Lakari ei ainakaan ole lakeuksien fani.
Niin kyllähäm minä
periaatteessa pidän Etelä-Pohjanmaata korkeassa arvossa ja sinä aitona oikeana ”pohjanmaana” (se minulle opetettiin jo pojankoltiaisena) ja eritoten Ilmajoen ympäristöä reippaanreteine painiskeneineen ja Olympia-mitalisteineen Koskenkorvan pallonlyöjiä unohtamati ja niin päin pois. Ja tähän alueeseen voidaan sitten lukea myös Seinäjoen kaltaiset kappeliseurakunnat ja myöhäisnousukkaat, Nurmoot sun muut sakeaveriset jääkäri- ja junkkaripität notta ei täsä ny haakuta vaan hurttia huumoria vain läiskitähän kaveria avokämmenellä selkähän notta tuo turha yskä loppuis.
Minussakin virtaa alkuaan länsinaapurista ruottihin puolelta rantautunut isieni eteläpohjalaanen veri, no matter how you slice it or whether I said yes or no. Nobody asked. C’est la vie.
Ja rakkaudestahan ne hevosetkin potkii ja John Deeret ja Massey Fergusonit panee menemähän mullat mullin mallin kun tosissaha kynnetään pottumaat ja ohraset vainiot sano. Se on ny niin notta minä lähden tästä kadunmiehen ripiltä ny kokemahan verkot ja katiskat perkele jos ois pikkufisua edes jääny satimehe! Ja sitten illalla seuraintalolle tansseihin sattuis vaa kelpo nainen tarttumaha käsipuolehe ja pääsis yötä vasten panemaha.
