Vertaistukea futisisille

[Gambinamiäs]

Mainituista seuroista kahta vastaan pikkujunnuja useamman kerran peluuttaneena ei heidän toimintansa taida noissa ikäluokissa poiketa juurikaan isommista tai "kilpailullisemmista". Junnupuolella yleisemmin harrastetoimintaa, mutta nyt puhuttiin kaiketi n. ikävuosista 7-9. Toi KuTi ei ole kyllä tuttu seura, nettisivuilta ei käynyt ilmi juuri mitään.

Herto nyt on jo ihan puitteidensa puolesta tuollainen harrasteseura, mielestäni ihan hyvin sitä touhua pyörittävä, seura. Ehkä kuplahalli nostaa "tasoa" tulaveisuudessa. Kulps ei ole iso seura, mutta ainakin viime vuonna taisi 2014-2017 ikäluokissa olla kilpajoukkue 1- tai 2-tasolla. Oma kenttä ja osuus hertsikanrannan kentästä ehkä näkyy tekemisessä. Ainakin omilta kulmita Hrerttoniemenrannan suunnasta on viime aikoina mennyt junnuja paljon nimenomaan Kulpsiin, kun aiemmin mentiin Herttoon tai sitten LPS:ään, jos haluttiin että latu on auki kilpajoukkueeseen.

Jossain 2018-2019 ikäluokassa en näe mitään eroa noilla ja valitsisin ihan puhtaasti logistiikan ja treeniaikataulujen perusteella. Ja esim kaikkien noiden pelejä 2014-2017 nähneenä en näe vielä sielläkään merkittävää eroa, pl todella tavoitteellisen lapsen vanhempana harkitsisin siinä 9-10v iässä LPS:ää tai Kulpsia. Noissakin se logistiikka ja perheen aikataulut ja lapsen kaverit huomioiden. Ihan helvetin tärkeitä asioita tuon ikäisten lasten kanssa nuo, että perheen ja lapsen aikataulut ja liikkuminen on vaivatonta, kentät ja kaverit lähellä ja että tekeminen on kivaa, eikä kaikki siihen liittyvä harjoituksiin kulkemisesta alkaen aiheuta stressiä.

[Nigel Kugelschfeir]

Tästä ollut ennenkin keskustelua, mutta saman seuran sisällä ikäluokkien välillä voi myös olla eroja. Vaikka kuinka olisi ikäluokkavastaavia tai nuoria palkkavalmentajia, valmennuksen laatu tuntuu vaihtelevan silti jonkin verran. Ja tietysti niissä seuroissa, joissa pelkästään isävalmentajia ero saattaa olla vielä suurempi.

Meidän seurassa on ainakin luovuttu isistä vastuuvalkkuina. Oli liikaa ongelmia seuran linjausten noudattamisessa. vaihtelua joukkueiden välillä toimintatavoissa ja aika harva iskukki pystyy kuitenkaan olemaan niin objektiivinen peliryhmävalinnoissa ettei pelaajien tai vanhempien keskinäiset suhteet painaisi valinnoissa. Ja monesti myös isävalkut ottaa tiimiin niitä omia kavereita ja sitten homma menee helposti siihen että siellä on joku kaveriporukka joka pyörittää toimintaa.

[FC Esplanad]

Meidän seurassa on ainakin luovuttu isistä vastuuvalkkuina. Oli liikaa ongelmia seuran linjausten noudattamisessa. vaihtelua joukkueiden välillä toimintatavoissa ja aika harva iskukki pystyy kuitenkaan olemaan niin objektiivinen peliryhmävalinnoissa ettei pelaajien tai vanhempien keskinäiset suhteet painaisi valinnoissa. Ja monesti myös isävalkut ottaa tiimiin niitä omia kavereita ja sitten homma menee helposti siihen että siellä on joku kaveriporukka joka pyörittää toimintaa.

Tämä on erinomainen linjaus. Vaikka se isävalkun poika olisikin se kilpatason kaveri, pojan kaverit joukkueesta olisi herkästi kilpatasolla, riittää kyvyt tai ei. Vastaavasti isät / äidit joista ei pidä, lapset pelaavat harrasteessa vaikka taso riittäisi korkeammallakin.

