Noniin, kausi on saatu pakettiin ja on vähintäänkin aika allekirjoittaneella aktivoitua taas forkan puolella. Myös siitä syystä, että sain kunnian olla tätä kausitopiiccia myös aloittamassa. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu, tuntuu kuin vain 2kk sitten olisin tämän aloituksen rustaillut.
Kausi 2022-2023 - jälkipyykkiNappikauden sattuessa uskon Arsenalin yltävän peräti kolmanteen sijaan. Inhorealistina kuitenkin veikkaan, että joukkue on edelleen hieman liian kapea ja kokematon, ja joukkue taistelee viimeisestä UCL-paikasta ja sijoitus on kauden päätteeksi 4.-5. UCL-paikkaan päättyvä kausi olisi Arsenalin mestaruus. ManU:n jälleenrakennus voi vielä kestää, joten veikkaan heidän jäävän tästä syystä taakse. Kovimmat kilpakumppanit ovat itselleni lähtökohtaisesti paljon vahvistuneet Chelsea ja Tottenham.
Näin kirjoitteli allekirjoittanut elokuussa. On tämän nojalla siis varmasti perusteltua sanoa, että kausi oli omasta mielestäni erittäin onnistunut. Kuten lainauksesta huomata saattaa, en uskonut Arsenalilla olevan rahkeita vielä tällä kaudella taistella mestaruudesta. Tässä edesauttoivat luonnollisesti Poolin huono kausi ja erityisesti Chelsean lähes katastrofaalinen romahtaminen. Samanaikaisesti ManU etsiskeli ennakkoarvioideni mukaisesti vähän itseään, vaikka petrasi loppukautta kohti. Newcastle odotetusti kolkutteli top sixin ovia ja lunastanee vakiopaikkansa tässä joukossa Howen alaisuudessa tulevina vuosina. Spurs oli, noh, Spurs.
Kausi saikin oikein lennokkaan startin ja erityisesti Arsenalin puolustus näytti vakuuttavimmalta moneen vuoteen. Tästä suurin kunnia kuuluu hämmästyttävän jämäkästi esiintyneelle William Saliballe, joka lunasti paikkansa fanien sydämissä ja kannatuslauluissa jo aivan ensimmäisten kierrosten aikana. Silmiinpistävää oli mm. B'mouth vierasottelussa paitsi mainitun herran ennakkoluulottomuus, myös muun joukkueen säkenöivä riemu joukkuetoverin onnistumisista. Jo kauden alkumetreiltä alkaen oli nähtävissä, miten positiivinen energia ja henki joukkueen sisällä oli.
Kauden edetessä alkoi käydä selväksi myös nuoren joukkueen muiden pelaajien kypsyminen. Tästä parhaimpina esimerkkeinä ovat (järjestyksessä) Gabriel Martinelli, Martin Odegaard sekä jo oikeastaan tähtistatuksen sarjassa ansainnut Bukayo Saka. Arsenalin nuori hyökkäyskolmikko höystettynä uudella vahvistuksella Gabriel Jesuksella kylvi tuhoa ottelusta toiseen, ja kemiat pelaajien välillä olivat selkeästi nähtävissä. Samanaikaisesti pelaajat olivat kasvaneet aiempia fyysisemmiksi, röyhkeämmiksi ja ratkaisuja pystyttiin tekemään monipuolisesti sekä aiempaa nopeammin.
Riemua erityisesti syyskauden aikana aiheutti myös joukkueen pirteät ja vahvat esitykset ns. isoissa otteluissa. Ensimmäisenä tulee mieleen Liverpoolia vastaan pelattu kotiottelu, joka alkoikin Arsenalin ottaessa kuskin paikan jo alle kahden minuutin pelin jälkeen, kuinkas muuten Martinelli-Odegaard-akselin toimesta. Lisäksi sekaan mahtuivat myös upea NLD-voitto Spursista ja vierasvoitto Stamford Bridgeltä, joka sekään ei ole liian arkipäiväistä. Toki siellä oli myös kompastuminen ManUa vastaan vieraissa, mutta keskikastin ja häntäpään joukkueita vastaan Arsenal hoiti ottelunsa hämmentävän rutinoituneesti. Sarjan kärkipaikka oli tältä osin siis täysin ansaittu, ja alkoi sitä inhorealistisempikin puna-valkolasien läpi katsova jo ihmetellä, mihin joukkueen rahkeet oikeasti voivat riittää.
