Vertaistukea futisisille

[Valonheitin]

Kun valmensin alakouluikäisiä, niin huomasin lapsissa enemmän keskittymisen puutetta kesäloman lopun ja muutama viikko koulujen alkamisen välisellä jaksolla.

Ehkä kesäloma on osalle vähän pitkä ja loppua kohden on tiettyä levottomuutta jo jaloissa ja tietenkin koulujen aloitus tuo myös paljon uutta, mikä vaikuttaa keskittymiseen.

Arki on välillä tylsää, mutta tuo kyllä elämään tiettyä struktuuria.

[Nigel Kugelschfeir]

Tytöissä tuntuu että joukkueurheilusta kiinnostuu ne pahimmat ADHD-tapaukset mikä meinaa sitä että hyvän ja huonon päivän ero on aika iso ja kaikki muutostilanteet aiheuttaa levottomuutta.

[KVilho]

Kun valmensin alakouluikäisiä, niin huomasin lapsissa enemmän keskittymisen puutetta kesäloman lopun ja muutama viikko koulujen alkamisen välisellä jaksolla.

Ehkä kesäloma on osalle vähän pitkä ja loppua kohden on tiettyä levottomuutta jo jaloissa ja tietenkin koulujen aloitus tuo myös paljon uutta, mikä vaikuttaa keskittymiseen.

Arki on välillä tylsää, mutta tuo kyllä elämään tiettyä struktuuria.

Kyllä. Monessa perheessä voi olla että kesälomalla päivärytmi muuttuu epätasaisemmaksi. Mennään myöhemmin nukkumaan ja herätään myöhemmin. Syödään epäsäännöllisemmin ja epäterveellisemmin. Paljon pleikalla olevat pelaa sillä vielä enemmän jne. Kouluarjen alkaessa tuleekin sitten pienehkö shokki.

Vaikka perheessä saataisiinkin elämänrytmi pysymään, niin uuden koululuokan aloitus on aina henkisesti raskasta.

Jäi tuosta edellisestä kirjoituksesta vielä yksi juttu mainitsematta. Kun tuo tiettyjen vaiheiden henkinen jaksamisvaje huomattiin, niin koitettiin kääntää tilanne niin että kiellettiin poikaa menemästä treeneihin. Näin poika ei törmännyt tilanteeseen jossa henkisesti treeni kävi liian raskaaksi ja toisaalta into lähteä treeneihin pysyi hyvänä. Ei varmaankaan toimi kaikille, mutta meidän tapauksessa vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Ikävä kyllä hoksattiin tuo menetelmä muutama vuosi liian myöhään,

[erno]

Tytöissä tuntuu että joukkueurheilusta kiinnostuu ne pahimmat ADHD-tapaukset mikä meinaa sitä että hyvän ja huonon päivän ero on aika iso ja kaikki muutostilanteet aiheuttaa levottomuutta.

Tämä ei pidä miltään osin paikkaansa. Vaikka tossa 2014 syntyneiden puolella olen tavannut olosuhteissa tai toisissa varmaan puolet pk-seudun aktiivipelaajista, eikä siellä ole nimeksikään edes mitään lievempiä ADHD-tapauksia. Lisäksi sanoisin että yleisin tausta näillä on se, että vanhempi tai vanhemmat ovat myöskin olleet mukana joukkueurheilussa tavalla tai toisella.

[ginikettu]

Lisäksi sanoisin että yleisin tausta näillä on se, että vanhempi tai vanhemmat ovat myöskin olleet mukana joukkueurheilussa tavalla tai toisella.

Tämä on muuten aika näkyvä juttu. Ne vanhemmat, jotka eivät ole olleet itse joukkueurheilussa ovat niitä, joilla on haasteita sitoutua joukkueurheilun pelisääntöihin. Eli siihen, että jos on joku tapahtuma niin sinne mennään, vaikka olisi kello 7:30 ja sataisi jäisiä sammakoita. Tai että vaatii omaakin osallistumista. Jotkut ilman omaa taustaa sopeutuu hyvin ja jotkut ei ja niiden lapset lopettaa, mutta on ollut jännä jutella näiden sopeutuneiden kanssa, kun niille on voinut olla aika "kivuliastakin" homman jujun ymmärtäminen.

