Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #769 : 13.09.2023 klo 17:31:25 |
|
Suomi U21 - Sveitsi U21 1-2 12.9.2023, EM-karsinnat
Suomi 4-4-1-1
Sadiku 9
Pyyhtiä 16
Liimatta 20 - Marhiev 8 - Väänänen 6 - Terho 11
Galvez 3 - Miettinen 5 - Koski 21 - Wallius 14
Bergström 1
Sveitsi 4-1-2-1-2
Villiger 9 - Muci 19
Dos Santos 7
Matoshi 18 - Sanches 10
Ömeragic 5
Surdez 22 - Hajdari 3 - Stergiou 4 - Ottiger 2
Loretz 1
Jalkapallo- ja maaotteluviihde jatkui Veritaksella, jossa vierailin ensimmäistä kertaa pällistelemässä uutta tekonurmea ja päätykatsomoa. Yksilöistä odotin mielenkiinnolla Bergströmin, Galvezin ja Liimatan näkemistä tositoimissa ensi kertaa livenä, vaikka Lucas olikin jo kakkosveskarina viime karsinnoissa. Vieraista luonnollisesti Stuttgartin Stergiou kiinnosti eniten, kun Rieder ei lapulla valitettavasti ollut. Koska Huuhkajatkin on viime vuosina mennyt pelaavampaan ja pallollisempaan suuntaan Kanervan alaisuudessa, Lehkosuon pallollisempi kädenjälki Maliseen verrattuna oli sekin mielenkiintoinen asia tarkkailtavaksi. Toki vilkuilin sivusilmällä jo Islanti-maaottelua saadakseni pientä osviittaa siitä, mitä odottaa. Sen perusteella illan pelivalinnaksi myös valikoitui Sveitsi alle 1,5 maalia kertoimella 2.20, koska luotin Bergströmin torjuntavireeseen. Ehdin paikalle vasta lämmittelyn lopuksi, mutta sen perusteella Sveitsin ilmoitettu rosteri UEFA:n sivuilla ei ihan näyttänyt paikkaansa pitävän, vaikka Surdez vasemmalta keskityksiä laatikkoon jakelikin. Galvez puolestaan sai melkoisen vesisuihkun poistuessaan koppiin, kun sadettaja levähti yhtäkkiä päälle hänen vieressään. Se aiheutti naurunremakan niin katsomossa kuin viheriöllä.
Lämmittelyn jälkeen puolestaan jostain syystä järjestyksenvalvoja tuli kysymään VIP-lippua, vaikka VIP-paikoille eli ylimpien rivien pehmustetuille penkeille oli myyty täysin normaalin hintaisia lippuja, jollaisen itsekin olin luonnollisesti poistanut viime vuosista oppineena. Eipä tuo toki ongelma ollut pilettiä näyttää, mutta tieto sinne myydyistä lipuista ei näemmä ollut saavuttanut suorittavaa porrasta. Vierelle tuli istumaan myöhemmin mm. muutamia Sveitsin pelaajia, jotka olivat kokoonpanon ulkopuolella. Onnittelin itseäni pelin jälkeen oivasta istuinvalinnasta, koska kaikki osumat tulivat siihen päätyyn, jossa olin.
Sveitsi pallollisena vs. Suomi pallottomana
Sveitsi hyökkäsi 4-4-2 timantilla, joten avausmalli oli siis numerotermein 2-1-4-1-2. Suomen prässitaso oli samanlainen kuin viime reenipelissä eli noin puolivälissä vastustajan kenttäpuoliskoa, mutta sitä ylempääkin tilaisuuden tullen Lehkosuon lauma pyrki riistoon. Roolitus oli aika selkeä ja puolustusmuoto 4-4-1-1, kun se Islantia vastaan oli enemmän 4-4-2. Sadiku ravasi piikissä toppareiden Hajdarin ja kapteeni Stergioun välillä. Pyyhtiä merkkasi alapuolella ankkuri Ömeragicin, joka oli sekä pallollisena että pallottomana vakaa ja melko virheetön. Laiturit Terho ja Liimatta peilasivat Surdezin ja Ottigerin. Toki he olivat alustavasti tukkimassa välikaistoja ja peittämässä syöttöjä muodon sisään, mutta liikkuivat leveyteen, jos Sveitsin topparit sinne pallon kierrättivät. Keskikentän pohjalla Väänänen ja Marhiev paimensivat timantin reunoilla olleita Matoshia ja Sanchesia. Puolustuslinjassa Suomella oli 4v2-ylivoima, kun sekä Galvez että Wallius kavensivat toppareiden Miettisen ja Kosken lähelle luomaan 2v1-ylivoimat Sveitsin kumpaakin kärkeä Mucia ja Villigeria vastaan. Kymppipaikan Dos Santos puolestaan sai vaeltaa aika vapaasti Suomen topparien ja pohjapelaajien välisessä tilassa. Välillä toki joko Marhiev tai Väänänen jätti oman suoran vastustajansa auki keskikentällä ja pudotti kiinni Dos Santosiin riippuen vähän siitä, missä päin kenttää pallo kulloinkin oli. Suomen laitapakit Wallius ja Galvez irtosivat puolestaan leveyteen vain, jos Sveitsi kierrätti pallon sinne Surdezille/Ottigerille eikä yläpuolella ollut oma laituri Liimatta/Terho enää ehtinyt kipittää pallon alapuolelle.
