Johannalle voin vastata, kun kumminkin lukee
Pidän oksettavana ajatuksena yli 25-vuotta fanittamani seuran omistusta. Yhtälailla pidän oksettavana ajatuksena muitakin omistusmuotoja nykyfutiksessa, muita kuin fanipohjaisia omistusmuotoja. Raha on pilannut pelin, mutta tunnetta se ei ole kokonaan vienyt. Ehkä joku päivä se niin vielä itselleni tekee.
Olen myös äärimmäisen surullinen siksi, että rakastamani seura olisi voinut menestyä tämän kauden malliin myös aiemmin, mikäli aiempi omistaja olisi ajatellut perinteikkään seuran olevan muutakin kuin rahantekokone. Ehkä nykyisen kaltaiselta omistajuudelta olisi vältytty ainakin harakoiden kohdalla.
11-vuotiaana pikkupoikana alkanut tunneside, johon kuuluu omat sen aikaiset haaveet harakkapaidassa pelaamisesta, ei vain hälvene hetkessä. Kun tiedän että omistajataho on ihan vitusta, on sen vaikuttamista fanitukseen syytäkin tarkastella.
En osta, tai ole ostanut fanikamaa enää vuosikymmenen aikana jo pelkästään ympäristösyistä. En ole käynyt paikan päällä kahteenkymmeneen vuoteen, jo pelkästään ympäristösyistä. Jos lopetan pelien katsomisen kotisohvalla, teenkö vaikutuksen johonkin? Ehkä viaplay -tilaukseni lopulta edustaa mädännäisyyttäni, joka jostain rahallisten koukeroiden kautta sataa saudimulkkujen laariin?
Toisaalta olen pohtinut, että vaikka eläisin pienessä mökissä patteriradion varassa ja kuulisin toukokuisena sunnuntaina urheiluradiosta harakoiden voittaneen valioliigan, joku tyytyväisyyden tunne minussa heräisi.
Mitä siis voin tehdä? Tiedostan ainakin tilanteen, ja pidän ylipäätään nykyistä kansainvälistä futista korruptoituneena ja läpimätänä aina Fifaa myöden.
Mitä toivoisin? Jokaisen seuran omistajuutta jollekin paikalliselle fanitasolle pilkottuna. Haluaisin isot siirrot futiksesta pois ja enemmän omien kasvattien pelaamista paikallisissa joukkueissa.
Mitä ajattelen saudien ihmisoikeustilanteesta? Paskaa. Ei sitä käy kieltäminen. Toisaalta lähes 40-vuotiaana, ja ympäristöongelmien vuoksi mielenterveyden rajamailla välillä keikkuneena, voin todeta globaalin maailman olevan paskaa. Toivon että tilanteet ja etenkin rakenteet muuttuisi, mutta lähes 3/4 elämääni kuljettu yhteinen matka harakoiden kanssa ei pyyhkiydy noin vain pois.
Ehkä tässä korostuu fanituksen hienous, toisaalta myös nurja puoli.
Kenties jonain päivänä harakat eivät merkitse itselleni mitään. Täysi toivottomuus ja välinpitämättömyys edellisen omistajuuden aikana ei vienyt tunnetta pois. Ehkä nykyinen korruptio sen ajan kanssa tekee. Ehkä jonain päivänä minulle riittää vain junnufutis ja Huuhkajat.
