Vaikka esitykset Tuchelin ollessa puikoissa ovat olleet hyviä, niin tässä on kyllä taas hyvä osoitus seuran ja Tuchelin pitkäjänteisyyden puutteesta. Pari vuotta sitten Lampardin alaisuudessa lähdettiin tuomaan omia kasvatteja kokoonpanoon. Projekti onnistui hyvin, mutta sen jälkeen Valioliiga-tasolle kehittyneistä pelaajista on myyty jo Tomori ja Abraham. Eiköhän parin vuoden sisään lähde loputkin, eli Mount ja James.
Tammy osoitti Chelseassa ollessaan tasonsa ja näytti riittävästi ansaitakseen paikkansa kokoonpanossa. No, ei muuta kuin ostamaan 80 miljoonalla muutaman vuoden päästä, kun on ensin paukutellut Serie A:ssa sen 20 maalia kauteen.
Naurettavaa touhua.
Olisin kyllä itsekin Tomorin mielelläni joukkueessa pitänyt, mutta ei hänen menettämistä kyllä voi pistää millään mittarilla Tuchelin piikkiin. Milan-laina option kanssa oli vahvistettu jo ennen saksalaisen tuloa ja Lampardin alaisuudessa Tomori olikin ehtinyt olla jo yli vuoden päivät käytännössä täysin pelaamatta. Jos tuo tapaus jonkun piikkiin on laitettava, niin syntipukki on ilman muuta Frank Lampard, joka ensin ajoi Tomorin hienosti sisään joukkueen pelaavaan kokoonpanoon, mutta pudotti sitten yhtäkkiä kokonaan popkorniosastolle ja ajoi lopulta omilla valinnoillaan pelaajan seurasta ulos. Tuchelilla ei tuohon yhtälöön ollut osaa eikä arpaa, ellei nyt sitten laiteta hänen piikkiinsä sitä, ettei alkanut anelemaan pelaajaa tulemaan takaisin ja hylkäämään Milanilta pöydällä olevaa sopimustarjousta pysyvälle siirrolle.
Abrahamillakin oli omat ongelmansa ykköskärjen tontin naulaamisessa jo ennen Tuchelin saapumista, kun ensin 19/20 kauden jälkimmäisellä puoliskolla menetti ihan ansaitusti paikkansa paremmin esiintyneelle Giroudille ja myös 20/21 kaudella peliaikaa tuli Lampardin alaisuudessakin vähän vaihtelevasti, mutta tokihan Tuchelin saapuminen oli sitten se viimeinen niitti ja rooli pieneni täysin olemattomaksi.
Osaltaan Abrahamin lähtöön (ja ylipäätään peliajan vähäisyyteen viime kauden kevätpuoliskolla) on varmasti vaikuttanut myös miehen haluttomuus allekirjoittaa jatkosopimusta, kun seuralla ja managerilla (niin Lampard kuin myös Tuchel) ei ollut antaa takeita ykköskärjen roolista. Vähän vastaavanlaista tilannetta siis kuin Lukakulla aikoinaan, eli pelaajalla olisi ollut kovasti haluja olla seuran ykköskärki, mutta siihen rooliin ei ehkä ihan rahkeet vielä riittäneet ja kakkoskärjen rooliin ei pojat halunneet jäädä. Ja Lukakun kohdalla puhun nyt siitä kesästä 2014, kun mies lopulta pysyvällä siirrolla myytiin ja seura hankki lähes samaan rahaan parin liigamestaruuden takuumiehenä olleen Diego Costan.
Itse en myöskään näe, että seura olisi juhlinut keväällä UCL:n voittoa, jos Abraham olisi jatkanut seuran ykköskärkenä ja siihenhän tuo loppukädessä kiteytyy, eli jos pelaaja ei itse pienempään rooliin halua jäädä mutta ykköskärjen rooliin ei taso riitä, niin ei kai siihen hirveästi muita vaihtoehtoja jää kuin myydä silloin, kun arvo on vielä tapissaan?