Sveitsin pelinavaus alhaalta ei kovin kaksista avausjaksolla ollut, vaan mielestäni Suomen puolikorkea prässi toimi ajoittain hyvin. Vieraat eivät löytäneet juuri ollenkaan maitse kirppumaista ja nopeajalkaista Dos Santosia kahden alimman linjan välistä, vaikka tämä liikkui aika laajallakin säteellä. Niinpä monesti Sveitsin kulloinen vapaa toppari eli se jota Sadiku ei ehtinyt prässäämään, lähetti vain pitkän siivun Suomen puolustuslinjan selustaan. Molemmat kärjet säntäsivät perään yhtä aikaa, mutta Miettinen ja Koski katkoivat pystysyötöt ilmassa hyvällä varmuudella ja kun vierellä olivat vielä varmistamassa laitapakit, vasenjalkaisen Hajdarin laakapallot tai ylvään peliasennon omanneen Stergioun pystysyötöt olivat tuloksettomia. Välillä puolestaan Pyyhtiän pihdeistä Ömeragic putosi topparien tasolle hakemaan palloa, jolloin Hajdari ja Stergiou pystyivät levittämään vähän enemmän ja täten kuljettamaan lähemmäs puolta kenttää antamaan murtavaa syöttöä, kun Sadikun juoksumatkat pitenivät. Suomen pohjapari ei lähtenyt pomppaamaan vastaan, vaan he pysyttelivät kiinni suorissa vastustajissaan ja tukkivat syöttöjä muodon sisään. Se mahdollisti sen, että Sveitsi pääsi tosiaan helpommin puoleen kenttään, mutta murtavien syöttöjen laatu ei minusta juurikaan silti parantunut. Muutaman kerran puolestaan ihan alussa Sveitsi pääsi turhan helposti oikean kautta etenemään hyökkäyskolmannekselle, kun Liimatta oli vähän heikosti sijoittunut tai muutoin laiska eikä ehtinyt kipittää välikaistalta leveyteen Ottigerin alapuolelle, kun Stergiou kierrätti tälle pallon sivurajalle. Muutoin tosiaan prässi ylempänä kenttää oli kohtalaisen hyvää ja Suomi sai pakotettua Sveitsin alakerran pitkiin siivuihin, jotka puolustuslinja klaarasi omille.
Kun Sveitsi sitten kuitenkin pääsi puoleen kenttään hallitusti leveyspelaajille kierrättämällä tai toppareiden kuljettamana ankkurin pudottua avuksi, se pääsi siirtymään 2-3-5 rakentelumuotoonsa, jossa Surdez ja Ottiger tosiaan olivat leveydessä, kärjet Muci ja Villiger pääosin välikaistoilla ja Dos Santos keskellä. Toki jonkun verran rotaatiotakin tapahtui ja Dos Santos oli satunnaisesti vasemmassa ylätaskussakin, kun esim. Muci siirtyi keskelle, mutta vähän harvinaisemmin organisoitu tuo Sveitsin viiden pelaajan rypäs viimeisessä linjassa oli, koska yleensä kyllä kärkiparin ollessa askissa toinen jää sentteriksi. Suomen puolustusmuoto syvällä puolestaan muuntui 5-3-1-1:een, kun Terho valui luomaan tasavoiman varsinkin pelin alun jälkeen, kun Walliuksella oli vaikeuksia Surdezin puolustamisessa laitakaistalla. Terho selvisi tätä vastaan vähän paremmin ja yhdessä he Walliuksen kanssa jopa tuplasivat ajoittain elastisen sveitsiläisen, joka kyllä erottui piikikkäällä kampauksellaan.
Sveitsin suurin uhka oli tosiaan Surdez, jolle luotiin avausjaksolla paljon laadullisia ylivoimatilanteita. Boksissa oli kärkipari odottamassa hyviä keskityksiä suomalaistoppareiden pihdeissä, mutta aikamoisia roikkuja suurin osa Surdezin keskityksistä oli. Toki puolittaista vaaraa ne aina aiheuttivat ja mm. Ottiger hiipi alussa hyvin taka-alueelle, mutta pyssytti volleyn reippaasti ohi maalin. Kertaalleen Bergström tuli myös hyvin ulos maaliltaan ja nyrkkeili voimalla pallon kauemmas avausjaksolla. Viime kesäkuun Norja-matsissa Ceide oli samanlainen haastokone vasemmalla laidalla ja häntä vastaan Hämäläinen pärjäsi silloin kuitenkin kohtalaisesti. Ceidea ja tässä pelissä Surdezia yhdisti se, että molemmat mielellään tökkäsivät oikealla jalalla pallon pari metriä itselleen eteenpäin ja kiihdyttivät sitten perään keskittämään vasemmalla jalalla päätyrajalta. Sanotaanko näin, että matsin edetessä Suomi sai Surdezin kuriin yhä paremmin. Oikean laidan Ottigerin ja myöhemmin vaihtopelaaja Athekamen keskitykset Galvez ja Liimatta blokkasivat järjestäen, joten siitä voi antaa heille kehut. Liimattakin paransi puolustamistaan avausvitosen uinumisen jälkeen eikä Galvezin tarvinnut aina irrota kapealta leveyteen Ottigeria suinkaan hidastamaan.
