Vertaistukea futisisille

[ginikettu]

Missä tahansa jalkapallossa. Ja mitä aikaisemmin valintoja tehdään, niin sen suurempi vaikutus tolla on.

Näin on. Ja tuo on harmi ja toivoisi siihen löytyvän jotain ratkaisua, mutta kyllähän tuo omassa joukkueessakin näkyi, että ne eri tasoiset peliryhmät korreloi vahvasti iän suhteen. Poikkeuksia oli, mutta peliryhmien keskiarvoikä oli suurin 1. tasolla ja pienimmät 5. tasolla. Tasoryhmäajattelu on hyvä, mutta toisaalta tuo kun lähtee jo 6-v erkaantumaan, niin se voi itsessään voimistaa kehityskulkua. Henkinen ikä on toki suurempi tekijä, mutta sitä ei voi mitata ja olisi hyvä, jos joku keksisi ratkaisun millä saataisiin kaikki mukaan kehityspolulle.

[Gambinamiäs]

Se voimistaa kun se on kierre. Fyysisesti edellä olevat ovat heti alusta parempi, jolloin he saavat onnistumisen elämyksiä ja motivoituvat treenaamaan. Sitten tehdään tasoryhmät ja saavat parempaa valmennusta, kun samaan aikaan yhtä lahjakkaita loppuvuodesta syntyneitä valmentaa jonkun faija. Jos vuosi alkaisi 1.7 niin osat olisi toisinpäin.

[erno]

Niin, tossa ikävaiheessa tammikuun alun ja joulukuun lopun lasten fyysinen ikäero on siinä 16%. Miten toi voisi olla näkymättä myös siinä henkisellä puolella? Tutkimustiedon mukaan tuo tasoittuu vasta noin 22-23v ikävaiheessa ja näkyy urheilun lisäksi koulussa ja aivan kaikissa muissakin asioissa.

Ja edelleen tuolta historiikista löytyy myös esimerkki siitä, että futispelaajien ikälaskenta meni kalenterivuoden sijaan futiskauden mukaan. Tuolloin lahjakkaimmat ja henkisesti valmiimmat pelaajat oli syntynyt vähemmän yllättäen futiskauden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ja paskimmat kolmen viimeisen kuukauden aikana.

[ginikettu]

Niin, tossa ikävaiheessa tammikuun alun ja joulukuun lopun lasten fyysinen ikäero on siinä 16%. Miten toi voisi olla näkymättä myös siinä henkisellä puolella? Tutkimustiedon mukaan tuo tasoittuu vasta noin 22-23v ikävaiheessa ja näkyy urheilun lisäksi koulussa ja aivan kaikissa muissakin asioissa.

Ja edelleen tuolta historiikista löytyy myös esimerkki siitä, että futispelaajien ikälaskenta meni kalenterivuoden sijaan futiskauden mukaan. Tuolloin lahjakkaimmat ja henkisesti valmiimmat pelaajat oli syntynyt vähemmän yllättäen futiskauden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana ja paskimmat kolmen viimeisen kuukauden aikana.

Mutta jotain tälle olisi hyvä kehittää... Tämä on kaikkialla ongelma eikä taida oikein olla hyviä malleja ratkaisuun muu kuin seurojen pitäisi panostaa myös harrastajatasoille enemmän resursseja. Koska kaveripiirit ja koulut niin eri "avoimemmat" ikäkausijoukkueetkaan ei varmaan oikein ole tehokasta.

[Gambinamiäs]

Mutta jotain tälle olisi hyvä kehittää... Tämä on kaikkialla ongelma eikä taida oikein olla hyviä malleja ratkaisuun muu kuin seurojen pitäisi panostaa myös harrastajatasoille enemmän resursseja. Koska kaveripiirit ja koulut niin eri "avoimemmat" ikäkausijoukkueetkaan ei varmaan oikein ole tehokasta.

ratkaisuja:
-tasoryhmistä huolimatta taata kaikille ryhmille yhtä laadukas valmennus, ei niin että vastuuvalmentaja valmetaa niitä parhaita ja joku faija niitä heikompia
-kierrättää porukkaa niin treeneissä kuin peleissäkin rohkeammin. jaetaan porukka treenikohtaisesti, osa treeneistä on enemmän fysiikkaa,  osa tekniikka ja osa taktiikkaa eikä fyysinen etu anna kaikkeen etua, jollei sitä valmennus vaan sitten anna. Eli porukkaa treenikohtaisesti sekaisin, ja niitä fyysisiä, mutta ei teknisimpiä ja taktisimpia kilpajengin kundeja vetämään rondoja ja vastaajia haasteen/harrasteen junnujen kanssa ja haasteen/harrasteen taitavimmat sitten vastaavasti kilpaljengin kanssa. Pelikohtaisesti kokoonpanot, jossa aina nostetaan pari alemmasta joukkueesta kilpaan ja pari sitten laitetaan alempaan joukkueeseen (esim jos on tosi kova vetämään 1v1 ja pelaa aina jotain hyökkääjää, niin haasteesee/harrasteeseen puolustajaksi tai keskikentälle opettelemaan syöttelyä ja pelinlukemista vähän rauhallisemmassa tempossa)
-luovutaan tasoryhmistä ja aina ottelu- ja harjoituskohtaiset kokoonpanot
-joku muu mikä?
 

