti eivät halua. Ainoastaan merkityksillisimmissä peleissä alkaa tyyneimmätkin sedät kuumeta, kannattaa ja huudella.

[Raahaaja]

Sinänsä tätä keskustelua on käyty varmaan ikuisuus ja aina tähän vaan palataan. Tämän vuoden yleisömäärissä varmasti heilahduksia osaksi ihan inhimillisistä syistä johtuen.

Mutta jos sitten laajempaa pohdintaa liigan kiinnostavuuden kasvattamisesta.

Jotenkin en usko mihinkään sirkushuveihin, hokkuspokkuksiin. Että vaikutusta olisi kovalla somettamisella, tai sillä että liiga brändää itseään armotta, en juuri usko tuohon. Sinänsä toivotan kyllä ’’uuden ilmeen’’ ja brändin tervetulleeksi jos sellainen on joskus tulossa.

Kaiken lähtökohtana oltava: seurat keskiöön! Suomessa seuroilla oltava itseisarvo, alueensa ja kaupunkinsa edustajana. Haluaisin nähdä enemmän nimenomaan seuroilta paikallisuutensa korostamista, olla vaikuttava ja kiinnostava siellä omassa toimintaympäristössään. Tehokkaampaa ja aggressiivisempaa markkinointia, kohdennettuna. Profiilipelaajista tehtävä vielä selvemmin joukkueensa keulakuvia. Tietysti graafinen ilme täytyy olla kunnossa myös.

Nuorempien potentiaalisten kannattajien lisäksi lähtisin hakemaan uusia kannattajia myös varttuneemmasta väestä. Kolmikymppisistä ylöspäin neli-viiskymppisiin asti on varmasti vielä potentiaalia, etenkin suurissa kaupungeissa. Kausarimarkkinointi kuntoon heti alkutalvesta ja nimenomaan myydä niitä nimien kautta.

Ainakin ennen koronaa väki kävi katsomoissa ihan tyydyttävään tahtiin, ottaen huomioon jalkapallon aseman Suomessa. Toivottavasti tahti jatkuu edes entisellään tulevaisuudessakin, ja miksei vielä parempana. Seurojen on ainakin tehtävä itsensä isoiksi ja näkyviksi tässä koitoksessa.

[freebird]

Jotenkin en usko mihinkään sirkushuveihin, hokkuspokkuksiin. Että vaikutusta olisi kovalla somettamisella, tai sillä että liiga brändää itseään armotta, en juuri usko tuohon. Sinänsä toivotan kyllä ’’uuden ilmeen’’ ja brändin tervetulleeksi jos sellainen on joskus tulossa.

Kaiken lähtökohtana oltava: seurat keskiöön! Suomessa seuroilla oltava itseisarvo, alueensa ja kaupunkinsa edustajana. Haluaisin nähdä enemmän nimenomaan seuroilta paikallisuutensa korostamista, olla vaikuttava ja kiinnostava siellä omassa toimintaympäristössään.

Mä oon tähän asti tästä hyvin samoilla linjoilla.

Musta kuitenkin tuntuu, että yksi syy Veikkausliigan epäonnistumiseen on juuri tämä ”tuote kuntoon” -lähtöinen ajattelutapa. Lähdetään ikään kuin liikkeelle pinnan kiillottamisesta: jos meillä on kivemmat stadionit, raidat nurmessa, lämmitetyt autopaikat, kiva somepreesens, valioliigatason tv-lähetykset, flow-festarin tasoinen ottelutapahtuma jne. niin yleisö löytää paikalle.

Mutta ei se ole löytänyt, eikä tule löytämäänkään tällä ajattelutavalla.

Tässä lähdetään kehittämistyössä väärästä suunnasta liikkeelle. Jalkapalloseura tarvitsee ympärilleen yhteisön ja tuekseen identiteetin siinä elinympäristössä, jossa se vaikuttaa. Näitä jalkapalloseurojen tukipilareita ei ole ikävä kyllä Suomessa kovinkaan monen seuran perustuksiin valettu.