[FC Esplanad]

Mainituista seuroista kahta vastaan pikkujunnuja useamman kerran peluuttaneena ei heidän toimintansa taida noissa ikäluokissa poiketa juurikaan isommista tai "kilpailullisemmista". Junnupuolella yleisemmin harrastetoimintaa, mutta nyt puhuttiin kaiketi n. ikävuosista 7-9. Toi KuTi ei ole kyllä tuttu seura, nettisivuilta ei käynyt ilmi juuri mitään.

KuTi on lapsille, joilla ykköslaji tai harrastus on jokin muu kuin jalkapallo. Ikäkausivaiheessa kun kiekko on esim. ykköslaji, KuTissa ollaan mukana harrastamassa.

[rivers]

Tämä on erinomainen linjaus. Vaikka se isävalkun poika olisikin se kilpatason kaveri, pojan kaverit joukkueesta olisi herkästi kilpatasolla, riittää kyvyt tai ei. Vastaavasti isät / äidit joista ei pidä, lapset pelaavat harrasteessa vaikka taso riittäisi korkeammallakin.

Joo näin se on. Itsekin suosin omaa lasta ja sen kavereita sen minkä ehdin. Suurin nautinto on kyykyttää epämiellyttävien vanhempien lapsia.

[FC Esplanad]

Joo näin se on. Itsekin suosin omaa lasta ja sen kavereita sen minkä ehdin. Suurin nautinto on kyykyttää epämiellyttävien vanhempien lapsia.

No näin se valitettavasti on joissain ikäluokissa mennyt, en puhu omista lapsista. Toistuvasti mainintaa, miten "meidän Elmeri osaa olla kannustavin ja tsemppaavin" omassa ikäluokassa. Voi olla kannustava ja tsemppaava, mutta en arvottaisi alle 10-vuotiasta tuohon asemaan yksilönä.

Kyllä se valitettavasti on näkynyt, että joku valmentajaisä kerää ympärilleen tueksi sellaisia jotka "syövät hänen kädestään." Onneksi usein muitakin seuroja riittää. Suurin osa ei välitä.

[Kruydenhuys]

No näin se valitettavasti on joissain ikäluokissa mennyt, en puhu omista lapsista. Toistuvasti mainintaa, miten "meidän Elmeri osaa olla kannustavin ja tsemppaavin" omassa ikäluokassa. Voi olla kannustava ja tsemppaava, mutta en arvottaisi alle 10-vuotiasta tuohon asemaan yksilönä.

Kyllä se valitettavasti on näkynyt, että joku valmentajaisä kerää ympärilleen tueksi sellaisia jotka "syövät hänen kädestään." Onneksi usein muitakin seuroja riittää. Suurin osa ei välitä.

Löytyy varmaan vikaa niin osasta isävalmentajista kuin vanhemmistakin.
Kentän laidalla on tullut vastaan lukuisia vanhempia joilla on täysin harhainen käsitys oman lapsensa kyvyistä. Yleensä näille lapsille on tyypillistä, että on joku hyvä ominaisuus kuten kova potku tai hyvä kuljettamaan. Ongelma on vain se, että painavat laput silmillä, pelinlukutaito on nolla ja tehdään koko ajan vääriä ratkaisuja. Vanhemmat eivät tätä näe ja valittavat, että Elmeri pelaa ykkösessä koska sen isä valmentaa ja meidän Jonne on siksi kakkosessa vaikka olisi taidoiltaan ykkösen tähtipelaaja.

Valtaosa omien lapsien joukkueissa olleista apuvalkuista on ollut mukavia ja tasapuolisia, mutta on sinne vuosien varrella sattunut muutamia jotka esim. valmentavat harjoituksissa vain omaa lastansa ja päävalkun ollessa peleistä poissa peluuttavat omaa muksua koko ajan ja suosivat omaa ja kaverien lapsia. Esim. laittavat oman pojan vetämään pilkut ja vaparit, vaikka päävalkun ollessa paikalla ne vetää muut pelaajat.

