Hirveästi hienoja termejä ja sanoja, en ymmärtänyt puoliakaan. Mutta sen ymmärrän, että jälleen kerran saan lukea kritiikkiä sekä vihjailuja siitä, että nämä olisi helppo korjata, mutta ne konkreettiset korjaustoimenpiteet loistavat poissaolollaan.
Erästä liittoaktivistia lainatakseni, liitossa ei valmenneta sukupuolia, vaan ihmisiä. Jos taas miettii liittoa, siellä ei työskentele tittelit, vaan ihmiset, ja nämä ihmiset ovat tulosten taustalla. Jos tulokset ovat hyviä, silloin perinteisesti löytyy henkilö, persoona, joka on hyvien tulosten taustalla. Esimerkkinä messiaan asemaan toisella tulemisellaan nostettu henkilö, joka kansallisten mittareiden valossa saavutti jotain, joka on suomalaisessa jalkapallossa harvinaista, mutta joka taas kansainvälisessä kontekstissa ei ole oikeastaan mikään mittari millekkään, mutta suomalaisille se oli jotain joka tapahtuu kerran viidessäkymmenessä vuodessa, joten koko suomalainen jalkapallovalmennusjärjestelmä pohjautuu nykyisin tuohon urotekoon, ja valmentajat ympäri Suomenmaan huutavat pelissä taakse tai Etelä-Suomessa taakke sekä sen lisäksi laskevat isoon ääneen viiteen. Jonkun mielestä tuo voi olla hienoa, ja toisten mielestä tuo on yhtä noloa kuin 1970-luvun pikkujoulut, joissa jengi tanssi polyesteripuvuissaan ja slipovereissaan tiputanssia.
Jos tulokset taas ovat huonoja, kuten ne aina suomalaisessa jalkapallossa ovat olleet, silloin vastuussa asiasta ei liittotasolla ole kukaan. Heidegger käytti tästä ei kenestäkään tai kenestä tahansa termiä das man. Jokaiselle suomalaiselle tämä das man on tuttu tilanteissa, joissa jotain ikävää tapahtuu, mutta kukaan ei ole tai ei tunnu olevan siitä vastuussa. Todellisuudessa jokaista organisaatiota pyörittää ihmiset ja jokaisen päätöksen taustalla on jokin hierarkkinen organisaatio, jossa vastuualueet ovat selvästi jaettu. Sama koskee suomalaista jalkapalloa. Ihmiset, jotka liitossa työskentelevät ovat työnsä tuloksista vastuussa, mutta jostain kummallisesta syystä, se vastuu näyttää olevan näennäistä vastuuta. Riittää kun sopii rooliin, johon sinut on valittu ja pystyy toimimaan niillä keskikertaisten toimijoiden keskinkertaisilla ehdoilla, joiden tarkoitus on ylläpitää muuttumattomuuden tasapainoa. Mikään ei oikeasti tarvitse muuttua, vaan tilanne, jossa ollaan palvelee nykyisten toimijoiden omaa etua.
Hyvä esimerkki tästä on erään toimijan "potkut". Tuloksellisesti hän ei ollut juuri kummoisempi kuin muutkaan, mutta hänellä kuitenkin oli oma näkemys siitä, miten pelaajia kehitetään ja millaista pelaamisen pitää olla, jotta pelaajat kehittyvät. Hän myös toi oman mielipiteensä liiton tietoisuuteen ja kiitoksena siitä, hänen sopimustaan ei enää jatkettu. Kyseinen henkilö ei ollut valmis noudattamaan niitä keskinkertaisuuden sääntöjä, jotka hänen esimiehensä on liittoon pitkän uranasa aikana luonut. Jos tuon esimiehen uraa ajattelee, pelaajana hän ei saavuttanut mitään, valmentajana hän sai Ruotsissa potkut ja pitkällä urallaan liitossa hän ei ole saanut mitään aikaan. Yritysmaailmassa hänen uransa olisi päättynyt aikoja sitten, mutta liiton todellisuudesta irti olevassa maailmassa tärkeintä ei ole tulokset, vaan ne kuuluisat ihmiset. Ei tietenkään kaikki ihmiset, vaan sisäpiiriin sopivat ihmiset, jotka eivät millään tavalla uhkaa gramscilaisittain vallalla olevaa hegemoniaa.