[ginikettu]

ratkaisuja:
-tasoryhmistä huolimatta taata kaikille ryhmille yhtä laadukas valmennus, ei niin että vastuuvalmentaja valmetaa niitä parhaita ja joku faija niitä heikompia
-kierrättää porukkaa niin treeneissä kuin peleissäkin rohkeammin. jaetaan porukka treenikohtaisesti, osa treeneistä on enemmän fysiikkaa,  osa tekniikka ja osa taktiikkaa eikä fyysinen etu anna kaikkeen etua, jollei sitä valmennus vaan sitten anna. Eli porukkaa treenikohtaisesti sekaisin, ja niitä fyysisiä, mutta ei teknisimpiä ja taktisimpia kilpajengin kundeja vetämään rondoja ja vastaajia haasteen/harrasteen junnujen kanssa ja haasteen/harrasteen taitavimmat sitten vastaavasti kilpaljengin kanssa. Pelikohtaisesti kokoonpanot, jossa aina nostetaan pari alemmasta joukkueesta kilpaan ja pari sitten laitetaan alempaan joukkueeseen (esim jos on tosi kova vetämään 1v1 ja pelaa aina jotain hyökkääjää, niin haasteesee/harrasteeseen puolustajaksi tai keskikentälle opettelemaan syöttelyä ja pelinlukemista vähän rauhallisemmassa tempossa)
-luovutaan tasoryhmistä ja aina ottelu- ja harjoituskohtaiset kokoonpanot
-joku muu mikä?
 

Mielestäni tuo fyysinen ikä, koko jne ei ole kovinkaan monasti se juttu vaan ennemminkin henkinen "ikä", jossa on tuossa 7v iässä sellainen +-2 vuotta haitari. Mutta esim hjk:ssa kaupunginosissa tehdään paljolti noin kuten kuvasit... Silti on sama ongelma näkyvillä. Tasoryhmiä vaihdellaan aika paljon, mutta silti se ohjaa suuntaa, vaikka on harjoituskohtaiset, turnauskohtaiset ja esim. parin kk ajan piirisarjakohtaiset ryhmät. Tätä ei niin helpolla vain fudiksessa ratkaista, koska eskarit, koululuokat jne jo laittaa kaveripiirejä vahvasti lokeroihin.

[Nigel Kugelschfeir]

Suomalaisessa jalkapallossa suurinta lahjakkuutta on syntyä alkuvuonna ja kasvaa aikaisin. Tammikuun lapsi, jolla murrosikä pukkaa 9-vuotiaana saa isolla todennäköisyydellä lapsena urheilusta positiivisen kierteen (onnistumisia, paljon vastuuta, valmentajalta hyvää palautetta, jne.) Tähän vielä, jos liittyy edes jonkinlaista liikunnallista lahjakkuutta, aletaan puhumaan tulevasta maajoukkuepelaajasta ja riittämättömästä harjoitusympäristostä.

Pian järjestellään kilpajoukkue, ettei pelaaja joudu kärsimään paskoista pelikavereista. Loppu ikäluokka laitetaan luiskaan, jotta resursseja ja valmennusta riittää lahjakkuuksille.

14-vuotiaana, kun mennään 11v11 kentälle, seuralla loppuvat pelaajat ja  lahjakkuudet siirtyvät pelaamaan isoihin seuroihin, joissa niissäkin pelaajamäärä on aivan liian vähäinen. Ellei loukkaantumisten suma pilaa uraq, lahjakkuuksien pelailu jatkuu kilpailun puutteen vuoksi loistokkaana vielä B-tytöksi, kunnes muu ikäluokka ottaa tammikuun lapsen kasvussa kiinni ja lahjakkuudesta paljastuu tavallinen jossain määrin urheilullinen nuori, joka parhaassa tapauksessa kamppailee vielä vuoden Ykkösdivarin peliajasta muiden alkuvuodesta syntyneiden kanssa. Huonommassa tilanteessa lopettaa jalkapallon, koska kaikkea ei olekaan enää katettu valmiiksi huomioiden hänen erityislahjakkuutensa.

Samaan aikaan kymmenen vuoden kuluttua F2:lla ihmetellään, miksi Suomesta ei tule huippufutaajia ja mietitään, osuiko huippulahjakkuuden jalka treeneissä maahan 0,2 vai 0,3 sekuntia.

*

Teini-ikä 8-vuotiaana kuulostaa todella aikaiselta. Kasvuun liittyy usein muutakin kuin kapinoiva käytös. Näitä kehoon ja kasvuun liittyviä muutoksia on helppo havainnoida ihan silmämääräisesti tai haluteessaan vaikka mittaamalla. 140 cm pitkällä lapsella ainakaan nopean kasvun vaihe ei vielä ole ihan kokonaan käyty läpi.