Tammikuun siirtoikkunassakin Arsenal osoitti, että sen tavoitteet ovat muuttuneet. Joukkuetta vahvistettiin Leandro Trossardilla Brightonista, joka ilokseni on ollut yksi sarjan suosikkipelaajista Arsenalin ulkopuolella. Tämän vastapainoksi Artetan halusta saatiin tykkipaitaan myös suurinhokkini Jorginho länsi-Lontoosta. Jakub Kiwiorista en ollut juuri aiemmin kuullut, mutta nuori topparilupaus vaikutti mukiinmenevältä täytehankinnalta. Naurunremakoita oli luvassa myöhemmin, kun Chelseaan viime hetkellä loikanneen Arsenal-target Mikhailo Mudrykin siirtosummalla katettiin yli tuplana mainitut hankinnat (triplana?).
Kuten odottaa saattoi, lähes tuhkimotarinan tavoin kauden puoliväliin edennyt Arsenal-juna alkoi liikkua raiteilla takkuisesti. Syksyllä iloisesti joka osa-alueelta kenttää vyörynyt hyökkäyspeli ei enää löytänytkään omia syöttökombinaatioiden päätteeksi, ja omassakin päässä alkoi näkyä vuotoja. Erityisesti huolta aiheutti erikoistilanteiden tehottomuus, joista hyökkäyspäässä ei onnistumisia tullut, ja vastustaja tuntui käyttävän omat paikkansa erityisesti heikosti puolustetuissa kulmapotkuissa. Myös loukkaantumiset alkoivat kiusata Arsenalia, kun ensin Gabriel Jesus joutui useaksi viikoksi lasarettiin talven MM-kisoissa, ja myöhemmin rosterista tippui sympaattinen japanilaislaitapuolustaja Takehiro Tomiyasu. Tomiyasun loukkaantuminen tosin ei koitunut kovin kohtalokkaaksi Ben Whiten pelatessa häkellyttävän kauden pääasiassa oikeana puolustajana ilman merkkejä väsymisestä, mutta Arsenalin materiaalin kapeus mestarijoukkueeksi alkoi nostella päätään.
Alkukevääseen mahtui Everton vierastappion ja Brentford kotitasapelin kaltaisia harmillisia pistemenetyksiä. Samalla kuitenkin joukkue osoitti käsittämätöntä venymiskykyä vaikeissa tilanteissa, jotka aiempina kausina ovat loistaneet poissaolollaan. Tästä parhaimpia esimerkkejä ovat kotivoitot ManUa ja Bournemouthia vastaan sekä Aston Villaa vastaan vieraissa, joissa voittomaali syntyi tykkimiehille vasta lisäajalla. Erityisesti B'mouth- ja Villa-voittojen merkitystä korostaa se, miten Arsenal kiri voittoon tappioasemasta. Vähintäänkin nämä tarjosivat pitkästä aikaa Arsenal-kannattajille sellaisia riemuntunteita, joita ei hetkeen ole koettu - varsinkin, koska niiden merkityksen mestaruuden kannalta vielä tuossa kohtaa pystyi realisoimaan.
