Salming
 Paikalla
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #1285 : 22.11.2023 klo 11:41:51 |
|
Suomi - Armenia 6-0 21.11.2023, U21 EM-karsinnat
Suomi 4-4-1-1
Liimatta 20
Pyyhtiä 16
Keskinen 7 - Väänänen 6 - Marhiev 8 - Talvitie 17
Ylitolva 22 - Peltola 3 - Jansson 2 - Wallius 14
Bergström 1
Armenia 5-4-1
Minasyan 17
Tarakhchyan 10 - Avanesyan 20 - Piloyan 8 - Iskenderian 15
Galstyan 21 - Simonyan 4 - Muradyan 23 - Mnatsakanyan 3 - Alaverdyan 11
Matinyan 1
Päätin lähteä 677 muun katsojan seuraksi vielä kerran palelemaan pakkaseen, jotta näkisin T. Keskisen nopeuden livenä ennen hänen ulkomaankomennustaan. Hänhän oli poissa syyskuun Sveitsi-pelistä, jota olin tarkkailemassa. Liimatasta oli hyvä saada puolestaan toinen otanta heikompaa maata vastaan. Vierasporukasta eniten minua kiinnosti etukäteen laituri Tarakhchyan. Tämän laukaukset boksin sisältä ylänurkkiin alkuverryttelyssä tekivätkin vaikutuksen ja keltaoransseissa nappiksissa hänet oli myös helppo erottaa. Toisin kuin perjantaina Olympiastadionilla, olin nyt varustautunut toppahousuin, villasukin ja villapaidankin alla oli vielä lämmin kerrastopaita teknisen t-paidan sijaan. Se piti kylmyyden poissa päätöskympille saakka. Toki silläkin saattoi olla jotain vaikutusta, että kävin tauolla lämmittelemässä stadionin sisätiloissa.
Armenia pallollisena vs. Suomi pallottomana
Vaikka Armenia käytti kolmea topparia, se avasi peliä 2-4-4/2-4-1-3 muodolla, jossa oikea toppari Mnatsakanyan siirtyi hetkellisesti laitapakiksi ja toinen "laitapakki" oli vasen wingback Galstyan. Oikea wingback ja laiturin koulutuksenkin omaava kapteeni Alaverdyan puski neljänneksi pelaajaksi ylös viimeiseen linjaan. Tarakhchyan piti leveyden vasemmalla. Minasyanin alapuolella tai rinnalla hääri ikään kuin kymppipaikalla Iskenderian. Suomi vastasi tuohon koko kentän miesvartioinnilla eli se prässäsi 4-4-2 muodossa. Laiturit Keskinen ja Talvitie olivat toki kapealla tukkien välikaistoja/keskustaa maalipotkuissa ja jättivät vähän etäisyyttä sivurajoille vieraiden laitapakkeihin, mutta iskivät näihin kyllä heti, jos Armenian topparit kierrättivät heille pallon. Kotijoukkue otti siis vierailta luulot pois kuten Bana sanoi raportissa ja teki "sveitsit", sillä syyskuussahan vierasjoukkueen vastaava koko kentän 4-4-2 miesvartiointi ylhäältä asti pakotti Suomen alakerran epätoivoisiin roiskaisuihin kohti ylänelikkoa, jotka eivät ykköspalloja pystyneet juuri klaaraamaan. Sama päti tässä pelissä armenialaisiin.
