Kaikki kilpailulliset ottelut huomioiden (4 x Ykkönen, 1 x Suomen Cup, 3 x Ykköscup), laskelmieni mukaan TPS on tehnyt kolme pelitilannemaalia kahdeksassa ottelussa. Näistä pelitilannemaaleista kaksi maalia syntyi enemmän tai vähemmän yksilösuorituksilla (
Riku Riski Cupin ottelussa EIFiä vastaan,
Linus Rönnberg Ykkösen ottelussa JäPSiä vastaan). Oikeastaan JäPS-ottelun toinen osuma, jossa
Kasper Hämäläinen pääsi sijoittamaan maalin edestä pallon maaliin keskityksestä, oli jonkinlainen joukkuemaali pelitilanteesta. Puhutaan siis yhdestä ( 1 ) tällaisesta osumasta kahdeksan ( 8 ) ottelun aikana. Pidän tätä erittäin huolestuttavana.
Paljon on vettä virrannut Aurajoessa, mutta
Mika Laurikainen ei ole muuttunut miksikään. TPS hallitsee näennäisesti, mutta ei luo uhkaa vastustajalle. Kirjoitin ennen kauden alkua (10.4.) seuraavaa:
2015
Tappio, tasapeli, tappio. TPS nousi sarjan kärkikolmikkoon 9. ottelukierroksella.
2016
Tappio, tasapeli, voitto. TPS nousi sarjan kärkikolmikkoon 4. ottelukierroksella.
2017
Voitto, tappio, tappio. TPS nousi sarjan kärkikolmikkoon 6. ottelukierroksella.
Jos Laurikaisen vanhat merkit pitää paikkaansa, TPS saa keskimäärin kolmen kierroksen jälkeen kolme pistettä ja nousee nousukahinoihin mukaan joskus toukokuun loppupuolella kun siirrytään takaisin Kupittaalle.
Vuoden 2023 saldona oli kolmen ottelun jälkeen tappio, tasapeli ja voitto, neljä pistettä. Edelleen mennään suunnilleen kuten odotin, peli asettuu uomiinsa vasta seuraavien kierrosten aikana. Tällainen on melkoisen turhauttavaa, sillä jälleen kerran seurayhteisössä lähes kaikki tietää mistä kana kusee paitsi päävalmentaja itse. Turun Sanomien kausiennakossa joukkueen kapteenistoon kuuluva
Jesper Karlsson kommentoi näin:
– Eikö se ole hulluuden merkki, jos tekee samaa asiaa ja odottaa eri tulosta?
Päävalmentaja Mika Laurikainen on siis kaiketi hullu tämän määritelmän mukaan. Uudestaan sama päävalmentaja, uudestaan sama tulokulma alkavaan kauteen, uudestaan hankitaan puolikuntoinen kärkipelaaja jne. Olen kuullut tämän niin monta kertaa aiemminkin.
Minun on myös vaikea hyväksyä kapteeni
Jere Koposen kommentteja päivän Turun Sanomissa:
– Harmittaa tosi paljon, sillä meillä oli mahdollisuuksia paljon parempaan tulokseen. Varsinkin avausjaksolla pelasimme oikein hyvää jalkapalloa, mutta emme saaneet palloa pussiin, sanoi TPS:n maalivahti-kapteeni Jere Koponen.
– Se on vain niin, että meitä vastaan joukkueet syttyvät ja laittavat meidät aina tiukille. Nyt HIFK syttyi, kun oli toinen iso seura vastassa. Mutta kyllä me tästä pinnoja alamme raapimaan. Meidän pelaajamateriaalimme on sen verran kova. Täytyy ottaa tästä opiksi, sanoi Koponen.
Mielestäni ei ole "oikein hyvää jalkapalloa" jos saldona on 0 maalia ja 0 pistettä. Näennäisesti TPS on hallinnut otteluita jo kolmatta vuotta menestyksettä. Miksi TPS ei syty peleihin? Jo viime kaudella tämä oli ihan silmiinpistävä ongelma. Välillä pelaajia ei tuntunut vain kiinnostavan. Silloin se laitettiin taktiikan piikkiin, koska pelaajat eivät kuulema tienneet mitä tehdä kentällä. Toivottavasti tämä asenne ei kuulu Laurikaisen "ei stressata eikä höpistä nousupaineista" -filosofiaan. Bar Innossa TPS:n edustajat sekä kauden avaustilausuudessa että Hämäläisen ja toimitusjohtajan kannattajakatsauksessa kertoivat, ettei pelkkä pelaajamateriaali tuo mestaruutta. Silti tällaista pelaajamateriaali-argumenttia käytetään yhä. Pelaako TPS sydämellä ja joukkueena vieläkään vai onko pukukopissa edelleenkin liikaa "liian kovia nimiä selässä", jotka tuovat vääränlaisen paremmuuden tunteen?
