Vuonna 2021 Suomessa oli 28 000 rekisteröitynyttä miesjääkiekkoilijaa ja 282 jäähallia.[8] Vuodeksi 2023 pelaajien määrä oli pudonnut 25 000 jääkiekkoilijaan https://www.iihf.com/en/associations/341/finland 167 325! Jalkapalloa ja futsalia harrastaa Suomessa nyt enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen
Vuonna 2024 suomalainen jalkapallo ja futsal ylittivät 167 000 harrastajan rajapyykin. https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/167-325-harrastajaa-vuonna-2024Aika pieni porukka on yksinään tuhonnut suomalaisen jalkapallon ja kaiken muunkin urheilun (jota jääkiekko ei siis ole!)
Te olette löytäneet ainoan ja oikean selityksen, ja siitä ansaitsette onnittelut

.
Alkaa mennä Ivanovista ohi tämä asia, mutta keskustellaan nyt sitten tästä, kun otsikon aiheesta ei juuri nyt hirveästi keskusteltavaa ole.
Valitsisit Villahousu nyt edes vertailukelpoiset tilastot argumenttisi tueksi. ”Suomen Jääkiekkoliitto on suurin suomalainen urheilujärjestö, jolla on noin 75 000 lisenssipelaajaa ja noin 200 000 aktiivista lajin harrastajaa.” Tulkitsen, että vertasit siis rekisteröityneiden aikuisten miesjääkiekkoilijoiden määrää kaikkiin suomalaisiin futiksen harrastajiin, sukupuoleen ja ikään katsomatta.
Ja nyt kun puhutaan huippu-urheilusta, niin ei kyse edes ole harrastajamassoista, vaan siitä, miten järjestelmä jalostaa massoista kansainvälisessä kilpailussa pärjääviä huippuja. Sekä siitä, mikä kunkin lajin asema maassa on, mikä taas vaikuttaa a) lajin pariin lipputuloina, sponsorirahoina, julkisina avustuksina virtaaviin rahoihin b) parhaiden liikunnallisten lahjakkuuksien lajivalintaan sekä siihen, kuinka uskottavan urapolun kukin laji pystyy lahjakkaille nuorille tarjoamaan.
Ole hyvä, esimerkiksi tässä on lähde:
https://kihu.fi/ammattiurheilijoiden-maara-tasaisessa-kasvussa/ Kihun tutkimus, toki koskien viime vuosikymmentä, mutta tokkopa tilanne on sen jälkeen kääntynyt päälaelleen.
Referoiden: ammattijääkiekkoilijoita 852, kun taas ammattijalkapalloilijoita 231 (vuoden 2017 tilanne). Tuolloin SM-liigaseurojen yhteinen liikevaihto n. 100 miljoona, Veikkausliigaseurojen noin 20 miljoonaa.
Mutta jatketaan toisessa otsikossa, jos tarpeen. Josko tämän tosiaan jättäisi Robert Ivanovia koskeville asioille.
P.S. Asioista saa olla eri mieltä. Ei haittaa yhtään. Sen sijaan lopetan keskustelun välittömästi, jos mennään ”suollat mutupaskaa” -tasolle.
Vaikka pitkälti OT:ksi meneekin niin korjaillaan nyt vähän, etteivät vanhentuneet tai väärin tulkitut tilastot jää forkalle pyörimään.
Pölliksen reilut 167 000 "harrastajaa" ei siis ole harrastepelaajien määrä vaan sisältää rekisteröityneet mies- ja naispelaajat, plus futsalin pelaajat ja erotuomarit. Pelipassidata on julkisesti saatavilla ja klikkailemalla futsalin pelaajat sekä erotuomarit pois, sain selville että viime vuonna Suomessa oli 151 077 rekisteröitynyttä jalkapallon pelaajaa ja niistä oli 115 186 miehiä. Olympiakomitean SporttiDatan mukaan jääkiekolla oli viime vuonna 64 084 rekisteröitynyttä harrastajaa ja niistä 57809 miehiä. En tiedä, sisältääkö luku erotuomarit mutta tuskin vähentää tonnia paria enempää.
Tuorein raportti suomalaisten urheiluammattilaisten määrästä löytyy vuodelta 2022, kun KIHU tutki asiaa. Jääkiekolla oli silloin heidän mittaristonsa mukaan 656 ammattiharrastajaa ja futiksella 328.
---
Vaikka kendon tunkkaisen seksistinen setämiesimago sekä erityisesti taivaisiin kasvaneet harrastamisen hinnat ovat tarkoittaneet, että lajin harrastajamäärät ovat syöksykierteessä - futiksen harrastajamäärien samalla kasvaessa ties kuinka monetta vuotta peräkkäin - niin kyllä jääkiekon vahva asema jonkin verran suomalaiseen futistoimintaan edelleen vaikuttaa. Erityisesti liigaseurojen on vaikeampi pyörittää kannattavaa toimintaa, kun sponsorirahaa kendoon kaatavien firmojen toimarit ovat edelleen niitä valkoisia setämiehiä, jotka olivat nuoria vuonna ysiviis.