Muodon sisään Sveitsi onnistui avausjaksolla joitain kertoja etenemään, joten Suomen puolustamisessa syvällä oli parannettavaa, vaikka korkeampi prässi puolestaan siis toimikin ihan OK. Hyökkäyskolmanneksella Sveitsi löysi pari kertaa näppärästi välikaistoilta toisen kärjen, joka jatkoi viereen Dos Santosille. Laukaukset boksin reunalta Suomi kuitenkin blokkasi hyvin ja muutaman hoiti myös Bergström. Kahden alimman linjan väli ei ollut vesitiivis, kun mm. Väänänen minusta vähän ryntäsi/liukui ohi pallosta puolittain muutamaan otteeseen. Toppariparin eteenpäin pumppaaminen ja kääntymisten estäminen ei myöskään ollut niin timanttista kuin selustan puolustaminen. Toisella puoliajalla kun pääsin näkemään puolustamista lähempää, Suomi oli mielestäni jonkun verran kompaktimpi eikä Sveitsi yhtä paljon päässyt pelaamaan nopeita kombinaatioita muodon sisässä. Osansa oli ehkä silläkin, ettei oikean laidan Ottiger lähtenyt liikkumaan niin hanakasti omien syöttöjensä perään kuin vielä avausnelivitosella, jolloin hän Liimatan ohi syötettyään liikkui pari kertaa modernisti välikaistalle ja pääsi seinäsyötöin etenemään kuudentoista reunalle saakka.
Suomen positiivisissa tilanteenvaihdoissa Liimatta oli ykköskohde ja muutaman hyvän aihion kotijoukkue loi hänen kauttaan. Tietysti heti ottelun alussa Suomen 1-0 maali oli tilanteenvaihdon tulos, kun Miettinen katkaisi rajaheiton ja sen jälkeen Wallius poimi poikittaissyötöllä vapaana olleen Galvezin, joka syötti Ottigerin selustaan liikkuneelle Liimatalle. Stergiou kavensi perässä tukkimaan tilan, mutta hän vuoti 1v1-puolustamisessa, kun Otso pyörähti loistavasti keskustaan ja pelattuaan seinän Pyyhtiän kanssa viimeisteli tarkasti takakulmaan. Hetki ennen avausmaalia puolestaan Sadiku tuli todella sähäkästi Stergioun etupuolelle Galvezin syöttöä vastaan, mutta sen jälkeen vastaisku kuihtui nopeasti, kun Pyyhtiän puhkova passi ei Liimattaa tavoittanut Stergioun jättämästä tilasta, jonka Hajdari hyvin tukki. Avausmaalissakin Hajdari yritti paikata Stergioun yllättävää kaksinkamppailuvuotamista, mutta sillä kertaa Pyyhtiän syöttö oli niin tarkka, ettei hän saanut sitä katki, vaan Liimatta pääsi haavoittamaan hänenkin jättämäänsä aukkoa. Mutta joo, vieraiden kapteenin alku ei siis varsinkaan ollut loistelias, kun hän kahdesti puolusti todella lepsusti pallonmenetyksen jälkeen ja jälkimmäisellä kerralla Hajdaristakaan ei ollut pelastajaksi enää. Avausjakson puolivälissä puolestaan Galvezin purku sivurajaa pitkin löysi Liimatan, joka oli taas hakeutunut Ottigerin jättämään tilaan sivurajalle eikä Matoshi ehtinyt sitä tukkia, vaan Otso pääsi ottamaan tatsin keskustaan tämän juoksulinjan eteen. Sitä seurasi hyvä kuljetus ja levitys Terholle, joka leikkasi sisään boksiin ja laukoi lopulta vastustajan kautta pallon lopulta yli päädystä. Toki edelleen Liimatalla on myös parannettavaa vastaprässin siedossa, koska pienestä koostaan johtuen kaksinkamppailuissa hän on heiveröinen, jos vastustaja ehtii selkään kiinni eikä hän ehdi ottaa ensimmäistä kosketusta sitä ennen tyhjään tilaan. Avausmaali oli minusta ennemmin säännön vahvistava poikkeus tuolta osin enkä välttämättä kyllä näe Liimatalle Huuhkajissa käyttöä tänä syksynä, koska Kanerva arvostaa myös kurinalaisuutta alaspäinkin.