[törömömmö]

Onneksi oma kokemus pienimmistä ikäluokista on, että vanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita siitä, että oma jälkikasvu saa onnistumisen kokemuksia ja kivaa fiilistä kuin mahdollisimman kovia kilpailullisia haasteita. Ainoa vanhempien kanssa käymäni keskustelu peliryhmätoiveista oli erään vanhemman toive että jälkikasvua ei peluutettaisi kilparyhmässä kun sinne ei taidot riitä ja tulee vaan harmi ja pipi. Edes pelaajat itse eivät tunnu juuri vertailevan että kuka pelaa missä ryhmässä.

[FC Esplanad]

Onneksi oma kokemus pienimmistä ikäluokista on, että vanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita siitä, että oma jälkikasvu saa onnistumisen kokemuksia ja kivaa fiilistä kuin mahdollisimman kovia kilpailullisia haasteita. Ainoa vanhempien kanssa käymäni keskustelu peliryhmätoiveista oli erään vanhemman toive että jälkikasvua ei peluutettaisi kilparyhmässä kun sinne ei taidot riitä ja tulee vaan harmi ja pipi. Edes pelaajat itse eivät tunnu juuri vertailevan että kuka pelaa missä ryhmässä.

Tässä on varmaan eroja, monestakin syystä. Osa haluaa lasten pelaavan tasolla minne ei taidot riitä ja osa alempana. Sitten alemmalla tasolla saattaa olla jopa ylivoimainen.

Toki 2019 syntyneissä kun on nähnyt matseja jotka tilanteessa 22-0 lopetetaan ennen täyttä aikaa kun vastustaja ei halua enää pelata, se ei enää palvele sitä joka teki sen 21 maalia.

[fingerström]

Tässä on varmaan eroja, monestakin syystä. Osa haluaa lasten pelaavan tasolla minne ei taidot riitä ja osa alempana. Sitten alemmalla tasolla saattaa olla jopa ylivoimainen.

Toki 2019 syntyneissä kun on nähnyt matseja jotka tilanteessa 22-0 lopetetaan ennen täyttä aikaa kun vastustaja ei halua enää pelata, se ei enää palvele sitä joka teki sen 21 maalia.

Boldattuun, oot siis nähnyt viisivuotiailta tällaisia pelejä. Kuka ne järkkäsi ja miksi?

[Gambinamiäs]

Mä olen vaihtanut 6-7v junnujen harkkapelissä puoliajalla 7-0 tilanteessa kaikki maalit tehneen täysin ylivoimaisen jannun maalivahdiksi ja hävittiin lopulta ehkä 8-9 tms. Tähtipelaajan isä tuli pelin jälkeen ripittämään, että hänen poika ei enää pelaa maalissa sillä hän voi antaa ja olla hyödyksi joukkueelle niin paljon enemmän kentällä. Koitin selittää, että ei me näissä nyt voitosta hinnalla millä hyvällä pelata ja lopulta, kun ei meinannut mennä perillä, sanoin, että tämä lopputulos oli kaikille, ml hänen poika, paljon hyödyllisempi, kuin että jos oltaisiin voitettu 14-0. Olin siis tälläisenä pahamaineisena isävalkkuna, eli oikeasti jojo, joka oli siinä matsissa apuvalmentajana. Noissa 5-7 junnujen peleissä on välillä ihan älyttömiä  tasoeroja, kun ei vielä ole varsiaisia tasoryhmiä ehditty muodostaa, ja tämäkin sellainen muita päätä pidempi ja vielä todella taitava.

[FC Esplanad]

Boldattuun, oot siis nähnyt viisivuotiailta tällaisia pelejä. Kuka ne järkkäsi ja miksi?

Oman lapsen eka turnaus. Siinä kolmas peli. 2019 syntyneissä.

Eka peli oli jotain 9-2, toinen 12-1 ja kolmas peli 22-0.