Se ongelma tosin ei liity suomalaisen topparikasvatuksen puutteisiin ihan yhtä paljon kuin jää kendon luonne isoja ja vahvoja pelaajia suosivana lajina. Toisin sanottuna: futiksen käytössä olevaan pelaajakantaan kendon vahva asema Suomessa vaikuttaa suhteellisesti eniten tyyppiluokassa "lukiossa n. 190-senttiset ja lihaksikkaat suomalaissyntyiset palloilulahjakkuudet". Eli siihen tyyppiluokkaan mistä tehdään toppareita ja romuluisia senttereitä. Kaikissa maissa tuollaista toista suosittua pallopeliä, joka vie erityisesti topparityylin lahjakkuuksia, ei ole. Esimerkiksi Islannissa ja Norjassa miesten keskipituus on sama kuin Suomessa, mutta ainakin mutulla niiden A-maajoukkueiden keskipituus ja paino ovat jotain ihan muuta. Jos Mörkö Anttila olisi syntynyt Reykjavikiin, eivät valaansyöjät olisi tietenkään tehneet siitä jää kendoilijaa vaan romuluisen League Two -topparin. Tai korkeintaan käsipalloilijan.
Mutta koska sitä pelaajamassaa futiksella kuitenkin on, niin kiekko ei ole mikään
kaiken selittävä tekosyy puutteelliseen topparikasvatukseemme. Kyllä suomalainen junnufutis on tehnyt oman osansa erityisesti 2000- ja 2010-luvuilla. Silloin oman elämänsä pepguardiolat pääsivät valmennuskirjallisuuden pariin, ja kohta 13-vuotiaiden jengeille kehitettiin kauniit pelinavausmallit ja vastustajien linjoja ohitettiin syöttämällä alhaalta asti, tätä taktista puolta hinkattiin harjoituksissakin. Lopputuloksena junnujengien pelisuunnitelmat ja yhteispeli varmaan näytti ulkopuolisin silmin tosi upeilta, mutta yksittäisten pelaajien pallokosketukset, kaksinkamppailut ja maalintekoyritykset molemmissa bokseissa jäivät tosi vähiin. Ihmekös tuo, että nyt 2020-luvulla meillä on ylitarjontaa taitavista kk-pelaajista, mutta yritäpä etsiä Suomesta 2000-luvulla syntyneitä boksivahvoja toppareita tai teräviä maalintekijöitä.
Painotan silti, että isossa kuvassa meillä on topparien osalta ollut aika lailla sama tilanne siitä asti, kun Petri Pasanen lopetti. (Nikke Moisanderia, niin hyvä pelaaja kuin olikin, ei A-maajoukkueessa osattu tai välillä oikein edes voitu topparina käyttää.) Hopeareunus Huuhkajien pilvessä on, että toppari on sikäli anteeksiantava pelipaikka että onnistuneen roolittamisen, hyvän yhteispelin ja keskikentän tuen avulla voi suhteellisen keskinkertaisistakin pelaajista, kuten Arajuuri ja Toivio, saada duon joka suoriutuu jatkuvasti oman seurajoukkuetasonsa (eli Kyproksen liigan tai Allsvenskanin keskikasti) yläpuolella. Ja EM-kisoihin avaukseen nostettu DOSkin pelasi silloin Veikkausliigaa klubissa.
---
Totta helvetissä Suomessa pitäisi siis pystyä kasvattamaan paljon parempia pelaajia kuin täällä on kasvatettu nyt, oikeastaan kaikille muille tonteille kuin keskikentälle - mutta ratkaisut on jossain ihan muualla kuin siinä että foorumilla julistetaan "topparihätätila" noin 15-20 vuotta myöhässä.

Tiedän että pölliksen valmennuslinja on reivattu ympäri ihan viime vuosina ja valmentajakoulutuksissa asioihin on alettu puuttua, mutta saa toki nähdä että näkyykö filosofian muutos seurojen kenttätoiminnassa sitten miten nopeasti vai näkyykö ollenkaan. Ja mahdolliset kehitysaskeleet pelaajakehityksessä näkyvät Huuhkajien käytössä olevassa pelaajamateriaalissa vasta noin kymmenen vuoden kuluttua, eli kun tässä odotetaan tilanteeseen muutosta niin henkeä ei kannata pidätellä.
Mutta, tästäkään huolimatta en pidä missään määrin mahdottomana, että tulevaisuudessa akselilta Hoskonen / Koski / Ivanov / Peltola + Hyryläinen / Väänänen pystyttäisi sellainen Arajuuri-Toivio-Sparvmainen, oman "seurajoukkuetasonsa" yläpuolella pelaava akseli rakentamaan myös Huuhkajiin. Ivanovkin on mun mielestä pallon kanssa jopa Toiviota lahjakkaampi toppari. Jos Joonan tapaan myös Robert vanhoilla päivillään jostain syystä vaikka oppisi lopettamaan sekoilun ja oudon ylipelaamisen erityisesti keskitystilanteissa, niin potentiaalia on vaikka miten hyvään suoritustasoon. Jos.