Liimatta ja tämän rinnalle aina noussut Pyyhtiä tekivät hyvää työtä ylimmässä prässilinjassa ja vaikeuttivat syöttötarkkuutta. Esimerkiksi Armenian toppareista raamikkaan Muradyanin oikean jalan laakanostot olivat kovin hitaita ja osoitteettomia. Laitapuolustajilla oli vähän enemmän aikaa tähdätä puolipitkiä syöttöjään Suomen puolustuslinjaan, jossa oli siis 4v4-asetelma, mutta Suomen alakerta oli vahva ilmassa. Ylitolva luki yhden pallon väärin Alaverdyania vastaan, mutta katkoi muuten sivurajalla tätä kohden chipatut syötöt. Jansson alisti puolestaan Minasyania melko hyvin. Nuo kaksi olivat suosituimmat targetit Armenian ylänelikosta. Tarakhchyanille ei pelattu juuri ollenkaan. Iskenderian puolestaan yritti monesti irtaantua Peltolasta ja Masa päästikin tämän joskus 4-5 metrin päähän etsimään tiloja kahden alimman linjan välistä, mutta Suomen kk-linja oli niin tiivis, ettei tätä kyetty löytämään maitse saatika ilmassa lähes ollenkaan. Kesti 27 minuuttia, kunnes Minasyaninkaan kautta Armenia pääsi etenemään isäntien kenttäpuoliskolle. 33. minuutilla puolestaan oli about ainoa kerta, kun Iskenderian kuoletti chipin rinnallaan alas Peltolan etupuolella ja pääsi kääntymään. Hän viistokuljetti boksin oikeaan reunaan saakka ja keskitti sitten, mutta Peltola purki pääpallon rutiinilla.
Keskustankaan kautta Armenia ei päässyt avaamaan peliä, kun Väänänen ja Marhiev peilasivat niin hyvin Piloyanin ja Avanesyanin. Varsinkin Marhiev oli loistava maakaksinkamppailuissa ja voitti todella monta kylki-kylkivääntöä keskikentän sydämessä. Avanesyanilla ei ollut negatiivisessa peliasennossa saumaakaan tehdä peliä edistäviä siirtoja, kun Marhiev hengitti selkään. Sama päti melkeinpä Väänäseen ja Piloyaniin. Summa summarum, se että Armenia tosiaan yhden pääsi vain käden sormilla laskettavissa olevan määrän kertoja hallitusti yli puolen kentän avausjaksolla, kertoo Suomen korkean prässin hyvyydestä ja 1v1-tilanteiden kamppailuedusta. Kukaan ei vuotanut suoraa vastinpariaan vastaan. Peltolakin teki tyylikkäitä katkoja keskiviivalla pari kertaa Iskenderianin etupuolelta.
Rakenteluvaiheessa Armenia hyökkäsi 3-2-5:llä. Galstyan nousi "laitapakista" wingbackiksi vasempaan laitaan ja Tarakhchyan kavensi tieltä pois välikaistalle. Alaverdyan piti yhä leveyden oikealla, Iskenderian oli oikeassa ylätaskussa ja Minasyan keskellä. Tarvittaessa Talvitie valui Galstyanin mukana Suomen puolustuslinjaan luomaan tasavoiman. Toisella laidalla Keskinen sen sijaan huilasi pallon yläpuolella kytäten vastaiskuja. Se toi mieleeni esimerkiksi Mbappen, Viniciuksen tai Messin, joille sallitaan puolustuksellisia vapauksia. Luulen, että Lehkosuokin on ohjeistanut Keskista säästämään voimia vastaiskuihin ja eikös hän Klubissakin ole säästeliäs alaspäin ollut toisinaan? Jos vastustaja olisi pelannut neljän alakerralla, Keskisen sijoittuminen olisi varmasti pakottanut oikean laitapakin harkitsemaan nousuja kaksi kertaa ja jäämään ehkä mieluummin topparin lähelle negatiivisia tilanteenvaihtoja varten. Viiden alakerralla asia oli eri ja wingbackin oli noustava leveyteen viimeiseen linjaan, koska kyllähän kolmen topparin ja kahden pohjapelaajan luulisi riittävän puolustusvalmiudeksi. Yhtä kaikki, avausjakson alussa Armenialta nähtiin pari kertaa tuota 3-2-5:tä ennen kuin Suomi otti kontrollin. Galstyan teki pari tuloksetonta repivää juoksua Walliuksen selustaan ja puolestaan rajaheiton jälkeen Minasyanin pystyliikkeestä seurasi kulmapotku.