Siinä ollut vanhempivalmentajan lapsi halusi olla maalissa, ei saanut ainoatakaan torjuntaa kolmeen peliin mutta vaan kolme meni sisään.

[törömömmö]

Kyllä mäkin olen nähnyt 6-vuotiaissa 20-0-tuloksen, mutta silti hävinneen joukkueen pelaajilla oli ihan kivaa ja pelaamista ei kukaan lopettanut missään vaiheessa.

[bupa dukta]

No sä olitkin varmaan ainoa joka KUUSI-vuotiaiden lasten pelissä maaleja laski. Kai kirjasit oman pojan tehot ylös.

[FC Esplanad]

No sä olitkin varmaan ainoa joka KUUSI-vuotiaiden lasten pelissä maaleja laski. Kai kirjasit oman pojan tehot ylös.

En tiedä mikä susta tekee tuollaisen nälvijän keskusteluun?


Oletko kuullut pelinohjaajasta joka kirjaa maalit?

[Valonheitin]

Löytyy varmaan vikaa niin osasta isävalmentajista kuin vanhemmistakin.
Kentän laidalla on tullut vastaan lukuisia vanhempia joilla on täysin harhainen käsitys oman lapsensa kyvyistä. Yleensä näille lapsille on tyypillistä, että on joku hyvä ominaisuus kuten kova potku tai hyvä kuljettamaan. Ongelma on vain se, että painavat laput silmillä, pelinlukutaito on nolla ja tehdään koko ajan vääriä ratkaisuja. Vanhemmat eivät tätä näe ja valittavat, että Elmeri pelaa ykkösessä koska sen isä valmentaa ja meidän Jonne on siksi kakkosessa vaikka olisi taidoiltaan ykkösen tähtipelaaja.

Valtaosa omien lapsien joukkueissa olleista apuvalkuista on ollut mukavia ja tasapuolisia, mutta on sinne vuosien varrella sattunut muutamia jotka esim. valmentavat harjoituksissa vain omaa lastansa ja päävalkun ollessa peleistä poissa peluuttavat omaa muksua koko ajan ja suosivat omaa ja kaverien lapsia. Esim. laittavat oman pojan vetämään pilkut ja vaparit, vaikka päävalkun ollessa paikalla ne vetää muut pelaajat.

Itse toimin alueella, missä ei oikeastaan löydy edes rahalla päteviä ulkopuolisia valmentajia, joten ne isät ja äidit ovat toiminnan kulmakivi. Mutta toimintaa puolestaan ohjataan hyvin seuran puolesta ja organisaatio pystyy kyllä pitämään homman laadukkaana. Valmentajilla on yleensä ihan hyvin koulutusputki suunniteltuna ja ainakin Uefa B:n asti löytyy osaamista.

Tuohon vanhempien vääristyneeseen kuvaan oman lapsen tasosta on tullut törmättyä muutamia kertoja. Eräs lapsi alkoi itkemään, kun oli kovemman ryhmän rondossa mukana, mutta harvoin treeneissä paikalla olevat vanhemmat eivät vain ymmärtäneet miksi kovemmat pelit jäivät usein väliin.

Nämä on aina vähän herkkiä asioita ja on helpompi käydä keskusteluja vanhempien kanssa, jos rajoittava tekijä on hyvin konkreettinen, esim. nopeuden puute. Hankalammaksi homma menee, jos lapsi ei vain ole peleissä ja tilanteissa tarpeeksi mukana ja läsnä. Sellainen hieman abstraktimpi ongelma, joka kumpuaa persoonasta on usein vanhempien vaikea hyväksyä ja siihen on valmentajankin vaikeampi antaa treenivinkkejä.

[rivers]

Tuppaa oleen ainakin omien kokemusten mukaan että ne vääristynyt käsitykset kuplii siellä P7-P9 vaiheessa. P10 iässä vanhemmatkin on jo todenneet että jaa ei se meijän Veeti tosiaan olekaan mikään Messi ja varmaan oikeassa tasoryhmässä.

