Suomalaispelaajien markkina-arvot Transfermarktissa

[Johtaja Calu]

Mainittakoon, että kaksoiskansalaisista Albion Ademi noussut tuoreeltaan jo 2,00 m€ arvoon onnistuneen ensimmäisen Kiinan -kauden jälkeen.

Edelleen 2M€ jolla olisi top kympissä arvokkaimmissa suomalaisissa pelaajissa.

Muutama kausi takaperin oli Lahessa aivan paska. Mutta Kiinan Superliigassa on kulkenut.

[Pallopoika6]

Onni Valakarin arvo noussut jo 4milliin

[Bockwurst]

Onni Valakarin arvo noussut jo 4milliin

Mistäköhän hatusta tämä on vedetty Transfermarkt:lla?

[erno]

Mistäköhän hatusta tämä on vedetty Transfermarkt:lla?

MLS:ssä neljän parhaan joukossa olevan jengin avainpelaaja. Ei siinä sen kummempaa.

[Villahousu]

Ligue 2 TM-arvot päivittyneet:

Naatan Skyttä 1.0m -> 2.5m

Skytällä on nyt neljänneksi korkein arvo tämänhetkisistä suomalaisista pelaajista

Ei kai mainittu, että Skyttä nyt 3M (jolla tosin ollaan kai 7. suomalaisista)

[Avspark]

Tein töitä vältellessä pienen ja epätieteellisen pohjoismaisen katsauksen TM-arvoihin. Alla listattuna jokaisesta pohjoismaasta arvokkain pelaaja kymmenessä ikäluokassa syntymävuoden mukaan. TM listaa pelaajia sijalle 500 asti. Nimen perässä sijoitus maailman kaikkien kyseisen syntymävuoden pelaajien joukossa.

Matias Siltanen suomalaisista ainoa, joka on ikäluokassaan sadan parhaan joukossa. Oliver Antman on kovaa valuuttaa pohjoismaiden 2001 syntyneiden joukossa. On muuten hämmentävän tähtipelaajaton vuosikerta pohjoismaissa se.

Kyllähän pohjoismainen futis kaikkien aikojen loistossaan on tämänkin perusteella. Todella paljon noita suht korkeitakin sijoituksia löytyy eri ikäluokissa. Pienenä huomiona Ruotsissa jopa kaikkien aikojen lupauksena pidetyn Roony Bardghjin hinta on melko alhainen, kun on ollut vuoden sivussa polvivamman vuoksi.

1998

1.   Norja,  Ödegaard 4. 85 milj
2.   Ruotsi,  Gyökeres 6. 75 milj
3.   Tanska, Nelsson 67. 14 milj
4.   Suomi, Kairinen 160. 6 milj
5.   Willumsson 256. 3,5

1999

1.   Ruotsi, Isak 1. 120 milj
2.   Tanska, Hjulmand 13. 50 milj
3.   Norja, Östigård 138. 10
4.   Suomi, Valakari 260. 4 milj
5.   Islanti, Sigurdsson 352. 2,8

2000

1.   Norja, Haaland 1. 180 milj
2.   Ruotsi, Kulusevski  12. 50 milj
3.   Tanska, Damsgaasrd 40. 28 milj
4.   Islanti, Helgason 423. 2,5 milj
5.   Suomi, Håkans >500 1,5 milj

2001

1.   Tanska, Isaksen 67. 20 milj
2.   Suomi, Antman 184. 6 milj
3.   Ruotsi, Roche 230. 4,5 milj
4.   Norja, Langås 283. 3,5 milj
5.   Islanti, Valdimarsson 374. 2,5 milj

2002

1.   Ruotsi, Elanga 19. 42 milj
2.   Tanska, Jörgensen 63. 18 milj
3.   Norja, Wolfe 127. 9 milj
4.   Suomi, Skyttä 320. 3 milj
5.   Islanti, Ellertson 331. 2,8 milj

2003

1.   Tanska, Höjlund 18. 35 mil
2.   Norja, Bobb 32, 25 milj
3.   Ruotsi, Ayari 37. 22 milj
4.   Islanti, Haraldsson 50. 18 milj
5.   Suomi, Keskinen 365. 2 milj

2004

1.   Ruotsi, Larsson 10. 40 milj
2.   Tanska, Dorgu 22. 25 milj
3.   Norja, Schjelderup 43. 15 milj
4.   Islanti, Oskarsson 44. 15 milj
5.   Suomi, Hyryläinen 281. 1,8 milj

