Voisikohan olla että kiekkomies on unohtanut että Hetemaj oli loukkaantuneena lähestulkoon koko kevät kauden, oliskohan tällä jotain tekemistä sen kanssa että ei ole ollu vakio kokoonpanossa? Ja eikös tämä Timoska ole nytten sun kannalta vaan huono esimerkki tässä asiassa? Ja mitään Lampeen tulee niin kaveri on vielä kohtuu nuori, eiköhän hän saa peliaikaa huomattavasti enemmän ensi kaudella.
En tietenkään ole unohtanut Hetemajn loukkaantumista, muistan jopa kyseiseen loukkaantumiseen johtaneesta tilanteesta oikeastaan kaiken mahdollisen. Ja Hetemajhan joutui jo talvella kilpailemaan paikasta kokoonpanoon, vaikka oli täydessä kunnossa. Enkä siis tarkoita avauskokoonpanoa, vaan esimerkiksi 18 miehen ryhmää, joka nimettiin mestareiden liigan otteluihin.
Ja miten Lammen ikä liittyy tähän asiaan? Yksi Veikkausliigan viime kauden parhaista laitapakeista ei saa peliaikaa Sveitsin liigassa, miten ikä liittyy tähän? Eipä juuri mitenkään.
Timoska oli noista kolmesta esimerkistä se ylivoimasesti paras, tällaisia saisi minun puolestani tapahtua hieman useamminkin. Nämä ovat kuitenkin enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, toisin kuin nämä vastakkaiset esimerkit.
Muutenkin suomalaiset futisihmiset suhtautuvat aivan liian positiivisesti suomifutiksen nykyiseen tilaan. Kun maaotteluissa tulee tappio, niin se on joka helvetin kerta valmentajan vika suurimman osan mielestä. Eikö välillä kannattaisi vertailla joukkueiden pelaajamateriaalejakin? Menee jo hieman ohi aiheen, mutta käydäänpä yksi kerrallaan läpi Suomen a-maajoukkueen runkopelaajien tilanne nykyisissä seurajoukkueissaan:
Jussi Jääskeläinen: Kestää vertailun muiden maalivahtien kanssa, Valioliigan ylempää keskitasoa.
Petri Pasanen: Ei normaalitilanteessa mahdu Werder Bremenin avaukseen, sopiva sarja voisi löytyä Keski-Euroopasta.
Hannu Tihinen: Ei pelaa Euroopan huippusarjoissa, Zurich on kuitenkin joukkueena ihan kohtuullinen. Kestää vertailun osaan toppareista, ei kuitenkaan kovin moneen arvokisoissa säännöllisesti pelaavaan.
Sami Hyypiä: Ei mahdu enää nykyään Liverpoolin avaukseen, pääsisi kuitenkin pelaamaan myös Valioliigassa, jos siirtyisi pienempään seuraan. Kestää vertailun.
Toni Kallio: Pelannut jatkuvasti kakkostason sarjoissa, arvokisoissa ei mitään käyttöä hänen tasoisilla pelaajilla.
Joonas Kolkka: Parhaat ajat jo takana, keskitasoa kakkostason sarjoissa. Ei kestä vertailua.
Markus Heikkinen: Lutonin luottopelaajia Mestaruussarjassa, taso ei kuitenkaan riitä menestyvän maajoukkueen luottopelaajaksi.
Mika Väyrynen: PSV:n koko joukkueen rankingissa vasta sijoilla 12-14, kestää kuitenkin osittain vertailun.
Teemu Tainio: Erittäin loukkaantumisherkkä pelaaja, joka on kuitenkin kunnossa ollessaan yksi Tottenhamin tärkeimmistä pelaajista keskikentällä, kestää vertailun.
Alexei Eremenko Jr: Ei saanut peliaikaa Italiassa huonommassakaan joukkueessa ja joutuu nykyään pelaamaan Venäjällä. Asennevamma, ei kestä vertailua.
Mika Nurmela: Surkeita esityksiä jopa Veikkausliigassa.
Jari Ilola: Ei menestyvän maajoukkueen pelaajia.
Jari Litmanen: Parhaat ajat jo ohi, hyvin vähän hyötyä maajoukkueelle enää nykyään. Kunnossa ollessaan kuitenkin edelleen maajoukkueen tärkein pelaaja.
Kaikki hyökkääjät: Eivät saa säännöllisesti peliaikaa tai eivät pelaa Euroopan huippusarjoissa.
Ja vaihtopelaajistahan ei apua tilanteeseen juurikaan löydy. Tämmöiselläkö joukkueella sitten tosissaan tavoitellaan paikkaa arvokisoista? Vain 4-5 pelaajaa kestää vertailun oikeiden jalkapallomaiden kanssa. Okei, nyt varmaan joku sanoo, että voittihan Kreikankin tasoinen joukkue Euroopan mestaruuden. Tietenkin tämä on mahdollista myös Suomelle, eri asia on kuitenkin se, miten todennäköistä tämä on.
Meni tosiaan pahastikin ohi aiheen, mutta nämäkin asiat ovat kuitenkin pyörineet mielessäni pitkään ja liittyvät kotimaiseen futikseen.