Toisella jaksolla Suomi luovutti enemmän pallonhallintaa johtoasemassa (65% -> 50%) ja keskittyi vastaiskufutikseen, jolloin oivalsin selvemmin tuon Keskisen roolin, kun hän oli pääkatsomon puoleisella laidalla. Se on sanottava, että 4-0 tilanteessa lopetin aktiivisen keskittymisen pelin seuraamiseen, mutta eipä Armenian pallollisesta vaiheesta mitään kerrottavaa ollutkaan. Se pyöritti palloa vaarattomasti Suomen tiiviin muodon ulkopuolella. Omalla puoliskollaan Pikkuhuuhkajien muoto oli enemmän 4-4-1-1, kun Pyyhtiä valui merkkaamaan toista pohjapelaajaa keskiympyrässä. Pallonliikuttelu oli sen verran hidasta, ettei Suomen kahden alimman linjan väliin avautunut oikeastaan yhtään tiloja. Leveyttä Suomi puolusti puolestaan niin ikään kurinalaisesti varsinkin oikealla laidallaan, jota pitkin Armenia yritti enemmän puskea eteenpäin. Vasemmalla Niska pärjäsi itsekseen tai Väänäsen tukemana ongelmitta, vaikka Topi lepäsi yläpuolella. Selusta-aloitteita ei puolestaan muistaakseni pahemmin nähty Armenialta ottelun alun jälkeen ja siten isäntien puolustuslinjan oli helpompi tukkia edessä ollutta tilaa, kun selustasta ei niin paljoa tarvinnut välittää.
Suomen positiiviset tilanteenvaihdot tekivät tuhoa kertaalleen toisella puoliajalla, kun tilaa niille tosiaan oli enemmän. 3-0 maalissa Suomen tiivis kk-linja teki katkon Väänäsen johdolla ja vieraiden topparikolmikko jäi pulaan. Silmieni edessä Liimatan syötön ajoitus selustaan oli täydellinen ja Keskinen otti ensimmäisen kosketuksen briljantisti Mnatsakanyanin sisäpuolelle niin, ettei tämä voinut rikkoa kuin pilkun arvoisesti. Rikettä ei tullut ja Topi sijoitti varmasti oikeaan alakulmaan. Roolitus siis toimi, kun Topilla riitti virtaa haavoittamaan puhtaalla juoksunopeudella vastustajaa ja ennen kaikkea hän oli valmiiksi pallon yläpuolella eikä samassa tasossa kuten Talvitie. Salomaa muuten peri aika lailla hänen roolinsa, kun Keskinen vaihdettiin ulos 70 minuutin jälkeen. Hän pääsi kertaalleen haastamaan isossa tilassa 1v1-tilanteessa puolustajaa Terhon ulkosyrjäleivoksen jälkeen, mutta sisäsyrjälaukaus kohti takakulmaa keskelle leikkaamisen jälkeen ei ollut tarpeeksi tarkka, vaan Matinyan ylsi siihen näppeineen.
Avausmaalissa puolestaan Armenian veskari kiskaisi yli Suomen prässin pitkän pallon puoleen kenttään, jossa Ylitolva ja Peltola kamppailivat lopulta voitokkaasti omia miehiään vastaan. Ylitolva siirsi pallon yläpuolella levänneelle Keskiselle, joka väisti niin Piloyanin kuin Mnatsakanyanin vastaprässin sivusta ja edestä. Liimatta jäi keskelle auki, kun Muradyanin piti kaventaa kohti Topia. Otson laukaus viistokuljetuksesta alanurkkaan boksin reunalta oli kliinisen hieno. Yhtä kaikki, Mnatsakanyan oli helisemässä Keskisen kanssa, joten ehkä se neljän alakerta ja laitapakin jättäminen Mnatsakanyanin avuksi neg. tilanteenvaihtoihin olisi ollut parempi ratkaisu kuin viiden alakerta. Se, että onko puolestaan Suomen A-maajoukkueessa varaa roolittaa joku siten kuin Keskinen tässä pelissä, on tiukan mietinnän paikka, koska esim. Antmankin on tunnollisesti osallistunut puolustamiseen laiturina niin Parkenilla, Olympiastadionilla kuin Astanassa.