Kaikki arvaamaton käytös ei myöskään ole murrosikää vaan ihan vain arvaamatonta käytöstä, mihin taas kukin vanhempi reagoi, miten reagoi. Joku voi ulkoistaa sen vaikka murrosiäksi.

Tämähän on se urakehitys mikä haluttaisiin välttää. Tai siis se että pääsee liian helpolla pitkälle ja unohtuu työnteko sitten kun sitä tarvii. Nythän maalin saa tehtyä kun saa jalan vapaaksi ja Ilmassa maalia kohti.

[Jortsukka]

Mielestäni tuo fyysinen ikä, koko jne ei ole kovinkaan monasti se juttu vaan ennemminkin henkinen "ikä", jossa on tuossa 7v iässä sellainen +-2 vuotta haitari. Mutta esim hjk:ssa kaupunginosissa tehdään paljolti noin kuten kuvasit... Silti on sama ongelma näkyvillä. Tasoryhmiä vaihdellaan aika paljon, mutta silti se ohjaa suuntaa, vaikka on harjoituskohtaiset, turnauskohtaiset ja esim. parin kk ajan piirisarjakohtaiset ryhmät. Tätä ei niin helpolla vain fudiksessa ratkaista, koska eskarit, koululuokat jne jo laittaa kaveripiirejä vahvasti lokeroihin.

Vanhemmilla on myös iso vastuu ja vaikea asema tässä yhtälössä. Tiedän että esim. yhdessä isossa seurassa joskus tarkasteltiin pelaajia jotka tulivat ns. kaupunginosatoiminnasta seuran avoimiin harjoituksiin mistä valittaisiin ikäluokkajoukkue. Seura alkoi tarkastelemaan vuosi tasolla useamman vuoden että milloin syntyneitä nämä pelaajat ovat. Ja lähes poikkeuksetta vinouma oli jo tässä vaiheessa. Nyt puhuttiin siis 7-vuotiaista. Todennäköisesti siis käy usein niin että pelaaja ja perhe kokevat heti harrastuksen alussa että "lapsi ei pärjää" tai "lapsi ei ole lahjakas" tässä lajissa, jolloin valintaprosessissa ei ole edes mahdollista valita paljoakaan niitä myöhemmin syntyneitä pelaajia. Tässä siis seuroille iso tehtävä miten saisi heti tuossa alussa näitä pelaajia enemmän mukaan ja kokemaan pätevyyttä sekä kehittymään sitä kautta pelaajana.

[Singulariteetti]

Periaatteessahan loppuvuodesta syntyneet ovat ihan hyvässäkin asemassa, jos vain valmennus on sama tai yhtä laadukas kaikilla tasoryhmillä ja jos esimerkiksi treeneissä ryhmiä hieman sekoitellaan. Siis vaikka sitten pelaisivatkin enemmän vakioituina ryhminä.

Nimittäin tällöinhän pienet loppuvuoden lapset pääsevät kamppailemaan treeneissä itseään isompia, vahvempia, nopeampia ja kehittyneempiä alkuvuoden lapsia vastaan. Se on vähän sama kuin että pikkuveli saa vääntää isoveljeä vastaan, jolloin pikkuveljestä tulee lopulta veljeään parempi.

Välillä varmaan kärkipeliryhmästä joku on myös pois, jolloin pääsee ehkä pelaamaankin itseään vanhempien kanssa. Ja sen lisäksi saa pelata muiden loppuvuoden lasten kanssa. Eli ympäristö on monipuolisempi, mutta toisaalta ikäluokassa menestyminen vaatii jatkuvaa ylärajoilla vetämistä.

Toki pään pitää kestää se, että et ole paras tai edes välttämättä kovin hyvä, vaikka teet kuinka paljon töitä. Mutta sitten kun erot tasoittuvat, niin tämä palkitaan. Ja jos pää ei kestä kamppailua ja häviämistä ja jos ei kaatuessaan jaksa enää nousta ylös, niin ei susta huippufutaria olisi ikinä varmaan tullutkaan.

Eli ratkaisu on laadukas valmennus eri tasoilla ja jonkinlainen sekoittelu treeneissä/harjoituspeleissä/muissa ehkä vähemmän tärkeissä peleissä. Tällöin ne loppuvuoden lapset, joilla oikeasti on se tarvittava loputon ja periksiantamaton vimma pärjätä, lopulta myös pärjäävät ja ovat riittävän kovia, kun ovat joutuneet aina raivaamaan tietään ylöspäin.

[ginikettu]

...