Yläalueriistoista potentiaalisin oli puolestaan toisen jakson alkupuolella, kun Sveitsi yritti purkaa prässin poimimalla vapaana sivurajalla olleen Ottigerin, mutta se epäonnistui ja peli kääntyi omiin. Galvezin keskitys laidalta löysi boksista Pyyhtiän, jonka laukaus meni hieman ohi takakulman. Tuota ennen oli toki myös se tilanne heti 46. minuutilla, kun Stergiou sortui pallonmenetykseen rajaheiton jälkeen Liimatan tultua tukemaan Sadikua toppareiden prässäämisessä, jolloin 1v2-alivoima muuttui 2v2-tasavoimaksi. Pyyhtiä vapautti Sadikun riiston jälkeen puolittain läpi, mutta kuti painui päätykatsomoon. Luulen, että Stergiou hieman yllättyi Liimatan prässistä pimeältä puolelta ja oletti, että hänellä olisi enemmän aikaa leipoa palloa kuten avausjaksolla, kun Sadiku oli kiinni Hajdarissa. Olen varma, että jokusen maalin Suomi tekee vielä näissä karsinnoissa yläalueriistojen seurauksena.
Suomi pallollisena vs. Sveitsi pallottomana
Islantia vastaan Suomi avasi pitkälti maitse linja kerrallaan hinkaten, mutta tässä pelissä niin ei ollut, vaan peli muistutti enemmän Malisen aikakauden suoraviivaisuutta. Osasyynsä oli toki Sveitsin korkealla prässillä, joka oli ahnasta ja hyvin miesvartiointiperusteista. Suomi avasi alhaalta standardinomaisella 2-4-4/2-4-1-3:lla. Sadiku yksinään roikkui viimeisessä linjassa ja hänen alapuolellaan oli luonnollisesti Pyyhtiä. Laiturit olivat leveydessä, mutta he eivät jatkuvasti halanneet sivurajaa, vaan olivat ajoittain hekin vähän lähempänä "kärkiparia" välikaistoilla. Sveitsi prässäsi ihan alussa jopa koko kentän miesvartioinnilla eli 4-4-2 muodolla, jossa kärkipari Villiger-Muci hoiti topparit. Neljän miehen kk-linjassa Surdez ja Sanches olivat ikään kuin laitureina prässäten Suomen laitapakkeja Walliusta ja Galvezia. Ottiger tosin sijoittui ikään kuin välimaastoon eli hän oli myös valmiudessa nopeasti putoamaan alemmas luomaan 5v4-ylivoimaa, jos Suomi avaisi alhaalta pitkän pallon eli hän ei ollut niin lähellä Galvezia kuin toisella laidalla Surdez oli Walliusta. Atleettisena ja urheilullisena laitapakkina tuollainen ravaamisrooli luonnistui ihan hyvin Ottigerilta, mutta se vaati veronsakin, kun hänet vaihdettiin tunnin kohdalla pois ymmärrettävästi. Silti hänen kahden suunnan dynaamisuudestaan jäi positiivinen maku. Keskustassa Dos Santosin rinnalle nousi Sanches merkkaamaan Väänästä ja Marhievia. Sveitsin puolustuslinjassa Hajdari siirtyi hetkellisesti vasemmaksi pakiksi kiinni Terhoon, ankkuri Ömeragic putosi kiinni Sadikuun, Stergiou liikkui kohti Liimattaa ja Matoshi puolestaan vartioi topparien edessä ollutta Pyyhtiää.
Jos ja kun Ottiger putosi Galvezin luota takaisin Liimattaan, Stergiou pystyi sitten kaventamaan kohti Sadikua ja luomaan Ömeragicin kanssa tätä vastaan 2v1-ylivoiman. Tuo oli se yleisin näky avauskympin jälkeen, jolloin Sveitsi jätti kerrallaan toisen laitapuolustajan sentään auki ja loi alas sen 5v4-ylivoiman Suomen ylänelikkoa vastaan. Usein se vapaa pelaaja oli tosiaan Galvez, kun Ottiger seilasi kahden tulen välissä hänen ja Liimatan kesken, mutta jakson edetessä valintana oli entistä useammin jäädä siis kiinni Otsoon ja säästää energiaa. Joitain kertoja Walliuskin oli hetkellisesti aika auki toisella sivurajalla, kun Surdez putosi Terhoon ja Hajdari pystyi liikkumaan takaisin keskemmäs kohti Sadikua, jolloin sitten ylivoima Sadikua vastaan muodostui Ömeragicin kanssa ja Stergiou puolestaan tiivisti kohti Liimattaa vapauttaen Ottigerin prässäämään vapaammin Galvezia. En oikein tiedä, että mikä olisi oikea numerotermi kuvaamaan tuota Sveitsin puolustusmuotoa, koska se eli jonkin verran. Ehkä 4-1-3-2 on lähinnä oikeaa, kun Matoshi tosiaan pysyi koko ajan pallottomana kiinni Pyyhtiässä ja Suomen kolmea muuta ylänelikon jäsentä vastaan avauskympin jälkeen Sveitsi halusi saada 4v3-ylivoiman aikaan joko siten, että Surdez tai Ottiger oli vuorollaan laitapakkina ja vuorollaan kolmen miehen kk-linjassa Matoshin yläpuolella prässäämässä toista Suomen laitapakkia.