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että Tuchel olisi voinut hoitaa Abrahamin tilanteen kevätkaudella paljon, paljon paremmin, koska tuollainen joukkueen toiminnasta käytännössä täysin ulos sulkeminen on pelaajaa kohtaan erittäin tylyä. Toisaalta taas ymmärrän hyvin, että jos Tammyn lähtö tämän kesän ikkunassa on ollut jo enemmän tai vähemmän selvää jo Tuchelin astuessa puikkoihin (huhuja alkoi olla kasvavassa määrin jo Lampardin aikana, liittyen juuri tuohon sopimustilanteeseen) niin siellä on haluttu panostaa enemmän niiden joukkueeseen jäävien pelaajien kanssa työskentelemiseen.
Itse en näe Abrahamin myymistä kenenkään osapuolen kannalta ollenkaan paskana diilinä. Chelsea sai kaupassa ison kasan rahaa ja pelaaja puolestaan pääsee hyvätasoiseen seuraan, jossa tarjolla on hyvin suurella todennäköisyydellä se ykköskärjen rooli. Kaiken lisäksi tuo osatajaseura sattui olemaan vielä valioliigan ulkopuolella, joten riski siihen että Tammy pääsisi rokottamaan kasvattiseuraansa maaleillaan on kohtalaisen pieni. Ja jos Chelsea päätyisikin parin-kolmen vuoden päästä tuon takaisinosto-optionsa käyttämään, niin huonoimmillaankin siinä on menetetty siirtohintojen erotuksena se 35-40 miljoonaa euroa, mutta toisaalta paluupostissa saapuva pelaaja olisi siinä aikana ottanut muualla pelatessaan ne riittävät kehitysaskeleet siihen, että tarjolla voisi myös Chelseassa olla sitä pelaajan haluamaa avainpelaajan roolia. Jos taas niitä kehitysaskeleita ei Roma-vuosina tule, niin niitä tuskin olisi tullut myöskään Chelsean paitaan jäädessään ja silloinhan myynti ainakin olisi osoittautunut täysin oikeaksi ratkaisuksi.
Jos seuraa tai Tuchelia voi joltain osin pitkäjänteisyyden puutteesta syyttää, niin siihen kastiin menee ehdottomasti nämä Guehin, Livramenton jne. myynnit eikä niinkään Abraham tai Tomori.
Gilmourin osalta tämän kauden lainapesti oli nähdäkseni täysin oikea ratkaisu, sillä edessä on tällä hetkellä sen kaliiberin pelaajia, että peliaikaa ei ihan liikaa olisi luvassa ja lainapestillä sitä kehitystä voidaan hakea muualta ja palailla mahdollisesti rinkiin sitten, kun esim. Jorginhon roolia aletaan pienentämään. Chalobahin nousu Chelsean edustmiehistön rajamaille on tullut kohtalaisen puskista, koska hänen otteiden seuraaminen lainoilla on jäänyt ainakin itselläni melko vähälle, ja mikäli nuorukainen nyt sattuisi rinkiin tulevalle kaudelle jäämään, niin siitä Tuchelille on ehdottomasti annettava krediittiä. Lille oli kuulemma aiemmin kesällä kysellyt Chalobahin ostamisen perään, mutta Tuchel oli torpannut nämä puheet välittömästi, eli vaikka "kohtalona" olisikin vielä tälle kaudelle lainapesti, niin Tuchel varmasti seuraa miehen kehitystä hyvinkin tarkkaan ja ensi vuonnahan ringissä saattaa olla parillekin uudelle topparille tarvetta, kun Silva poistunee lähes varmasti ja myös Rüdigerin jatko on hyvin pitkälti auki.
Eiköhän parin vuoden sisään lähde loputkin, eli Mount ja James.
Tämä nyt taas on jo aivan täyttä angstista paskaa. Mount ja James ovat molemmat naulanneet isot roolit joukkueessa jo parin kauden ajalta, ja varsinkaan ensimmäisenä mainitulla ei ole mitään pelkoa roolinsa menettämisestä myöskään lähitulevaisuudessa. Mount on nyt pelannut Lampardin, Tuchelin sekä Southgaten joukkueissa ja ajautunut hyvin nopeasti avainpelaajan rooliin jokaisen valmentajan kanssa. Reilun parinkymmenen vuoden iässä UCL-mestaruuden takuumiehinä oleminen on viimeistään taannut näille jannuille pitkän tulevaisuuden seurassa.