Näin sitä voisi kuvitella, mutta silti joukkueessa missä valmennus on kaikille samaa ja vaihdellaan jopa välillä vaihtamisen takia ja mahdollisuuksien antamisen takia tuossa oli lopulta silti aika selvä ero. Samaten laajemmassa mittakaavassa tilastot tukee tuota, että ne loppuvuoden lapset jää jalkoihin... Eli kokonaisuus on kuitenkin hankalammin ratkaistavissa ja monimutkaisempi. Jos joku tosiaan keksii viisasten kiven, niin varmaan saksassakin oltaisiin ihan tyytyväisiä. Veikkaan, että iso osa tuota on se motivaatio osallistua harjoituksiin on lopulta heikompaa kun tietää sisäisesti nokkimisjärjestyksen ja osaa pienet lapsetkin katsoa kuinka taitavia muut ovat. Siksi jos pelaajia olisi vaan riittävän paljon niin olisi erilliset harjoitukset eri peliryhmille, jottei olisi sitä näkyvyyttä niin paljoa, mutta se taas ei ole realismia.

[Nipale]

Missä tahansa jalkapallossa. Ja mitä aikaisemmin valintoja tehdään, niin sen suurempi vaikutus tolla on.

TM:stä löytyy ihan kivasti kasattuna noita U15 -maajengejä esimerkiksi ja jos miettii vaikka tätä:
https://www.transfermarkt.co.uk/germany-u15/kader/verein/27300/saison_id/2023/plus/1

Niin tossa on kolme lasta jotka on syntynyt vuoden jälkimmäisellä puoliskolla ja näistä esimerkiksi Afanou oli 13-vuotiaana 189 senttinen ja nosti penkistä 100 kiloa.

https://www.transfermarkt.co.uk/belgien-u15/startseite/verein/34680
Täällä on viisi vuoden jälkimmäisen puoliskon lasta, mutta eivät valinnasta huolimatta pääse juurikaan pelaamaan jalkapalloa.

https://www.transfermarkt.co.uk/sweden-u15/kader/verein/57021/saison_id/2023/plus/1
15 alkuvuodesta, 5 loppuvuodesta ja loppuvuoden huippulupaavista lapsista Oplake oli 13-vuotiaana 190 senttinen ja nosti penkistä 100 kiloa. 15-vuotiaana on fyysisesti täysin valmis pelaaja.

En ihmettelisi jos näiden syntymätodistukset olisi hankittu samasta paikasta kuin Moukokon.

https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/155a59f6-955c-4828-b9c1-0a9d491f50f8

... Ja on näitä esimerkkejä ihan kotopuolestakin missä vanhemmat valehtelee lastensa ikiä (12 vuotias on oikeasti 8 ) jotta saavat turvapaikan... Tai olen kuullut.
... Kun kotiolot on riittävän hirveät niin kyllä sitä elintasoa pyritään nostamaan keinoja kaihtamatta..

... Ja ei, en ole persu enkä missään määrin rasisti.

[Nigel Kugelschfeir]

Periaatteessahan loppuvuodesta syntyneet ovat ihan hyvässäkin asemassa, jos vain valmennus on sama tai yhtä laadukas kaikilla tasoryhmillä ja jos esimerkiksi treeneissä ryhmiä hieman sekoitellaan. Siis vaikka sitten pelaisivatkin enemmän vakioituina ryhminä.

Nimittäin tällöinhän pienet loppuvuoden lapset pääsevät kamppailemaan treeneissä itseään isompia, vahvempia, nopeampia ja kehittyneempiä alkuvuoden lapsia vastaan. Se on vähän sama kuin että pikkuveli saa vääntää isoveljeä vastaan, jolloin pikkuveljestä tulee lopulta veljeään parempi.

Välillä varmaan kärkipeliryhmästä joku on myös pois, jolloin pääsee ehkä pelaamaankin itseään vanhempien kanssa. Ja sen lisäksi saa pelata muiden loppuvuoden lasten kanssa. Eli ympäristö on monipuolisempi, mutta toisaalta ikäluokassa menestyminen vaatii jatkuvaa ylärajoilla vetämistä.

Toki pään pitää kestää se, että et ole paras tai edes välttämättä kovin hyvä, vaikka teet kuinka paljon töitä. Mutta sitten kun erot tasoittuvat, niin tämä palkitaan. Ja jos pää ei kestä kamppailua ja häviämistä ja jos ei kaatuessaan jaksa enää nousta ylös, niin ei susta huippufutaria olisi ikinä varmaan tullutkaan.

Eli ratkaisu on laadukas valmennus eri tasoilla ja jonkinlainen sekoittelu treeneissä/harjoituspeleissä/muissa ehkä vähemmän tärkeissä peleissä. Tällöin ne loppuvuoden lapset, joilla oikeasti on se tarvittava loputon ja periksiantamaton vimma pärjätä, lopulta myös pärjäävät ja ovat riittävän kovia, kun ovat joutuneet aina raivaamaan tietään ylöspäin.

Näinhän se toimisi ideaalimaailmassa. Yleensä nuo pienemmät lannistetaan heti alusta ja pudotetaan joukkueesta viimeistään kun kavereilla parta kasvaa ja itsellä ei.