Sveitsin ylimpien pelaajien juoksuvoima aiheutti kuitenkin sen, että kotijoukkue suosiolla melkeinpä aina yritti ohittaa prässin ilmassa tavoitellen ylänelikkoaan Sveitsin puolustuslinjasta tai sen edestä. Sikäli pelinkuva muistutti todella paljon sunnuntain Tanska-peliä, jossa niin ikään Suomen topparikolmikolla ei ollut aikaa hieroa palloa, kun heitä prässättiin lujaa, joten valintana oli vain melko riskitön chippi ohi prässin. Bergström vapaana pelaajana puolestaan hradeckymaisesti otti myös roolia pelinavaamisessa, mutta puolipitkien nostojen tarkkuus vaihteli. Muutaman kerran hän chippasi ihan hyvin esimerkiksi pallon Terhon jalkaan toisella jaksolla, mutta pari avausta karkasivat avausjaksolla myös suoraan yli sivurajan.
Maitse eteneminen oli hankalaa keskustan kautta, kun Väänänen-Marhiev kaksikko oli samanlaisessa miesvartioinnissa kuin sunnuntaina olivat Schüller ja Kairinen Erikseniä ja Höjbjergiä vastaan. Toki yksi hyvä pyörähdys Marhievilta oman akselinsa ympäri jäi mieleeni avausjaksolta Sanchesia vastaan, joten rakkikoiramaisuudesta huolimatta pallollista osaamistakin häneltä löytyy ja hyvä niin. Pikkuhuuhkajien pitkien syöttöjen lopputulema oli sekin aika sama kuin sunnuntaina eli Suomi ei minusta kovin isolla prosentilla pystynyt voittamaan ykköspalloja ainakaan siten, että niistä olisi sen jälkeen päästy etenemään nopeasti Sveitsin suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan, vaan joko pudotukset olivat epätarkkoja tai sitten Sveitsi klaarasi kaksinkamppailut itselleen. Sadikulla oli tosiaan aika epäkiitollinen tehtävä 1v2-alivoimaisena kahta markkina-arvoltaan kolmen miljoonan topparikoulutuksen saanutta pelaajaa eli Ömeragicia ja Stergiouta vastaan. Pelin edetessä hän yritti asemoida itsensä etäämmälle Stergiousta saadakseen selvemmän 1v1-tilanteen Ömeragicia vastaan, mutta tämä pysyi kyllä aika hyvin selässä kiinni, jos ja kun Sadiku tuli palloa vastaan ja esti suomalaiskärjen kääntymisaikeet ohjaten tämän pari kertaa jopa ihan sivurajalle asti, josta syötön antaminen omillekin oli haasteellista.
Yhtä lailla Liimattaakaan ei päästetty kääntymään ja hyökkäämään kasvot kohti maalia samaan tapaan kuin tilanteenvaihdoissa pelin alussa. Niinpä vieraat voitettuaan pitkän pallon nopeasti takaisin itselleen pääsivät jatkamaan pallonhallintavyöryään. Niinä hetkinä kun Suomi puolestaan kokeili avata lyhytsyöttöpelillä, Galvezille sattui joitain syöttöhasseja eikä keskikentän pohjaparinkaan pallovarmuus negatiivisissa peliasennoissa vakuuttanut, joten minusta oli ihan hyvä valinta ohittaa vierasjoukkueen prässi pääosin ilmassa, koska siinä Islanti-pelissäkin Suomelle sattui joitain pallonmenetyksiä lähellä omaa kuudentoista aluetta pelinavausvaiheessa eikä sellaisiin ollut tässä pelissä varaa, vaikka niitäkin toki avausjaksolla tuli muutamia juuri edellä mainittujen yksilöiden toimesta, mutta Galvezin eduksi on sanottava toki se, että viimeisen tunnin ajan hänen syöttötyöskentelynsä oli pallollisessa vaiheessa hyvää ja toki tilanteenvaihdoissa hän loisti alusta asti. Yksi Suomen pelin edetessä yleistynyt korkean prässin malli oli se, että pallo chipattiin Terholle, joka pudotti sitten Walliukselle/Väänäselle ja nämä lähettivät sen jälkeen välittömästi pelivälineen Sveitsin selustaan, jonne Sadiku spurttasi 1v1-juoksukilvassa Ömeragicia vastaan, mutta Montpellierin toppari pysyi hyvin joka kerta kyydissä mukana. Pidin kuitenkin tuosta mallista, koska korkealta prässääviä joukkueita vastaan selustassa on luonnollisesti tilaa, jota haavoittaa ja siihen Suomi pyrki sunnuntainakin Tanskaa vastaan, jolloin Glen sai lähetettyä mm. Pukin vauhtiin muutamia kertoja, kun Huuhkajat onnistui raapimaan ykköspallon itselleen puolustuslinjan edessä.