2005

1.   Norja, Nusa 11. 28 milj
2.   Tanska, Harder 17. 24 milj
3.   Ruotsi, Bardghji 56. 9 milj
4.   Suomi, Talvitie 306. 900 th
5.   Islanti, Andresson >500. 350 th

2006

1.   Ruotsi, Bergvall 4. 38 milj
2.   Norja, Nypan 21. 12
3.   Tanska, Schwartau 86. 3 milj
4.   Islanti, Arnorsson 228. 600 th
5.   Suomi, Ruoppi >500. 200 tuhatta

2007

1.   Tanska, Obi 22. 5 milj
2.   Norja, Spiten-Nysäter33. 2,7 milj
3.   Ruotsi, Kusi-Asare 34. 2,5 milj
4.   Suomi, Siltanen, 80. 800 th
5.   Islanti, Sigurdsson 326. 125 th

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Kyllähän pohjoismainen futis kaikkien aikojen loistossaan on tämänkin perusteella.

Sanoisin, että vuosina 1992-1994 pohjoismainen futis oli kaikkien aikojen loistossaan, kun Tanska oli Euroopan mestari, Ruotsi MM-pronssilla ja Norja Fifa-rankingin kakkonen. No joo, se nyt ei kuitenkaan ollut oleellista. Kiitos kattavasta ja kiinnostavasta listauksesta. On se vaan jäätävän kova pelaajatuotanto noilla meidän naapureilla

[Juuninho]

Miksemme tutki, mitä naapurit tekevät paremmin? Ihan järjettömiä arvoja ja laatua vain kivenheiton päässä. Miksi Suomi jää jalkoihin pelaajatuotannossa ja meillä lähinnä odotetaan uuden Litmasen tippumista taivaalta?

Ei se pelkkää genetiikkaa ja agenttien markkinointikikkailua voi olla, että muille on normaalia, kun parhaat 20v. 20 miljoonan ukot painavat Bundesliigaa samalla kun me toivomme vastaavan ikäisten timanttien vakiinnuttavan paikan kakkosbundeksen rotaatiossa.

[Siipipuolustaja]

Miksemme tutki, mitä naapurit tekevät paremmin? Ihan järjettömiä arvoja ja laatua vain kivenheiton päässä. Miksi Suomi jää jalkoihin pelaajatuotannossa ja meillä lähinnä odotetaan uuden Litmasen tippumista taivaalta?

Ei se pelkkää genetiikkaa ja agenttien markkinointikikkailua voi olla, että muille on normaalia, kun parhaat 20v. 20 miljoonan ukot painavat Bundesliigaa samalla kun me toivomme vastaavan ikäisten timanttien vakiinnuttavan paikan kakkosbundeksen rotaatiossa.

Jääkiekko.

[Kim Suomisen ponnari]

Jääkiekko.

Tämä. Siinä vaiheessa kun puoletkin kendoseurojen sponssirahoista, sekä kaupunkien kiekkoon rahojen pumppaamisista, menisi vaikka junnufutiksen infran parantamiseen niin voisi olla aivan eri ääni kellossa pelaajatuotannossa.

[Avspark]

Miksemme tutki, mitä naapurit tekevät paremmin? Ihan järjettömiä arvoja ja laatua vain kivenheiton päässä. Miksi Suomi jää jalkoihin pelaajatuotannossa ja meillä lähinnä odotetaan uuden Litmasen tippumista taivaalta?

Ei se pelkkää genetiikkaa ja agenttien markkinointikikkailua voi olla, että muille on normaalia, kun parhaat 20v. 20 miljoonan ukot painavat Bundesliigaa samalla kun me toivomme vastaavan ikäisten timanttien vakiinnuttavan paikan kakkosbundeksen rotaatiossa.

Ruotsin ja Suomen futisväen keskustelua paljon seuranneena, ero on eniten tosiasioiden tunnustamisessa. Ruotsissa oli tähtipelaajatuotannon osalta tosi heikkoja ikäluokkia 87-97 syntyneiden välillä. Muistan silloin useiden laji-ihmisten nostaneen kissan pöydälle ja raivonneen asiasta. Maajoukkuehan menestyi kohtuullisesti inhorealistisella futiksella, mutta tähtiä ei syntynyt Zlatanin vanavedessä vuosikausiin. Jotain junioripolulla muutettiin isosti, kun asiat paranivat. Ruotsissakin oli helppo valehdella itselle huippuliigojen pelaajien määrällä, kun Hansa Rostock nousi Bundesliigaan viiden ruotsalaisen kanssa. Noihin aikoihin Ruotsilla oli pelaajia hyvissä sarjoissa, mutta Zlatania ja Ljungbergia lukuunottamatta kaikki häntäpään joukkueissa. Ei pelaajast tule pääsarjapelaajaa sillä, että joku hissijoukkue nousee vuodeksi rimpuilemaan pääsarjaan. Oikeasti top4-sarjan pelaaja on stabiilissa top-10 joukkueessa vakituisesti pelaava pelaaja. Suomen pelaajasysteemin tuotannosta nuorin sen tason pelaaja on 1989 syntynyt maalivahti. Muilla pohjoismailla noita on paljon nimenomaan nuorissa ikäluokissa.