[Singulariteetti]

Näinhän se toimisi ideaalimaailmassa. Yleensä nuo pienemmät lannistetaan heti alusta ja pudotetaan joukkueesta viimeistään kun kavereilla parta kasvaa ja itsellä ei.

Voi olla, mutta silloin ei toteudu tuo ratkaisun kohta "laadukas valmennus". Nimittäin lannistaminen ei kai kuulu siihen ja toisaalta jos pudotetaan joukkueesta, niin silloinkaan valmennus ei pudotetulle ole yhtä hyvää, nimittäin silloinhan valmennusta ei tälle yksilölle ole enää lainkaan.

[ginikettu]

Voi olla, mutta silloin ei toteudu tuo ratkaisun kohta "laadukas valmennus". Nimittäin lannistaminen ei kai kuulu siihen ja toisaalta jos pudotetaan joukkueesta, niin silloinkaan valmennus ei pudotetulle ole yhtä hyvää, nimittäin silloinhan valmennusta ei tälle yksilölle ole enää lainkaan.

Tosiaan meillä oli sama valmennus kaikille ja mielestäni mielettömän hyviä valkkuja ja silti tuo ero näkyy ja oma veikkaus on se, että kun lapset näkee että osa on parempia, niin se laskee motivaatiota hiljalleen.

[Singulariteetti]

Tosiaan meillä oli sama valmennus kaikille ja mielestäni mielettömän hyviä valkkuja ja silti tuo ero näkyy ja oma veikkaus on se, että kun lapset näkee että osa on parempia, niin se laskee motivaatiota hiljalleen.

Motivaation putoaminen on kyllä ymmärrettävää, jos ei ole henkisesti riittävän vahva ja määrätietoinen yksilö, mutta tuohonkin voi valmentaja jossain määrin vaikuttaa? Onko riittävästi henkistä valmennusta sitten?

[ginikettu]

Motivaation putoaminen on kyllä ymmärrettävää, jos ei ole henkisesti riittävän vahva ja määrätietoinen yksilö, mutta tuohonkin voi valmentaja jossain määrin vaikuttaa? Onko riittävästi henkistä valmennusta sitten?

Kyse on 6-9v lapsista eli ns. leikkimaailmaikä missä tämä näkyy selvästi (ja kalenterivuosi on oikeasti todella pitkä aika tuossa iässä suhteellisesti) ja siinä aletaan eroja tekemään jo aika paljon tulevaisuuden motivaatioon. Hyvä valkku voi vaikuttaa tietysti, muttei sekään voi liikaa vaikuttaa. Vanhemmat voivat puhua, mutta lapset katsoo päiväkodissa, eskarissa ja koulussakin vertailukohtaa "ikäisiltään" eli saman ryhmän parhaimmilta, johon ei vanhemmatkaan voi liikaa vaikuttaa.

[Singulariteetti]

Kyse on 6-9v lapsista eli ns. leikkimaailmaikä missä tämä näkyy selvästi (ja kalenterivuosi on oikeasti todella pitkä aika tuossa iässä suhteellisesti) ja siinä aletaan eroja tekemään jo aika paljon tulevaisuuden motivaatioon. Hyvä valkku voi vaikuttaa tietysti, muttei sekään voi liikaa vaikuttaa. Vanhemmat voivat puhua, mutta lapset katsoo päiväkodissa, eskarissa ja koulussakin vertailukohtaa "ikäisiltään" eli saman ryhmän parhaimmilta, johon ei vanhemmatkaan voi liikaa vaikuttaa.

Menee ehkä vähän jankkaamiseksi, mutta mä uskon, että osa yksilöistä, lapsistakin, miettii aina, "haluan olla yhtä hyvä kuin toi paras ja teen mitä vain sinne päästäkseni". Tuo on ominaisuus, joka vaaditaan tavallaan joka tapauksessa, jotta voi päästä huipulle. Toki vain pienellä osalla on tuollainen vimma, mutta vain yksittäisiä yksilöitä sinne huipulle myös pääseekin.

[ginikettu]

Menee ehkä vähän jankkaamiseksi, mutta mä uskon, että osa yksilöistä, lapsistakin, miettii aina, "haluan olla yhtä hyvä kuin toi paras ja teen mitä vain sinne päästäkseni". Tuo on ominaisuus, joka vaaditaan tavallaan joka tapauksessa, jotta voi päästä huipulle. Toki vain pienellä osalla on tuollainen vimma, mutta vain yksittäisiä yksilöitä sinne huipulle myös pääseekin.

Kyllä näitäkin on nähty ja nekin ovat olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta (n. 100 lapsen otanta kenen kanssa olen enemmän ollut kentillä ja joukkueen toiminnassa mukana) ovat olleet alkuvuodesta syntyneitä. Siinä se henkinen ikä merkitsee.