Seuroihin pitäisikin palkata enemmän yhteisönkehittämisen ammattilaisia, eikä pelkästään markkinoinnin ja myynnin ammattilaisia.

[haksu]

Myös ottelutapahtumien ympärille voisi rakentaa enemmän. Varsinkin Euroopassa matkalla stadionille on happeningiä ja stadionin edessä kojuja mistä saa makkaraa, olutta ja muita virvokkeita ja musiikki pauhaa. Siinäkin hyvä vaihtoehto pregame kuppiloille ja olisihan se kiva näky kun stadionin edessä actionia ja hyvää meininkiä ennen peliä, varmasti sekin houkuttelisi lisää osallistujia tapahtumaan. Ja tapahtuman ympärille rakentaminenkin ja itse tapahtuman mainostaminen helpompaa, jos pelit viikonloppuisin. Ymmärrän, että tähänkin esteitä ja vaikeuttavia tekijöitä on, mutta nämä omia mietteitä!

Itsekin näkisin, että ottelutapahtumasta pystyis rakentamaan ihmisille luontevan kohtaamispaikan, mikä saisi ihmisiä paremmin liikkeellä ja saapumaan paikalle aiemmin kuin varttia ennen vihellystä.

Mutta en usko, että tuota tulee tapahtumaan, koska ei ole riittävää kärsivällisyyttä. Pari kertaa saatetaan yrittää rakentaa isompaa ottelutapahtumaa, mutta sitten palataan normaaliin, kun ei olekaan välitön menestys. Fakta on kuitenkin se, että uusien tapojen oppiminen ja omaksuminen vie aikaa, kulttuurimuutoksesta puhumattakaan.

[Kausari]

Yksi asia on nämä todella typerät viisut, mitä eri seuroissa on. Haista vittu lahti tai homohomohjk. Nuo on niin järjettömän typeriä ja naurettavia juttuja, että kuka täysijärkinen ihminen näitä haluaa vapaaehtoisesti  kuunnella? Ihan samanlaisia 'lauluja' on muillakin seuroilla. Yritetään olla jotain kovaa poikaa, mutta tuo vaan laittaa pikkupojat naurattamaan tai jätetään matsit väliin. Helpommin jätetään matsit väliin. Lätkän puolella on omat typeryytensä, niin ns 'kuningas jalkapallo' voisi näyttää suuntaa ja saada matseihin niitä ihmisiä, joille tappelut, karalahdet ja homohomot ei kiinnosta. Pesis on perseestä, mutta tunnelma on 'hyvää'. Kuten lentis ja koris. Jalkapallo on ainut joukkuelaji Suomessa, jossa yleisö ei ole ottelussa mukana. Pl pienten kyläseurojen matsit.

[tietäjae]

Yksi asia on nämä todella typerät viisut, mitä eri seuroissa on. Haista vittu lahti tai homohomohjk. Nuo on niin järjettömän typeriä ja naurettavia juttuja, että kuka täysijärkinen ihminen näitä haluaa vapaaehtoisesti  kuunnella? Ihan samanlaisia 'lauluja' on muillakin seuroilla. Yritetään olla jotain kovaa poikaa, mutta tuo vaan laittaa pikkupojat naurattamaan tai jätetään matsit väliin. Helpommin jätetään matsit väliin. Lätkän puolella on omat typeryytensä, niin ns 'kuningas jalkapallo' voisi näyttää suuntaa ja saada matseihin niitä ihmisiä, joille tappelut, karalahdet ja homohomot ei kiinnosta. Pesis on perseestä, mutta tunnelma on 'hyvää'. Kuten lentis ja koris. Jalkapallo on ainut joukkuelaji Suomessa, jossa yleisö ei ole ottelussa mukana. Pl pienten kyläseurojen matsit.