Oma fiilis on, että Suomessa Palloliitto, fanit ja media kertovat yhteistä tarinaa, joka estää pelaajatuotannon alennustilan todellisen selvittämisen. Aina on tulossa uusi lahjakas ikäluokka, joka muuttaa kaiken. Suomessa on iso harrastajapohja ja hyvät olosuhteet. Se, että Palloliitto on edes pystynyt toimimaan niillä resursseilla tuottamatta 15 vuoteen yhtään tähtipelaajaa on ihme. Niin ei pitäisi käydä vaikka vastuussa pelaajatuotannosta olisi Tauski Peltonen tai Eini.

Toki Ruotsissa noina huonoinakin vuosina tuli yksittäisiä menestyksiä nuorisomaajoukkueissa. 1996 syntyneet voittivat poikien EM- ja MM-mitalin, 1992 syntyneet voittivat U21 EM-kultaa. Niistä ikäluokista ei kuitenkaan tullut käytännössä lainkaan maajoukkuepelaajia. EM-kultajoukkueesta vain alaikäisinä mukana olleet Lindelöf ja Augustinsson nostivat kisojen jälkeen seurastatustaan ja vakiinnuttivat paikkansa A-maajoukkueesa. Nythän Suomessa odotetaan ihmettä' noista U21-kisojen tuomasta buustista.

Olen seurannut Ruotsin U21- maajoukkuetta kohta 30 vuotta. Kisojen aikaan sen vanhimman kisoihin pääsevän ikäluokan seurastatukset ovat yleensä korkeimmillaan. Toppareilla ja maalivahdeilla logiikka vaikuttaa olevan hieman erilainen. Pikkuhuuhkajien karsintamenestys on ehdottomasti loistava asia. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Palloliitto saa siitä karsintamenestyksestä todistuksen itselleen, että kaikki on kunnossa. Mielestäni ei ole. Yksikään Suomen 2002 ja 2003 syntyneistä pelaajista ei pelaa kovalla eurooppalaisella tasolla säännöllisesti. Nyt Pallolliiton pitää valita kumpaan asiaan se uskoo. Karsintamenestykseen vai kansainvälisen jalkapallomarkkinan lakeihin. Ja Palloliittohan näyttää aina valitsevan tosiasioiden tunnustamisen sijasta oman selustansa suojaamisen. Ja yleensä jalkapallotoimittajat ostavat sen tarinan. Varmasti Palloliitossa ollaan nytkin sitä mieltä, että nuorissa ikäluokissa ollaan Ruotsin edellä, kun ollaan kisoissa ja Ruotsi ei ole. Ja olen jopa tutun palloliittolaisen kuullut näin todenneen. Mutta jos kyhää nopeasti ikänsä puolesta kisoihin kelpaavan Ruotsin ihanneavauksen, niin on tuossa ainakin vivahde-ero Suomen materiaaliin. TOP4-sarjoissa säännöllisesti pelanneita jää myös avauksen ulkopuolelle.

                            Elanga    
                          (Nottingham)

     Nanasi            Bergvall         Ondrejka
(Strasbourg)      (Tottenham)     (Parma)

                   Larsson.     Ayari
                  (Frankfurt) (Brighton)

   Dahl          Svensson    Eile         Mendez
(Benfica).    (Dortmund)  (NY RB).  (Basel)
                  
                    Dovin(Coventry)



U21 EM-kisat ei ole mikään nuorten pelaajien katsastusturnaus. Kaikki tieto siellä pelaavista pelaajista on ollut seuroilla jo vuosia. Toki seurat saattavat hakea kisapeleistä vahvistusta näkemyksilleen. Ja tietenkin muutaman vuoden alaikäisenä tuolla menestyvä pelaaja saattaa sieltä kisoista saada tarvitsemansa huomion. Mutta uskallan väittää, että mikään ihmelääke se ei mihinkään ole. Stadionilla lauantai-iltana Pohjoiskaarretta katsellessa tuli sellainen olo, että maailman parhaat maajoukkuefanit ansaitsisisvat hieman paremman Palloliiton.