Arsenalin kauden kompastuskiveksi koitui lopulta loppukevään kolmen tasapelin putki. Näissä otteluissa joukkue joutui tyytymään pistejakoon Liverpoolia, West Hamia, Southamptonia vastaan. Surullista kahden ensimmäisen ottelun kannalta on, miten Arsenal menetti näissä kahden maalin johtonsa. Vaikka Southamptonia vastaan Arsenal onnistui nousemaan tasoihin vielä 1-3-tappioasemasta, on täysin selvää, että mestarijoukkueelle ei kivenkovassa Valioliigassa ole varaa vastaavankaltaisiin pistemenetyksiin häntäpään joukkueita vastaan. Viimeistään tässä kohtaa alkoi valjeta, että Arsenal taitaa sittenkin olla vielä hieman liian kokematon ja rutinoitumaton joukkue Englannin ykköseksi. Samalla tasapelien jälkeen varmistui, että pokaaleja ei tällä kaudella ole luvassa, kun Eurooppa-liigasta oli tipahtaminen shokkitappion johdosta Sporting Lissabonille, eikä maan sisäisissä cup-kilpailuissakaan ollut kotiintuomisa FA- tai liigacupeista.
Joillekin toiseen sijaan päätynyt kausi oli varmasti pettymys, ja sitä se saa ollakin mestaruuden kirvotessa Arsenalin otteesta aivan kauden viime hetkillä. Omat ennakko-odotukseni olivat kuitenkin sen verran "matalat", että kaikki UCL-paikan jälkeen nokkimisjärjestyksessä olevat saavutukset olisivat olleet minulle pelkkää jälkkäriä. Kauden vähimmäistavoite, UCL:ään palaaminen, saavutettiin täysin kirkkaasti ja Arsenalille tyypillisesti iloisella ja näyttävällä futiksella. Joukkue voitti omilla huikeilla esityksillään Emiratesin kotiyleisön taakseen ja tunnelma otteluissa oli tv-kuvankin välityksellä jotain sellaista, mitä pohjois-Lontoossa ei ole vuosiin koettu. Ikimuistoisen kaudesta tekee se, että pääsin myös itse kokemaan tuon sanoinkuvaamattoman tunnelman paikan päällä Emiratesilla Brentford-kotiottelussa. Siinä mestaruushypessä edes hetken mukana oleminen on asia, jota saa lämmöllä muistella myös vuosia tämän kauden jälkeen. Kaikkien epäilysten jälkeen on käynyt selväksi, että Arteta on onnistunut luomaan vahvan rungon, todellisen monsterin, Valioliigaan vuosiksi eteenpäin, mikäli joukkueen ydinpelaajat saadaan pidettyä seurassa. Arsenal-kannattajilla on tulevina vuosina edessään pidemmän jälleenrakennuksen jälkeen näillä näkymin erittäin valoisan näköisiä vuosia.
North London Forever.
_____
Pelaaja-arvostelutMaalivahdit30. Matt Turner
- Turnerille ei juuri vastuuta kertynyt cup-taivalten jäädessä tällä kaudella varsin lyhyiksi. Näytöt jäivät myös tästä johtuen kovin vähäisiksi, joten mitään sen kummempaa arvosanaa on vaikea antaa. Vaikuttaa pätevältä peruskakkosveskalta.
632. Aaron Ramsdale
- Ramsdale jatkoi siitä, mihin aiemmalla kaudella jäi. Aikoinaan 25M siirtosumma herätti naurua kilpailijoiden keskuudessa. Look who's laughing now. Ramsdale on fanien keskuudessa rakastettu persoona, ja samanaikaisesti kuittailee maalin takana huuteleville vieraskannattajille kieli poskessa. Kauteen mahtui jälleen muutama aivan ällistyttävä esitys, kuten vierasottelu Anfieldillä, josta ei kotiintuomisia olisi ollut ilman Ramsdalen pelastuksia. Kehittynyt myös pelinavaamisessa, mistä ehkä osin on kiittäminen Saliban ja Zinchenkon mukaantuloa, jonka johdosta alakerran pallovarmuus on kasvanut. Jatkosopimus lämmittää mieltä, sympaattinen lädipersoona, johon Arsenalin on hyvä nojata tulevina vuosina tolppien välissä.
