Tyttömaajoukkueet (U19, U18, U17,U16,U15)

[Trippier]

Pettymys oli WU19 peli Portugalia vastaan, odotin enemmän.

Täällä on jo kirjoitettukin, että 1v1 pelaaminen oli kotijoukkueella parempaa. Samaa mieltä ja veisin vielä yhden askeleen enemmän perustekemiseen. Pallokosketus ja päkiöillä liikkuminen. Tuo on edellytys, että voidaan rytmittää omaa liikkumista, kääntyä ja tehdä rytmin- ja suunnanmuutoksia, kaikki tarpeellisia 1v1 pelaamisessa. Siinä oli iso ero vastustajan hyväksi sekä tässä WU19 pelissä että Helmareiden Serbia-pelissä. Paljon pitäisi leikitellä
 pallolla omalla ajalla.

Samaa mieltä, fysiikassa ei jäädä jälkeen mutta pelikäsitystä saa katsomalla pelejä enemmän ja pelaamalla omalla ajalla pelejä myös. 1v1 haastot, rytmitys, suunnanmuutoksset löytyy juurikin pihapeleistä.

[lospotkuhoucos]

Jos kaksi joukkuetta pelaa kohti Suomen maalia, niin ei silloin kyllä voi pelejä voittaa. Eikö oikeasti löydy syöttösuuntia ylöspäin vaan jatkuvasti pakit kääntää pallon alaspäin. Ohjeistus vai ei? Sitten ihan perussyötötkään ei mene omille ja tuntuu että usein onkin turhan kiire syötön kanssa ja tulee epämääräisiä roiskaisuja. Portugali vei järjestään kaksintaistelut. Miksi näin on? Onko fyysisyys ainut asia joka vaikuttaa, eikö tähän löydy mitään "koulutusta" pelaajille että alettaisiin voittaa palloja?  Sama juttu niissä 1v1 tilanteissa. Eikö asiaa voi oikeasti harjoitella? Voi onko harjoiteltu mutta ei vaan osata? Vai eikö kannusteta ja vältetään näin mahdollinen virhe? Kyllä pitää haastaa ja sallia mahdollinen epäonnistuminen. Näihin pitää rohkaista. Portugali löysi usein vapaana olevan pelaajan viereltä ja prässit purettiin helposti. Kyllä Suomen myös pitää löytää ymmärrys miten ollaan pelattavana kun ollaan pallottomana. Aika turhauttavaa on ollut katsoa viimeiset kaksi Palloliiton peliä.


E. Joojoo, kyllä harjottelut piti tehdä jo 7-12 v omalla ajalla ja vastuu on seurajoukkueilla, mutta näilläkö nyt sitten vaan pitää mennä pelaajan eläkeikään asti? Aina voi tehdä jotain asian eteen.

[Nigel Kugelschfeir]

Samaa mieltä, fysiikassa ei jäädä jälkeen mutta pelikäsitystä saa katsomalla pelejä enemmän ja pelaamalla omalla ajalla pelejä myös. 1v1 haastot, rytmitys, suunnanmuutoksset löytyy juurikin pihapeleistä.

Sitähän sitä sanotaan, että Suomessa lapset on ylivalmennettuja. Eli kaikki liikkuminen tapahtuu jossain ohjatussa ryhmässä jolloin oma oppiminen jää vähemmälle kun aina on joku aikuinen kertomassa mitä pitäisi tehdä. Tämän näkee jo junnukentillä kun on koko ajan joku valkku äänessä huutamassa ohjeita eikä pelaajat saa tehdä mitään päätöksiä ilman ohjausta. Tytöissä tuo etenkin korostuu.

[Platini14]

Ohjeiden huutamista kuule paljon. Pelaajia ohjataan kun radio-ohjattavia autoja. Toinen mikä ihmetyttää on kun pelaaja yrittää olla rohkea ja tekee oman ratkaisun, epäonnistuu yrityksessään niin valmennus huutaa pää punaisena, että ei voi menettää jne… ja hetkeä aikaisemmin on palaverissa ohjeistettu, haastakaa, olkaa rohkeita.

Mistä saataisiin valmentajia jotka ovat kannustavia, rohkaisevia ja kestävät pelaajien epäonnistumiset?

Haluammeko kehittää pelaajia tai hakea parasta tulosta 15 vuotiaiden sarjassa…