[Tsei Tsei]

Sanoisin, että vähän alhaisemmalla tasolla pelaavista pelaajista pääsee näyttämään kisoissa riittävyyttään parempia pelaajia vastaan. Eli kyllä U21-kisat sinänsä toimivat näyttöpaikkana.

Suomen oman liigan heikko taso hidastaa myös pelaajien kehitystä ja siirtymistä kovempiin ympyröihin. Ulkomaalaisissa akatemioissa on taas todella kova kilpailu. Siinä mielessä Ruotsilla ja Norjalla on etu.

[Avspark]

Sanoisin, että vähän alhaisemmalla tasolla pelaavista pelaajista pääsee näyttämään kisoissa riittävyyttään parempia pelaajia vastaan. Eli kyllä U21-kisat sinänsä toimivat näyttöpaikkana.

Suomen oman liigan heikko taso hidastaa myös pelaajien kehitystä ja siirtymistä kovempiin ympyröihin. Ulkomaalaisissa akatemioissa on taas todella kova kilpailu. Siinä mielessä Ruotsilla ja Norjalla on etu.

Hyviä huomioita nämä.

Ruotsihan jäi kisoista rannalle, vaikka aika hyvä porukka oli monessa pelissä kentällä. Moldovaa vastaan jäivät tasuriin ja sitten ratkaisevassa Hollanti-pelin aikaan A-maajoukkueen merkityksettömässä pelissä oli mukana seitsemän ikänsä puolesta nuoriin mahtunutta pelaajaa, lähinnä penkikllä. Eli vähän eri asioita siellä on priorisoitu. Ja Ruotsin U21:n otteita katsoessa vaikutti myös slltä, että noita jo isoissa sarjoissa itsensä läpi lyöneitä pelaajia oli vaikea motivoida nuorten peleihin. Suomella sitoutuminen oman maan edustamiseen on paljon vahvempaa.

[erno]

Tää menee ennemmin junnufutisotsikon asioiksi, mutta taitoerot suomalaisten junioreiden ja kansainvälisten pelureiden näkyy oikeasti jo niin nuoresta, että varsinaisesti pääsarjan tasolla ei ole tossa yhtälössä mitään merkitystä. Vaikka Suomessa esimerkiksi 2014 ikäluokka on mimmien puolella ihan siedettävässä kunnossa verrattuna rinnakkaisiin ikäluokkiin, niin tossa ikäluokassa ollaan niin paljon vaikkapa Ruotsia perässä, että Ruotsin kahdesta ikäluokan parhaasta jengistä saa kasattua selkeästi paremman joukkueen kuin mikä Suomen hypoteettinen maajoukkue tässä ikäluokassa olisi. Ja joukkue joka on Suomessa täysin ylivoimainen ei saanut Ruotsin toisiksi parasta jengiä vastaan 40min kestäneen pelin aikana minkäänlaista kontrolloitua jalkapalloa pelattua. Ihan siis sillä tasolla että puolen kentän ylittäminen oli lähes yhtä harvinainen suoritus kuin Suomen futismaajengin tekemä maali Espanjan maajoukkuetta vastaan kilpailullisessa ottelussa.

Suomesta tulee efektiivisesti yksittäisiä kovia joukkueita, mutta nämäkään ei tule järjestelmällisesti mistään yksittäisestä paikasta. Ja näin on ollut jo Hongan 1993 syntyneiden Nike Premier -menestyksestä lähtien. Tällä hetkellä noita yksittäisiä kovia jengejä on esimerkiksi poikien puolella Hongan ja Klubin 2014 syntyneet, jotka kestää vertailun kv-jengeihin niin yksilötasolla kuin joukkueina. Hongan 2011 syntyneissä on hyviä elementtejä (tää on sieltä sun täältä kasattu jengi, missä ei oo mitään väärää) ja ainakin vielä hetki sitten esimerkiksi Viikinkien 2012 syntyneissä oli hyviä elementtejä, mutta pelaavat kovin harvakseltaan parhaalla jengillään, kun kärkipää on levitetty ympäri vanhempia ikäluokkia. Huomionarvoista on vaikkapa se, että jos katsot U21 maajoukkueen pelaajarinkiä, niin siitä löytyy harvakseltaan pelaajia joiden pelaajapolusta löytyy minkäänlaisia suurempia yhtäläisyyksiä. Puhutaan siis efektiivisesti joko sattumasta tai siitä että tohon nippuun on osunut paljon pelaajia, joiden vanhemmat on olleet valveutuneita. Ja ihan sama siis koskee vaikka tota H2014 -jengiä, eli Hongalla organisaationa ei ole oikein mitään tekemistä sen kanssa minkälainen joukkue tosta on tullut. Tossa tapauksessa lähinnä valveutuneet vanhemmat on pyörittänyt hommaa ja jengin nimistössä onkin paljon sellaisia, jotka on tuttuja suomalaista futista seuraaville useiden vuosien ajalta.