[Jääpoiju]

Boldattuun, oot siis nähnyt viisivuotiailta tällaisia pelejä. Kuka ne järkkäsi ja miksi?

Oon nähnyt U8 ja oli ihan piirisarjan ottelu. Vastustajan "harraste" oli vähän omalla tasollaan. Päättyi 24-1.

[Nipale]

Mä olen vaihtanut 6-7v junnujen harkkapelissä puoliajalla 7-0 tilanteessa kaikki maalit tehneen täysin ylivoimaisen jannun maalivahdiksi ja hävittiin lopulta ehkä 8-9 tms. Tähtipelaajan isä tuli pelin jälkeen ripittämään, että hänen poika ei enää pelaa maalissa sillä hän voi antaa ja olla hyödyksi joukkueelle niin paljon enemmän kentällä. Koitin selittää, että ei me näissä nyt voitosta hinnalla millä hyvällä pelata ja lopulta, kun ei meinannut mennä perillä, sanoin, että tämä lopputulos oli kaikille, ml hänen poika, paljon hyödyllisempi, kuin että jos oltaisiin voitettu 14-0. Olin siis tälläisenä pahamaineisena isävalkkuna, eli oikeasti jojo, joka oli siinä matsissa apuvalmentajana. Noissa 5-7 junnujen peleissä on välillä ihan älyttömiä  tasoeroja, kun ei vielä ole varsiaisia tasoryhmiä ehditty muodostaa, ja tämäkin sellainen muita päätä pidempi ja vielä todella taitava.

Uusimmassa JJV podcastissa Mika Ojala kertoi vastaavasta lapsuuden kokemuksesta missä oli tehnyt 4 maalia nopeasti, jonka jälkeen valmentaja kieltänyt maalinteon ja sanonut että saa vain syöttää. Totesi että pelaajaura / kehitys olisi saattanut olla hyvin erilainen jos tässä vaiheessa olisi vain kannustettu tekemään 20 maalia eikä himmailemaan. Voisiko noissa tapauksissa "rankaisemisen" sijaan antaa kentälle tehtäviä esim kaikki syötöt ja vedot pelkästään huonommalla jalalla?

[JimSalabim]

10-vuotias pelaa pk-seudulla kasvattajaseuran kilpajoukkueessa ja on joukkueen edistynein pelaaja. Pohdin, milloin olisi järkevää hakeutua vielä kilpailullisempaan ympäristöön, jos tavoitteena on maksimoida yksilön kehitys.
Lapsuusvaiheessa suurin osa työstä pallon kanssa tehdään omalla ajalla, mutta kuinka tärkeää on, että jo nyt jokaisessa harjoituksessa vastassa ovat vähintään oman tasoiset tai paremmat pelaajat?
8v8-pelien myötä edistyneimmät pelaajat ovat alkaneet keskittyä tiettyihin seuroihin. Oletettavasti näissä ympäristöissä harjoittelu tapahtuu kovemmalla intensiteetillä, mikä voisi vauhdittaa kehitystä.

Huuhkajapolun analyysien mukaan suomalaiset pelaajat ovat jo 12-vuotiaana jäljessä kansainvälisiä verrokkejaan. Tämän voisi ajatella viittaavan siihen, että kehityksen kannalta kilpailuympäristöllä on suuri merkitys. Toisaalta tähtipelaajana pelaaminen tukee itseluottamusta, mutta liian helpot harjoitukset voivat hidastaa kehitystä. Missä vaiheessa pitäisi priorisoida kovempi kilpailu mukavuusalueella pelaamisen sijaan?

Mahdollisia vaihtoehtoja voisivat olla:

• Siirtyminen kilpailullisempaan seuraan
• Harjoittelu vanhemmassa ikäluokassa
• Lisäharjoittelu laadukkaammassa ympäristössä

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Missä vaiheessa kilpailullisemman ympäristön hakeminen on ollut oikea ratkaisu?