Harvassa kuitenkin Suomen hallitut etenemiset hyökkäyskolmannekselle olivat eikä kotijoukkue täten ehtinyt juuri koskaan edes siirtyä 2-4-4:stä 2-3-5:een. Vasta päätösvartilla, kun Sveitsi luovutti johtoasemassa hallintaa enemmän Suomelle ja keskittyi puolustamiseen, Suomi pääsi näyttämään kunnolla rakenteluvaiheen 2-3-5 muotonsa, jossa Galvez nousi viimeiseen linjaan viidenneksi pelaajaksi huolehtien leveydestä vasemmalla. Liimatta kavensi optimipaikalleen vasempaan ylätaskuun, Sadiku oli keskellä, Pyyhtiä/Meriluoto oikealla välikaistalla ja Terho/Talvitie luonnollisesti pysyi oikealla laitakaistalla. Avausjaksolla tuota ei nähty juuri ollenkaan, kun Suomi päätti hyökkäyksensä niin nopeasti, ettei Galvez tosiaan ehtinyt nousta ylemmäs. Sveitsin puolustusmuoto syvällä puolestaan oli 4-1-3-2:n sijasta 5-2-3 eli Surdez ja Ottiger/Athekame olivat ikään kuin wingbackeina ja topparikolmikkona oli Hajdari-Ömeragic-Stergiou. Sanches puolestaan putosi Matoshin rinnalle suojaamaan puolustuslinjan edustaa ja puolustamaan Suomen ylätaskupelaajia Liimattaa ja Pyyhtiää/Meriluotoa. Vaihtojen myötä yläkolmikoksi muuttunut Villiger-Kacuri-Kavegn sitten prässäsi Suomen keskimmäistä tasoa (Kallinen-Väänänen-Wallius/Ylitolva) sallien toppariparin pallotella jokseenkin rauhassa keskenään.
Eipä Suomen hitaat hyökkäykset ottelun lopussa hirveästi tulosta tuottaneet. Muutaman kerran pallo saatiin pelattua varmasti halutusti Liimatalle vasempaan ylätaskuun, mutta negatiivisessa peliasennossa pyörähtäminen ohi vaikkapa Sanchesin ei onnistunut. Stergioukin pumppasi tarvittaessa eteenpäin ottaen tilan pois, joten peliä edistäviä tekoja Liimatta ei kyennyt tekemään muodon sisästä. Sama päti toki Sadikuun ja Meriluotoon. Laitapelaajiltakaan ei apuja tullut, vaikka Talvitie oli sinällään ihan näppärä vasuri ja jossain määrin köyhän miehen Terho profiililtaan. Muistan häneltä yhden ajon muodon sisään, mutta kombinaatio kaiketi Meriluodon kanssa päättyi menetykseen. Ennen peliä odotin puolestaan näkeväni sitä, että Suomi loisi Terholle laadullisia ylivoimatilanteita oikealle laidalle, mutta niitä ei tosiaan nähty käytännössä yhtäkään, kun Suomi ei vain päässyt etenemään kontrolloidusti vieraiden puoliskolle kuin aniharvoin. Vartti ennen loppua oli toki se yksi hetki, kun Terho haastoi keskustaan ja Sanches blokkasi laukauksen/keskityksen kädellään, mutta Pyyhtiän suora vapaapotku pienestä siirrosta kilpistyi pelaajamuuriin. Mitä tulee Terhon olemukseen muutoin, hän vaikutti kyllä selkeästi rauhallisimmalta yksilöltä Suomen ylänelikossa. Ratkaisut pallollisena olivat varmoja ja pelaamisesta huokui tietynlainen vakaus aina. Hänellä ei ollut kiire ja kun vastustaja lähestyi, Terho siirsi pallon ajoissa sivuun kalastaen vapaapotkun. Hän vaikutti jossain määrin jopa aikuiselta poikasten seassa, jos saatte ajatuksestani kiinni. Selusta-aloitteita puolestaan teki Sadiku, mutta ne eivät siis tulosta tuottaneet, vaan joko Sveitsin topparit voittivat juoksukilvat tai katkaisivat syötöt ilmassa varmaotteisesti.
Islantia vastaan Suomi avasi peliä välillä ikään kuin 3-1-4-1-1 muodolla, jossa Väänänen putosi topparien väliin ja Pyyhtiä yksin ankkuriksi. Leveydessä olivat Mömmö ja Ylitolva, kun Galvez kavensi muodon sisään vasemmalle välikaistalle modernin laitapakin tavoin ja toisella välikaistalla oli puolestaan Talvitie, kun Liimatta oli Muzingan alapuolella kahden alimman linjan välissä. En tiedä, ehkä olisin halunnut nähdä tuon samaisen avausvariaation tässäkin pelissä, jolloin Suomi olisi saanut 3v2-ylivoiman Sveitsin ylintä prässilinjaa eli kärkiparia vastaan. Voi toki olla, että Dos Santos olisi seurannut Väänästä Suomen topparien väliin ja estänyt sen toteutumisen, mutta ehkä se olisi voinut kuitenkin sekoittaa Sveitsiä ja samalla rauhoittaa hieman Suomen pallollista pelaamista. Lisäksi Sadikun kaverina olisi ollut Liimatta, joka olisi voinut tarpeen tullen myös spurtata pystyyn, koska Pyyhtiä ei pelaajatyyppinä sellainen ollut, vaan hän pysytteli kiltisti Sadikun alapuolella Matoshin vartioinnissa. Sitten viime näkemän Pyyhtiä oli myös saanut aika paljon massaa keskivartaloonsa ja vaikutti huomattavasti voimakkaammalta kuin TPS-nutussa. Ravinto on Italiassa ollut kohdallaan.