[Kossi Agassa]

Kyllä. Monessa perheessä voi olla että kesälomalla päivärytmi muuttuu epätasaisemmaksi. Mennään myöhemmin nukkumaan ja herätään myöhemmin. Syödään epäsäännöllisemmin ja epäterveellisemmin. Paljon pleikalla olevat pelaa sillä vielä enemmän jne. Kouluarjen alkaessa tuleekin sitten pienehkö shokki.

Tämä on myös tullut huomattua. Ne lapset, joilla ns. kotiasiat kunnossa, niin heille kesäloma tekee hyvää ja treenit kulkee paremmin kuin talvella. Sitten nämä älypuhelinten kasvatit saattavat sekoilla treeneissä jopa enemmän kuin talvella.

Ja vanhempien kesälomien aikana osa ottaa jopa takapakkia, kun treenit ovat tauolla (tai vaikka treenejä olisikin, niissä ei käydä). Lapsista näkee, että nyt ei ole taidettu hirveästi liikuntaa harrastaa 3-4 viikkoon.

Tämä on muuten aika näkyvä juttu. Ne vanhemmat, jotka eivät ole olleet itse joukkueurheilussa ovat niitä, joilla on haasteita sitoutua joukkueurheilun pelisääntöihin. Eli siihen, että jos on joku tapahtuma niin sinne mennään, vaikka olisi kello 7:30 ja sataisi jäisiä sammakoita. Tai että vaatii omaakin osallistumista. Jotkut ilman omaa taustaa sopeutuu hyvin ja jotkut ei ja niiden lapset lopettaa, mutta on ollut jännä jutella näiden sopeutuneiden kanssa, kun niille on voinut olla aika "kivuliastakin" homman jujun ymmärtäminen.

Nämä "sopeutujat" ovat kyllä todella rasittava osa vanhemmista. Niitä joukkueen pelisääntöjä jankataan ja jankataan, mutta osaa ei vain yksinkertaisesti nappaa. Treeneistä jäädään pois ilman ilmoitusta tai tuntia ennen turnausta laitetaan vaan wa-viestiä, että meillä tuli nyt muita menoja ja jäädään pois.

[ginikettu]

Meillä auttoi lopulta tiukka pelisääntökeskustelu, jonka jälkeen pari lasta ikävä kyllä lopetti, mutta jos vanhemmat eivät voi sitoutua ollenkaan eikä kuitenkaan halua että lapsi olisi kategorisesti sitten poissa pelitapahtumista, niin ei sille voi minkään. Joukkueurheilu vaatii vaan lapsilta ja etenkin vanhemmilta vähän erilaista sitoutumista mitä jotkut muut harrastukset. Oli se sitten mokkapaloja yhteiseksi hyväksi, kuskaamista/kannustamista ääriolosuhteissa...

[Nigel Kugelschfeir]

Tyttöjoukkueessa ei tämmöiseen ole varaa vaan joudutaan katsomaan läpi sormien tiettyjä juttuja kunhan käy edes joskus. Alkuvuodesta aloitti yksi uusi pelaaja ja niille selvisi vasta nyt että oma pallo olisi hyvä olla. Monelle tulee myös yllätyksenä se että sitä juoksua pitäisi hiljalleen alkaa lisätä muuallakin jotta jaksaa treenata ja pelata. Pelaaminen on muutenkin kivempaa kun jaksaa juosta ja liikkua ilman että on ihan puhki.

Ja mitä ADHD-juttuun tulee niin eihän hoidettu ADHD enää sillä tavalla näy eikä se muutenkaan pelkästään huono juttu ole. Yleensä ne on kuitenkin pelirohkeimpia ja juoksuvoimaisimpia pelaajia. Ringetessä on jo sitten näitä joita ei voi jättää sekunniksikaan vahtimatta kun ne lähtee muuten kiipeilemään ties mihin kattorakenteisiin.

[bupa dukta]

Tyttöjoukkueessa ei tämmöiseen ole varaa vaan joudutaan katsomaan läpi sormien tiettyjä juttuja kunhan käy edes joskus. Alkuvuodesta aloitti yksi uusi pelaaja ja niille selvisi vasta nyt että oma pallo olisi hyvä olla. Monelle tulee myös yllätyksenä se että sitä juoksua pitäisi hiljalleen alkaa lisätä muuallakin jotta jaksaa treenata ja pelata. Pelaaminen on muutenkin kivempaa kun jaksaa juosta ja liikkua ilman että on ihan puhki.