Suomi pallollisena vs. Armenia pallottomana
Armeniakin yritti prässätä ylhäältä varsinkin jouduttuaan tappiolle, mutta tulihan jo Suomen avausmaali siitä, että vieraiden prässi vastustajan kenttäpuoliskolla vuoti kuin Armenian A-maajoukkueella vuosina 2018-2019. Suomi avasi alhaalta 2-4-4/2-4-1-3:lla kuten Armeniakin, mutta monesti varsinkin maalipotkuissa Väänänen porrasti ja tuli melkein toppareiden väliin hakemaan palloa ja esim. Liimatta putosi hänen jättämäänsä tilaan keskikentälle, jolloin muoto oli enemmän 3-4-3. Armenia yritti suomimaista miesvartiointiprässiä siten, että oikea wingback Alaverdyan nousi kk-linjaan paineistamaan Ylitolvaa ja muu puolustuslinja jäi siis 4v4-asetelmaan Suomen ylänelikkoa vastaan. Minasyan ja Iskenderian olivat ylimmässä prässilinjassa, mutta etäisyys heihin kasvoi aika ajoin liiaksi, koska Armenian puolustuslinja pelkäsi selustauhkaa liikaa ja peruutti siksi ajoissa. Tietysti Armenian yläkuusikkokaan ei ollut prässissään aina yhtenäinen ja Suomen houkutteluvaihe toimi, kun vastassa ei ollut Sveitsin tasoinen laatuprässi, vaan melko löyhä kokonaisuus.
Vielä tasatilanteessa Armenian prässi oli vähän varovaisempi ja Alaverdyan jätti enemmän etäisyyttä Ylitolvaan irroten tähän vasta kierrätyksen tapahtuessa. Hän oli siis vähän keskemmällä seuraamassa enemmän Liimatan vastaantuloja välikaistaa pitkin. Suomen yläkolmikko oli tuolloin 3v4-alivoimainen, mutta johtoasemassa Liimatta oivalsi jäädä vähän ylemmäs mm. Alaverdyanin jättämään tilaan vastaanottamaan syöttöjä puolustuslinjan etupuolelle Piloyanin taakse. Ylimmässä prässilinjassa Väänäsen pudotessa toppareiden väliin häntä ei seurattu Piloyanin toimesta ja se vapautti kerrallaan toisen Suomen toppareista vapaaksi avaamaan peliä, kun Minasyan/Iskenderian otti Väänäsen kontrolliinsa ja toinen heistä sitten prässäsi toista topparia. Sveitsi-pelissähän kaipasin sitä, että vieraiden tiukkaa miesvartiointia vastaan Väänänen olisi pudonnut toppareiden väliin hakemaan palloa, koska niin hän oli tehnyt edeltävässä harjoituspelissä. Väänänen ei kuitenkaan silloin niin tehnyt ja Suomen pelinavaaminen oli tosiaan vaikeaa, kun ainoa vapaa pelaaja oli veskari Bergström Sveitsin koko kentän miesvartiointia vastaan. Siitä oli otettu selvästi opiksi ja Väänänen putosi maalipotkuissa helpottamaan pelinavaamista ja mahdollistamaan vaikkapa juuri mainiolle Peltolalle rauhallisemman pelinavaamisen ilman jatkuvaa prässiä iholle.