9+Puolustajat3. Kieran Tierney
- Tierneyn rooli jäi yllättävän pieneksi Zinchenkon viedessä avauksen paikan skotilta. Verrattuna ukrainalaiseen syyt ovat ilmeiset: Artetan systeemissä vasemmalta puolustajalta halutaan enemmän vastuuta pelinrakenteluvaiheessa Tierneylle mieluisamman sivurajaa edes-takaisin ravaamisen sijaan. Tämä nähtiin myös kevätkaudella miehen tullessa vaihdosta sisään, jolloin aiemmasta kaudesta poiketen Tierney nappasi paikkansa rakenteluvaiheessa käytännössä keskiympyrästä. Kaudelle ei mahtunut epäonnistumisia, mutta onnistumisetkin jäivät vähäisiksi peliajan puutteen takia. Todella sympaattinen kaveri, jota harmillisesti huhut vievät voimakkaasti Newcastleen. Mahdollisesta siirtohalukkuudesta ei voi miestä syyttää, sillä aikaa on kasvaa pelaajana edelleen ja olla top 6-joukkueen avaava vaspa. Artetan ajatuksissa se seura ei kuitenkaan taida olla Arsenal.
7 1/24. Ben White
- Benny Blanco pelasi kaikessa hiljaisuudessa loistokauden. Ei loistanut sarjan valokeiloissa, vaan luuti omaa tonttiaan pyyteettömästi. Omaa tonttia siinäkin mielessä, että oikea laitapuolustaja ei ole miehen mieluisin pelipaikka – ainakaan silloin, kun hänet hankittiin. Antoi pelin avaamiseen peliajastaan kilpailevia enemmän vaihtoehtoja ja hoiti oman pään puolustamisen myös tyylikkäästi. Samalla tuki hyökkäyksiä koko ajan enemmän ja enemmän kauden edetessä, onnistuen pääsemään myös maalintekijätilastoihin hyökkäysten tukemisensa ansiosta. Myös kentän ulkopuolella hulvaton persoona, sillä ei pidä itsestään tai ammatistaan minkäänlaista meteliä. Yksi kauden suurimpia onnistujia.
9 ½6. Gabriel Magalhaes
- Kuten Whiten kohdalla, myös Gabriel pelasi huippukauden, vaikkei siitä niin paljoa hiiskuttukaan. Saliban toppariparina muodosti raudanlujan kaksikon pitkin kautta. Varmasti tekemistä on myös Saliban mukaantulolla, mutta myös aiemmalta kaudelta miehen henkilökohtaiset virheet vähenivät. Harmillisesti kulmapotkuissa ei osoittanut yhtä vääjäämätöntä vaarallisuutta, kuin aikaisemmin, mutta brasilialainen on edelleen yksi Arsenalin suurimpia pelotteita hyökkäyspään erikoistilanteissa. Pelaa alaspäin kovaa, mutta rehdisti. Pelinavaamisessa edelleen kehitettävää, vaikka tässä on parannettu.
912. William Saliba
- Lunasti odotetun kovan potentiaalinsa heti ensimmäisten pelien aikana. Fanit ottivat pitkänhuiskean topparilupauksen omaksi suosikikseen jo kauden alusta alkaen, ja yksinkertainen kannatuslaulu olikin nopeasti myös vieraskatsomoissa yleisin suosionosoitus. Kokoisekseen erittäin nopea ja ketterä toppari, jonka pelinavaustaidot ja rauhallisuus pallon kanssa on jo nyt huippuluokkaa. Loppukauden selkävamma pilasi muuten liki virheettömän kauden, liekö sattumaa, että Arsenalin vaikeudet alkoivat pitkälti Saliban loukkaantumisen jälkeen? Kauden huippuhetkiä, kun pelasi Chelsea-vierasmatsissa Brojan paitsioansaan, ja kävi vittuillakseen juoksemassa Brojan vielä kiinni.
10-16. Rob Holding
- Saliban loukkaantumisen jälkeen Holding tuurasi alakerrassa ja viimeistään tässä vaiheessa kävi selväksi, että top 6-joukkueen toppariksi ei vaan riitä. Pelin avaamisen heikkoudet Artetan haluamaan systeemiin tulivat viimeistään selville, kun vastustajat pakottivat prässillä pallon Holdingille. Välillä onnistumisiakin tuli, mutta lähes joka osa-alueella hieman tarvittavaa tasoa heikompi. Saa nähdä jatkaako seurassa Kiwiorin hankkimisen myötä.