[Nipale]

10-vuotias pelaa pk-seudulla kasvattajaseuran kilpajoukkueessa ja on joukkueen edistynein pelaaja. Pohdin, milloin olisi järkevää hakeutua vielä kilpailullisempaan ympäristöön, jos tavoitteena on maksimoida yksilön kehitys.
Lapsuusvaiheessa suurin osa työstä pallon kanssa tehdään omalla ajalla, mutta kuinka tärkeää on, että jo nyt jokaisessa harjoituksessa vastassa ovat vähintään oman tasoiset tai paremmat pelaajat?
8v8-pelien myötä edistyneimmät pelaajat ovat alkaneet keskittyä tiettyihin seuroihin. Oletettavasti näissä ympäristöissä harjoittelu tapahtuu kovemmalla intensiteetillä, mikä voisi vauhdittaa kehitystä.

Huuhkajapolun analyysien mukaan suomalaiset pelaajat ovat jo 12-vuotiaana jäljessä kansainvälisiä verrokkejaan. Tämän voisi ajatella viittaavan siihen, että kehityksen kannalta kilpailuympäristöllä on suuri merkitys. Toisaalta tähtipelaajana pelaaminen tukee itseluottamusta, mutta liian helpot harjoitukset voivat hidastaa kehitystä. Missä vaiheessa pitäisi priorisoida kovempi kilpailu mukavuusalueella pelaamisen sijaan?

Mahdollisia vaihtoehtoja voisivat olla:

• Siirtyminen kilpailullisempaan seuraan
• Harjoittelu vanhemmassa ikäluokassa
• Lisäharjoittelu laadukkaammassa ympäristössä

Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Missä vaiheessa kilpailullisemman ympäristön hakeminen on ollut oikea ratkaisu?

Oman lapsen kohdalla (tänä vuonna 12v) aletaan olemaan pian tilanteessa että jos aikoo kovaksi futariksi, on seuraa pakko vaihtaa jotta harjoitteluun saadaan joku vuosittainen progressio aikaiseksi. Näistä on tehty toistaiseksi kohdas 2 ja 3. Suosittelen aloittamaan kohdasta 3 ja seuraamaan miten lapsi reagoi kovempaan tempoon ja kilpailullisempaan ympäristöön.
Tähän voi yhdistää myös harjoittelun saman seuran vanhemmassa ikäluokassa jotta saa 1-2 treenikertaa lisää viikkoon, mutta en vaihtaisi suoraan vanhempiin ellei tasoero ole ilmeinen.
Mielestäni kilpailullisempaan seuraan siirtymisen toive pitäisi tulla selkeästi lapselta itseltään.

Tunnen muutaman tapauksen joilla seuran vaihto kyläjoukkueesta isompaan joukkueeseen on ollut juuri oikea ratkaisu, mutta nämä molemmat ovat olleet lapsia joilla on ollut kova kilpailuvietti ja halu harjoitella... Muut jotka ovat vaihtaneet seuraa kilpailulllisempaan seuraan ovat joko istuneet vaihdossa, pelanneet joukkueen kakkos tai kolmosjengissä ja yleensä lopulta aloittaneet vuosittaisten seurasiirtymien putken ilman että omassa pelissä on tapahtunut mitään kehitystä.

[JimSalabim]

Oman lapsen kohdalla (tänä vuonna 12v) aletaan olemaan pian tilanteessa että jos aikoo kovaksi futariksi, on seuraa pakko vaihtaa jotta harjoitteluun saadaan joku vuosittainen progressio aikaiseksi. Näistä on tehty toistaiseksi kohdas 2 ja 3. Suosittelen aloittamaan kohdasta 3 ja seuraamaan miten lapsi reagoi kovempaan tempoon ja kilpailullisempaan ympäristöön.
Tähän voi yhdistää myös harjoittelun saman seuran vanhemmassa ikäluokassa jotta saa 1-2 treenikertaa lisää viikkoon, mutta en vaihtaisi suoraan vanhempiin ellei tasoero ole ilmeinen.
Mielestäni kilpailullisempaan seuraan siirtymisen toive pitäisi tulla selkeästi lapselta itseltään.