[Skylark]

Oman lapsen ikäluokasta vanhin on syntynyt 1.1. ja nuorin 29.12. Heillä on siis vuosi ikäeroa. Tuo vanhin on (yllätys, yllätys!) edustusjoukkueessa ja tuo nuorin haasteen puolella, vaikka pojat ovat harrastaneet lajia yhtä kauan. Sen verran historiaa voisi kertoa, että tuo 1.1. syntynyt oli vielä muutama vuosi sitten oikein hyvä, nyt moni voisi ajatella, että hänen paikkansa ei välttämättä olisi tuolla edustusjoukkueessa ollut enää ainakaan vuoteen. Mutta tuo jako kilpaan ja haasteeseen tehdään niin varhain, ja valmennus keskittyy pitkälti kilpaan. Ja toisaalta lapsen pudottaminen kilvasta haasteeseen aiheuttaisi sellaisen myrskyn lapsen vanhemmissa (etenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa), että kynnys muutoksen tekemiseen on iso. Vanhemmille tuntuu yleisesti ottaen olevan tärkeämpää, että lapsi on tietyllä tasolla, vaikka istuisi siellä pääosin penkillä.

En tiedä näiden lasten motorisesta kehityksestä, mutta omat lapseni ovat lähteneet kävelemään n. 10 kk iässä. Näin ollen tuo vanhempi näistä pojista olisi kävellyt jo melkein kolmen kuukauden ajan, kun tuo toinen vasta syntyi. Eihän tämä ero VOI olla näkymättä lasten motorisessa kehityksessä vielä pitkään. Tuo 29.12. syntynyt ei ole ollut huonompi pelaaja tai heikompi, hän on yksinkertaisesti ollut vain NUOREMPI.

Luin jostain muutama vuosi sitten, että ennen lapsia syntyi eniten keväällä maalis-huhtikuussa. Nykyisin lapsia syntyy tuon lehtijutun mukaan eniten syys-lokakuussa. Nykyisin ainakin osa vanhemmista pystyy vähän suunnittelemaan, milloin perheenlisäyksen aika olisi. Ennen oli näitä ns. juhannuslapsia. En osaa sanoa, pitääkö tämä lehtijuttu paikkansa, mutta omat havainnot vähän sitä puoltavat.

Psykologia tuntee käsitteen positiivinen kierre, eli alkuvuoden lapsi saa todennäköisesti kehuja taitavuudestaan, hyvin peliaikaa, valmentajan huomiota ym. Tämä vahvistaa positiivista minäkuvaa pelaajana, lisää motivaatiota ja antaa lapselle pystyvyyden tunteen. Loppuvuoden lapsella tilanne voi olla toinen.

Ja muuten: ne, jotka väittävät, että huippupelaajat ovat olleet aina huippuja, ihan pikkulapsesta asti ja että varhainen karsiminen ja keskittyminen van näihin hyviin olisi oikea tie saada Suomi menestyväksi jalkapallomaaksi syyllistyvät kognitiiviseen vinoumaan, vahvistusharhaan. Tuollainen näkökulma ei ota huomioon niitä lapsitähtiä, joista ei tullut huippupelaajaa. Eikä toisaalta niitä esimerkiksi jostain akatemiasta niukasti karsiutuneita pelaajia, jotka olisivat saattaneet kehittyä akatemiavalmennuksessa huippupelaajiksi.

Mun kanta olisi, että mahdollisimman monia pelaajia pitäisi valmentaa mahdollisimman hyvin mahdollisimman pitkään. Ja toisaalta kannustaa ihan kaikkia perheitä liikkumaan enemmän ja tukemaan lasten liikunnallisuutta, viemään lapsia luistelemaan, hiihtämään, uimaan, urheilukentille. Viettämään aikaa lasten kanssa luonnossa, pyöräillä ym. Antaa lapsen liikkua, kulkea koulumatkat itsenäisesti. Ottaa lapsi mukaan pihatöihin, puutarhanhoitoon ym. Mielestäni tämmöinen monipuolinen arkiliikunta loisi parempaa pohjaa kuin lapsen vieminen harrastuksesta A harrastukseen B AUTOLLA. Näistä arkiliikunnan tunneista saisi hyvin helposti kasaan sen 20 h viikossa, joka alakouluikäisen lapsen olisi hyvä liikkua viikossa. Legendaarinen jääkiekkovalmentaja Tarasov sanoi aikoinaan, että hyvä jääkiekonpelaaja on hyvä urheilija. Monilla futispojilla on mun silmään paljonkin puutteita yleisessä liikunnallisuudessa. Kaikkia lajeja ei ole pakko varsinaisesti HARRASTAA, uimaan voi vanhempikin opettaa, eikä uimahallit paljon maksa. Yleisurheilukentillä saa urheilla ilmaiseksi, hiihtäminen tai luisteleminen ei maksa muuta kuin varusteiden verran, ja niitä saa kirppiksiltä hyvin halvalla.