7-18. Takehiro Tomiyasu
- Jasun Tomppa oli pirteä ilmestys viime kaudella, kun osoittautuikin monelle tuntemattomana kaverina kelpo pelimieheksi. Kömpelöhkön oloisesta varrestaan huolimatta ällistyttävän usein ehtii vielä oman maalin ja vastustajan laiturin väliin. Rooli tipahti penkkimieheksi, kun Ben White otti oman paikkansa oikeana puolustajana. Harmillinen epäonnen soturi City-kotipelissä, kun syöttö alaspäin jäikin vajaaksi, josta KDB rankaisi. Kausi päättyi epäonnisesti liukastumisesta tulleeseen vammaan. Käyttöä löytyy ensi kaudellekin, mikäli penkkimiehen rooli kelpaa.
7+35. Oleksandr Zinchenko
- Artetan jokerikortti siirtoikkunassa pelasi itsensä allekirjoittaneen sydämeen. Kausi alkoi vaihtelevan näkymättömästi, kunnes joulun alla alkoi saada juonesta kiinni ja otti näkyvämpää roolia inverted full backina. Zinchenkolla on uskomaton kyky imeä vastustajia itseensä ja ajoittaa syöttönsä oikein, mutta ennen kaikkea piilottaa syöttöaikeensa viimeiseen saakka. Tässä suhteessa ukrainalaisesta löytyy pientä özilmäisyyttä. Osoitti mestaruustaiston käydessä kuumimmillaan todellista johtajuutta. Lapsuudesta saakka Arsenalia kannattanut vaikuttaa olevan Lontoossa enemmän kuin kotonaan. Toisinaan ajautuu liikaa pois oikealta pelipaikaltaan ja yksi vastaan yksi-puolustamisessa on edelleen petrattavaa, mutta kun tarvitaan maaleja, on Zinchenko yksi tärkeimpiä palasia murtamaan vastustajan puolustusta. Pelasi hienon debyyttikauden.
9+15. Jakub Kiwior
- Yllätyshankinta Speziasta tammikuun siirtoikkunassa. Sai enemmän vastuuta loppukaudesta Saliban loukkaantumisen jälkeen ja otti paikkansa nokkimisjärjestyksessä Holdingin yläpuolella. Yllätti allekirjoittaneen kypsyydellään. Varamiehen roolia tulee olemaan tarjolla ja puolalainen vaikuttaa erittäin kehityskelpoiselta topparilta.
7 1/2Keskikenttäpelaajat5. Thomas Partey
- Epämukavien huhujen keskellä alkukaudella vellonut ghanalainen ei tuntunut kentällä paljoa vihellyksistä piittaavan. Syyskaudella Parteyn dominanssi keskikentän pohjalla hiveli maailman kärkeä. Ei pitänyt minkäänlaista kiirettä paineen alla, voitti käytännössä kaikki kaksinkamppailut, ja vastapalloon lauotut sisäsyrjäkierrepommitkin löysivät vihdoin verkon perukoille. Mestaruustaiston kannalta formi valitettavasti katosi kauden toisella puolikkaalla, eikä keskikentällä nähty enää yhtä kliinisiä esityksiä. Koko kauden sai pelätä reisivamman uusimista, ja osin tässäkin mielessä varmasti Jorginho haettiin tammikuun siirtoikkunassa jakamaan peliaikaa. Kokeiltiin myös oikeana puolustajana, ja tätä voitaneen nähdä jatkossa. Joka tapauksessa ne vertailut Casemiroon voidaan unohtaa, Partey is clear.
