Mikä on sitten ’oikeaa’ yhteisöllisyyttä? - - Uskoisin sitä löytyvän useimpien saksalaisten seurojen fanijoukoista. Organisaatioiden ylemmillä tasoilla tapahtuvat asiat eivät välttämättä siihen vaikuta, eivätkä minun mielestäni fanikulttuuria pilaa. On varmasti asioita joihin kommentillasi viittaat, minulla toki ei ole kokemusta niitä arvioida.
... tästä on tullut vuosien saatossa raapustettua tusinoittain viestejä. En viitsi nyt lähteä sen suuremmin aihetta perkaamaan, mutta olennaisinta lienee huomioida perspektiivi näissä. Kotisohvalta käsin näkee, kokee ja kuulee hyvin vähän ilman aktiivisia ponnisteluita.
Norpan viestiin esittämääni pointtiin palaten: ei '
aitoa rakkautta' seuratasolla, vaikka tässä puhutaankin pörssilistatusta yrityksestä, rakenneta lyhytkantoista [taloudellista] profittia hakemalla. Valtakunnan kalleimmat liput taloudellisesti valtakunnan heikoimpiin lukeutuvalla alueella, markkinointiruuvi kaakossa ja fokus kaukomailla, ilmasilta ulkomailta kaaderiin oman tuotannon kustannuksella, kapitaalinostot pörssistä suuryrityksiltä tai seuran päättävien tahojen esiintyminen harva se viikko eri medioissa vaatimassa valmiiksi rapautunutta kilpailua edes hieman suojaavien solidaarisuusrakenteiden purkamista sekä tietyssä mielessä yhteisen omaisuuden - liigayhtiö - myymistä suursijoittajille pikaista, luonnollisesti epätasaisesti jaettavaa rahaa vastaan. Aitoa rakkautta ei myöskään liene hylätä omia aktiivisia kannattajiaan aggressiivisten ja väkivaltaisten natsien armoille lähinnä siksi, että asioihin ei pystytä kulisseissa tarpeeksi vahvasti puuttumaan ja ongelmien todellisen suuruuden myöntäminen saattaisi synnyttää valtavan loven seuran imagoon sekä markkinointimahdollisuuksiin.
Aito, kauaskantoinen ja kestävä yhteisöllisyys seuran ympärillä rakennetaan seuran kaikilla tasoilla. Kotisohvalta käsin tätä ei ihan äkkiseltään ymmärrä, mutta rahtusen tästä voisi hiffata katsoessaan
"Welcome to Wrexham"-sarjaa. Ideaalirakenteesta ollaan tuossakin esimerkissä kaukana, mutta sarja tuo esille niitä pointteja, joiden ansiosta brittiläisestä futiksesta tuli niin monilla tasoilla niin vahva kulttuurillinen sekä yhteisöllinen ilmiö ja tarinankerronnan ammattilaisina Reynolds ja McElhenney snaijaavat tämän pääpiirteissään. Saksassa kulttuuri on erilaista ja valtaosa menneen vuosituhannen alun buumista nykyään kapitaalia vuolevista tahoista ei ymmärrä hevonpaskaa näistä hommista.
--
Anekdoottina tähän loppuun havainto kölniläisestä puistosta menneeltä torstailta. Kaunis päivä, kymmeniä nuoria ja lapsia skulaamassa eri pallopelejä sekä liikkumassa noin muutenkin. Siellä täällä futispaitoja näkyvissä. Ei ainuttakaan, ei yhden yhtä
EffZeh'n nuttua. Kölnissä. Ylipäänsä saksalaisseuroista oli edustettuna vain Bayern.
Norpan huomioon palaten: ei, ei Saksassa yhteisöllisyyttä tai hyvää meininkiä tavoitella. Siellä vaan synnytetään pääasiassa sutta ja sekundaa tässäkin asiassa. Seppo Rädyltä loppukaneetti.