TPS:n filosofiaan kaiketi kuuluu pelata tehokkaasti, mikä näkyy konkreettisesti keskikentän nopealla ohittamisella. Siltikin parhaat maalintekopaikat ovat syntyneet lähinnä maata pitkin syöttökombinaatioiden avulla. Niinhän sen pitäisikin olla, kun kentällä on kaksi sarjan parasta pelaajaa, Kappe ja Riku, ja mm. pallon kanssa taitava
Linus Rönnberg sekä hyvin vasenta laitaa nouseva pakki
Umar Bala Muhammed. Edellä mainitulla kolmikolla/nelikolla on kyky pitää palloa viimeisellä hyökkäyskolmanneksella mielin määrin. Torfiqin/Geron tehtäväksi jäisi painia maalin edustalla ja sijoittaa irtopallot häkkiin.
Aiempaan keskusteluun viitaten yhdyn siihen koulukuntaan, jonka mielestä
Daniel Rantasen ei tulisi yrittää kaukolaukausta joka ikisestä paikasta. Sillä hukataan kaikki potentiaaliset hyökkäykset ja menetetään pallonhallintajakso. Suutari pysyköön lestissään - Rantanen saa vetää puolestani kaikki vaparit ja erikoistilanteet, mutta pelitilanteesta pallo pitää toimittaa ylöspäin hyökkääjille eikä yrittää aina Youtuben viikon koostemaalia.
Milloin pelaajat ja valmentaja tajuavat itse, että tässä pelataan yhä edelleen Ykkösdivaria ja TPS:lla on kyky pelata palloa muullakin tavoin kuin roiskimalla pitkää? Varmasti turhauttavaa, kun vastustajat rokottaa vastahyökkäyksistä matsista toiseen, vaikka sen piti olla Seuran strategia - iskea kovaa, nopeasti ja tehokkaasti.
Annan Laurikaiselle vielä muutaman kierroksen aikaa, mutta sitten joukkuetta on ravisteltava tavalla tai toisella. Koko muotoa (en pidä tuosta sanasta lainkaan, näen aina Tintin silmissäni kun luen sanan "muoto") tulisi siten vaihtaa ja kokeilla jotain muuta, lisää pelaajarotaatiota. Nyt ollaan jälleen lähellä sitä surullisen kuuluisaa vedenjakajaa.
Editointia ja kokoonpanospekulaatiot lisätty:Hyökkäys: Rönnberg, Gero, Riski. Uskon tällä kolmikolla olevan suurin potentiaali ja taitotaso. Hieman ironisesti Pippola, Pajula ja Ali-Abubakar kykenisivät suoraviivaisempaan pelitapaan, mutta edes päävalmentaja itse ei luota omaan strategiaansa, vaan painottaa hitaampaa pallonhallintaa valitsemalla mm. Rönnbergin ja Rantasen kentälle.
Keskikenttä: Pohjolainen, Hämäläinen, Boström. Viimeisin jakanee eniten mielipiteitä, mutta mieluummin katson oman junnun virheitä kuin muiden. Boström on toki hitaahko ja tekee poikamaisia virheitä, mutta ei eroa siltä osin Rantasesta mitenkään. Sen verran pitää olla futisromantikkoa. Luonnollisesti Karlsson ottaa Pohjolaisen paikan avauksessa tervehtyessään, mutta ei sekään ole mikään kiveen hakattu asia.
Puolustus: Muhammed, Lamgahez, Pakkanen, Lakkamäki. Pöysä on parantanut, mutta on yhä melko hajuton ja väritön. Muhammed ja Lakkamäki laitapakkeina nousisivat rohkeasti tukemaan hyökkäystä, sillä juuri hyökkäyspelaamien onkin TPS:n murheenkryyni. Bengan tullessa kotiin kokeilisin Pakkasen paikalla. Pakkaselle, Kivikolle ja Pöysälle tulisi tarjota tietysti mahdollisimman paljon peliminuutteja vaihdosta ja saavat toki syrjäyttää pelaajat edeltä mikäli peliesitykset siltä näyttää.
Rönnberg(Pippola),
Gero(Ali-Abubakar),
RiskiBoström(Rantanen),
Karlsson(Pohjolainen),
HämäläinenMuhammed(Kivikko),
Lamgahez,
Benga(Pakkanen),
Lakkamäki(Pöysä)