Tämän lisäksi huippu-urheilijan pitäisi olla sitä tyyppiä, joka omasta tahdostaan rakastaa liikkumista. Sitä lapsimallia, joka pitää käytännössä kantaa pihaleikeistä sisälle syömään tai iltapuuhiin. Se nykymalli, jossa vanhemmat vievät lasta tunnille X, jossa kiva setä ohjaa lapsille humppaa, paikkaan Y, jossa mukava täti ohjaa lapsille pumppaa, ja sieltä paikkaan C, jossa on ohjattua humppapumppaa, ei minusta oikein tuota hyvää tulosta. Siinä vanhemman vaikutus on liian suuri, ja homma lopahtaa, kun lapsi alkaa päättää itse omista asioistaan. Olen lisäksi huolissani lasten yleistyvistä rasitusmurtumista. Oma tulkintani on, että liikunta on ollut liian yksipuolista.

[bupa dukta]

Tyttöpuolella riittäisi oman lapsen joukkueessa isoon tasoharppauksee ainakin ihan vain se että kesyttäisi pallon omalla ajalla. Harjoituksissa näkee että kymppivuotiailla sisäsyrjäsyöttökin on vielä vaikea suorite ja vbain muutama pelaaja pystyy pomputtamaan yli 10.  Kuitenkin tämän porukan kilpajoukkue pärjää peleissä ihan hyvin. Porukassa on noin 25 pelaajaa jotka jakautuvat kahteen peliryhmään. Väittäisin että jos joku ottaisi onkeensa että tekee joka päivä vaikka noin tunnin kotonaan tai missä vaan pallon kanssa hommia niin olisi suht äkkiä porukan kärkipäätä.
Mutta tuntuu jotenkin että aika harvassa on tytöt jotka palloon rakastuu. Tärkeämpää on se porukassa touhuaminen, eikä siinä mitään. Jotenkin vaan harmittaa kun näkee että monella olisi kyllä ainesta mutta tekniikka ihan paska, koska sitä ei juurikaan ole treenattu.

Eipä omakaan lapsi ole innostunut vielä omaehtoisesti treenailemaan. Välillä pyydän häntä treenailemaan ja olen kaverina siinä, silloin hetken jaksaa. Pelihommista kyllä tykkää, tiedän kyllä että hänkin saisi harrastuksesta paljon enemmän irti jos pallolla jaksaisi leikkiä, mutta eipä tuota pakottamalla kannata tehdä. Lapsen harrastushan se on ja mennään lapsen kiinnostuksen mukaan.

Kävin männä viikolla Myyrmäkihallissa katselemassa meininkiä ja oli kyllä ilo nähdä kun siellä oli viisi 11-13v tyttöä omalla ajallaan treenammassa. Nämä olivat jo edistyneitä ja tekniikka hyvällä mallilla. Voisin veikata että aika laadukkaat porukat VJSllä noissa tyttöikäluokissa.

[Nigel Kugelschfeir]

Samaa on tullut huomattua. Aika monet pärjää fyysisillä ominaisuuksillaan tai nopeudella mutta ei sitten osata perusasioita eikä pelinlukutaitoa ole. Monet myös harrastaa jotain voimistelua ja ne temput osataan mutta sitten ei jakseta juosta. Jos seura järjestää jotain leirejä tai taitokoulut niin niissä yksi tyttö kymmentä poikaa kohden.

VJSn toiminnasta on paha sanoa mitään kun niitä ei meidän tytön ikäluokissa näy koskaan missään. Jostainhan ne pelaajat sitten saa vanhempiin ikäluokkiin.

[bupa dukta]

Pelaakohan VJSn porukat poikien puolella sitten? Tällaista kuulin että joku porukka oli tytöissä liian hyvä niin oli parempi siirtyä poikien peleihin. Ja samoja huomioita että fyysisyydellä ja nopeudella pärjää vaikka tekniikka olisi ihan paska. Mutta näiden pelaajien loiston päivät loppuvatkin sitten parin vuoden päästä kun laput  silmillä rynniminen ei riitä enää. Tuossa on ongelmana se että tuollainen lapsi ei ymmärrä että tekniikkaa pitäisi hioa kun kehuja ja tulosta kentällä tulee vaikka puutteita jalkapallotaidoissa on isosti.

Juu mielenkiitoinen huomio että VJSn sivuilla ainakin nuorin tyttöporukka on 2014-2015 syntyneet. Liekö sitten tapana kerätä sateliittiseuroista joku joukkue, en tiedä. Siinhän on Keikaa ja PPS yms.

[Metsän poika]

 Nuoremmissa myös helpommin voisi nostaa sieltä yläpään aikaisin syntyneistä pelaajia ylemmän ikäluokan otteluihin, niin että kokisivat mitä kamppaileminen on.

 Teoriassa tilanne jossa pelaaja pelaisi/harjoittelisi esim 50% oman tasoisissa, 25% heikommissa ja 25% kovemmissa ja kaikki saisivat laadukasta valmennusta olisi tietenkin kehityksen kannalta hyvä. Mutta melko mahdoton pähkinä purtavaksi valmennukselle saada kaikki logistisesti järjestymään. Joku voisi jonkun tekoälyn valjastaa tuohon ryhmittelyyn.