Yhden vaarallisen yläalueriiston vieraat saivat 2-0 tilanteessa, kun oman boksin nurkilla Marhievin syöttö kohti Walliusta katkesi Tarakhchyaniin. Tämä pääsi ampumaan ja blokatusta vedosta pallo pomppi boksissa Iskenderianille/Minasyanille, mutta tämä laukoi oikealta ohi hätäisesti. Muutoin vieraiden yläkuusikon Suomi sai erkaannetettua kauemmas sen puolustuslinjassa maltillisella pallonliikuttelulla alakerrassa ennen puhkovaa syöttöä Armenian puolustuslinjan eteen. Kohteina olivat varsinkin vasemmalla laidalla Keskinen ja Liimatta, joille Suomi pystyi monesti pelaamaan suoraan jalkaan ohi Armenian yläkuusikon. Se tuotti maalejakin, kun Pikkuhuuhkajat pääsi hyökkäämään suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan Armenian keskikentän jäätyä niin kauas. On myös mainittava Ylitolva, joka pystyi jalalla ohittamaan sivurajalla suoran vastustajansa Alaverdyanin toisinaan ja sekin helpotti prässinpurkua Armenian yläkuusikon kastuneiden syöttövarjojen lisäksi. Ja tarvittaessa Pyyhtiä putosi hetkellisesti alemmas luomaan keskikentälle ylivoimaa.
2-0 osumassa Suomi houkutteli aikansa Armenian yläkuusikkoa ylemmäs, kunnes Ylitolva syötti sivurajaa pitkin ohi Alaverdyanin. Keskinen löytyi omalta paikaltaan leveydestä 1v1-tilanteesta sivutoppari Mnatsakanyania vastaan, joka joutui korkealta prässätessä tosiaan tiivistämään Keskiseen, kun Alaverdyan puski kohti Ylitolvaa. Keskinen kierähti näyttävästi Mnatsakanyanin ohitse otettuaan taas ensimmäisen kosketuksen isoon tilaan eikä armenialaisella ollut palaakaan pysyä kyydissä mukana. Pallo taas vähän eli jalassa kuten koko illan ajan, mutta se ei haitannut, kun laukaus suoraan soolojuoksusta etuyläkulmaan oli huikea eikä Muradyankaan sitä kyennyt peittämään. Sanotaanko näin, että Suomen Mbappea (en tiedä, onko joku käyttänyt tätä nimitystä ennen) kannatti lähteä katsomaan livenä. 15 rahnaa oli pilkkahinta. Topin kosketukset tyhjään tilaan vakuuttivat kuten tuossakin pyörähdyksessä vastustajan ohitse. Toki laadukkaampaa vastustajaa vastaan kosketusten on oltava vielä tarkempia, koska tilaa on varmasti vähemmän kuin tässä ottelussa. Alakropan fysiikka lantiosta alaspäin jäi myös mieleen. Ruumiinrakenteessa oli mbappemaisuutta eikä ihme, että hän saa jalkansa piiskattua niin kovaan vauhtiin ja ensiaskelissa on irtonaisuutta ja räjähtävyyttä.
5-0 maalissa Bergström nosti avoimella jalallaan pallon yli Armenian löyhän miesvartiointiprässin. Meriluoto voitti viimeisessä linjassa keskiviivalla painin Mnatsakanyania vastaan. Siitä seurasi eteneminen hyökkäyskolmannekselle kohti suojaamatonta puolustuslinjaa. Salomaa syötti vasemmasta laidasta poikittain Terholle, joka oli kaventanut laidaltaan keskemmäs eikä Galstyan seurannut häntä sinne saakka. Topparit blokkasivat vedon. Pyyhtiä oli hereillä irtopallossa pudottaen sen Meriluodolle, joka kiskaisi nahkakuulan kohti takanurkkaa puolustajien jalkojen läpi. Veto upposi aika keskelle ja vaikka se tuli ruuhkan läpi, Matinyanin olisi pitänyt torjua se. Tämä ei kuitenkaan vakuuttanut millään lailla ja eräässä lopun kulmassakin hän nyrkkeili vaikeannäköisesti kahdella kädellä keskityksen pois, vaikka sen olisi voinut kopatakin.