Kyllä. Meilläkin on tilanne jossa peliryhmässä on laskettu olevan 12 lasta. Näistä oikeasti aktiivisia on 7. Koko alkuvuosi jouduttu sitten peleihin pyytämään paikkaajia, kun ei tiedä milloin näistä viidestä joku viitsii tulla paikalle. Käyvät ihan silloin tällöin ja mitään syytä ei joukkueenjohdolle tai valmennukselle tiedoteta. Toisaalta eivät myöskään jää pois kokonaan niin on oletettava että mukana ovat.

Sitten kun tulevat niin on käsiteltävä kuin kukkaa kämmenellä ja annettava pelata, vaikka tekisi mieli vaatia käymään useammin ja sitoutumaan. Mutta kun ei ole varaa siihen että lopettavat.
Vaikka parempi näille olisi joku muu harrastus, mutta ei sitäkään saa suoraan sanoa.

[Kossi Agassa]

Meillä auttoi lopulta tiukka pelisääntökeskustelu, jonka jälkeen pari lasta ikävä kyllä lopetti, mutta jos vanhemmat eivät voi sitoutua ollenkaan eikä kuitenkaan halua että lapsi olisi kategorisesti sitten poissa pelitapahtumista, niin ei sille voi minkään. Joukkueurheilu vaatii vaan lapsilta ja etenkin vanhemmilta vähän erilaista sitoutumista mitä jotkut muut harrastukset. Oli se sitten mokkapaloja yhteiseksi hyväksi, kuskaamista/kannustamista ääriolosuhteissa...

Meillä on varmaan huomenna edessä tiukka pelisääntökeskustelu vanhempainpalaverissa. Toki yllättäen kahdesta pahimmasta "sopeutujaperheestä" ei ole ilmeisesti edustusta tulossa paikalle

Sinällään harmi, jos joku lopettaa, kun joukossa on oikeasti ihan hyviä pelimiehiä, jotka pelailee myös omalla ajallaan.

[Valonheitin]

Oma kokemus vanhempaininfoista (kohta varmaan 8 vuotta joko valmentajana, jojona tai vanhempana) on se, että sinne tulee ne, joilla homma on jo valmiiksi ns. jiirissä.

Perheet, joille infosta olisi eniten hyötyä eivät näissä oikein jaksa käydä ja joukkueen käytännöt ja säännöt jää epäselviksi. Kauden mittaan sitten kysellään eri ryhmissä asioita, jotka on käyty aikaisemmin yhdessä läpi. Tämäkään ei ole se pahin vaihtoehto, sillä sitten löytyy vielä se ääripää, joista ei kuule kauden aikana yhtään mitään.

[ginikettu]

Oma kokemus vanhempaininfoista (kohta varmaan 8 vuotta joko valmentajana, jojona tai vanhempana) on se, että sinne tulee ne, joilla homma on jo valmiiksi ns. jiirissä.

Perheet, joille infosta olisi eniten hyötyä eivät näissä oikein jaksa käydä ja joukkueen käytännöt ja säännöt jää epäselviksi. Kauden mittaan sitten kysellään eri ryhmissä asioita, jotka on käyty aikaisemmin yhdessä läpi. Tämäkään ei ole se pahin vaihtoehto, sillä sitten löytyy vielä se ääripää, joista ei kuule kauden aikana yhtään mitään.

Siksi meilläkin käytiin tämä keskustelu puhelimessa ja whatsappissa.

[Gullit88]

Itselleni on vaikeinta noin 10 vuoden futisisänä toimimisessa ollut toimihenkilöiden heikko taso. Epäilemättä seuran laadulla on paljonkin asian kanssa tekemistä. Mutta kun seurassa ei oikein onnistu valmentaminen, jojoilu eikä seurajohtaminen, niin kieltämättä vähän on turhautunut olo vähän väliä. Eli laatu on kentällä ja kentän ulkopuolella huonoa. Pelaajakehitys on lähes yhtä heikkoa kuin kasvatuksellisuus tai aikuisten ja lasten harrastamisen hauskuus. Onkohan tämä yleinenkin tilanne lasten jalkapalloharrastuksesta?