 Pienemmissä jaottelun voisi ylipäätään tehdä pärjäämisen mukaan. Se veisi kyllä kokonaan pohjan sarjojen kilpailullisuudelta, jolloin valmentajillakaan ei olisi tarvetta kilparyhmään pääsyyn. Kaikki sarjat olisivat mahdollisimman tasaisia, jolloin lähinnä kilpailu ottelun sisällä merkitsisi.

 Sitten kun murrosikä alkaisi, voitaisiin sarjat luoda kehitysiän mukaan ja alkaa kilpailemaan sarjasijoituksista. Siinä tasoittuisivat iän ja murrosiän vaikutukset ja esiin tulisi vain erot muissa jalkapalloon liittyvissä ominaisuuksissa.
 Aika kaukainen ajatus, eikä tuollaisenaan realismia. Mutta sikäli olisi sovellettavissa, että en ymmärrä miksi Palloliitto pitää yllä kahta rinnakkaista sarjajärjestelmää käytännössä samoille pelaajille/joukkueille. Huuhkajaliigan voisi minusta järjestää nimenomaan kehitysiän pohjalta, jolloin sieltä olisi mahdollista nostaa esiin eri pelaajia kuin nousee liiton sarjoista.

Olen lisäksi huolissani lasten yleistyvistä rasitusmurtumista. Oma tulkintani on, että liikunta on ollut liian yksipuolista.

Olisi kiinnostavaa tutkimustietoa onko tuo havainto yleistyneistä rasitusmurtumista todennettavissa ja onko tavoitteellisesti jalkapalloilevien joukossa nuo lisääntyneet. Koska harrastajia on ylipäätään enemmän, niin se jo voisi lisätä kokonaismäärää. Toisaalta puissakiipeilijän lievä rasitusvamma luultavasti hoituu sillä, ettei kiipeile puissa vaan potkii vaikka palloa, kun taas jalkapalloilija hakeutuu todennäköisemmin terveydenhuollon arvioon, jos ei voi pelata jalkapalloa. Ja diagnostiikka taas on muuttunut kymmenessä vuodessa aika merkittävästi, kun magneettitutkimusten saatavuus on tullut ihan eri tasolle.

[Nigel Kugelschfeir]

Pelaakohan VJSn porukat poikien puolella sitten? Tällaista kuulin että joku porukka oli tytöissä liian hyvä niin oli parempi siirtyä poikien peleihin. Ja samoja huomioita että fyysisyydellä ja nopeudella pärjää vaikka tekniikka olisi ihan paska. Mutta näiden pelaajien loiston päivät loppuvatkin sitten parin vuoden päästä kun laput  silmillä rynniminen ei riitä enää. Tuossa on ongelmana se että tuollainen lapsi ei ymmärrä että tekniikkaa pitäisi hioa kun kehuja ja tulosta kentällä tulee vaikka puutteita jalkapallotaidoissa on isosti.

Juu mielenkiitoinen huomio että VJSn sivuilla ainakin nuorin tyttöporukka on 2014-2015 syntyneet. Liekö sitten tapana kerätä sateliittiseuroista joku joukkue, en tiedä. Siinhän on Keikaa ja PPS yms.

Monesti noilla isoilla seuroilla on yhteistyösopparit joidenkin seurojen kanssa niin saavat valkata parhaat pelaajat itselleen jossain vaiheessa. Valitettavasti tilanne on se ettei monikaan perinteinen seura saa tyttöihin kuin yksittäisiä peliryhmiä jos niitäkään.

[rivers]

Joskus vuosi pari sitten kysyin VJS 2014 tyttöjen joukkueesta että onko poikkeuksellisen kova ja kommentti oli että parhaat pelaa pojissa. Silloin pieksivät ilveksen about 15-0 20min pelissä minkä näin. Myöhemmin VJS nähnyt ja ei taida olla sama nippu joka turnauksissa painaa. Täällä meillä päin ei ainakaan ole niin että parhaat pelaavat vain pojissa. Yksittäisiä pelaajia on, mutta kyllä ne parhaat vetää tytöissä. Toki myös toisinaan pojissa.

Varmaan ennenkin tänne saman kirjoittanut mutta meillä on tytöt treenanneet ja pelanneet poikien kanssa vuosia, mutta kyllä poikien parhaimmistolla on selvästi parempi pelikäsitys ja osalla tekniikka. Vaikka samat koutsit ovat koutsanneet samoissa sekaharjoituksissa. Minun arvio on että johtuu isolta osin siitä että pojat pelaavat jatkuvasti omalla ajalla toisin kuin tytöistä suurin osa ja osa poitsuista myös treenaa muutenkin omalla ajalla. Onhan se nyt selvä että silloin kehittyvät kun ei ne joukkuetreenit ihan samalla tapaa näitä asioita vaan ratkaise. Ja taas toisinpäin että kun osalla pojista on vähentynyt treeni omalla ajalla ja tytöillä osa herännyt siihen, niin ovat ottaneet kiinnikin.