Kun Werdalla nyt vaihteeksi menee ainakin hetkeksi lujaa ja suosikkipoikani (Lücken ohella toki) Schmidtkin alkaa taas olla vedossa (toivottavasti en jinxaa), niin ajattelin käsitellä asiaa, joka huolestutti minua kovasti jo keväällä 2020 eli pandemian alkuvaiheessa. Kyse on siis Bremenin Viertelin vilkkaan futiskneipe-szenen kohtalosta. Eilen tein pikaisen kävelykierroksen (mullakin siis Spaziergang, mutta yksin ilman uusnatseja/ rokotusdenialistejä). Tyydyin lähinnä vilkuilemaan ulkoa päin paitsi Eisenissa ja Rum Bumpersissa, missä sentään tuopponen ja lasi viiniä, ja melko synkältähän tuo kierros näytti.
Bremenissä kuten koko Saksassa on nyt siis 2G+ eli kahden rokotteen ja/tai tuoreen parantumisen lisäksi tarvitaan vielä tuore testituloskin. Me booster- tyypit päästään sentään sisälle ilman testiä vain kännykän rokotusappia vilauttamalla ja useimmissa paikoissa Luca- sovellus hoitaa myös oikean infon jaon, ei tosin Eisenissä, missä oli joku oma systeemi eli itse kirjoitin nimeni, osoitteeni ja puh. numeroni paperille. En nyt laittanut Aku Ankkaa, vaikka ei kyllä mitenkään tsekattu.
Aloitan spatseeraukseni Ostertorsteinwegin (Viertelin "pääkatu", täällä tosin vielä nimellä Vor dem Steintor) eteläpäästä, mistä käännytään Osterdeichille ja stadionille, kun se aika taas ehkä joskus koittaa. Monille tuttu on risteyksessä oleva tylyn tyylikäs Werder- piirroksin koristeltu "Werder Grilliksi" kutsumamme "Werder Imbiss" ja sen tarjoama viimeinen kusiputka ennen stadionia. Siitä on usein stadionille mennessä mukaan tarttunut iso Becks ja currywurstit. Mutta nyt siis toiseen suuntaan. Ekana tulee vastaan Infamous Youthin ja muiden vasemmistoultrien Kneipe "Haifischbecken". Ei varsinainen kantapaikkani, vaikka käyty toki on. Se oli auki ja muutama tyyppi siellä hämärässä istuikin. Useimmille forkan Werderaneille ja lähipiirilleni tuttu, kotoinen ja pelipäivinä hiostavan ahdas perusjunttien (jostain syystä aina paljon Ostfriesejä koolla ja soittamassa jukeboxista Werder- liedejä ja Schlagereita) miehittämä ja ystäväni Akin johtama Klönschnack oli kiinni ja lienee näin talvella auki harvakseltaan, lähinnä pelipäivinä, jos niitä nyt sitten livenä tulee. Seuraavana punkkarien pääkallopaikka Schänke, missä joskus lounais-Suomen sällien kanssa hävisimme Suomi- Saksa pöytäfutismatsin armottomasti 0-10
. Paikka on erit. James S:n suruksi ollut viime vuosina auki vain satunnaisesti hyvin harvoin ja silloinkin oven suussa nykyään notkuu lähinnä Viertelin fixereitä ja diilereitä, ei houkuta enää tällä iällä. Kuuluisalla Helenenstrassella vilkkui muutama punainen lyhty eli bordellit lienevät edelleen auki ja kai sielläkin 2G+.
Kantaravintolassani Bellinissä oli muutama asiakas. Kävin itse joulun alla ja silloin oli melko täyttä, mutta isäntä kertoi jo silloin, että erit. lounashomma on lähes pysähtynyt. 2G+ rassaa tietysti näitä ravintoloita lisää. Vastapäätä oleva ex- Daheim vai mikä Pott&Pann se lopuksi olikaan eli meille Werderanereille paremminkin tunnettu vain Jeverinä (ison ulkona olevan kyltin mukaan, muuten Jever toki pohjoisen paras olut
) lopetti eilen kokonaan. Sääli, oli hyvä lounaspaikka ja yläkerta tarjosi ison savuttoman alueen, missä perheen kanssa monet huippuaamiaiset pelipäivän jälkeisenä raukeana sunnuntaina nautittiin. Erityismaininta mukavista tarjoilijoista. Sitten tulee Piano, hieno vanhan 1980-90- luvun Viertelin hippityylin aito edustaja, joka on erikoistunut klo 18 asti jatkuviin aamiaisiin ja hitaaseen palveluun, on niitäkin aamiaisia muutama Rotkäppchenin kera tullut vedetyksi. Oli auki ja muutama punavihreän kulttuurin edustaja siellä villapipoissaan ja huiveissaan istuskelikin (äänestystuloksissa Viertel muuten saa 80% vihreitä ääniä, 15 % Linkeä ja loput sitten muita, nousussa nuorliberaalit täälläkin. Muutosta selittää se, että asuntojen hinnat alkavat Viertelissä olla Bremenin korkeimpia ja uudet tulokkaat ovat enemmänkin varakkaita liberaaleja kuin Linkejä puhumattakaan demareista, jotka miehittävät teollisia kaupunginosia, kuten Mersun tehtaiden Sebaldsbrückeä). Kaupungin pahamaineisimman ja eniten rikoksia osalleen saavan hämärän Fehrfeld- kadunpätkän alussa matkalla Bermudan kolmioon (josta kohta enemmän) on mxös Kneipe, omaperäisesti nimeltään Fehrfeld. Se on yliopistonuorison ja älykköjen siisti ja mukava kantapaikka ja olenhan siellä minäkin joskus tyttäreni kanssa Tatortia porukalla ikäänkuin elokuvakatsomossa seurannut. Tarjolla paljon cocktaileja yms. ei minulle niin tuttua tarjontaa. Näytti olevan kiinni sekin..
