Tässä Le Libérationin arvostelu:
http://www.liberation.fr/sports/2012/11/21/on-a-lu-tout-seul-de-raymond-domenech_862030Tiivistelmää ilman kummempaa järjestystä:
Todetaan, että ei tästäkään kirjasta saa totuutta selville, vaan mennään odotetusti vahvasti Domenechin näkökulmaa seuraten.
Valmennustiimistä annetaan hajanainen ja epälojaali kuva; Boghossian on erityisen kritisoitu. Pelaajista Gourcuff, Anelka, Gallas ja Ribéry ovat egoltaan ja kypsyydeltään esi koulu tasoa.
Domenech odottamatta kritsoi myös itseään ja erityisesti huonoa viestintäänsä sekä voimiensa loppumista 2010-kampanjan aikana.
Knysnan tapausta hän kutsuu ”Ranskan maajoukkueen joukkoitsemurhaksi” ja sanoo tulleensa lähes kaikkien, niin liiton kuin pelaajienkin, pettämäksi.
Arvostelijan mukaan ”Domenechilla on tarve olla pidetty, mutta samaan aikaan hänellä on vähän taipumusta pitää muita idiootteina”.
Domenech odotti pelaajilta – erityisesti Gourcuffilta – johtajuutta, mutta vaikuttaa olleen itsekin vaikuksissa johtaessaan ryhmää, varsinkin loppuvaiheessa. Esimerkiksi 2010 ei olisi halunnut valita Henryä, mutta tavattuaan tämän halusikin yhtäkkiä ehdottomasti tämän mukaan. Tuloksena joukkueeseen otettiin peliin sopimaton puolikuntoinen ikämies, jota muut epäilivät myyräksi.
Domenech osoittautui Etelä-Afrikassa epävarmaksi ja epäjohdonmukaiseksi, kertoi, että hänen olisi tehnyt mieli murtua, itkeä ja paeta Meksiko-tappion jälkeen.
Domenechin pelaaja-arvosteluja:
- Anelka: Loistava keskushyökkääjä, joka tappoi joukkueen 2010. Hassutteli [hävityn] pelin jälkeen Gallas'n kanssa.
- Nasri: Ei kovin älykäs, mutta manipuloiva, ei pidetty joukkueen keskuudessa. Ei kätellyt Gallas'ta eikä Ribéryä. Symboloi omaa persettään ajattelevaa pelaajatyyppiä. Nähdessään ryhmän toiminnassa ongelman, pyrki aina iskemääm siihen ja repimään sitä lisää eikä korjaamaan sitä. Pelintekijänä kupla.
- Ribéry: Kaikkein vaikein tapaus. Aina sanoi, että kyllä koutsi kun neuvottiin miten pelata – ja sitten pelasi kuitenkin ihan miten itse lystäsi. Ei suostunut pelaamaan oikealla. Oli kateellinen ja vihasi Gourcuffia. Toisaalta joukkueen paras pelaaja.
- Benzema: Loistava pelaaja, kunhan panisi egonsa kuriin ja asettautuisi joukkueen palvelukseen.
- Gourcuff: Persoonallisuuden puutteet tekivät epäkelvoksi pelintekijän paikalle. ”Herää Yoann, pelintekijä on johtaja, ei seuraaja”, oli sanonut joukossa epäsuositulle Gourcuffille. ”Kun Ribéry ja muut olivat pilanneet harjoitukset – koska Gourcuff oli heidän joukkueessaan – hän ei ymmärtänyt mitään, hän ei tehnyt mitään, ja sanoin itselleni, että hän vain pysyttäytyi unelmiensa parissa. [kääntäkää itse: «Quand Ribéry et d’autres avaient tué la séance parce que Gourcuff se trouvait dans leur équipe, il n’a rien vu, il a subi et je me suis dit qu’il restait dans son monde des Bisounours.»].
- Henry: Loistava pelaaja, joka sai kurjan lopun maajoukkueessa. Piti itseään esikuvanan, isoveljenä, ja muutamat pitävät häntä ilmiantajana.
- Thuram: Saa kaiken arvonanannon. Oli 2008 lähtiessään toivottanut Domenechille onnea ”tuon hölmöläisjoukon kanssa”.
- Makelele: Pelaaja ja ihminen, josta kaikki valmentajat unelmoivat.
Sukupolvenvaihdoksen ongelmien juuret kulttuurissa ja kasvatuksessa. Ja rahan virtaamisessa peliin. Anekdootti pelaajista: Joukkue ei voinut yhteisruokailla aamiaisella klo 8.30 – 9.30, koska osa pelaajista halusi nukkua pidempään.
Toinen anekdootti: Clairefontainen leirillä Sarkozy oli vierailulla. Henry oli tokaissut, että pelaajat vaihtavat seuraa samasta syystä kuin vaimoa, virkistääkseen itseään ja saadakseen uuden alun. Sarkozy oli vastannut, että seuraa vaihtaessa pelaajat saavat rahaa, mutta vaimoa vaihtaessa menettää rahaa.