Sveitsin positiivista tilanteenvaihdoista jäi mieleen se, että sekin sai tosiaan joitain yläalueriistoja prässinsä ansiosta, mutta päätti ne aika heikosti ja toisaalta Suomi organisoitui kohtalaisen nopeasti pallon alapuolelle avausjaksolla. Syvemmältä lähteneitä vastaiskuja ei juuri ollut, kun Suomi päätti hyökkäyksensä tosiaan sen verran nopeasti usein, että pallon alla oli valmiiksi kuusi pelaajaa ja peliväline Sveitsin puolustuskolmanneksella. Kuudennella minuutilla kuitenkin Wallius menetti pelivälineen puolessa kentässä Surdezin prässin alla, mutta onneksi Koski paikkasi häntä kaventaen tukkimaan tilaa ja lopulta blokaten Surdezin sijoituksen kohti takakulmaa. Tuo oli massiivinen blokki, jottei Sveitsi päässyt heti kuittaamaan johtomaalia. Toisella puoliajalla Suomen vastaprässi puolessa kentässä oli ehkä vähän heikompaa ja pallon perässä juokseminen alkoi näkyä ohuena väsymyksenä, jolloin Sveitsi sai muutaman puolivaarallisen vastaiskupaikan luotua. Onneksi mm. eräs passi Surdezille meni kuitenkin hieman liian eteen eikä tämä päässyt puolittaiseen läpiajoon Walliuksen selustaan. Keskitys päätyrajalta 1v1-tilanteesta löysi silti toisen kärjistä pilkun tuntumasta, mutta Villigerin pusku jäi aika löysäksi ja Bergström ehti helposti heittäytyä etukulmaan Kosken häviämän pääpallon jälkeen.
Erikoistilanteet
Suomen kulmapotkut antoi Terho ja Liimatta tarjosi lyhyen vaihtoehdon. Alas jäivät laitapakit Galvez ja Wallius. Ensimmäisessä kulmapotkussa myös Väänänen pudotti alemmas, koska Sveitsi jätti ylös kärkkymään Sanchesin ja Mucin/Villigerin, mutta jo toisessa kulmapotkussa Suomi toimi kyrväkkäästi eikä välittänyt Sveitsin kärkkyjistä muuta kuin luoden heitä vastaan laitapakkien toimesta 2v2-tasavoiman. Väänänen toki jäi boksin reunalle puolittain väijymään, jos hänen pitikin spurtata alas auttamaan. Kohteita näytti olevan neljä tai viisi kappaletta riippuen Väänäsen sijoittumisesta, koska Pyyhtiä oli kuitenkin boksin reunalle ja Väänänen boksin sisässä, mutta lähellä kuudentoista reunaa. Varsinaiset kohteet olivat siten Sadiku, topparit ja Marhiev. Toinen kulma putosi hyvin Miettisen päähän vitosen viivalle, kun tämä voitti oman vartioijansa, mutta pusku suuntautui reippaasti ohi oikealta. Toisen jakson kulmapotkut olivat toisessa päässä minusta enkä niitä jaksa jälkikäteen sen koommin nauhaltakaan tarkistaa, mutta ainakin sen verran huolellisesti Suomi ne pelasi, ettei Sveitsin kärkkyjäkaksikko päässyt iskemään vastaan 2v2/2v3-hyökkäykseen. Sivuvapaapotkuissa puolestaan kohteita oli kuusi kappaletta, kun Liimatta ja Väänänen olivat boksissa kulmanelikon lisäksi. Pyyhtiä jäi kulmien tapaan boksin reunalle ja laitapakit olivat alhaalla. Sveitsi kuitenkin siivosi ykköspallot hyvin lukumääräisen ylivoiman turvin. Muistaakseni sivuvapareissa vain yksi pelaaja jäi ylös kärkkymään ja boksin reunalla puolestaan toinen sveitsiläinen merkkasi Pyyhtiän, joten boksissa oli jopa kahdeksan pelaajaa Suomen kuutta vastaan.