Lisätietoja tästä? Omat kokemukset on tasatahtiin taputtaminen vain koodiston mukaisissa tilanteissa, naistenpeleissä setämiehet huorittelemassa vastustajia, päätön rummutus vastustajan hyökätessä (koris) ja ilmaisten ämpärien jako katsomoon, joita hakata pelin aikana. Katsojien keski-ikää näissä lajeissa katsomalla, ei kauhean ruusuista kuvaa voi antaa katsojamääristä 10-15v päästä. Tälläisenä alle 40v miehenä tuntee näiden lajien katsomoissa jo aika nuoreksi.

Lapsille arveluttavia chantteja löytyy vain muutamalta seuralta, eikä niitäkään joka matsissa tai kokoajan vedetä. Jos nykypäivänä luulee, että lapsesi kuulee vitun tai homon ensimmäistä kertaa Veikkausliigaottelussa, niin aika kujalla saa olla lapsenkasvatuksesta. Pitäisikö siis kaikki intohimo ja vastakkainasettelu kieltää ja antaa sakkoja Lahelle?

[Hippo04]

Yksi asia on nämä todella typerät viisut, mitä eri seuroissa on. Haista vittu lahti tai homohomohjk. Nuo on niin järjettömän typeriä ja naurettavia juttuja, että kuka täysijärkinen ihminen näitä haluaa vapaaehtoisesti  kuunnella?

Tästä muistuukin mieleen parin kolmen vuoden takainen HJK - FC Lahti matsi. Jostain käsittämättömästä syystä juuri tämä oli valittu perhe/junnu tjsp otteluksi. Tuskin tuli montaa vakiokävijää tuosta porukasta, sen verran hämmennystä nuo viisut herättivät junnujen vanhemmissa.

[uh]

Ei niitä junnuja taida muutenkaan edustusjoukkueen pelit kiinnostaa. Jokainen klubijunnu saa kausikortin, paljonko heitä on 3000? Peleissä ei paljoa näy.
Ehkä kaikki on yritetty, massoja ei vaan kiinnosta, niin paljon on muutakin viihdettä tarjolla.

[sjksjksjk]

Suhteutettuna HJK:n yleisömäärät on koko liigan ylivoimaisesti surkeimpia. Koko pääkaupunkiseutu täynnä ihmisiä, joukkue menestyy ja lisäksi katsojilla on jonkunlaiset olosuhteet. Sen lisäksi HJK:n peleissä käy paljon sellaisia ihmisiä jotka saapuu matsiin vierasjoukkueen takia. Esim. kun KuPS tai Haka saapuu kaupunkiin löytyy pääkaupunkiseudulta paljon vierasjoukkueen faneja. Toista se on jossakin maaseudulla jossa harvemmin asustelee/työskentelee HJK:n faneja

[kakkakukkanen]

Suhteutettuna HJK:n yleisömäärät on koko liigan ylivoimaisesti surkeimpia. Koko pääkaupunkiseutu täynnä ihmisiä, joukkue menestyy ja lisäksi katsojilla on jonkunlaiset olosuhteet. Sen lisäksi HJK:n peleissä käy paljon sellaisia ihmisiä jotka saapuu matsiin vierasjoukkueen takia. Esim. kun KuPS tai Haka saapuu kaupunkiin löytyy pääkaupunkiseudulta paljon vierasjoukkueen faneja. Toista se on jossakin maaseudulla jossa harvemmin asustelee/työskentelee HJK:n faneja

Hauskaa tämä ikuinen ulina siitä että Veikkausliigan paskat katsojaluvut on Klubin vika. Käsittääkseni samalla talousalueella pelaa samaa liigaa pari muutakin jengiä, jotka omiin panostuksiinsa nähden pärjääkin ihan hyvin mutta silti eivät vedä katsomoihinsa edes puolta siitä mitä HJK tekee.

EDIT: Ei HJK-kannattajia voi ainakaan menestyshuoriksi syyttää - eivät tule katsomoon edes ikuisen dominanssin aikana vaan jäävät mieluummin kotiin.