Se et miksi noin onkin sitten paljon moniuloitteisempi kysymys, mutta tiedetään että mennään peliuran hyvin aikaisiin vuosiin jos U10/U11 -ikäisissä näyttää keskimäärin siltä et yksilötaitoerot kv-tasoon suhteutettuna on niin suuret, että sitä eroa ei saada enää myöhemmin kurottua yhtään millään umpeen. Joukkueiden treenimääristä tuo ei johdu kun ne on Suomessa ihan samalla tasolla kuin muuallakin. Eli puhutaan joko treenien laadusta tai yksilöitä kehittävän oman ajan harjoittelun ongelmista. Luultavasti kummastakin.

[Triangelikostaja]

Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa on paljon enemmän poika-, ja miesharrastajia futiksessa mitä Suomessa. Väkilukuun suhteutettuna Norjassa taitaa olla karkeasti tuplat enemmän. Norja on siis Suomen kanssa saman kokoinen maa. Yksi selittävä tekijä mutta ei toki ainut. Mutta jos ajatellaan, että rahassa, urheilukulttuurissa jne ollaan jo valmiiksi takamatkalla, niin jos vielä hävitään rajusti harrastajamäärissä niin ei sekään nyt kovin hyvä tilanne ole.

[omp]

Tein töitä vältellessä pienen ja epätieteellisen pohjoismaisen katsauksen TM-arvoihin. Alla listattuna jokaisesta pohjoismaasta arvokkain pelaaja kymmenessä ikäluokassa syntymävuoden mukaan. TM listaa pelaajia sijalle 500 asti. Nimen perässä sijoitus maailman kaikkien kyseisen syntymävuoden pelaajien joukossa.

Matias Siltanen suomalaisista ainoa, joka on ikäluokassaan sadan parhaan joukossa. Oliver Antman on kovaa valuuttaa pohjoismaiden 2001 syntyneiden joukossa. On muuten hämmentävän tähtipelaajaton vuosikerta pohjoismaissa se.

Kyllähän pohjoismainen futis kaikkien aikojen loistossaan on tämänkin perusteella. Todella paljon noita suht korkeitakin sijoituksia löytyy eri ikäluokissa. Pienenä huomiona Ruotsissa jopa kaikkien aikojen lupauksena pidetyn Roony Bardghjin hinta on melko alhainen, kun on ollut vuoden sivussa polvivamman vuoksi.

1998

1.   Norja,  Ödegaard 4. 85 milj
2.   Ruotsi,  Gyökeres 6. 75 milj
3.   Tanska, Nelsson 67. 14 milj
4.   Suomi, Kairinen 160. 6 milj
5.   Willumsson 256. 3,5

1999

1.   Ruotsi, Isak 1. 120 milj
2.   Tanska, Hjulmand 13. 50 milj
3.   Norja, Östigård 138. 10
4.   Suomi, Valakari 260. 4 milj
5.   Islanti, Sigurdsson 352. 2,8

2000

1.   Norja, Haaland 1. 180 milj
2.   Ruotsi, Kulusevski  12. 50 milj
3.   Tanska, Damsgaasrd 40. 28 milj
4.   Islanti, Helgason 423. 2,5 milj
5.   Suomi, Håkans >500 1,5 milj

2001

1.   Tanska, Isaksen 67. 20 milj
2.   Suomi, Antman 184. 6 milj
3.   Ruotsi, Roche 230. 4,5 milj
4.   Norja, Langås 283. 3,5 milj
5.   Islanti, Valdimarsson 374. 2,5 milj

2002

1.   Ruotsi, Elanga 19. 42 milj
2.   Tanska, Jörgensen 63. 18 milj
3.   Norja, Wolfe 127. 9 milj
4.   Suomi, Skyttä 320. 3 milj
5.   Islanti, Ellertson 331. 2,8 milj

2003

1.   Tanska, Höjlund 18. 35 mil
2.   Norja, Bobb 32, 25 milj
3.   Ruotsi, Ayari 37. 22 milj
4.   Islanti, Haraldsson 50. 18 milj
5.   Suomi, Keskinen 365. 2 milj

2004

1.   Ruotsi, Larsson 10. 40 milj
2.   Tanska, Dorgu 22. 25 milj
3.   Norja, Schjelderup 43. 15 milj
4.   Islanti, Oskarsson 44. 15 milj
5.   Suomi, Hyryläinen 281. 1,8 milj