9+8. Martin Odegaard
- Valioliigan sympaattisin kapteeni ja aivan maaginen kausi alla. Kausi 2022-23 osoitti, minkä takia aikanaan Norjan ihmepojasta puhuttiin niin kiivaasti. Pienessä tilassa erittäin väkkärä pallon kanssa ja tekee itsensä loistavasti pelattavaksi. Kymppipaikalta tarjoili läpisyöttöjä yläkolmikolle ja osui itsekin tolppien väliin tehden kirkkaasti uransa yhden kauden maaliennätyksen 15 maalilla. Puolustusmoraali erinomainen ja johti Arsenalin 4-4-2-prässiä pallottomana. Jos mestaruus olisi tullut pohjois-Lontooseen, puhuttaisiin Odegaardista kauden parhaan pelaajan palkinnon potentiaalisena vastaanottajana. Ihan pirun siistiä, että tää pelaa meillä.
1010. Emile Smith Rowe
- Loukkaantumisen pilaama kausi. Tervehtyessäänkin rooli jäi pieneksi, eikä vaihdosta sisään tullessaan antanut juuri kontribuutioita. Huhuja ollut siirrosta mm. Villaan, mutta toisten huhujen mukaan Arteta haluaa pitää miehen Emiratesilla. Toivotaan ehjää treenikautta kesälle, jotta nähdään taas yhden Hale Endin timantin tempokuljetuksia kohti vastustajan puolustuslinjaa.
6-21. Fabio Vieira
- Portugalilaisen otteet jäivät vähän tuhnuiksi. Fyysisyys ei riitä vielä Valioliigan tasolle. Yksittäisiä hienoja oivalluksia ja pari maaliakin, mutta töitä piisaa ensi kesälle, jos Vieira haluaa tapella peliajasta.
7-34. Granit Xhaka
- Sveitsiläiskonkarin viimeinen kausi oli sadun lailla miehen ylivoimaisesti paras Arsenalissa. Tandemi Xhaka-Partey oli keskikentän alemmalla oksalla vertaansa vailla. Uutena asiana Artetan systeemissä oli kasin juoksut linjan taakse, ja rooli sopi tuulennopealle Xhakalle kuin nenä päähän. Ei tehnyt virheen virhettä kauden aikana eikä ylilyöntejäkään tullut, muuta kuin ehkä Liverpoolia vastaan vieraissa, josta joku voisi sanoa Poolin päässeen peliin mukaan. Jätti mestarilliset jäähyväiset iskemällä viimeisessä ottelussaan kaksi maalia. Koko tämän ajan siis kyse on ollut vain oikeasta roolituksesta – miettikääpä, jos Xhaka olisi roolitettu keskikentällä oikein alusta alkaen?
9+20. Jorginho
- En pidä pelaajasta alkuunkaan, mutta harmillisesti Mikel ei soittanut minulle kysyäkseen mielipidettäni ennen hankintaa. Karisti kaikki vihani yhdellä muulinpotkulla Villa Parkilla lisäajalla. Samat ongelmat pätevät silti edelleen, kuin aiemminkin miehen pelaamisessa: hidas juoksemaan, ja välillä tuntuu liikuttavan palloa liian hitaasti. On kuitenkin hämmentävän usein riistämässä palloa takaisin omille ja rytmittää peliä tekemällä itsensä pelattavaksi. Tammikuun ostohan oli kuitenkin erittäin hyvää bisnestä sopimuksen rakenteen ja siirtohinnan suhteen.
8Hyökkääjät7. Bukayo Saka
- Hale Endin timantti osoitti vaarallisuutensa heti kauden ensimmäisistä peleistä alkaen. Nopea, ketterä ja hyvä laukaus olivat perusedellytyksiä sille, miksi Arsenal taisteli mestaruudesta aivan sarjan viimeisille kierroksille saakka. Odotukset kauteen olivat suuret, mutta Saka pystyi vastaamaan huutoon. Aivan viimeisillä kierroksilla oli kuitenkin nähtävissä jo hienoista väsymystä. Joka tapauksessa Lil Chili pelasi aivan loistavan kauden, ja jatkopahvi kourassa Arsenalin oikean laiturin paikka on sinetöity tuleviksi vuosiksi.