[Jortsukka]

Itselleni on vaikeinta noin 10 vuoden futisisänä toimimisessa ollut toimihenkilöiden heikko taso. Epäilemättä seuran laadulla on paljonkin asian kanssa tekemistä. Mutta kun seurassa ei oikein onnistu valmentaminen, jojoilu eikä seurajohtaminen, niin kieltämättä vähän on turhautunut olo vähän väliä. Eli laatu on kentällä ja kentän ulkopuolella huonoa. Pelaajakehitys on lähes yhtä heikkoa kuin kasvatuksellisuus tai aikuisten ja lasten harrastamisen hauskuus. Onkohan tämä yleinenkin tilanne lasten jalkapalloharrastuksesta?

Itse vaan kentälle tai kentän ulkopuolelle parantamaan tuota laatua. Ei sillä varmasti tämä on yleinen ongelma, mutta eipä kauheasti ole seuroissa niitä innokkaita halukkaita hommiinkaan.

[ginikettu]

Onkohan tämä yleinenkin tilanne lasten jalkapalloharrastuksesta?

Varmasti on vaihtelua. Klubi tarjoaa toimareille ainakin hyvin tukea (koulutusta eri rooleihin jne) ja työkaluja, mutta loppujen lopuksi tuo on halukkaista kiinni. Ei niitä halukkaita ole liikaa. Muistaakeeni jojona tuli varmaan joku 10h/viikko käytettyä aikaa tuohon ympäri vuoden pl kesäloma. Eli mitä enemmän on halukkaita niin sitä vähemmän itse joutuu tekemään, mutta työnjako vaatii organisointia sitten.

Mutta siitä vaan parantamaan joukkueen toimintaa.

[Gullit88]

Itse vaan kentälle tai kentän ulkopuolelle parantamaan tuota laatua. Ei sillä varmasti tämä on yleinen ongelma, mutta eipä kauheasti ole seuroissa niitä innokkaita halukkaita hommiinkaan.

Tätäkin on kyllä tietysti yritetty. Mutta se ei näköjään ole niin yksinkertaista, kuin voisi luulla, eikä apua tarvita. Se oma näkemys jopa täysin kokemattomilla valmentajilla, jojoilla ja seurajohtajilla voi olla niin vahva, että se on väistämättä ainoa oikea. Vaikka siis kuinka yrittäisit selittää, että Suomen parhaissa seuroissa ja jopa naapuriseuroissa asiat tehdään aivan eri tavalla.

Menee vähän avautumisen puolelle, mutta sitä varten tämä vertaistuki kai on.

[Nigel Kugelschfeir]

Joskus joukkueiden johtoportaisiin  syntyy klikkejä ja siihen on vaikea ulkopuolisten päästä mukaan. Jos on kyse PK-seudusta niin seuraa vaihtoon ellei lapsi nimenomaan halua kavereiden takia pelata juuri siinä seurassa. Pelaajakehitys tapahtuu myös kotona että aika rajallisesti siihen lopulta kukaan seurasta pystyy vaikuttamaan.

[Gullit88]

Joskus joukkueiden johtoportaisiin  syntyy klikkejä ja siihen on vaikea ulkopuolisten päästä mukaan. Jos on kyse PK-seudusta niin seuraa vaihtoon ellei lapsi nimenomaan halua kavereiden takia pelata juuri siinä seurassa. Pelaajakehitys tapahtuu myös kotona että aika rajallisesti siihen lopulta kukaan seurasta pystyy vaikuttamaan.

Kyllä, ja joukkuevetoisessa seuramallissa myös joukkueen sisälle syntyy klikkejä ja näköjään kaikkea muuta. Eikä mulla tässä oma lapsi ole syy tälle avautumiselle. Lähinnä masentaa ruohonjuuritasollakin suomalainen futis. Tuntuu, että ei vaan päästä eteenpäin millään.

Sitä luulisi, että jokaisessa peräkylässäkin osattaisiin vähintään matkia parhaita. Mutta ei. Se oma näkemys on näköjään jokaisella valmentajalla ja jojolla parempi, kuin Suomen parhailla seuroilla, vaikka ne olisivat ihan vieressä, esim. HJK, KäPa, Honka, EPS.