2005

1.   Norja, Nusa 11. 28 milj
2.   Tanska, Harder 17. 24 milj
3.   Ruotsi, Bardghji 56. 9 milj
4.   Suomi, Talvitie 306. 900 th
5.   Islanti, Andresson >500. 350 th

2006

1.   Ruotsi, Bergvall 4. 38 milj
2.   Norja, Nypan 21. 12
3.   Tanska, Schwartau 86. 3 milj
4.   Islanti, Arnorsson 228. 600 th
5.   Suomi, Ruoppi >500. 200 tuhatta

2007

1.   Tanska, Obi 22. 5 milj
2.   Norja, Spiten-Nysäter33. 2,7 milj
3.   Ruotsi, Kusi-Asare 34. 2,5 milj
4.   Suomi, Siltanen, 80. 800 th
5.   Islanti, Sigurdsson 326. 125 th

Kiitos tästä katsauksesta!

Laajensin tätä vielä leveyteen - eli tarkastelin, kuinka monta pelaajaa kustakin pohjoismaasta mahtuu tuohon 500 arvokkaimman joukkoon ikäluokassaan.

1998
Tanska ja Ruotsi 10 pelaajaa
Norja 9
Islanti 3
Suomi 2

1999
Tanska 13 pelaajaa
Norja 9
Ruotsi 6
Suomi 2
Islanti 1

2000
Norja 11 pelaajaa
Tanska 10
Ruotsi 6
Islanti 2
Suomi -

2001
Norja 8 pelaajaa
Tanska ja Ruotsi 7
Islanti 2
Suomi 1

2002
Ruotsi 15 pelaajaa
Tanska 11
Norja 8
Suomi ja Islanti 2

2003
Tanska 19 pelaajaa
Norja ja Ruotsi 9
Suomi 4
Islanti 2

2004
Norja 13 pelaajaa
Tanska 11
Ruotsi 7
Suomi ja Islanti 2

2005
Ruotsi 17 pelaajaa
Tanska 14
Norja 8
Suomi 1
Islanti -

2006
Norja 20 pelaajaa
Tanska 11
Ruotsi 7
Islanti 1
Suomi -

2007
Norja 14 pelaajaa
Ruotsi 4
Tanska, Suomi ja Islanti 3

Yhteensä:
Norja ja Tanska 109 pelaajaa
Ruotsi 88
Suomi ja Islanti 17

Aika karusti tuostakin näkyy, että vaikka nyt Pikkuhuuhkajilla on hyvä sukupolvi kasassa, niin edes pohjoismaisessa vertailussa sillä ei pitkälle pötkitä edes yksittäisen vuoden tai yksittäisten vuosien kohdalla. Vaikka miesten maajoukkueen puolella terävin kärki pystyisi yksittäisillä pelipaikoilla vetämään vertoja muille pohjoismaille, toisilla pelipaikoilla terävimmän kärjenkin osalta voidaan vastaavasti olla valovuosien päässä edes Tanskan, Ruotsin tai Norjan nelos- tai vitosvaihtoehdoista kyseiselle pelipaikalle. Ja noin ylipäätään selittää aika hyvin sen, miksi meillä on penkiltä iskeä sisään jotakin League Onen tai Allsvenskanin rotaatiopelaajia. Islanti on samassa tilanteessa, mutta kyllähän pelaajamassan kokoja vertaillen pesäeroa Islantiin pitäisi meidän pystyä tekemään.

[Juuninho]

Ruotsin ja Suomen futisväen keskustelua paljon seuranneena, ero on eniten tosiasioiden tunnustamisessa [...]

Hyvä, kattava kommentti asiaan.

Harmilliselta tuntuu tällainen "pään työntäminen pensaaseen" -ajattelu Palloliiton puolelta. Jos U21-Suomi olisi päästänyt yhden maalin enemmän karsintojen toisessa Sveitsi-pelissä, ja täten hävinnyt ja jäänyt rannalle kisoista, oltaisiinko liitossa yhtä muikeina pelaajakehityksen tilasta? Ehkäpä ei ihan. Mutta eihän tämä voi pohjautua vain näihin yksittäisiin tuloksiin, vaan pitäisi nähdä laaja kokonaiskuva, että missä me menemme ja miksi ruotsalaiset pelaavat top 5 -sarjoissa ja meikäläiset sarjatasoa alempana.

