Toki, ikäviä muistoja +10-veelle, mutta hyvä alkuslide aikuisten maailmaan, jossa näen kuinka keski-ikäiset aikuiset juoruilee ja kommentoi Ritvan ja Teuvon ulkonäköä työpaikoilla ja haukkuu poliitikkojen ja julkkisten ulkonäköä.
Mielestäni merkittävin edistysaskel on jo tehty futiksen puolella että suoraa rasistista huutelua ei enää katsota hyvällä eikä suvaita, mutta pitkä matka on vielä siihen että tuomari olisi kaikkien kaveri ja kaikki olisivat yhtä suurta perhettä katsoessaan jalkapallo-ottelua.
Olet kai muistanut kiittää sinua transuksi haukkuneita hyväntekijöitä? Tämä alkuslide-ajattelu on juuri se tapa, jolla erilaiset kusipäät ovat aina oikeuttaneet oman kusipäisyytensä. Kasvattaminen typistyy paksumman nahan parkitsemiseksi, ja itselleen voi selitellä tekevänsä pelkästään hyvää.
Alkuslide-puheessa on usein surumielinen sävy; "maailma on kurja paikka, ikävää kun joudun valmistelemaan sinua siihen". Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kentän laidalla lapsille vittuilevat mulkerot tuntuvat nauttivan siitä.
Alkuslide-näkemys on myös deterministinen ja ihmisen vaikutusvaltaa väheksyvä ajattelutapa. Se tekee nuorista ihmisistä lampaita, jotka ajelehtivat, ajautuvat tai liukuvat (slide) kohti mystistä aikuisten maailmaa ja koettavat sopeutua siihen luonnonlakiin, jossa Pera kourii Sirpan persettä, pomo vittuilee alaisilleen ja itseään pienempiä saa potkia päähän ainakin verbaalisesti.
Ajatellaanpa vaikka rasismia. Nykyisin on yleisesti tuomittavaa oikeuttaa omat rasistiset heitot sillä, että "tulet myöhemmin kohtaamaan niin paljon rasisteja". Rasismin vastaisessa työssä on lähdetty siitä, että Me olemme yhteiskunta. Minä olen yhteiskunta. Me ja minä voimme muuttaa asioita. Jalkapallo voi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.
Juniorivalmentajan olisi hyvä opettaa pelaajia ajattelemaan omilla aivoillaan ja omien arvojen mukaisesti. Ei sopeuttaa heitä toksisten perojen ja sirpojen arvomaailmaan.