Tunnen muutaman tapauksen joilla seuran vaihto kyläjoukkueesta isompaan joukkueeseen on ollut juuri oikea ratkaisu, mutta nämä molemmat ovat olleet lapsia joilla on ollut kova kilpailuvietti ja halu harjoitella... Muut jotka ovat vaihtaneet seuraa kilpailulllisempaan seuraan ovat joko istuneet vaihdossa, pelanneet joukkueen kakkos tai kolmosjengissä ja yleensä lopulta aloittaneet vuosittaisten seurasiirtymien putken ilman että omassa pelissä on tapahtunut mitään kehitystä.

Tämän lapsen kohdalla kilpailuvietti on kova, ja tekee kentällä omatoimista käytännössä päivittäin. Ero muuhun joukkueeseen on ollut ilmeinen noin vuoden ajan, ja omatoimisesta johtuen se on ollut pikemminkin kasvamaan päin. Vanhemman ikäluokan kanssa harjoittelee lähes viikoittain, ja myös lisäharjoittelua muualla on tehty kukkaron sallimissa rajoissa. Nauttii näistä lisäharjoituksista, joissa vaatimustaso omia treenejä kovempi.

En toki silti tiedä mahtuisiko edes rinkiin aivan kovimmissa joukkueista, joten siksikin pohdinta on teoreettista.

Ajattelen myös itse, että aloitteen mahdolliseen seuran vaihtoon pitäisi ideaalitilanteessa tulla pelaajalta itseltään. Toisaalta mietin, että osaako lapsi tällaista edes ehdottaa?
Olen hieman kauempaa seurannut muutamaa surullista esimerkkiä kuvailemistasi seurashoppailijoista, ja tätä vältän kuin ruttoa.

Tällaisella toiminnalla pahimmillaan pilaa lapselle rakkaan harrastuksen, ja sitä en halua tehdä. Mulla ei ole mitään intressiä yrittää tehdä lapsestani ammattijalkapalloilijaa. Jos rehellisiä ollaan niin en sitä ammattia edes toivoisi, koska siihen laitettavalla työmäärällä leivän saa pöytään varmemmin jostain muualta. Aion kuitenkin mahdollistaa sen tavoittelun niin kauan kuin se hänen unelmansa on.

Omien pohdintojeni lopputulemana taitaa olla se, että vaihtamisessa on tässä tilanteessa paljon enemmän hävittävää kuin voitettavaa.

[Vapauttaja]

Omat kokemukset on HJK:sta mutta lievästi yleistäen pätee varmaan suurimpaan osaan noista PK-seudun kilpaseuroista. 10-vuotiaissa ja ylipäänsä alakouluikäisissä voi olla yllättävän isoja eroja valmennuksen laadussa seuran sisällä. Esimerkiksi HJK:ssa akatemian ja haastejoukkueen treenit on laadullisesti ihan eri tasolla kuin kaupunginosajoukkueiden. Kaupunginosissa voi olla todella hyviäkin valmentajia mutta pelaaja-aines pakottaa alentamaan tempoa ja kompleksisuutta. Vaikka siis pelaaja olisikin kaupunginosan parhaassa peliryhmässä, niin päivittäiset harjoitukset eivät ole yhtä laadukkaita kuin ikäluokan "ykkösjengeissä" ja ajan myötä ero tietenkin kertautuu.

Toki harjoittelu ja pelaaminen näissä "alemmissa" joukkueissa mahdollistaa helpomman polun haasteeseen ja mahdollisesti akatemiaankin. Se ei vaan ole mitenkään sanottua, että tuo polku aukeaa koska karsinta noihin edarijengeihin on todella kovaa.

[ginikettu]

Omat kokemukset on HJK:sta mutta lievästi yleistäen pätee varmaan suurimpaan osaan noista PK-seudun kilpaseuroista. 10-vuotiaissa ja ylipäänsä alakouluikäisissä voi olla yllättävän isoja eroja valmennuksen laadussa seuran sisällä. Esimerkiksi HJK:ssa akatemian ja haastejoukkueen treenit on laadullisesti ihan eri tasolla kuin kaupunginosajoukkueiden. Kaupunginosissa voi olla todella hyviäkin valmentajia mutta pelaaja-aines pakottaa alentamaan tempoa ja kompleksisuutta. Vaikka siis pelaaja olisikin kaupunginosan parhaassa peliryhmässä, niin päivittäiset harjoitukset eivät ole yhtä laadukkaita kuin ikäluokan "ykkösjengeissä" ja ajan myötä ero tietenkin kertautuu.