Vaikka nuo markkina-arvot eivät todellakaan kaikkea näytä, niin toivoisi, että joku journalisti uskaltaisi joskus haastaa jotain Palloliiton vastaavaa siitä, että miten jopa Islannissa tuotetaan valopilkkuja, joiden joukkuestatukset ja hintalaput ovat ihan eri stratosfäärissä meidän miehiin verrattuna.

Eli puhutaan joko treenien laadusta tai yksilöitä kehittävän oman ajan harjoittelun ongelmista. Luultavasti kummastakin.

Tätä siellä taustalla varmasti on.

[Gunvald Larsson]

Tuossa Ruotsin ihanne-kokoonpanossa pistää taas silmään maahanmuuttajien suuri rooli. Suomessa alkaa etenkin pk-seudulla olla suhteellisesti suuri osuus maahanmuuttajia, mutta kovin aliedustettuina he ovat huippufutiksessamme saati että heistä nousisi todellisia maajoukkuetta hinaavia tähtiä. En tiedä, mitä se kertoo futisvalmennuksen saavutettavuudesta ja/tai mahdollisista rakenteellisista esteistä harrastaa. Fakta joka tapauksessa on, että harrastusmaksut ovat nousseet viime vuosina nopeasti ja kustannuksia miettii varmasti moni ihan keskituloinenkin perhe.

[Keynes]

Tuossa Ruotsin ihanne-kokoonpanossa pistää taas silmään maahanmuuttajien suuri rooli. Suomessa alkaa etenkin pk-seudulla olla suhteellisesti suuri osuus maahanmuuttajia, mutta kovin aliedustettuina he ovat huippufutiksessamme saati että heistä nousisi todellisia maajoukkuetta hinaavia tähtiä. En tiedä, mitä se kertoo futisvalmennuksen saavutettavuudesta ja/tai mahdollisista rakenteellisista esteistä harrastaa. Fakta joka tapauksessa on, että harrastusmaksut ovat nousseet viime vuosina nopeasti ja kustannuksia miettii varmasti moni ihan keskituloinenkin perhe.

Mutulla väittäisin, että maahanmuuttajat eivät ole Suomessa aliedustettuina. Ruotsissa he ovat toki vahvasti yliedustettuja ja länsinaapuriin verrattuna herää toki helposti ajatus, että maahanmuuttajayhteisöissä olisi meilläkin vielä lunastamatonta voimavaraa futiksen puolella.

[Jojeli]

Tein töitä vältellessä pienen ja epätieteellisen pohjoismaisen katsauksen TM-arvoihin. Alla listattuna jokaisesta pohjoismaasta arvokkain pelaaja kymmenessä ikäluokassa syntymävuoden mukaan. TM listaa pelaajia sijalle 500 asti. Nimen perässä sijoitus maailman kaikkien kyseisen syntymävuoden pelaajien joukossa. ....

Hyvä listaus. Itse näkisin tämän myös posiitivisena asiana, josta voitaisiin Suomessakin inspiroitua kun nähdään, että hyvin samankaltaisista maista on mahdollista tuottaa näin laadukasta pelaajamateriaalia aivan maailman absoluuttiselle huipulle.

[Avspark]

Ja edelliseen keskusteluun lisäten, että olipa taas Pikkuhuuhkajien esitystä katsellessa ilo huomata, että jalkapallossa myös sitoutuminen, joukkuehenki ja taistelu riittävät korkeita TM-arvoja vastaan.

Tosi paljon samaa kyllä Suomen joukkueessa, kuin vuonna 2015 Ruotsille EM-kultaa voittaneessa U21-joukkueessa. Sieltäkin puuttuivat isot tähdet, mutta suuret persoonat, joukkuehenki ja valmentajan systeemin hieno toteuttaminen veivät pitkälle. Saa nähdä mihin asti Suomi venyy. Jälkinäytös lienee joka tapauksessa erilainen. Silloinhan Ruotsin valmentaja Eriksson sai kisojen jälkeen kenkää EM-kulta kaulassaan. Liitossa oli muutettu strategiaa ja tuollaista kollektiivisuuteen perustavaa voittavaa konseptia ei pidetty enää tärkeänä.

[Pallopoika6]

Juho Lähteenmäellä edelleen TM-arvo puuttuu, vaikka veti kevätkaudella 15 peliä pääosin avauksessa Tanskassa. Luulisi, että nousee kertaheitolla tuonne 500k kieppeille.

Juhon arvo nousi kertaheitolla 1 miljoonaan. Myös Ville koski nousssut 1,5milliin.