[Kausari]

Suhteutettuna HJK:n yleisömäärät on koko liigan ylivoimaisesti surkeimpia. Koko pääkaupunkiseutu täynnä ihmisiä, joukkue menestyy ja lisäksi katsojilla on jonkunlaiset olosuhteet. Sen lisäksi HJK:n peleissä käy paljon sellaisia ihmisiä jotka saapuu matsiin vierasjoukkueen takia. Esim. kun KuPS tai Haka saapuu kaupunkiin löytyy pääkaupunkiseudulta paljon vierasjoukkueen faneja. Toista se on jossakin maaseudulla jossa harvemmin asustelee/työskentelee HJK:n faneja

Ok. Oli kiva tietää. Mikä pointti sinulla olikin?

[Bulebule]

Yksi asia, mikä muissa palloilutapahtumissa - esimerkiksi pesiksessä, jääkiekossa ja lentopallossa - on erona kotimaiseen futikseen, on katsomokulttuurin interaktiivisuus: usein koko katsomo osallistuu yksinkertaisiin huutoihin ja niitä säestäviin taputuksiin. Lopussa kaikille tulee fiilis, että on yrittänyt tehdä kaikkensa oman joukkueensa menestyksen eteen, vaikka joukkue häviäisikin.

Jalkapallossa katsomokulttuuri tuntuu olevan aika hierarkista: päädyt laulavat laulujaan ja pitävät metakkaa, mutta tuulipukukatsomossa on kuin kirjoittamattomana sääntönä se, että pitää istua hiljaa rivissä kuin kirkossa konsanaan. Jotkut ehkä haluaisivat osallistua kannustukseen enemmänkin, mutta toisaalta pitävät fanipäätyihin menemistä liian hardcorena.

Tähän voisi olla lääkkeenä ''päätyjen'' ja muiden katsomojen välinen vuorohuutelu. Maajoukkueen ja helsinkiläisten joukkueiden peleissähän tätä ainakin harrastetaan. Ei varmasti joo lähde ensimmäisillä kerroilla vastaukset tuulariosastolta, mutta tarpeeksi kun toistoja tulee, niin porukan luulisi lähtevän mukaan huuteluun enenevissä määrin.

[Kausari]

Kaikki huutaa yhdessä 'homohomohjk'

[kiuaskivi]

Jos yleisömääriä ajatellaan ulkopuolisen näkökulmasta, mitkä asiat saisi teidät lähtemään jonkun toisen lajin, vaikka koripallo-, lentopallo- tai salibandyotteluun?

Itse mietin, että todennäköisesti jonkun toisen pitäisi pyytää minua lähtemään mukaan. Jos itse tekisin päätöksen mennä otteluun, se johtuisi todennäköisesti siitä, että otteluareena sijaitsisi hyvin lähellä kävelymatkan päässä. Tällöinkin se olisi varmasti vain kertaluontoinen käynti. Syyt miksi en menisi näiden muiden lajien otteluihin on, että lajit ovat itselle vieraita, pelaajat ovat tuntemattomia ja luultavasti tuntisin itseni ottelussa ulkopuoliseksi.

[Puupiä]

Jos yleisömääriä ajatellaan ulkopuolisen näkökulmasta, mitkä asiat saisi teidät lähtemään jonkun toisen lajin, vaikka koripallo-, lentopallo- tai salibandyotteluun?

Itse mietin, että todennäköisesti jonkun toisen pitäisi pyytää minua lähtemään mukaan. Jos itse tekisin päätöksen mennä otteluun, se johtuisi todennäköisesti siitä, että otteluareena sijaitsisi hyvin lähellä kävelymatkan päässä. Tällöinkin se olisi varmasti vain kertaluontoinen käynti. Syyt miksi en menisi muiden lajien otteluihin on, että lajit ovat itselle vieraita, pelaajat ovat tuntemattomia ja luultavasti tuntisin itseni ottelussa ulkopuoliseksi.

