Äkkiä listattuna ainakin seuraavat newyorkilaiset alasarjaseurat ...
New York Greek American
New York Pancyprian-Freedoms
New York Shamrocks SC
Zum Schneider FC 03
Afghan FC NY
DeSportiva Sociedad NY
FC Japan
FC Ulqini
Kelmendi FC NY
New York Ukrainians
Polonia Gwardia NY
Manhattan Celtic
Stal Mielec NY
Brooklyn Celtic
Brooklyn Hispano
Brooklyn Italians
Eintracht
New York AO Krete
New York Hakoah
New York Hungaria
Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että soccer oli Amerikassa siirtolaisten laji ja että NYC:ssä sulatusuunina on seuroja vähän jokaisesta kulttuurista. En ole kuitenkaan kuullut tarinoita ihan noin värikkäästä historiasta kuin mitä Ausseissa.
No miten sen värikkyyden nyt ottaa. Tuossakin listasit monta Amerikan futismestaria.
Nykyäänhän Pohjois-Amerikan futiksen historiaa käsitellään lähinnä koko maan kattaneiden ammattilaissarjojen NASL:n ja MLS:n kautta. Siinä historiankirjoituksessa amerikan mantereen etnisyydet eivät juuri näy - kaikessa P-Amerikan ammattiurheilussa kun on ollut perinteenä rakentaa sarjat bisnes-franchiseista, joita voivat kannattaa kaikki. Edes mamulaji soccer ei ole tehnyt poikkeuksia hyväksi havaittuun malliin.
Tai no, kaksi poikkeusta löytyy. 1970-luvulla NASL:ssä pelasi Toronto Metros-Croatia (sittemmin nimi vaihtui Toronto Blizzardiksi, jonka osittainen perillinen nykyinen MLS-versio Toronto FC on), ja 2005 Los Angelesiin perustettiin MLS-seura Chivas USA, joka toimi meksikolaisseura Guadalajaran "sisarseurana". Tämä huigea konsepti vaan houkutteli lähinnä espanjankielisiä kannattajia, valkoisten kiertäessä seuraa kuin ruttoa. Epäsuosittu Chivas USA menikin konkurssiin 2014. Toki osa siltä jääneistä meksikolaisfaneista jatkoivat suoraan 2018 seuran "tilalla" aloittaneen Los Angeles FC:n kelkkaan, mikä tekee siitä edelleen vähän latinomman vaihtoehdon kuin LA Galaxy.
Mutta kuten listastasi näkyy, löytyy Pohjois-Amerikan seurafutiksen historiasta oikeasti paljon muutakin kuin ammattilaisliigat peleineen, beckseineen ja zlataneineen. Esimerkiksi US Open Cup on melkoisen lutuurinen turnaus. Se järjestettiin joka vuosi välillä 1914-2019, vain korona katkaisi historiallisen putken väliaikaisesti. Kaikenlaisilla amerikkalaisilla joukkueilla amatöörijengeistä ammattilaisiin on mahdollisuus karsia itsensä mukaan varsinaiseen turnaukseen - joskus formaatista syntyykin hienoja eri maailmojen kohtaamisia, kun joku espanjankielinen poppoo Kaliforniasta tai pubijengi Baltimoresta pääsee riittävän pitkälle yrittääkseen myllyttää suurta ja mahtavaa MLS-seuraa. Ei sellaista tapahdu muissa jenkkilän suurissa urheilusarjoissa. Open Cupin pitkän historian aikana eniten voittoja ovat ottaneet pennsylvanialaisten tehdastyöläisten 1900-luvulla perustama Bethlehem Steel sekä juutalaisseura Maccabee Los Angeles, viisi kappaletta kumpikin.
Uuden mantereen pisimmät futisperinteet löytyvät silti itärannikolta, New Yorkin alueelta ja Uudesta-Englannista, joissa on pelattu futista jo 1880-luvulta lähtien. Muutama ensimmäinen vuosikymmen meni siinä, kun alueen tehdasseurat myllyttivät paikallisia etnisiä seuroja vastaan - tosin vielä silloin ne "etnisyydet" olivat lähinnä erisorttisia pallokorvia. Tästä esimerkkinä 1900-luvun alun valtaseuroja olivat mm. irkkutaustainen Fall River Rovers (Massachusetts) ja edelleen olemassa oleva 123-vuotias newjerseyläisseura
Kearny Scots. Olympialaisten 1904 jäljiltä futis alkoi saada suosiota myös sisämaan St. Louisissa, jossa perustettiin 1910-luvulla 4-5 joukkueen suosittu ammattilaissarja. Tehtaiden vaihtuvilla sponsorinimillä kulkeneet saintlouisilaisryhmitelmät pystyivät toisinaan kaatamaan itärannikonkin seurat vasta perustetussa Open Cupissa.