Rakenteluvaiheessa Suomi hyökkäsi 2-3-5:llä puoleen kenttään päästyään. Vastassa oli Armenian 5-4-1 muoto. Totesin itsekseni jo noin vartin kohdalla pehmustettuun istuimeen uppoutuneeni sen, että Suomen hyökkääminen oli monipuolista. Se piti yllä kovaa pallotempoa lyhyin kosketuksin. Myöskään kulmapotkuissa ei aikailtu, vaan ne pelattiin useasti lyhyenä todella vikkelästi, joten siksi en erikoistilanteita edes käy läpi sen tarkemmin. Suomen pelaajat liikkuivat ahkerasti ja tekivät paljon rotaatioita sekoittaakseen Armeniaa. Sitä oli vaikea puolustaa. Peruasetus oli toki se, että Wallius nousi viidenneksi pelaajaksi viimeiseen linjaan luomaan tasavoiman. Hän juoksi monesti pystyyn oikeaa välikaistaa pitkin, koska Talvitie haluttiin pitää laidassa 1v1-spesialistina. Pyyhtiä oli keskellä, Liimatta bravuuripaikallaan vasemmassa ylätaskussa ja Keskinen venytti Armenian muotoa sivuttaissuunnassa vasemmalla sivurajalla. Kaistat oli täytetty tasaisesti. Pohjapari ja Ylitolva jäivät keskimmäiseen tasoon, mutta kuten todettua, paikat myös elivät jonkun verran. Jos Wallius jäi alemmas ja Ylitolva nousi ylös toisella laidalla, silloin Pyyhtiä liikkui oikeaan ylätaskuun. Odotin Armenialta jotain reagointia tauolla tappioasemassa, mutta se jatkoi samalla systeemillä. Ainoa erona oli ehkä se, että muoto oli enemmän 5-2-3 kuin 5-4-1 ja riskitasot siten suuremmat, kun pallon alla oli enää seitsemän ukkoa yhdeksän sijaan aika ajoin. Eipä Armenia silti saanut riistoja tehtyä Suomen keskimmäistä tasoa hanakammin prässäämällä.
Suomi sai sen sijaan kaikkia kolmea etenemisreittiä käyttämällä aiheutettua vaikeuksia vierailijoille. Aloitetaan leveydestä. Sinne Suomi loi kierrättämällä tai ristipalloilla laadullisia ylivoimia laitureilleen Talvitielle ja Keskiselle Galstyania ja Alaverdyania vastaan. Peltola poimi tarkasti pari kertaa Talvitien eristetystä 1v1-tilanteesta. Marhieviltakin jäi 11. minuutilla mieleen hyvä ristipallo, josta Keskinen hankki kulmapotkun haastollaan. Enemmän Suomi tuntui silti jopa etenevän oikealta pelin alussa. Wallius oli oikein dynaaminen oikea laitapakki, joka teki moderneja juoksuja välikaistaa pitkin wingbackin selustaan, koska Talvitie houkutteli ja imi Galstyania kohti itseensä. Walliuksen juoksut pakottivat Avanesyanin seuraamaan häntä jatkuvasti eikä tämä voinut siten mennä luomaan lukumääräistä ylivoimatilannetta laitakaistalle. Yläpuolella laituri Tarakchyan puolestaan oli hieman keskismäinen profiililtaan eikä niin mielellään valunut alemmas auttamaan. Niinpä Suomi sai paljon 2v2-tilanteita oikealle laidalle, joista Talvitie joko leikkasi itse sisään ohi Galstyanin tai sitten siirsi pallon tämän selustaan Walliuksen juoksulinjalle, joka pääsi keskittämään suoraan juoksusta 3-4 kertaa, mutta matalat pallot luukulle eivät löytäneet omia. Pidin silti hänen juoksukestävyydestään ja dynaamisuudesta eteenpäin. Huuhkajatkin kaipaisi tuollaista pelaajaa kenties tulevaisuudessa, kun Alhosta aika jättää. Puolustavana keskikenttäpelaajana Avanesyanin motivaatio puolustaa alaspäin oli hyvä ja hän melko tiukasti tosiaan seurasi nuo Walliuksen nousut, mutta ei ollut ehkä ihan niin vikkelä ja siksi keskitysten peittäminen oli puutteellista. Muutamia pallonmenetyksiä oikealla laidalla silloin tällöin sattui, mutta minusta Talvitien ja Walliuksen yhteistyössä oli aihio olemassa. Lopputuote vain sakkasi, kun tosiaan Walliuksen luukkupallot olivat epätarkkoja ja Talvitien ongelmana oli se, että vaikka tämä sai toisteisesti vasurinsa auki, hän ei koskaan kertaakaan lähtenyt keskittämään esim. sisäkierteistä palloa boksiin, vaan pyrki löytämään maitse keskemmältä Pyyhtiän tai Liimatan. Kun hänelle kuitenkin luotiin noita eristettyjä 1v1-hetkiä, olisin toivonut lisää päättäväisyyttä ja ehkä itsekkyyttäkin sivuttaissuuntaisiin syöttöihin tyytymisen sijaan.