Seuraavana sitten Viertelin keskusristeys, missä ultrat ovat monet taistelut käyneet (viimeksi kai muutama vuosi sitten Mainzin tyyppien kanssa ja sitten aiemmin Werdan nyt jo lähes hävinneen äärioikeistolaisen Hooligan- jengin, esim. Standarte ja Nordsturm, kanssa. Nyt nuo ryhmät on ajettu ulos Weser Stadionilta ja helvetin hyvä niin) eli Sielwall ja legendaarinen Eisen. Kävin sisällä, join tuopin ainoana asiakkaana, niin surullista. Auki enää vain iltaisin ja Werdan ja Paulin pelien aikana. Suurin osa henkilökunnasta tekee Kurzarbeitia ja tilanne minulle tuntemattoman, uuden tarjoilijan kertomana kuulemma lähes lohduton. Seuraavana kadun toisella puolella on "Wohnzimmer", nuoremman puna- vihreän väen kantapaikka, missä naputellaan Applea ja juodaan lattea tai vihreää teetä. Sattuneesta syystä ei oikein minulle tuttu. Oli auki ja aika täynnäkin. No hyvä niin.
Sitten tuleekin jo vastaan straiterin lempipaikka "Litfass", Bremenin lukuisten Raucherkneipejen aatelia. Sympaattinen omistaja kuoli valitettavasti kesällä syöpään, ja nyt lähes ainoa aktiviteetti näyttää olevan Glühwein- koju, missä nytkin tihkusateessa seisoskeli pari asiakasta sentään. Vaalea Glühwein on muuten yllättävän hyvää "mit Doppelkornschuss" tietysti. Kesällä iso ulkoilmaterasssi sentään edelleen toimii ja tämä jo vuodelta 1993 oleva kapakka kutsuu varttuneempaa "links-alternativ"- jengiä keskustelemaan, niin luulen, edelleenkin Marxista, Brechtistä, Fassbinderistä ja Atomkraftista. Woke- kulttuuri ei tänne ole iskenyt, Wohnzimmerissä lienee toisin. Straiter viihtyy täällä muista kuin ideologisista syistä, liberaali kun tunnetusti on.
Sitten vielä iso irkkupubi Hegarty's Irish Pub, missä aiemmin (ehkä vieläkin) seurattiin laaja-alaisesti futista lukuisilta screeneiltä, myös kalinoita Airbussin brittiladien aidosti kannustamana. Poolia ja ManU:a lähinnä sekä yksi suuriääninen Spurs-fani (en minä). Näytti sekin olevan eilen kiinni ja hiljaiselta on muutenkin viime kuukausina näyttänyt. Enpä ole kesän jälkeen käynyt, sääli sekin. Lopuksi vielä Ostertorsteinwegin pohjoispäässä ennen teatteria oleva, viime vuosina ruokailun tasoltaan kovasti heikentynyt Casa, muutama asiakas siellä oli näin ulkoa tihrusteltuna. Kun täällä eka kertaa 1991-92 asuin, silloinen Casa Blanca oli kaupungin yöelämän keskus, mihin Pannen Ollet ja "Eisenfuss" Borowkat saapuivat pelin jälkeen nauttimaan fanien tarjoamia juomia. Meno oli hurjaa. Enää tällaista ei tapahdu, mitä nyt Arno vielä 2010- luvun alkupuolella kävi ottamassa turpiinsa pahamaineisessa turkkilaismafian yökerho- Stubussa. Jättidisko, missä jälkikasvuni joskus vieraili, minä en.
Sitten takaisin kohti kotikulmia ja legendaarista Bermudan kolmiota, jonka ainakin straiter ja Dieter tuntevat. Rokkipaikka "Heartbreak Hotel", missä voi kirkkaanpunaisilla sohvilla leikkiä edelleen Pinball Wizardia, lopetti kai pääosin jo kesällä, ovet lukossa nytkin. Teoriassa auki kyllä. Vieressä oleva "Urlaub" näyttää
myös suljetulta ja viereisessä "Bermudassa" ( virallisesti Calypso Bar, kai) istui pari tyyppiä. En pidä paikasta, sisään lämpiävää jengiä. Legendaarinen raskaamman musiikin ystävien "Rum Bumpers", jossa ei Werda valitettavasti juurikaan kiinnostusta herätä, sen sijaan sinnittelee ja itsekin sinne vielä pistäydyin iltaviinille. Ei ollut muita tuttuja enää paitsi alakuloinen omistaja, joka kertoi samaa viestiä, että ilman kaupungin kiinteiden kustannusten tukea olisi jo kaaduttu, mutta nyt tilanne vaan hitaasti heikkenee eikä live- konserttejakaan ole ollut sitten lokakuun. Tällaista surullista kertomaa siis Viertelin Kneipeista ja ravintoloista. Amen.