Haastajasta huolimatta itärannikko pysyi toki edelleen soccerin kehityksen veturina. 1920-luvun alussa eri sarjat Pennsylvaniasta Bostoniin yhdistyivät uudeksi ammattilaisliigaksi, American Soccer Leagueksi, josta tuli nopeasti erittäin suosittu. Rahatukot ja Amerikan valot houkuttelivat ASL:ään suuriakin tähtipelaajia aina Briteistä ja Euroopasta asti. Suosion sekä menestyksen myötä jotkin ASL-seurat olivat lähellä muodostua ihan rehellisiksi jenkkisporttifranchiseiksi. Näitä olivat edellämainitut Bethlehem Steel, sekä nimensä etnisestä Roversista vaihtanut Fall River Marksmen - ja olivatpa sarjassa mukana jopa omat versionsa NY Giantsista ja NY Yankeesista. Sisäiset riidat kuitenkin halkaisivat ASL:n parikin kertaa, ja 1929 pörssiromahduksen jälkimainingeissa romahtivat paitsi sarjaviritys, myös koko soccerin orastanut suosio amerikkalaisessa valtavirrassa.
Vuonna 1933 vanhan ASL:n tuhkista nostettiin uusi, samanniminen puoliammattilaissarja, jota ruvettiin pelaamaan lähes puhtaasti etnisin voimin. Suosio ja sen myötä pelin taso oli enää murto-osa siitä mitä se vielä 1920-luvulla oli, ja toisinaan nämä seurat olivat ensisijaisesti paikallisia kulttuuri- ja kansantanhuseuroja, jotka ihan huvikseen järjestivät myös jalkapallotoimintaa Yhdysvaltojen aikansa merkittävimmässä jalkapalloliigassa. Kearny Scotsia (tummansiniset paidat, valkoiset housut) ei ensimmäiseen ASL:n oltu päästetty liian etnisenä seurana - mutta uudessa ASL:ssä siitä tuli Kearnyn toisen seuran, Kearny Irishin (vihreävalkoiset vaakaraitapaidat) kovin vastustaja myllyttämään aikansa soccer-herruudesta.
Seuraavilla vuosikymmenillä uuden ASL:n valtikka kirposi Kearnyn old firm-larppaajilta Philadelphiaan ja Brooklyniin. Phillyn jengeistä 50- ja 60-lukujen futista Amerikassa dominoivat Ukrainians ja (German-)Americans, kun taas Brooklynissä historiallisesti menestyneimpiä ovat olleet Brooklyn Hispano, Brooklyn Hakoah ja Brooklyn Italians (joka on eri vaiheissaan ollut nimettynä myös Interin, Palermon, Boca Juniorsin sekä baseball-seura Brooklyn Dodgersin mukaan). 1930-luvulla soccerin asema nousi suhteellisen vahvaksi myös Chicagossa ja Los Angelesissa, joiden paikallisten sarjojen omat etniset niput onnistuivat voittamaan Open Cupin ja "Yhdysvaltojen mestaruuden" moneen otteeseen itärannikkolaisten nenän edestä.
Joka tapauksessa tuollaisena alueellisena puoliammattilaisfutiksena jenkkilän (ja samalla tavalla myös Kanadan) soccer myös pysyi, kunnes 60-luvun lopulla saatiin pystyyn koko mantereenkattanut ammattilaissarja NASL. Kun intresseissä oli houkutella katsomoihin muitakin ihmisiä kuin eurooppalaisia mamuja, päättivät uudet muoviseurat etteivät niiden kannattanut osallistuna Open Cupiin ollenkaan. Käytännön tasolla ammattilaisten puuttuminen vuoteen 1995 asti vei turnaukselta Amerikan "mestaruusturnauksen" arvon, joten vuosien 1967-1994 US Open Cupin voittopystien perässä on tietty asteriski. Mutta oli miten oli, historiallisen turnauksen finaalissa ehti 30- ja 90-lukujen välillä pelata parinkymmenen eri etnisen vähemmistön joukkueita. Eksoottisimpina näistä poimittakoon mm. Chicago Sparta (1938), Los Angeles Danes (1954), Montobello Armenians (1969), Milwaukee Bavarians (1994) ja Chicago Viking A.A. (1946)*.
Historian lehdet siis havisevat yllättävän monissa, usein edelleenkin olemassaolevissa pohjoisamerikkalaisissa etnisissä seuroissa. Vaikkei merkittävää hulinakulttuuria jenkkilän tai Kanadankaan socceriin päässyt 1900-luvun aikana muodostumaan, niin veikkaisinpa, että 100-vuotiaiden entisten menestysseurojen matsien bongaaminen jossain New Yorkin paikallisissa sarjoissakin voisi olla yllättävän lutuurinen kokemus.
Pitempää stooria jos kiinnostaa:
http://www.rsssf.com/usadave/am-soc-overview.html---
*Siis vaikka futista ovat pelanneet jenkeissä kaikki muut eurooppalaiset mamukansat noin 1000 vuotta sitten sukupuuttoon kuolleista viikingeistä lähtien, en minä ole löytäny amerikansuomalaisista futisseuroista sitten mitään tietoa. Luultavasti primitiiviset finskimamut pelanneet vaan keskenään kendoa wisconsinin perämettissä.