[Palstaveli]

Aika monen vuoden futisvanhempi- ja toimihenkilötaustalla voin havaita, että valmentajat eivät ole ihan ensimmäisenä ottamassa vastaan koulutusta tai tietoa nimenomaan pedagogisesta puolesta, lasten ja nuorten kasvattamisesta jne. Opetellaan joo körvereitä ja höyniä, mutta ei sitä miten pelaaja kohdataan, miten pelaajaa kohdellaan.

Valitettavasti valmentajien oma futisego puskee läpi, eikä pelaajiston välillä varsin herkkään tilanteeseen osata eikä ainakaan haluta reagoida. Keskustelukulttuuri on kuin NHL:ssä, jossa kommunikaatio pelaajien suuntaan on mitätöntä, asioita ei selitetä eikä lapsi uskalla kysyä.

Kaiken voi aina perustella "mutkun kilpailu", vaan kohta se kilpailukin on tehty helpoksi, kun mukana on enää avauksen verran pelaajia.

[Nigel Kugelschfeir]

Saahan niille valmennuskursseille mennä kuka vaan ja kuulemma pulaa juniori-ikäisten valmentajista on. Monet seurat haluaa kuitenkin mieluummin ulkopuolisen valkun kuin jonkun iskän ainakin vastuuvalmentajaksi.

Aika monella vanhemmalla on se ongelma että ne omat junnuajat on olleet joskus 90-luvulla eikä sen ajan opit oikein päde nykyään. Toinen juttu on se että on koko ajan hirveä kiire ja lasten pitää päästä 8vs8-vaiheeseen jo vuotta aiemmin vaikka se ei tue pelaajan kehitystä. Sitten ei tosiaan tajuta sitä että se paras 8-vuotias ei ole paras 10-vuotias jos se ei tee töitä sen eteen ja viimeistään murrosiän alkaminen eri aikoihin muuttaa kuitenkin tasot. §

[Jortsukka]

Ketkä yleensä on luomassa eniten ilmapiiriä tästä "kilpailusta" ja esim. siitä että "pitää voittaa pelejä/turnauksia"? Vanhemmat. On siis hyvä miettiä myös sitä omaa toimintaa. Olen varma että missään seurassa ei sanota että "ei tarvita toimihenkilöitä lisää", jos asiallisesti ja pyyteettömästi haluaa tukea toimintaa. Jos siis puhutaan lasten valmentamisesta/huoltamisesta tms. missään muissa seuroissa kuin ehkä joku HJK, KäPa jne.

Lähinnä siis mietin sitä että miten näitä asioita voisi tuoda esiin asiallisesti, tukea antamalla toiminnalla tai itse menemällä mukaan. Varmasti seuroissa on valtavasti kehitettävää ja parannettavaa, mutta ei se ainakaan parane sillä että vain surkutellaan sitä ja kritisoidaan sivusta.

Tälläkin kaudella törmännyt aika moneen vanhempaan joiden ainoa mittari toiminnan laadulle on tulokset. Eli kun voitetaan toiminta on laadukasta ja hävitään ei ole, vaikka harjoittelu voisi olla oikeasti laadukasta jälkimmäisessä tapauksessa. Nytkin palstallakin hehkutettu valmentajaa jonka käytös on suorastaan häpeällistä lapsia kohtaan, mutta voittaa pelejä keinoja kaihtamatta(mm. käyttämällä valtavaa määrää yli-ikäisiä pelaajia turnauksissa missä tätä ei seurata).

Valmennuskurssit ovat pääosin ihan hyviä, mutta niiden ajallinen resurssi on rajallinen, joten on rajallista mitä niissä voidaan opettaa. Samoin kouluttajan vaikutus on todella suuri aina näissä kursseissa.

[Gullit88]

Ketkä yleensä on luomassa eniten ilmapiiriä tästä "kilpailusta" ja esim. siitä että "pitää voittaa pelejä/turnauksia"? Vanhemmat. On siis hyvä miettiä myös sitä omaa toimintaa. Olen varma että missään seurassa ei sanota että "ei tarvita toimihenkilöitä lisää", jos asiallisesti ja pyyteettömästi haluaa tukea toimintaa. Jos siis puhutaan lasten valmentamisesta/huoltamisesta tms. missään muissa seuroissa kuin ehkä joku HJK, KäPa jne.