Toisella laidalla sen sijaan Keskista ei voinut syyttää siitä, etteikö tämä olisi päättäväisesti kuljettanut aina kohti boksia ja sen sisään haastaessaan Alaverdyania, mutta Walliuksen tavoin sitten keskitykset olivat osoitteettomia ja pallo poltti hieman liikaa jalassa välillä, mutta soolokuljetusmaalissa se ei tietysti haitannut. Ilmeisesti Klubinkin kannattajat ovat palstalla toruneet Keskistä siitä, että tämän viimeiset ratkaisut boksin kulmalla jättävät vielä toivomisen varaa ja potentiaalia suurempaankin tehoiluun olisi olemassa. Olen tämän pelin perusteella samaa mieltä, mutta eiköhän tehokkuus vielä löydy uran edetessä. Luin juuri Urheilulehdestä jutun iki-ihanasta Jeremy Dokusta, jolla oli nuorempana vähän samoja ongelmia, mutta sittemmin lopputuote on petraantunut. Viimeisimmässä maaottelussakin tämä alusti pari kihausta Lukakulle ja Trossardille 5-0 voitossa Azerbaijanista. Oikeiden ratkaisujen teko parantuu kokemuksen karttuessa. Hyvää Keskisessä oli kuitenkin se, että hän tosiaan kiihdytti kohti boksia heti kierrätyksen/ristipallon saatuaan eikä siten Alaverdyan ehtinyt saada tukea 1v1-puolustamiseen kuin aniharvoin. Ylitolvakin puolestaan esitti walliusmaisia dynaamisia pystyjuoksuja luoden 2v2-tilanteita vasemmalle laidalle, mutta Walliuksesta poiketen hän teki ne taustakiertoina sivurajaa pitkin. Keskinen imi muutamia kertoja pelaajia itseensä välikaistalla ja siirsi sitten pelivälineen Ylitolvalle, joka pääsi vuorostaan 1v1-tilanteeseen ja menikin vastustajasta pari kertaa ohitse päätyrajan puolelta, mutta hänenkin keskityksensä jäivät armenialaisiin. Vaihtomies Niska peri ylitolvamaisen roolin ja pidin myös hänen aktiivisuudestaan ylöspäin. Armenian sivutoppareista ei juuri apua ollut muuten laitakaistojen puolustamisessa, vaan nämä pysyivät melko tiukasti keskellä luoden periaatteessa 3v2-ylivoiman Liimattaa ja Pyyhtiää vastaan. Pari kertaa vasen toppari Simoyan saattoi kaventaa kohti Galstyanin takana ollutta tilaa, jos Avanesyan oli jäänyt liikaa jälkeen Walliuksesta eikä olisi ehtinyt keskityksen eteen. Ylitolvan nousujen seuraaminen sen sijaan oli aina Iskenderianin tai Piloyanin heiniä.