[22pistepirkka]

Allsvenskanin arvot päivittyneet:

Leo Walta 3,0 m€ (noussut)
Leo Väisänen 1,5 m€ (pysynyt samana)
Adam Ståhl 1,2 m€ (pysynyt samana)
Matias Siltanen 1,0 m€ (noussut)
Miro Tenho 0,8 m€ (laskenut)
Jere Uronen 0,8 m€ (laskenut)
Juhani Pikkarainen 0,6 m€ (noussut)
Santeri Haarala 0,5 m€ (pysynyt samana)
Tony Miettinen 0,45 m€ (pysynyt samana)
Timo Stavitski 0,4 m€ (pysynyt samana)
Hugo Keto 0,35 m€ (pysynyt samana)
Rasmus Schüller 0,25 m€ (laskenut)
Matias Tamminen 0,25 m€ (pysynyt samana)
Niilo Mäenpää 0,225 m€ (laskenut)
Tatu Varmanen 0,175 m€ (pysynyt samana)
Altti Hellemaa 0,1 m€ (noussut)

[Dixi]

...
Huomionarvoista on vaikkapa se, että jos katsot U21 maajoukkueen pelaajarinkiä, niin siitä löytyy harvakseltaan pelaajia joiden pelaajapolusta löytyy minkäänlaisia suurempia yhtäläisyyksiä. Puhutaan siis efektiivisesti joko sattumasta tai siitä että tohon nippuun on osunut paljon pelaajia, joiden vanhemmat on olleet valveutuneita. Ja ihan sama siis koskee vaikka tota H2014 -jengiä, eli Hongalla organisaationa ei ole oikein mitään tekemistä sen kanssa minkälainen joukkue tosta on tullut. Tossa tapauksessa lähinnä valveutuneet vanhemmat on pyörittänyt hommaa ja jengin nimistössä onkin paljon sellaisia, jotka on tuttuja suomalaista futista seuraaville useiden vuosien ajalta.

Se et miksi noin onkin sitten paljon moniuloitteisempi kysymys, mutta tiedetään että mennään peliuran hyvin aikaisiin vuosiin jos U10/U11 -ikäisissä näyttää keskimäärin siltä et yksilötaitoerot kv-tasoon suhteutettuna on niin suuret, että sitä eroa ei saada enää myöhemmin kurottua yhtään millään umpeen. Joukkueiden treenimääristä tuo ei johdu kun ne on Suomessa ihan samalla tasolla kuin muuallakin. Eli puhutaan joko treenien laadusta tai yksilöitä kehittävän oman ajan harjoittelun ongelmista. Luultavasti kummastakin.

Mitäs mieltä Erno, Avspark ja muut asiaan paremmin perehtyneet ovat, onko vertailtaessa muihin pohjoismaihin kyse enemmän Suomen junnuvalmennuksen organisaatio- vaiko tekemisen laatuun liittyvistä eroista? Eli kumpi olisi "helpommin" ratkaistavissa a) muokata pelaajakehityksen organisointia vai b) sen laatua kohti muita pohjoismaisia verrokkimaita?

Joka tapauksessa tämä keskustelu on huomattavasti milenkiintoisempaa, kuin jokaisen hävityn matsin jälkeen forkallakin toistuva vimmattu yhden tulokseen "syyllisen" henkilön metsästys ja teilaus. Kas kun ero muihin Pohjoismaiseen pelaajatuotantoon voikin olla koko kollektiivin yhteinen tuotos (mitenkään Palloliiton tai esim. majuvalmentajien vastuuta vähättelemättä...

Jos meni liikaa OT, niin jatketaan vaikka junnuvalmennusosiossa tätä pohdiskelua...

[erno]

No mä siis pyörin kentällä pääsääntösesti pienempien lasten kanssa, mutta tuolla ihan putken alkupäässä ne ongelmat tuntuu olevan eli varmaankin pitäs saada fokusta siihen mitä siellä tehdään väärin. Usein näissä ruvetaan selittämään asioita volyymi ym. erojen kautta, mutta mun mielestä toi selitys vaatis sit lisäavaamista siihen et jos vaikka Norjassa on kaksi kertaa enemmän pelureita kuin Suomessa, niin miksi sieltä tulee tällä hetkellä noin 16 kertainen määrä huippufutareita meihin nähden, eikä kaksinkertainen.

Mutta siis yleisesti meikäläiset jengit on tippunut pohjoismaiden huipun kelkasta jo 10-11 ikävuoteen mennessä ja yksilötaidolliset erot näkyy selkeästi jo U9-ikäisissä, niin tota ennen ne ratkaisevat virheet on tehty. Mut suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu se, että tällaisia koitettaisiin pilkkoa osiin ihan ajatuksen kanssa.