Lähinnä siis mietin sitä että miten näitä asioita voisi tuoda esiin asiallisesti, tukea antamalla toiminnalla tai itse menemällä mukaan. Varmasti seuroissa on valtavasti kehitettävää ja parannettavaa, mutta ei se ainakaan parane sillä että vain surkutellaan sitä ja kritisoidaan sivusta.

Erittäin hyvä jos näin pääsääntöisesti on, että seurassa ei sanota, että "ei tarvita toimihenkilöitä lisää". Näin minäkin luulin, mutta poikkeuksiakin näköjään löytyy. Enkä edes puhu itsestäni, vaan useista muista vanhemmista. Ymmärrän toki, että kuulostaa vähän epäuskottavalta, mutta näköjään kaikki on mahdollista.

[Jortsukka]

Erittäin hyvä jos näin pääsääntöisesti on, että seurassa ei sanota, että "ei tarvita toimihenkilöitä lisää". Näin minäkin luulin, mutta poikkeuksiakin näköjään löytyy. Enkä edes puhu itsestäni, vaan useista muista vanhemmista. Ymmärrän toki, että kuulostaa vähän epäuskottavalta, mutta näköjään kaikki on mahdollista.

Varmaan taustalla on sitten tosiaan joku ryhmä joka kokee että tietää ja osaa kaikesta kaiken. Onhan noita joskus tullut vastaan, tosi harvoin, mutta on tullut.

[DAF]

Saahan niille valmennuskursseille mennä kuka vaan ja kuulemma pulaa juniori-ikäisten valmentajista on. Monet seurat haluaa kuitenkin mieluummin ulkopuolisen valkun kuin jonkun iskän ainakin vastuuvalmentajaksi.

Aika monella vanhemmalla on se ongelma että ne omat junnuajat on olleet joskus 90-luvulla eikä sen ajan opit oikein päde nykyään. Toinen juttu on se että on koko ajan hirveä kiire ja lasten pitää päästä 8vs8-vaiheeseen jo vuotta aiemmin vaikka se ei tue pelaajan kehitystä. Sitten ei tosiaan tajuta sitä että se paras 8-vuotias ei ole paras 10-vuotias jos se ei tee töitä sen eteen ja viimeistään murrosiän alkaminen eri aikoihin muuttaa kuitenkin tasot. §

Vastuuvalmentajan posti on tietysti sitten vähän eri kuvio, mutta vanhemmat valmentajina, treenien vetäjinä ja perusasioiden opettajina ovat hyvinkin toimivia erityisesti, jos osaavat kohdata lapsia oikein.

Pölliksen peruskurssit eivät tietysti tee autuaaksi, mutta pistävät jokaisen ne oikeasti käyvän (ei pelkän leiman hakevan) kuitenkin tutustumaan nykylinjaan, perusasioihin ja vähän siihen pedagogiikkaan. Iso vastuu seuroilla, että kouluttavat näiden lisäksikin oto- ja vanhempivalmentajiaan. Joka seurassa soisi olevan perusvaateena edes startin käymisen - ajatuksella.

[Kossi Agassa]

Tätäkin on kyllä tietysti yritetty. Mutta se ei näköjään ole niin yksinkertaista, kuin voisi luulla, eikä apua tarvita. Se oma näkemys jopa täysin kokemattomilla valmentajilla, jojoilla ja seurajohtajilla voi olla niin vahva, että se on väistämättä ainoa oikea. Vaikka siis kuinka yrittäisit selittää, että Suomen parhaissa seuroissa ja jopa naapuriseuroissa asiat tehdään aivan eri tavalla.

Lähinnä siis mietin sitä että miten näitä asioita voisi tuoda esiin asiallisesti, tukea antamalla toiminnalla tai itse menemällä mukaan. Varmasti seuroissa on valtavasti kehitettävää ja parannettavaa, mutta ei se ainakaan parane sillä että vain surkutellaan sitä ja kritisoidaan sivusta.

Itselle tulee tästä tosiaan mieleen, että jos menee jollekin valmentajalle selittämään, että asiat tehdään muualla aivan eri tavalla (eli tämä valmentaja ei tee mitään oikein), niin ei siinä kannata hirveästi vastakaikua odottaa. Asia ei varmastikaan ole noin mustavalkoista.