9 ½9. Gabriel Jesus
- Jesus oli alkukaudella hämmästyttävän hyvä. Brassilla on käsittämätön taito pitää palloa pienessä tilassa ja puikkelehtia karkuun kolmenkin pelaajan ympäröimänä. Vastapainoksi tuhlaa edelleen pomminvarmoja maalipaikkoja, joten Arsenal ei vieläkään saanut hakemaansa kliinistä kärkeä. Rotaatiopelaaminen laitureiden kanssa aiheutti kuitenkin kauden aikana useaan otteeseen epäjärjestystä vastustajan puolustukseen, jonka johdosta Jesusin tyylinen hyökkääjä on sopiva ainakin tähän Artetan systeemiin. MM-kisoissa tullut loukkaantuminen sotki kautta, mutta Jesus onnistui tästä huolimatta pelaamaan kesän ykköshankinnaksi ihan mukiinmenevän debyyttikauden.
8 ½11. Gabriel Martinelli
- Kauden kehittynein pelaaja. Martinelli raivasi tiensä joukkueen ykköslaituriksi jo osin viime kaudella, ja jatkoi kehityssuunnan näyttäessä vahvasti nousujohteista. Äärimmäisen nopea ja ketterä, suoraviivainen brassi oli liki mahdoton pideltävä muille sarjan puolustuksille. Saanut myös lisää fyysisyyttä otteisiinsa ja pyrkii aiempaa röyhkeämmin itse maalintekopaikkoihin. Löysi hienosti yhteisen sävelen muun hyökkäysosaston kanssa, mikä oli omiaan tekemään kaudesta erittäin onnistuneen.
9 ½14. Eddie Nketiah
- Jesusin sisääntulon myötä Eddielle oli tarjolla super subin roolia. Kesä näytti kuluneen vahvasti salin puolella, mitä kuvia katsoi. Tämä näkyi myös osin kasvaneena fyysisyytenä, ja Nketiah pystyikin painimaan vähintäänkin tyydyttävästi isojen ja ilkeiden topparien seassa. Fox in the box-tyyppinen hyökkääjä paikkasi Jesusia hyvin tämän loukkaantumisen aikana tehden mm. 2 ikimuistoista maalia ManU 3-2-voitossa. Edelleen ongelmia onnistua maalinteossa selvissä maalipaikoissa, mutta voi yllättäen laittaa taas pallon pussiin puolimahdottomasta tilanteesta. Seikkaili välillä pitkiäkin aikoja pelin ulkopuolella, ja vaihdosta sisään tullessaan ei usein tuonut harmillisesti suurta lisäarvoa hyökkäyspeliin. Mielenkiintoista nähdä tulevan kesän tapahtumia, kun huippukauden Ranskassa pelannut Balogun palaa lainalta.
824. Reiss Nelson
- Hieman yllättäen roolia löytyi vielä Artetan systeemissä. Oli erittäin pirteä saadessaan näyttöpaikan yksittäisissä matseissa, mm. West Ham kotona ja ennen kaikkea ikimuistoinen lisäajan kanuunalaukaus, mikä toi voiton kotiottelussa Bournemouthia vastaan. Vikkelä jaloistaan ja haastaa röyhkeästi, on vaikea sanoa, mikä on suurin syy sille, miksei ole napannut suurempaa roolia edes toisessa Valioliiga-joukkueessa. Näkisin käyttöä kuitenkin Martinellin varamiehenä, mikäli rooli miestä kiinnostaa.
7 ½19. Leandro Trossard
- Tammikuun ”yllätyshankinta” Mudrykin varjoista oli erityisen mieluinen itselle. Tyylikäs belgialainen on erittäin hyvä kuljettaja ja laukauskin lähtee vihaisesti pienestäkin vauhdista. Paikoin ei päässyt kuitenkaan alkuunkaan pelin sisälle, ja esiintyi yhtä passiivisesti, kuin muukin hyökkäysosasto. Trossard tulee olemaan erittäin käyttökelpoinen palanen Artetalle, sillä valeysin rooli toimi ihan yhtä lailla Sakan ja Martinellin välissä. Tehoja on myös tulevaisuudessa luvassa Odegaardin ruokkiessa vielä alapuolelta.
8 1/2