Selustassa olleeseen tilaan Suomelta teki eniten aloitteita sen Mbappe eli Keskinen. Jo avauskympillä oli pari kokeilua, mutta Pyyhtiän chippiin hän ei aivan ehtinyt takatolpalle, kun tämä sai vasurinsa auki puolustuslinjan edessä oikeassa ylätaskussa. Bergström puolestaan tuli liberomaisesti vastaan yhtä Armenian harvoista selustapalloa ja huusi lujaa ehtivänsä siihen. Topparit antoivat hänen potkaista pallon välittömästi vuorostaan Armenian puolustuslinjan taakse. Keskisen ajoitus ja haltuunotto olivat hyviä, joten hän pääsi puoliksi karkuun, mutta kapteeni Alaverdyan liukui yhtä upeasti pallon hänen jaloistaan pois boksissa viime hetkellä. Paitsioita Suomella oli jonkin verran ja yksi niistä tuli toisella jaksolla, kun keskikentän keskustaan siirryttyään Peltolallekin haettiin läpiajoa seinä kolmannelle -kuviolla, mutta tämä oli tosiaan metrin verran linjan väärällä puolella eikä päässyt viimeistelemään illan toistaan. Jarrutettuaan hän tökkäsi pallon korkeintaan pari metriä kauemmas ja sai siitä hyvästä varoituksen, joka oli kyllä kovin kevyt, koska kyse ei ollut oikeasti ajanpeluusta tai vapaapotkun hidastamisesta, mutta tuomarin linja oli sen verran tarkka, että varoituksia tuli paljon muutoinkin.
Armenian muodon sisään Suomi pääsi etenemään onnistuneesti lukuisia kertoja. Pyyhtiä pelasi mielestäni hyvin selkä kohti maalia toimien syöttölautana mm. Talvitielle joko keskellä tai oikeassa ylätaskussa. Liimatta puolestaan pääsi useasti pyörähtämään kasvot kohti maalia mielipaikallaan vasemmassa ylätaskussa. Kun jo Sveitsiä vastaan hän pääsi pari kertaa puoliksi ohi Stuttgartin rotaatiotoppari Stergioun vastaprässin suunnanmuutoshetkissä, ketteryysylivoiman näkyminen vielä selvemmin tässä pelissä ei tietysti kovin iso uutinen ollut. Paras esimerkki oli 4-0 osuma, kun hänet löydettiin boksin läheisyydessä kahden alimman linjan välistä juuri ylätaskusta. Pyörähdystä seurasi pelaajien houkuttelu kohti itseä ennen vapauttavaa syöttöä viereen Talvitielle, joka viimeisteli tarkasti vasurillaan takayläkulmaan. Suomi neljä, Armenia nolla. Piloyan oli aika huono tukkimaan puolustuslinjan edessä ollutta tilaa eikä oikea sivutoppari Mnatsakanyankaan kovin herkästi pumpannut eteenpäin tilaa pois, koska hän ehkä pelkäsi, että sitten Keskinen juoksisi pystyyn hänen jättämästään aukosta. Armenian topparit pysyivät siis jopa yllättävän tiukasti puolustuslinjassa mielestäni ja se tietysti helpotti Suomea, joka pääsi rellestämään, kun tiloja kahden alimman linjan välissä oli aivan eri tavalla kuin Sveitsiä vastaan. Keskikentän pohjalta Väänänen ja Marhievkin osallistuivat joihinkin kombinaatioihin nousten 10-alueelle hetkellisesti, jolloin tietysti laitapakit olivat alempana säilyttäen viiden pelaajan puolustusvalmiuden.
Suomi oli negatiivisissakin tilanteenvaihdoissa väkivahva. En muista Armenialta yhtään vaarallista vastaiskua, vaan kotijoukkueen vastaprässi oli terävää. Ylitolva luki hyvin vajaaksi jääneitä syöttöjä kohti Alaverdyania eikä Tarakchyaninkaan teknisyyttä kyetty hyödyntämään ollenkaan, kun tälle ei saatu pelattua nahkakuulaa jalkaan riistojen jälkeen, koska Suomi tukki syöttösuunnat useamman pelaajan yhteistyöllä heti pallonmenetyksen jälkeen. Ja tarvittaessa puolustuslinja oli viimeinen lukko puolessa kentässä katkoen pidemmät purkupallot kikkarapäistä Minasyania vastaan.
|