Toki harjoittelu ja pelaaminen näissä "alemmissa" joukkueissa mahdollistaa helpomman polun haasteeseen ja mahdollisesti akatemiaankin. Se ei vaan ole mitenkään sanottua, että tuo polku aukeaa koska karsinta noihin edarijengeihin on todella kovaa.

Näinhän se on. Tuota nuoremmissa on toki kaupunginosajoukkueista pelaajia taitokoulussa ja sitten esiakatemiassa, mutta haasteen/akatemian perustamisen jälkeen kaupunginosissa voi olla, että herkästi jää jälkeen ja muissa seuroissa voi olla laadukkaampaa toimintaa tai sitten sitä voi yhdistää johonkin pienryhmä-/yksilövalmennukseen.  Vaatii sitten vanhemmilta pelisilmää ja osallistumista enemmän. Mutta yleisesti kyllä kaupunginosissa on ihan päteviä valkkuja siis verrattuna muihin pk-seuran jengeisin esim. käpa, honka jne, vaihtelua voi olla ja riippuen "isukeista" toiminta voi olla hyvinkin laadukasta.

[Nipale]

Tämän lapsen kohdalla kilpailuvietti on kova, ja tekee kentällä omatoimista käytännössä päivittäin. Ero muuhun joukkueeseen on ollut ilmeinen noin vuoden ajan, ja omatoimisesta johtuen se on ollut pikemminkin kasvamaan päin. Vanhemman ikäluokan kanssa harjoittelee lähes viikoittain, ja myös lisäharjoittelua muualla on tehty kukkaron sallimissa rajoissa. Nauttii näistä lisäharjoituksista, joissa vaatimustaso omia treenejä kovempi.

En toki silti tiedä mahtuisiko edes rinkiin aivan kovimmissa joukkueista, joten siksikin pohdinta on teoreettista.

Ajattelen myös itse, että aloitteen mahdolliseen seuran vaihtoon pitäisi ideaalitilanteessa tulla pelaajalta itseltään. Toisaalta mietin, että osaako lapsi tällaista edes ehdottaa?
Olen hieman kauempaa seurannut muutamaa surullista esimerkkiä kuvailemistasi seurashoppailijoista, ja tätä vältän kuin ruttoa.

Tällaisella toiminnalla pahimmillaan pilaa lapselle rakkaan harrastuksen, ja sitä en halua tehdä. Mulla ei ole mitään intressiä yrittää tehdä lapsestani ammattijalkapalloilijaa. Jos rehellisiä ollaan niin en sitä ammattia edes toivoisi, koska siihen laitettavalla työmäärällä leivän saa pöytään varmemmin jostain muualta. Aion kuitenkin mahdollistaa sen tavoittelun niin kauan kuin se hänen unelmansa on.

Omien pohdintojeni lopputulemana taitaa olla se, että vaihtamisessa on tässä tilanteessa paljon enemmän hävittävää kuin voitettavaa.

No tän kuvauksen pohjalta voisin ehdottaa että niin kauan kun lapsella pysyy toiminta mielekkäänä omassa seurassa niin ei kannata vaihtaa. Siinä vaiheessa kun alkaa "viralliset" piirisarjat 12v -> tai lapsi alkaa turhautumaan omaan joukkuueseen peleissä ja treeneissä niin näkisin että ainut vaihtoehto on vaihtaa seuraa. Jos lapsi on lahjakas niin kyllä siinä 12 - 13 v kynnyksellä taidetaan tulla muista seuroista kyselemään... Jos siis tämä nykyinen seura pelaa piirisarjassa esim etelän kakkosta.