Kyllähän tuo kaverin pyytäminen on varmasti yksi iso seikka. Toinen voisi liittyä johonkin tuttuun tai puolituttuun pelaajaan, jonka haluaa nähdä. Kolmas voisi olla se, että on oman kylän joukkue, jonka pelissä on jokin (iso?) panos. Ja neljäs voisi olla vaikka semmoinen, että ihan ekstempore tulee oikeaan aikaan jokin innostava ja näyttävä mainos pelistä ja sattuu olemaan ns. luppoaikaa. Peli lähellä, eikä vaadi isoa vaivaa. Helppo lähteä yms.

[Chief Innanen]

Yleisin syy olla lähtemättä peliin on vallitseva käsitys, jonka mukaan:

-Peli on paskaa potkupalloa

-Otteluissa on huono tunnelma

-Huligaanit huutelevat homovittua ja tappelevat

Imago on huono, ja jopa vääristynyt. Syitä tähän on useita, osa on korjattavissa helpommin ja toiset vaativat kovempaa työtä.

Otetaan vaikka esimerkki, törmään naapuriin ja tämä näkee minulla asusteissa KuPS:n logon. Kysyy, olenko Kuopiosta? Jep, olen. Menossa kohta peliin.

Sen sijaan, että alkaa kysellä pelistä, siirtää heti keskustelun siihen, että alkaa jauhaa kiimassa KalPasta, Ville Peltosen ja Olli Jokisen valmennusuran alusta jne.

Ja tämä vastaava toistuu todella usein. Satunnaiset kadunmiehet ovat todella usein intohimoisia kotimaisen kiekon seuraajia, mutta kotimainen futis on todella harvalle millään tapaa merkityksellistä. Valitettavasti.

[Näätäkeisari]

Yleisin syy olla lähtemättä peliin on vallitseva käsitys, jonka mukaan:

-Peli on paskaa potkupalloa

-Otteluissa on huono tunnelma

-Huligaanit huutelevat homovittua ja tappelevat

Imago on huono, ja jopa vääristynyt. Syitä tähän on useita, osa on korjattavissa helpommin ja toiset vaativat kovempaa työtä.

Aiempina vuosina loppuun myydyt Stadin derbyt toimivat hyvänä esimerkkinä siitä, miten tämä käsitys voidaan ohittaa. Jos ottelulla on merkitystä jalkapallon ulkopuolisista syistä, niin 'paska potkupallo' ja 'tappelevat homovitut' eivät haittaa, ja silloin tunnelmakin on kunnossa. Pitäisikin jotenkin saada seura kiinnostamaan myös jalkapallon ulkopuolella.

Tähän viisastenkiviä ovat - omasta näkökulmasta - seuran näkyminen arjessa (jotta siitä voi kiinnostua), perinteet (jotta voi kiinnostua pitkään), ottelufasiliteetit (jotta matsissa on riittävän kiva olla) ja pelillinen asetelma (harjoitusmatsit ei kiinnosta ketään, mestaruusmatsit kaikkia). Sekä viimeisimpänä ja tärkeimpänä aika. Ja jos mietitään aiempien vuosien Stadin derbyjä, niin niitä hypetettiin pitkään, HJK ja HIFK ovat molemmat merkityksellisiä yhteisöjä tai brändejä hesalaisille, ja Töölön stadionilla pystyy järjestämään ihan kivoja tapahtumia. Pelillisesti suht lyhyellä pelikaudella sekä HJK:n mestaruustaistolla ja HIFK:n (yleensä) putoamistaistolla on oma jännityksensä. Lisäksi HJK:lla ja HIFK:llä on vuosikymmenten perinteet Helsingissä, HIFK:llä kahden lajin puolella, niin käsissä on paketti jolla myydään Sonski loppuun.

Vastaavasti, jos joku FC Mikkeli ei näy katukuvassa ja pelaa hiekkakentällä loppukauden merkityksetöntä matsia, niin ei sinne kukaan mene - paitsi lutuuristit ja paikalliset urheilujäärät, jotka menisivät katsomaan vaikka seiskadivaria Olkiluodon Onkaloon. Loppupeleissä kyse on siitä, että katsoja saa mielestään rahoilleen vastinetta, jos menee matsiin. Kaverin kanssa parikymppiä tulikuumasta derbymatsista kivalla stadionilla hyvässä säässä ei ole yhtään mitään, mutta ainakin mulle tuli kusetettu olo kun Pallomyllyssä pelattuun Atlantis - MyPaan piti maksaa 10€.

