Miten tuota pitkälle meno nyt sitten haluaa tulkita sikäli kun eihän Georgiakaan päässyt karsintojen kautta kisoihin vaan kansojen liigan (helpomman reitin) kautta. Kisoissa lohkokolmonen yllätysvoiton ansiosta Portugalista, jolle peli oli merkityksetön.
Toki Georgian esityksistä kannattaa huomioida että Turkkia vastaan vähintään tasapeli oli hyvinkin mahdollinen. Jokunen maalipaikka ennen johtomaalia ja useampi sauma tasoittaa. Kahden maalin ero vasta kun lopulta nostivat veskarin ylös ja missasivat hyvän tasoituspaikan 10 sekuntia ennen lopullista niittiä. Myös tsekkiä vastaan oli hyvä mahdollisuus voittomaaliin viimeisedtä hyökkäyksestä. Eli jonkinlaiset saumat olisi ollut varmistaa jatkopaikka ennen viimeistä peliä tai ainakin tasurilla/pikkutappiolla viimeisessä pelissä.
En tiedä voiko eroa kyvyssä haastaa em-tason maita tiivistää yhteen tähtipelaajaan, mutta siltä tuo vähän tuntuu. Suomikin oli ihan tasavertainen vastustaja kesällä 22 Slovenialle kun Pukki oli vielä samanlainen tähtipelaaja joka hän oli noin 18-22 (ehkä jo aiemmin). Vuoteen 23 tullessa huuhkajien esitykset menivät todella rajusti alaspäin, oikeastaan myös vähän heikompia vastaan. Kazakstan-kotipeliä itsekin voin pitää kelvollisena esityksenä ja oli ehkä enemmän huonoa tsägää ettei peliä saatu naulattua ennen otteen menettämistä. Myös Tanska-kotipelikin oli ihan ok tason esitys, josta olisi erittäin hyvällä tsägällä (kuten 2021) voitu saada pisteitä. Kazakstan ja slovenia vieraspelit olivat kuitenkin varsin huonoja.
Sinänsä jännä että kun puhutaan kesken olevasta sukupolvenvaihdoksesta on esitykset itseasiassa huonontuneet mitä pidemmälle tätä vaihdosta on menty. Jo loppuvuodesta 21 puuttui (ainakin avauksesta) tärkeimpiä palasia kisoihin menneestä joukkueesta (Sparv, Arajuuri) ja tilalla oli uusia pelaajia. Peliesitykset pysyivät kuitenkin mielestäni yllättävän lähellä vanhaa tasoa vielä NL:n ja karsintojen alkupuoliskon ajan.