Suomi puolusti kulmapotkut aika lailla samoin kuin Tanskan maajoukkue käyttäen neljää aluepuolustajaa (edessä Sadiku, keskellä Miettinen-Koski ja takana Pyyhtiä) ja neljää vartioijaa (Marhiev, Väänänen, Terho ja Wallius). Galvez esti lyhyitä variaatioita, mutta oli 1v2-alivoimainen Sanchesia ja Surdezia vastaan eikä siksi saanut lyhyitä kulmia kovin hyvin estettyä, vaikka toki boksista lähin pelaaja (Sadiku) saattoikin rynnätä avuksi, jos Sveitsi pelasi lyhyen. Liimatta puolestaan kärkkyi ylhäällä kuten Islantiakin vastaan. Sveitsi jätti häntä vastaan alas kaksi pelaajaa. Kohteita sillä oli jatkuvasti kuusi, joista kaksi oli siis merkkaamattomina, kun Suomella oli neljä vartioijaa. Suomen vartijanelikko otti haltuunsa ne Sveitsin kohdepelaajat, jotka olivat keskellä boksia pilkun tuntumassa eli Stergioun, Hajdarin, Ömeragicin ja Villigerin. Ömeragic tosin oli joissain variaatioissa kuudentoista reunalla kyttäämässä ennemmin kakkospalloa. Taaempana Muci ja Dos Santos saivat olla vapaina. Dos Santosilla oli tapana kiertää kuudentoista reunalle takaviistoon, mutta koskaan hänelle ei matalaa syöttöä pelattu. Muci puolestaan pysytteli taka-alueella mahdollista irtopalloa odottaen.
Surdezmaisen elastisen ja vielä jopa gasellikoipisemman Sanchesin kulmien laatu ei ollut kovin kaksista ensimmäisen tunnin aikana. Sisäkierteiset pallot vasurilla saattoivat karata koko pakan yli tai sitten jäivät Sadikun päähän etutolpalle. Loppupeleissä Sveitsi kuitenkin onnistui tekemään kaksi maalia kulmapotkujen jälkitilanteista ja siten pilasi vetovalintani alle 1,5 maalia aika epäoikeudenmukaisella tavalla, jos niin voi sanoa, kun avoimessa pelissä se ei maalinteossa kerran onnistunut. Maaleja ennen oli vielä 55. minuutilla tilanne, jossa Galvez ei saanut 1v2-alivoimaisena taaskaan lyhyttä variaatiota estettyä, mutta Bergström tuli maaliltaan esiin. Pallo ei kuitenkaan hänen näpeissään pysynyt, vaan Lucas pomputti sen aina takaisin Surdezille boksin reunalle, mutta aluepuolustajista Koski oli hereillä ja torjui laukauksen tyhjän maalin edestä, bravo.
1-1 tasoituksessa Sadiku ehti kipittää ajoissa kulmalipulle luomaan tasavoiman, mutta silti Surdez sai keskitettyä päätyrajalta maalille ohi Galvezin peiton. Väänänen purki ykköspallon, mutta sillä kertaa boksin reunalla ollut Ömeragic siirsi kakkospallon taka-alueella alusta asti vapaana olleelle Mucille, jonka huikean akrobaattinen viimeistely painui taka-alakulmaan. Tajuton maali kertakaikkiaan ja oli etuoikeus nähdä se ihanteellisesta kuvakulmasta viistosti Mucin selän takaa. Kenttä oli sen verran märkä ja kasteltu, ettei Bergström millään ennättänyt heittäytyä ajoissa alakulmaan, kun pallo otti vielä matkalla lisävauhtia tekonurmesta. Ehkä maalia ei olisi syntynyt, jos Suomi olisi puolustanut kulmapotkut kuten Huuhkajat eli aluepuolustajia olisi ollut vain kaksi ja vartioijia sen sijaan tarpeellinen määrä eli tässä tapauksessa kuusi. Toisaalta sitten Koski ei välttämättä olisi ollut oikeassa paikassa hetkeä aiemmin pelastamassa Bergströmin lapsusta.
1-2 voittomaalissa puolestaan Liimatta putosi kärkkymästä alemmas auttamaan Galvezia, mutta 2v2-tilanteesta Sveitsi pääsi jälleen kulmalipulta kuitenkin ulos, kun Sanches syötti alempana varmistaneelle Ottigerin korvaajalle Athekamalle. Tämä levitti Matoshille, joka nosti pallon lopulta boksiin ennen kuin Wallius ehti peittämään. Suomen aluepuolustusnelikkoa ei enää ollut olemassa, vaan se oli saatu tuolla variaatiolla hajotettua. Niin hyvin kuin Miettinen puolusti avoimessa pelissä selustaan suuntautuneet syötöt, tuolla kertaa hän valitettavasti arvioi lentoradan väärin ja boksiin rynninyt Surdez pääsi pudottamaan pallon viereen Villigerille, jolla oli helppo työ viimeistellä alakulmaan. Galvezillekin voi pyyhkeitä jonkin verran antaa, kun hän ei kurinalaisesti seurannut Surdezia boksiin, jolloin Miettinen jäi ikään kuin hetkellisesti jopa 1v2-tilanteeseen tätä ja vaihtopelaaja Kacuria vastaan. Se ehkä vaikutti lentoradan väärin arviointiin jossain määrin.
|