Lätkässä ym. asiat ovat kautta linjan paremmin: seura näkyy omien kokemusten mukaan paremmin kadulla, seurat ovat pääosin olleet jo pitkään pystyssä, ja hallissa on kivempaa kuin ulkona tihkusateessa - äänikin kaikuu paremmin, niin meteliä tulee helpommin. Suljetussa sarjassa myös merkityksellisiä matseja on tietyllä tapaa enemmän, kun jumbotkin voi taistella säälipleijareista ja yläpää paremmista pleijaripaikoista - tai ainakin ne tuntuvat merkityksellisemmille. Tätä etumatkaa on pönkitetty vuosikymmeniä kv-menestyksellä, mömmöm-ysivitosella ja valtavalla medianäkyvyydellä.

Sen takia Innasen naapuri puhuu KalPasta eikä KuPSista, kun melkein kuka tahansa osaa sanoa jotain lätkästä, mutta ei suomalaisesta jalkapallosta. Kun oletusarvoisesti jokainen (mies) osaa sanoa jotain jääkiekosta, siitä puhutaan kun muuta ei keksitä. Siksi ulkomaillakin jalkapallo tulee helposti puheeksi, kun siitä ainakin minä ja Jorgos ja Gerhard ja Mohammed kaikki jotain tiedämme. Ja koska jääkiekosta voi puhua kuka vaan, niin ihmiset muodostavat siitä herkemmin mielipiteitä, seuraavat sivusilmällä jonkin seuran otteita että voivat sanoa kahvipöydässä olevansa Kärppien tai minkä ikinä puolella... ja tämä myötä on ihmisiä helpompi saada myös puolivahingossa katsomaan lätkämatsia - etenkin kun siellä on lämpimämpää kuin futiksessa tihkusateessa.

Mielikuvat paskasta futiksesta, huliganismista ja huonosta tunnelmasta ovat vain tätä seurannutta rationalisointia, joka perustetaan ulkoa tulleisiin viesteihin. Jossain toisessa ulottuvuudessa huliganismijutut olisivat menneet ihan ohi, ja mieleen olisi jäänyt päällimmäiseksi Pammauksen hienot euro-otteet, nehän voitti Bursasporinkin joskus ja turkkilaiset on kovia jalakapallossa.

Ja tätä kautta päästään takaisin tähän kauteen ja esim. näihin Stadin derbyihin, joissa ei viimeksi ollut mitenkään kamalasti väkeä. Koronaa mikään seura ei voi pysäyttää, mutta jos pohjatyö on kunnossa, niin seuraavina vuosina voidaan palata vanhaan loppuunmyytyjen matsien malliin - sen vetovoiman muodostavat palikat kun eivät ole kadonneet mihinkään. Jalkapalloyhteiskuntaa ei rakenneta vuodessa, vaan vuosissa.

----

Jääkiekon valta-asemaa jalkapallo ei yksinään voi horjuttaa, vaan siihen vaaditaan ns. itsetekemistä jääkiekon osalta ja/tai yhteiskunnallista muutosta (vrt. siirtymä yksilölajeista joukkuelajeihin Suomessa kaupungistumisen myötä, tai mediarahojen kasvu ysärillä ja lätkän hyötyminen siitä jalkapalloa enemmän Suomessa). Sitä odotellessa tulee tehdä hyvää paikallista työtä, ja olla valmis haastamaan kansallisesti kun lätkä horjuu. Tärkeintä olisi seurojen jatkuvuus ja hyvä johtaminen, olosuhteiden edelleen jatkuva kehittäminen, ja jonkinlainen näkyvyys katukuvassa. Näin voidaan paikallisesti viedä ykköspaikka jääkiekolta, tai vahvistaa jalkapallon ykkösasemaa. Innasen ei-kuopiolainen naapuri kysynee jatkossakin KalPasta eikä KuPSista, mutta kenties kahden kuopiolaisen välisessä keskustelussa puhuttaisiinkin KuPSista.

