Ah, maalaisten ja tuularien ulinaa - nautin! Veikkaan kuitenkin, että pipopäät nauttivat tästä vielä enemmän - taas yksi kokonainen kausi takana täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, lampaiden keskuudessa pahennuksen aiheuttamista sekä ennen kaikkea veljeyttä ja merkityksellisiä, ilontäyteisiä hetkiä. Edellä mainitut ovat toki asioita, joista teillä ei ole mitään käsitystä. Tai no, ehkä teistä joku on joskus työpaikan pikkujouluissa tituleerattu vuoden perseenn… siis työntekijäksi. Onnittelut siitä myös minultakin!
Kuten jo aiemmin olen täällä sanonut, pipopäitä ei kiinnosta keskivartalolihavien, asuntolainojen korkojen kanssa painivien setien mielipiteet tuon taivaallista. Pipopää nimittäin tietää jotain, mitä te ammattivalittajat ette: millaista on nauttia kunnioitusta omien sekä vastustajien keskuudessa, millaisen adrenaliiniryöpyn ja myöhemmin euforian tunteen se tuo, kun juoksee virkavaltaa karkuun tai sytyttää soihdun palamaan samalla kun viereiset katsojat suorastaan jumaloivat häntä, joka uskaltaa uhmata tämän turaanivaltion normeja.
Pipopäät tulivat jäädäkseen, eikä heitä saatu pysäytettyä silloinkaan, kun se oli vielä jokseenkin mahdollista. Voitte olla aivan varmoja, ettei se missään rinnakkaistodellisuudessakaan ole enää edes teoreettisesti tehtävissä. Heidän lukumääränsä on moninkertaistunut - laadusta sekä kyvykkyydestä puhumattakaan.
Pääty seisoo yhtenäisenä pipopäiden rinnalla, ja sekös teitä elämäänsä kyllästyneitä, erektiohäiriöisiä wannabe-Peter Parkereita vituttaa.
Pipopäät ovat HJK - halusitte tai ette.

Rispekt! o7