[Herra]

Paremmin näkyviin näitä saatana ja myös lehdet ja lööpit täyteen Veikkausliigassa operoivien henkilöiden pärstää. Edelleenkin jos Mikkelin Jukurien kolmosketjun laituri pieraisee torstaina himassa Salkkareita katsoessaan, voit olla varma että IS, IL, HS, YLE, STT ja MV laittavat teon vähintäänkin urheilupuolen etusivulle Hollywood-kyltin kokoisin kirjaimin ja SHOKKIWAU-otsikoinnilla. Kolikon futiskääntöpuolella nippanappa uutisoidaan vaikka seurojen järjestämistä yhteiskunnallisista hyväntekeväisyystempauksista, pelaajien henkilökohtaisista futiksen ulkopuolisista kannanotoista tai vaikka kuntavaaliehdokkuuksista. Suomalaispelaajia pelaa ulkomaisissa ammattisarjoissa melkeinpä enemmän mitä änärissä kotimaisia, ja silti vaan jonkun vitun patelaineen uusi lippisostos saa enemmän palstatilaa kuin vaikka Marcus Forssin neljä maalia kilpailullisessa ottelussa tai Nikke Moisanderin viimeinen kevät huipulla Malmön paidassa.

Voiko tämä olla yllätys enää kenellekään 2020-luvulla, että kaupalliset mediat - ja myös Yle - kirjoittavat pääosin niistä asioista, joita ihmiset haluavat lukea?

Ilmeisesti on.

Se on kuitenkin faktaa, että jokaisessa mediapuljussa seurataan silmä kovana klikki- ja kävijämääriä minuuttitasolla, jotka määrittelevät isossa kuvassa myös sisältöjä. Niin se vain on. Se on toki höpöhöpö-juttua, että SM-liigasta uutisoitaisiin jokainen mahdollinen asia. Kotimaisen liigakiekon uutisointi on vähentynyt, tilalle tullut NHL ja patriklaineet.

Juttu aiheesta, jossa on paljon kaikuja kotimaisen jalkapallonkin arvostuksen puutteeseen: https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007996124.html

Varmasti Sanoma olisi voinut tehdä parempaakin työtä oman tuotteensa eli Veikkausliigan markkinoinnissa, mutta eri tiedotusvälineiden syyttäminen kotimaisen jalkapallon alakulosta on jo melko kulunut aihe. Siihen voi luottaa 100-prosenttisesti, että mediat alkavat suoltaa klikkiuutisia myös Veikkausliigasta, kun se alkaa ihmisiä kiinnostaa.

Enemmän katse pitäisi kääntää seurojen suuntaan. Miksi kotimainen jalkapallo on yhä hyvin pienen - joskin äänekkään - piirin juttu? Miksi seurat eivät ole saaneet luotua itsestään merkityksellisempiä?

Se on ikuisuuskysymys, johon ei varmaan yhtä vastausta ole.

Yksi korjauskeino tulevaisuudelle minulla kuitenkin on.

Olen erittäin huolissani siitä, kuinka vähän jalkapallo-otteluissa näkyy lapsia ja seurojen omia junnuja. Omina junnuaikoina oli käytännössä selvää, että paikallisen edustusjoukkueen peleihin mennään paikan päälle. En tiedä, pakotettiinko osa porukasta silloin paikalle, mutta jos se pakon kautta pitää tapahtua, niin sitten olkoon niin. Jos seura ei saa oman seuransa jäseniä paikalle peleihin, niin miksi se saisi täysin ulkopuolisia? Tai mitä luulette: jos seuran oma futisjunnu ei 10-vuotiaana ole paikalla pelissä, niin 10 vuotta myöhemmin se ei siellä ainakaan ole.